Uusi resepti viikossa 33/52: Seljankukkamocktail

Tämä resepti päätyi kokeiluun jo kesällä.  Idea tähän raikkaaseen janojuomaan löytyi K-Ruoka-sovelluksen resepteistä, kun runsaana rehottavalle vihermintulle piti keksiä lisää käyttötapoja. Alkoholiton vaihtoehto mojitolle! 

Seljankukkamocktail

seljankukkamehutiivistettä
sitruunanmakuista kivennäisvettä
(kuusenkerkkä)siirappia 
limelohkoja
reilusti tuoretta minttua
jääpaloja

Koristeeksi mintunoksia ja limeviipale

Tee näin

Irrota mintunlehdet. Pese lime huolellisesti ja lohko se. Murskaa mintunlehtiä esim. morttelissa ja painele limelohkoja, jotta saat ne mehustumaan. 

Sekoita haluamasi makeutus (kuusenkerkkäsiirapin sijasta voit käyttää vaikka ruokosokeria maun mukaan), seljankukkamehutiiviste ja kivennäisvesi. Yhdistä minttu-lime-murskaan.

Laita lasiin haluamasi määrä jääpaloja ja kaada päälle juomasekoitus. Koristele haluamallasi tavalla. 

Vinkit

• 1-2 dl mehutiivistettä on sopiva määrä litraan kivennäisvettä - laita ensin vähemmän, ja maistele sitten sekoitussuhde itsellesi sopivaksi.  
• Voit murskata mintut ja limen myös suoraan laseihin tai tarjoilukannuun. 
• Jos haluat välttää mintunpalat lasissa, sekoita juoma kannussa ja kaada laseihin siivilän läpi.  Salute! 

 

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta. 

Uusi resepti viikossa 30/52: Chimichurri-potut

Chimichurri-potut 

Uusia perunoita 

Laita perunat kiehumaan ja valmista sillä välin kastikkeet. 

Sitruunajugurtti

200 g kreikkalaista (paksua) kauragurttia
2 valkosipulinkynttä
1 rkl sitruunamehua
n. 0,5 tl sormisuolaa

Tee näin

Raasta tai hienonna valkosipuli pieneksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja jätä maustumaan. 

Chimichurri

2 ruukkua lehtipersiljaa
3 valkosipulinkynttä
mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
1 sitruunan mehu
1 rkl sitruunan kuoriraastetta
1 rkl oliiviöljyä 

1 dl oliiviöljyä
0,5 (banaanisalotti)sipulia hienonnettua
2 tuoretta chiliä (poista siemenet)

Tee näin

Laita persiljat (varsineen), valkosipuli, mausteet, sitruunamehu ja kuoriraaste sekä 1 rkl öljyä tehosekoittimeen ja surauta hienoksi. Siirrä kulhoon. Sekoita joukkoon hienonnetut sipuli ja chilit sekä 1 dl öljyä.

Laita sitruunajugurtti tarjoiluastian pohjalle. Nostele kypsät perunat tarjoiluastiaan ja chimichurria päälle. 

Miten tuunasin

Alkuperäisessä reseptissä perunat kypsennetään uunissa. En millään raaskinut laittaa uusia perunoita uuniin, joten testasin käyttää oman maan uusia perunoita keitettynä näiden kastikkeiden kanssa. Vaihdoin myös alkuperäisen reseptin turkkilaisen jugurtin vegaaniseen kreikkalaiseen kauraversioon, ja hyvää tuli. 

Talvella sitten potut paahtumaan uuniin (öljyn, suolan ja pippurin kera), lämpiää tupakin samalla :) Jatkoon siis! 

Alkuperäinen resepti: Iman ja Leena Arkisafkaa

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta. 

Uusi resepti viikossa 29/52: Salvia-sienignocchit

 

Gnoccheja voi siis myös paistaa! Ahaa-elämys on peräisin Iman & Leena Arkisafkaa -kirjasta. Rapeat salvianlehdet ja rapeapintaiset gnocchit... ja kantarelleja. Mmmmm! 

Salvia-sienignocchit

reilusti salvianlehtiä 
oliiviöljyä
1 pkt perunagnoccheja
1 l kantarelleja
sormisuolaa
voita

parmesania tai pecorinoa raastettuna
mustapippuria

Tee näin

Paista salvianlehtiä öljyssä, kunnes ne ovat rapeita. Nosta salvianlehdet pihdeillä tai reikälusikalla kuivumaan talouspaperin päälle.

Paista gnocchit samassa salviaöljyssä rapeiksi. Kääntele välillä. 

Paista sienistä nesteet pois toisella pannulla. Mausta sormisuolalla. 

Lisää kullanruskeat gnocchit sienien joukkoon. Mausta nokareella voita ja suolalla. Sekoita varovasti ja anna paistua vielä pari minuuttia keskilämmöllä. 

Koristele juustoraasteella ja salvianlehdillä. Rouhi päälle mustapippuria. 

Miltä maistui

Taivaallista! Salviaa ja voita - ei voi mennä pieleen. Kaupan valmisgnoccheilla tämä on todellinen arkipäivän pikaruoka.  Varsinkin jos sienetkin on joku toinen poiminut ja putsannut valmiiksi :D 

Aina aiemmin gnocchit on meillä keitetty, mutta ehdottomasti valmistusvaihtoehdoksi tulee nyt myös paistaminen. Heittämällä jatkoon. Myös muiden lisukkeiden kuin kantarellien kanssa. 

Vinkki! Tästä voi myös tuunata vegaanisen versio tarkistamalla, että käyttää vegaanisia gnoccheja sekä vegaanisia vaihtoehtoja voille ja juustoraasteelle. 

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta. 

Uusi resepti viikossa 28/52: Grillattua taimenta, nokkosmuhennosta ja tillivinegrettia

Tämä uusi ruoka viikossa sai innoituksensa kesäisen retkipäivän ravintola-annoksesta hyvinkääläisen 2 Puuta Bistro & Bar -ravintolan lounaalta. Ravintolassa kalan kaverina oli nokkoskermaperunoita, mutta kotona kylkeen pääsivät oman maan potut ja nokkoset erikseen. Yksinkertaista ja hyvää, myös kotona toteutettuna.

Grillattua taimenta, nokkosmuhennosta ja tillivinegrettia

Grillattu taimen

Kaksi taimenfilettä (tai kokonainen taimen) 
Öljyä 
suolaa ja pippuria

Tee näin 

Kuumenna grilli hyvälle hiillokselle. 

Voitele halsteri öljyllä. Sivele öljyä kevyesti myös kalan pintaan molemmille puolille. (Kala tarttuu hieman kiinni, ja öljytty pinta auttaa irrottamisessa.) 

Rouhaise mausteeksi suolaa ja pippuria. 

Asettele kalat halsteriin ja grillaa hiljaisella tai kohtalaisella lämmöllä kypsäksi. Pidä ensin lihapuoli alaspäin hetken aikaa kunnes kala on saanut kauniisti väriä ja käännä sitten nahkapuoli hiillosta kohti. Grillaa kypsäksi.

Valitse kypsymisaika mieltymyksesi mukaan. Ohuehko taimen- tai nieriäfile kypsyy yllättävän nopeasti. 

Nokkosmuhennos

1-2 litraa pieniä tuoreita nokkosenlehtiä 
vettä
1-2 sipulia varsineen
voita tai öljyä
1-3 dl kermaa 
muutama basilikanlehti silputtuna
suolaa
(lime- tai sitruuna)pippuria 

Tee näin

Huuhtaise nokkosenlehdet ja ryöppää pehmeiksi väljässä suolalla maustetussa vedessä muutaman minuutin ajan. Valuta kuivaksi ja hakkaa terävällä veitsellä pieneksi. 

Hienonna sipulit varsineen. Kuumenna rasva reunallisessa pannussa tai kattilassa. Kuullota sipuleita hetki. Lisää nokkoset, tilkka vettä ja kermaa sen verran, että koostumus on sinulle mieluinen. Anna kiehahtaa ja hauduta viitisen minuuttia.  Mausta. 

Vinkki! Jos sitruksista pippuria ei löydy maustekaapista, laita joukkoon muutama tippa sitruunamehua tai hieman kuoriraastetta raikastamaan muhennosta musta- tai valkopippurin kaveriksi. Maistamalla löydät sopivan suhteen. 

Tillivinegretti

1 tilliruukku
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
2-4 tl täysjyväsinappia
2 tl hunajaa
suolaa
mustapippuria

Tee näin

Hienonna tilli. Sekoita kaikki aineet keskenään esim. ravistamalla ne kannellisessa lasipurkissa sekaisin. (Tai oikaise ja surauta tehosekoittimella yrttiöljytyyppinen ratkaisu. Maku on hyvä kuitenkin.)

Vinkki! Jos tilliruukku on iso, lisää vastaavasti muiden ainesten määrää, jotta saat vinegretistä juoksevaa. 

Tarjoa keitettyjen (uusien) perunoiden ja sydänsalaatin kera. Grillattu kala ja tillivinegretti ovat oiva makupari, samoin kuin keitetyt perunat ja nokkosmuhennos. 

Niin, ja sen sydänsalaatin kastikkeeseen löydät kielen mennessään vievän reseptin täältä. 

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta. 

Uusi resepti viikossa 27/52: Sydänsalaatti dijonilla ja parmesanilla

Alkuperäinen resepti on Iman & Leena Arkisafkaa -kirjasta. 

 

Sydänsalaatti dijonilla ja parmesanilla

1-2 sydänsalaattikerää
parmesania (tai pecorinoa) raastettuna

Dijonvinegretti

2 dl oliiviöljyä
1 dl parmesania (tai pecorinoa) raastettuna
2 pientä salottisipulia raastettuna tai pieninä kuutioina
1 luomusitruunan kuori raastettuna
2 valkosipulinkynttä raastettuna
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl sitruunamehua
1 rkl dijonsinappia
0,5 tl (sormi)suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria 

Tee näin

Sekoita kaikki vinegretin ainekset keskenään ja ravista kunnolla sekaisin suljetussa purkissa.

Huuhdo salaatti ja irrottele lehdet. Sekoita salaatinlehtiin hieman vinegrettiä isossa kulhossa ja asettele kauniisti tarjolle. 

Ripottele päälle lisää vinegrettiä ja raastettua juustoa.

Miten tuunasin, miltä maistui?

Tästä on tullut meille vakioherkku. Hyvältä siis maistuu. Meillä ei yleensä ole vakiovarusteena parmesania, mutta pecorinoa on aina - joten tämäkin ruoka tehdään meillä pecorinosta. Minusta toimii niinkin :) 

Vinegrettiä teen yleensä puolet annoksesta. Alkuperäisen ohjeen mukaan tehtynä sitä valmistuu isompi määrä. (Säilyy jääkaapissa viikon verran.) 

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta. 

Uusi resepti viikossa 26/52: Uunikikherneet

Yhden astian ruoka - helppo valmistaa & nautinnollista syödä. Voit valita vegaanisen version käyttämällä esimerkiksi Mö:n Kreikkalaista klassikkoa. Lisäpotkun voi säätää savupaprikalla - valitsetko tulisen vai miedon? 

Alkuperäinen resepti on Iman & Leena Arkisafkaa -kirjasta. 

 

Uunikikherneet

1 sipuli
1,5 dl oliiviöljyä
2 pkt huuhdeltuja kikherneitä (á 380 g / 230 g)
30 g pieniä kapriksia
suolaa
mustapippuria
0,5 ruukkua timjamia
0,5 tl kuivattuja chilihiutaleita
1 tl savupaprikaa
150 g oliiveja

Pinnalle
1 sitruuna viipaleina

Viimeistelyyn
1 pkt (Mö-) 'fetaa' 
Savupaprikajauhetta koristeeksi

Tee näin

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 

Kuullota hienonnettu sipuli tilkassa öljyä uunin kestävässä pannussa. Lisää loput öljyt ja sekoita kaikki muut ainekset pannuun. Leikkaa sitruuna ohuiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet pannun päälle. Peitä kannella tai foliolla ja hauduta 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. 

Murustele pannun päälle reilusti fetaa (vegaaninen Mö toimii tässä hyvin). Tarjoa hyvän vaalean leivän kera.  

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta. 

Uusi resepti viikossa 25/52: Omenapiirakka vegaanisena versiona

 

Muhkea vegaaninen omenapiirakka

Tämä mehukas omppupiirakka on vegaaninen, Resepti löytyy chocochili.net-sivustolta.

noin 500 g (kirpakoita) omenoita

5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaurahiutaleita 
1 rkl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa

250 g vegaanista margariinia tai voita (esim. Eleplant)
2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria

2 dl turkkilaista kaurajugurttia tai vastaavaa
1 dl kauramaitoa

Tee näin

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori ja viipaloi omenat.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vaahdota toisessa kulhossa margariini/voi ja sokerit. Lisää sekoitetut kuiva-aineet ja sekoita taikina murutaikinaksi. Ota taikinasta 1/3 sivuun koristelua varten ja sekoita loppuun taikinaan kaurajugurtti ja -maito.

Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Lado omenaviipaleet taikinan pinnalle ja ja murustele loppu taikina omenoiden päälle. 

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 45 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Tarjoa hieman jäähtyneenä esimerkiksi jäätelön tai kauravaniljakastikkeen kanssa. 

Miltä maistui, miten tuunaisin? Muita huomioita?

Jugurtin pitää olla jämäkkää, sillä käyttämäni kreikkalainen jugurtti ei ollut yhtä tuhtia kuin turkkilainen toverinsa. Piirakka jäi ehkä hieman kosteaksi - mehukkaaksi - , mutta oli erinomaisen makuista. Kardemumma sopi omenapiirakkaan loistavasti. 

Tein puolikkaan annoksen, jonka paistoin voidellussa pienessä lasisessa piirakkavuoassa ilman leivinpaperia. Pellilliseen tarvitaan 1,5-kertainen annos. 

Tämä hupeni alta aikayksikön. Menee vakioleivonnaisten listalle myös niitä vieraita varten, joille kananmuna ei sovellu ruokavalioon!

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta. 

Uusi resepti viikossa 23/52: Pikasämpylät

Kävipä yhdelle nonnalle kerran niin, että iltapalalle olisi pikkuihminen kaivannut sämpylää. Sämpylöitä ei nyt sattunut olemaan, joten nonna päätti korjata asian aamupalalle. Googlen avustuksella löytyi  resepti pikasämpylöistä. Tuoreet aamiaissämpylät noin vartissa? Kyllä vain!

Pikasämpylät

4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita (tai vastaavaa)
1 rkl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2,5 dl kylmää vettä
2,5 rkl sokeria, hunajaa tai siirappia

Tee näin

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja sokeri / hunaja / siirappi.  Sekoita hyvin.

Nostele lusikalla noin kahdeksan taikinakekoa pellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle hieman jauhoja ja muotoile taikinapallerot sämpylöiksi. Taikina on kosteaa, joten pinnalle ripotellut jauhot ja jauhotetut kädet auttavat asiaa. 

Paista 200 asteessa 15 minuuttia. Tarjoa lämpiminä. 

Miltä maistui? Miten tuunaisin?

Sämpylöiden maussa tuntuu makeus, joten seuraavalla kerralla testaan laittaa kuusenkerkkäsiirappia hieman vähemmän. Pinnalle voisi ripotella vaikka seesamin- tai unikonsiemeniä koristeeksi.  

Jos oikein haluaa hifistellä. kuivat aineet voisi sekoittaa illalla valmiiksi kulhoon ja lisätä aamulla taikinaan vain vesi ja makeutus. Ja jos uunissa on ajastin, uunin voi ajastaa jo illalla lämpiämään valmiiksi, jolloin aamulla ei joudu odottelemaan sämpyläpellin kanssa oikeaa paistolämpötilaa.  Taikinan tekeminen kun ei vie muutamaa minuuttia kauempaa. 

Oikein mainiot aamupalasämpylät. En silti taida luopua hapanjuurileivonnasta ihan tyystin pikaratkaisun vuoksi :) mutta kyllä tämä resepti jää talteen niihin tilanteisiin, kun ei ehdi leipoa pidemmän kaavan mukaan.

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.  

Uusi resepti viikossa 22/52: proteiinitortillat

Somessa kiertävä resepti päätyi myös kokeiluun #anunkeittiö'ssäkin. Idea löytyi Jessica Reiman Coachingin  instasta, jossa reseptistä löytyy video. 

Valmistus on supernopeaa, mutta ei tämä ihan vartissa valmista ole. Uunissa kypsyminen (ja tortillan jäähtyminen) vie aikansa. Joka tapauksessa hyvä, täyttävä ja näppärä ruoka.

Proteiinitortillat

2 kananmunaa
noin 3 rkl raejuustoa
pippuria, suolaa ja esim. paprikajauhetta oman maun mukaan

Tee näin 

Laita kananmunat ja raejuusto tehosekoittimen kulhoon ja pyöräytä tasaiseksi massaksi. Mausta.

Kaada leivinpaperin päälle pellille ja tasoita levyksi.

Paista 180 asteessa noin puoli tuntia. Paistoaika riippuu massan paksuudesta ja uunin tehosta - tarkkaile sopivaa kypsyysastetta välillä. 

Anna jäähtyä, irrota ja täytä haluamillasi täytteillä. 

Vinkit

Koska itse tortillassa on tarvittavat proteiinit, täytteeksi soveltuvat hyvin kasvikset ja  riisi. Jämäruokapäiviä hyödyntävälle tämän väliin uppoaa mainiosti vaikkapa nuudelisalaatin loput. 

Kahden kanamunan taikina on sopiva yhdelle. Jos teet tämän ruoaksi useammalle, tee kerralla vaikka kaksi pellillistä ja leikkaa jäähtynyt levy sopivan kokoisiksi tortillaletuiksi! 

Kuva ei tee oikeutta maulle :D

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.  

Uusi resepti viikossa: 21/52 Fenkolia ja linssejä

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.  

Fenkolin ja linssien kanssa ei tarvinnut tuomioita kysellä. Ruoka hävisi parempiin suihin alta aikayksikön. Jos et halua tehdä vegaanista versiota, käytä tavallista voita ja parmesan- tai pecorinoraastetta.

Resepti löytyy Ruohonjuuren lehdestä 1/2024. 

Fenkolia ja linssejä

2 fenkolia
2,5 dl keitettyjä vihreitä linssejä (pakkauksen ohjeen mukaan huuhdottuna ja valutettuna)
oliiviöljyä
kasviperäistä voita
muutama timjaminoksa
3 rkl sitruunamehua
1 rkl fenkolinsiemeniä
reilu kourallinen lehtikaalia (poista varret ja kovat lehtiruodit)
0,5 dl vettä
Foodinin Paramesania tai muuta vastaavaa vegaanista 'juustoraastetta'
suolaa ja pippuria

Koristeeksi sitruunankuorta ja fenkolin tillimäiset tupsut

Tee näin

Leikkaa toinen fenkoli reiluiksi lohkoiksi. Paista lohkoja oliiviöljyssä, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Lisää pannulle nokare kasvipohjaista voita ja muutama timjaminoksa. Anna paistua hetken miedolla lämmöllä ja mausta suolalla. 

Viipaloi toinen fenkoli mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Karamellisoi ohuita viipaleita isossa pannussa oliiviöljyssä välillä sekoitellen kymmenisen minuuttia. Kun viipaleet ovat pehmenneet, lisää fenkolinsiemet ja anna niiden paahtua pari minuuttia. Lisää joukkoon keitetyt linssit, sitruunamehu, lehtikaali ja vesi. Kypsennä keskilämmöllä hiljalleen sekoitellen, kunnes vesi on haihtunut ja lehtikaali pehmennyt. Nosta pannu pois levyltä ja sekoita joukkoon nokare voita. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Lusikoi linssiseos lautasille pieneksi keoksi ja asettele päälle muutama fenkolin lohko. Viimeistele juustoraasteella. Koristele sitruunankuorella ja fenkolin tillimäisillä tupsuilla.

Uusi resepti viikossa: 17/52 Kotitekoinen pippurisulatejuusto kaurakermasta

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.  

Linkki alkuperäiseen reseptiin

Pippurisulatejuusto kaurakermasta 

1 purkki Pirkka kauraruoka pippuria (2,5 dl) 
2 rkl agar agaria

(suolaa)
(mausteita oman maun mukaan)

Tee näin

Kaada kaurakerma kattilaan ja lisää agar agar hyvin sekoittaen.

Keitä pari minuuttia. Mausta tarvittaessa.

Kaada seos muovirasiaan ja laita jääkaappiin jähmettymään noin tunniksi.

Kumoa lautaselle ja nosta tarjolle! 

Vaikkei uskoisi, tästä sulatejuustosta voit leikata viipaleita juustohöylällä leivän päälle. Toimii siis mainiosti arkivegaanivuustona! 

Miten tuunasin 

Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin juustonmakuista kaurakermaa, meillä testissä pippurikaurakerma. Pippuriversioon lisäsin hieman suolaa. 

Miltä maistui?

Pippuriselta! Koostumus oli pehmeää, hieman tahmeaa kuten viipalesulatejuustot. Makua oli enemmän kuin monessa valmistuotteessa.

Jos käytät riisikakkuja leivän sijaan, tämä juusto antaa hieman yksitoikkoisille riisikakuille reippaasti uutta twistiä. Erinomaista riisikakun päällä tomaattiviipaleiden kanssa.

Ei mikään kaunistus, mutta maku oli hyvä!

Uusi resepti viikossa: 16/52 Provencen kanaa ja glaseeratut palsternakat

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.  

Provencen kanaa ja glaseeratut palsternakat

Pintamaustettu kanan rintafile 1/hlö (Naapurin Maalaiskana rintafile provence) 

500-700 g palsternakkaa
3 rkl seesaminsiemeniä
2 rkl voita
1 rkl siirappia
1/2 tl suolaa

Tee näin

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori ja leikkaa palsternakat pitkittäin 4-6 osaan. Kuumenna kattilassa voi ja siirappi, lisää suola. Asettele palsternakat uunipellille ja voitele ne voi-siirappiseoksella. Paahda uunissa 200 asteessa sen aikaa, kun paistat kanafileet. 

Paista kanafileet öljyssä noin 5 minuuttia per puoli. Vähennä uunin lämpö 175 asteeseen ja laita kanafileet kypsymään uuniin kannellisessa padassa (lisää pohjalle tilkka vettä) tai folioon käärittynä  20-25 minuuttia.

Palsternakan lisäksi kanan lisukkeeksi sopii keitetty riisi, raikas salaatti ja keväisen napakat keitetyt parsat.

Miltä maistui? Miten tuunasin?

Näköjään palsternakka on tullut meille jäädäkseen. Tämä glaseerattu versio oli oikein maukas, tosin palsternakan makea maku on mielestäni vallan mainio sellaisenaankin ilman voita ja siirappia. Siirappina käytin kotitekoista kuusenkerkkäsiirappia, jonka metsäinen makuvivahde sopii hyvin ruokiin. 

Kanan kypsensin ruskistamisen jälkeen kannellisessa padassa uunissa. Pohjalle laitoin tilkan vettä. Valmiiksi provencelaisittain pintamaustettu kana toimi yllättävän hyvin, vaikka meillä yleensä suositaan kotikeittiön maustesävellyksiä.

Jatkoon? Miksei. 

Sen verran kiire oli syömään, että melkein unohtui ottaa kuva :) 

Uusi resepti viikossa 15/52: Paistettua kalaa miedon curry-korianterikastikkeen kera

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.  

Tämä resepti löytyi kotikirjahyllyn Suuresta aasialaisesta keittokirjasta.

Paistettua kalaa miedon curry-korianterikastikkeen kera

2 rkl öljyä tai gheetä
4 kiinteää, valkolihaista kalafilettä (1/syöjä)
1 hienonnettu sipuli
1 tl hienonnettua valkosipulia
1 tl jauhettua korianteria
2 tl jauhettua jeeraa
1/2 tl jauhettua kurkumaa
1/2 tl chilihiutaleita
1 rkl tomaattipyrettä
1,5 dl vettä 

tuoreita, pilkottuja korianterinlehtiä 

Lisukkeeksi

keitettyä riisiä
intialaista leipää (esim. chapati)

Tee näin

Sulata ghee tai kuumenna öljy isossa kattilassa. Paista kalaa keskilämmöllä minuutin verran per puoli. Nosta kala odottamaan lautaselle.

Laita kattilaan sipuli ja valkosipuli ja anna kuullottua pehmeäksi. Lisää korianteri, jeera, kurkuma ja chili ja pikapaista 30 sekuntia.

Lisää tomaattipyre ja vesi. Anna poreilla pari minuuttia. Lisää kala takaisin kattilaan ja kypsennä vielä pari minuuttia.

Koristele korianterilla ja tarjoa riisin ja leivän kera. 

Miten tuunasin? Miltä maistui?

Yhdistin valkosipulin ja chilin ja käytin ruoassa Pirkan rapeaa valkosipulia chili-seesamiöljyssä parin teelusikallisen verran. Lisäsin myös hyppysellisen chilihiutaleita tuomaan hieman lisää potkua. Kalana käytin kuhaa, joka hajosi pienempiin osiin kastikkeessa, mutta se ei makua haitannut.

Lisukkeeksi paistoin chapata-leipiä. 

Hyvää oli, ja kaikki meni. Voisi tehdä toistekin, vaikka ei tämä kalaruokien ykköseksi heilahtanutkaan. 

Uusi resepti viikossa 14/52: Napakat porkkanat ja fetatahna

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.  

Napakat porkkanat ja fetatahna

2 dl kreikkalaista jugurttia
100 g fetaa
1/2 sitruunan raastettu kuori
1/2 dl oliiviöljyä
1 rkl tahinia
1 rkl juoksevaa hunajaa
1/2 tl suolaa
n. 1/4 tl tai maun mukaan mustapippuria myllystä

Päälle

200 g (pieniä) porkkanoita
1 granaattiomena
1 dl mintunlehtiä
1 dl pistaasipähkinöitä
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

Tee näin

Raasta feta ja sitruunankuori. Notkista jugurtti ja yhdistä kaikki tahnan aineet.

Keitä porkkanat vähässä vedessä napakan kypsiksi. Isot porkkanat voi lohkoa pitkittäin useampaan kapeaan osaan. 

Lohko granaattiomena ja irrota siemenet. 

Kokoa annos: lusikoi fetatahna tarjoiluastian pohjalle ja lisää jäähtyneet porkkanat, granaattiomenan siemenet, pistaasipähkinät, minttu  ja oliiviöljy. Rouhi koristeeksi mustapippuria.  

Miltä maistui? Jatkoon vai ei?

Fetatahna oli maukas, ja kun porkkanat katosivat parempiin suihin, ylijäämätahna toimi hyvin ruissipsien dippinä. 

Resepti on peräisin lehtileikkeestä, jonka alkuperää ei valitettavasti ollut tallessa. Lehtileikkeen otsikkona oli "paahdetut porkkanat", mutta koska itse reseptissä porkkanat keitettiin paahtamisen sijaan, vaihdoin nimeksi napakat porkkanat. Uunissa paahdetut porkkanat tai palsternakat toimisivat varmasti itse asiassa paremmin. Fetatahna toimisi varmaankin myös leivän kanssa. Jatkoon menee.

 

Uusi resepti viikossa 6/52: Punainen thaicurry kasviksista

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta. 

Alkuperäinen resepti on Helsingin Sanomista 13.1.2024. 

Punainen thaicurry kasviksista

Paketti kiinteää tofua
500 g myskikurpitsaa
100 g herkku- tai siitakesieniä
3-4 rkl valmista punaista currytahnaa
2 rkl rypsiöljyä
400 ml kookosmaitoa
1/2 dl vettä
2 rkl thaimaalaista kalakastiketta tai soijakastiketta
1 rkl tamarinditahnaa
1 rkl sokeria
100 g sokeriherneen palkoja
(kaffirlimetinlehtiä)
2 limetin kuoriraaste ja mehu

Pinnalle
1-2 tuoretta punaista chiliä viipaleina

Lisäksi koristeluun 
thaibasilikaa tai kevätsipulia
rouhittuja cashewpähkinöitä 

Tee näin

Prässää tofu kuivaksi. 

Leikkaa kurpitsasta kuoret pois. Kuutioi reiluiksi paloiksi. 

Puhdista sienet tarvittaessa ja pilko isot sienet pienemmäksi. Kuutioi tofu.

Laita öljy ja currytahna wokkipannuun tai korkeareunaiseen pannuun. Kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes currytahna pehmenee ja sekoittuu öljyyn. Laita levy kuumemmalle ja paista sekoitellen minuutti, pari. 

Lisää pannulle kookosmaito ja tilkka purkin huuhteluvettä. Kuumenna kiehuvaksi ja anna porista pari minuuttia.

Mausta liemi kalakastikkeella tai vegaaniversiossa soijalla. Lisää tamarinditahna ja sokeri, kurpitsakuutiot, sienet ja tofu. 

Anna kypsyä keskilämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes kurpitsa on hieman pehmennyt.  

Lisää sokeriherneet ja muutama kaffirlimetinlehti, jos haluat. Jatka kypsennystä vielä viitisen  minuuttia.

Pese limetit, raasta kuoret ja purista mehu. Lisää ne pannulle ja sekoita hyvin. 

Viipaloi chili. 

Tarjoa keitetyn riisin kanssa. Ripottele chili pinnalle. Halutessasi voit vielä koristella annokset kevätsipulilla, thaibasilikalla ja rouhituilla cashewpähkinöillä. 

Miten tuunasin

Kalakastikkeen sijaan käytin soijakastiketta vegaaniseen ruokaan. Chilit laitoin mukaan kastikkeeseen muhimaan, mutta ensi kerralla käytän niitä vain koristeena. Kotona olleet punaiset chilit olivat sen verran tulisia, että vähempi olisi riittänyt. 

Cashewpähkinöiden asemasta koristelin annokset suolapähkinöillä.

Miltä maistui

Tämäkin resepti menee jatkoon. Itse asiassa curryn liemi oli niin maukasta, että tätä ajattelisin soveltavani muuhunkin kuin tofycurryyn. (Ja pelkästään keittiössä leijuvan mausteisen tuoksun vuoksi tätä kannattaa keitellä!)

Uusi resepti viikossa: 2/52. Beyond Meat -burgerit

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.

Tämänkertainen annos on vegaaninen. Idea kokeiluun lähti helsinkiläisessä ravintolassa nautitusta vastaavasta annoksesta. 

Resepti kannattaa lukea kokonaan ennen aloittamista - kun aloitat jo edellisenä iltana tai aamulla, on tämä annos illalla huomattavasti mukavampi toteuttaa! Punasipuli ja burgerit vaativat aikansa. 

Vegaaniset burgerit, paahdettua palsternakkaa,  valkosipulipapuja ja pikapikkelöityä punasipulia

kahdelle

2 Beyond Meat -burgerpihviä (pakaste) 
3-4 palsternakkaa

Pitkiä vihreitä papuja 
2 valkosipulinkynttä 
Vettä papujen keittämiseen

Suolaa
Pippuria

Öljyä paistamiseen ja palsternakkojen paahtamiseen 

1 punasipuli 

1-2-3 -liemi: 
0,5 dl punaviinietikkaa
1 dl sokeria
1,5 dl vettä

Lisukkeeksi vegaanista kurkkumajoneesia
Koristeluun rosepippuria

Tee näin

Sulata burgerpihvit pakkauksen ohjeen mukaan jääkaapissa. Paketti kannattaa ottaa sulamaan riittävän aikaisin, jos burgerit on tarkoitus kokata iltaruoaksi. 

Tee myös punasipulilisuke maustumaan muutama tunti aiemmin, tai mieluummin jo edellisenä iltana, jos suinkin mahdollista. 

Pikapikkelöity punasipuli valmistuu kätevästi 1-2-3 -liemessä. Pilko sipuli renkaiksi (tai puolikkaiksi). Laita sipulirenkaat puhtaaseen lasipurkkiin. Kiehauta vesi ja sokeri, lisää etikka, ja sekoita kunnes sokeri on sulanut. Kaada kuuma liemi sipulien päälle. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin tekeytymään. 

Vinkki! Jos haluat, voit tuunata liemen maustamalla sen pippurilla, yrteillä tai vaikka hunajalla. Perusliemi toimii kuitenkin mainiosti ilman mausteitakin. 

Kuori ja halkaise palsternakat pitkittäin koon mukaan noin 2-4 osaan. Levitä ne uunipellille  leivinpaperille, ja valuta päälle hieman öljyä. Rouhi päälle suolaa ja mustapippuria ja kääntele öljy ja mausteet tasaisesti kaikkiin lohkoihin. Paista 225 asteessa noin 20-25 minuuttia. Kääntele kerran, pari paistamisen aikana. 

Kun palsternakkojen paistoaikaa on jäljellä 10 minuuttia, kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja laita burgerpihvit paistumaan. Paista keskilämmöllä 5 minuuttia / puoli.

Napsi pitkistä pavuista kovat päädyt pois. Keitä papuja noin 5 minuuttia suolatussa vedessä. Rakenne saa jäädä rapsakaksi. Raasta 2 valkosipulinkynttä ja sekoita raaste tilkkaan öljyä. Valuta keitetyt pavut, kaada päälle valkosipuliöljy ja mausta suolalla.

Kokoa annokset lautaselle. Pursota pari ruusuketta vegaanista kurkkumajoneesia palsternakkojen dipiksi. Koristele rosepippurilla ja rouhaise vielä mustapippuria burgereiden päälle. 

Jos ruokailijoilla on sudennälkä, voit tarjota kylkiäisenä lisäksi esim. ranskalaisia perunoita ja salaattia. 

Miten tuunasin?

Tämän reseptin kohdalla ei oikein voi puhua tuunaamisesta, sillä kyseessä on oma variaatio ja yritelmä toteuttaa ravintolassa nautittu annos.  Muutama huomio kuitenkin: 

Itse annan burgereiden sulaa huoneenlämmössä. Otan ne pakastimesta yleensä ennen puolta päivää, jos ne on tarkoitus nauttia päivällisellä. Jos keittiö on kovin lämmin, siirrän burgerit jääkaappiin, kun ne alkavat olla lähes sulaneita. Burgerit paistan valurautapannulla, jos mahdollista. 

Miltä maistui?

Palsternakkojen makeaksi paahtunut maku, valurautapannulla hyvän pinnan saaneet pihvit, sopivasti pehmenneet, mutta kuitenkin rapsakat sipulirenkaat ja valkosipulista potkunsa saavat pavut... todella hyvää! 

Kotikeittiön versio ei kalvennut ravintolan esikuvalleen. Ehdottomasti jatkoon. 

Uusi resepti viikossa: 1/52. Marokkolainen linssikeitto

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.

Tästä lähtee. 

Viikko 1/52: Marokkolainen linssikeitto

Alkuperäinen resepti on peräisin Vegeviettelyksen sivuilta

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 porkkana
1 rkl harissaa
1 rkl ras el hanout -mausteseosta tai vastaavaa
2 rkl tomaattipyrettä
500 g tomaattimurskaa
4-5 dl vettä
2 dl punaisia linssejä
2,5 dl kaurakermaa
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
2 tl sokeria

Öljyä kasvisten kuullottamiseen

Annoksen pinnalle voit laittaa halutessasi lusikallisen kaurafraichea tai smetanaa sekä korianteria.

Tee näin

Pilko kuoritut sipulit ja porkkana pieneksi. Kuullota sipuli öljyssä, lisää valkosipuli ja porkkanat ja paista hetki. Lisää harissatahna, pyre ja mausteseos.

Lisää tomaattimurska, vesi ja huuhdotut, valutetut linssit.

Jos käytät raakoja linssejä, keittoaika on parikymmentä minuuttia. Kypsät valmiit linssit kannattaa huuhtoa hyvin ja valuttaa. Porkkanoiden pehmittyä kypsille linsseille riittää se, että ne lämpiävät keitossa. Lisää tarvittaessa vettä.

Lisää kaurakerma, suola (lipstikkasuola toimii hyvin), sokeri ja sitruunamehu. Soseuta tasaiseksi.

Miten tuunasin?

Ras el hanoutin tilalla käytin hieman vastaavaa, Dubaista tuotua mausteseosta. Tyypillisessä ras el hanoutissa, "seitsemän mausteen sekoituksessa" on kardemummaa, kuminaa, neilikkaa, kanelia, muskottipähkinää, inkivääriä, chiliä, korianteria, pippuria, paprikaa, sarviapilaa ja kurkumaa, joten tarvittaessa voit rakennella niistä itsellesi sopivan sekoituksen. Oma sekoitukseni oli aika vahvaa, mutta kaupan mausteista löytyy kuvausten mukaan mietojakin versioita.

Tomaattipyre oli päässyt loppumaan, joten sen tilalla käytin rahvaanomaisesti ketsuppia ja vastaavasti laitoin sokeria vähemmän.

Miltä maistui?

Keitto oli paksua ja lämmittävää. Ja kohtalaisen tulista. Nuoriso tykkäsi kovasti; kaikkien mielestä keitto meni heittämällä jatkoon. Itselleni keitto oli ehkä aavistuksen liian tulista. Jäin vähän arpomaan, meneekö resepti jatkoon. Mutta kylmänä talvipäivänä keitto oli juuri omiaan.

Tulisuutta sai taitettua fraichenokareella ja syömällä keiton kanssa leipää. Ehkä seuraavalla kerralla kuitenkin käytän kaupan mietoa ras el hanoutia.

Marokkolainen linssikeitto