sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Fatto in casa!

Uusi perheenjäsenemme saapui meille viime perjantaina. Siitä lähtien Paolo on oleillut keittiössä. Se onkin oiva valinta, sillä keittiössä seura on taattu.  

Ensimmäistä kertaa kokkasimme Paolon kanssa lauantaina. Fatto in casa! Ja mikä harmoninen yksimielisyys! Päivä saapumisen jälkeen!

Toscanalaisesta keittokirjasta ja jauhopussin kyljestä yhdistelimme sopivan reseptin ja veivasimme pastataikinan. Aluksi taikina oli liian kuivaa ja murumaista.  Lorauksella öljyä, tilkalla vettä ja ottamalla uskollinen yleiskone käyttöön tilanne taltutettiin. Puolen tunnin vetäytymisaika, sitten kaulimaan.

Paolo veivasi reippaasti taikinaa ohuemmaksi ja ohueammaksi. Aina välissä taitoimme taikinan kolmeen osaan ja Paolo kauli taas. Lopulta suikaloimme taikinan tagliatellenauhoiksi.

Ja tässä yhteistyön lopputulos kotitekoisen peston ja pecorino-juuston kanssa tarjottuna. Pahoittelut kuvan hämyisästä sävytyksestä. Ruoka tarjottiin tietenkin kynttilänvalossa, joka aiheutti kuvan valotukseen omat vivahteensa.

Päivällisestä Paolo ei itse päässyt nauttimaan. Hän on nimittäin pastakone.

"La vita é troppo breve per mangiare e bere male."


Saanko esitellä: Paolo

Pastataikina

3 dl durumvehnäjauhoja
0,5 dl semolaa
3 kananmunaa

Sihtaa jauhot keoksi pöydälle. Tee keskelle syvennys, johon rikot kananmunat. Riko rakenne kevyesti haarukalla ja sekoita jauhoja pikku hiljaa munien joukkoon. Vaivaa taikinaa 5-8 minuuttia, kunnes saat kimmoisan taikinapallon. Taikina on valmis, kun sormella tökätty kuoppa nousee takaisin, eikä taikina tartu sormeen.

Itse nostin kuivahkon taikinan pöydältä yleiskoneen kulhoon ja lisäsin tilkan öljyä ja vettä. Sen jälkeen taikinasta saatiin kimmoisa pallo.

Kiedo taikina kelmuun ja anna levätä huoneenlämmössä 20-30 minuuttia. Kauli tasaiseksi ja ohueksi levyksi pastakoneella tai kaulimella ja työstä välittömästi haluamaksesi pastaksi. Keitä runsaassa suolalla maustetussa vedessä. Jätä kypsyydeltään al denteksi - purutuntuma pitää säilyttää.

Käytä pastan kypsentämisessä riittävän suurta kattilaa. Pasta pitää keittää runsaassa vedessä, ja keitinvedessä suolaa saa olla reilusti (perustaikina on suolaton). Muistisääntö on 10-100-1 000: 10 grammaa suolaa, 100 grammaa pastaa ja litra vettä.


Lähteet:
Marita Joutjärvi & Vittorio Giannini: Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Readme.fi, 2016.
Ella Kanninen: Ellan Toscana. Kyläelämää Italiassa. Tammi,  2016. 



maanantai 3. huhtikuuta 2017

Haudattu jättiläinen


Lainasin kirjastosta kahden viikon best seller –lainana Ishiguron Haudatun jättiläisen. Ishiguron taiturimainen ja unenomainen kerronta vei mukanaan pikkutunneille asti – kirjaa ei malttanut laskea kädestään.

Vanha toisiinsa syvästi kiintynyt pariskunta lähtee etsimään poikaansa, jota eivät enää kunnolla muista. Tarina johdattaa pariskunnan retkellään nummille ja joelle, munkkien luostariin ja toisiin kyliin. Lohikäärmeen, sotureiden, kuningas Arthurin ja sir Gawainin, keijujen ja Merlinin taikojen takana tarinassa piilee fantasiaa vakavampi kysymys muistamisen tärkeydestä.

Saksien ja kelttien mailla elää lohikäärme, jonka hengityksen sumun takia ihmiset eivät enää kykene kunnolla muistamaan vanhoja asioita. Ihminen kuitenkin haluaa säilyttää kauniit muistonsa rakkaudesta ja eletystä elämästä. Mutta samalla mukana tulee ikäviäkin muistoja pettymyksistä, menetyksistä, petollisuudestakin - ja pettymys myös omaan toimintaan. Silti ihminen haluaa muistonsa takaisin.

Kansakunnan kollektiivisiin muistoihin palaavat menneiden sota-aikojen julmuudet ja siviileihin kohdistuneet kauheudet. Nuoria sukupolvia on vannotettu muistamaan ja kostamaan koetut vääryydet. Sumun poistuessa rapistumassa oleva yhteiskunta tulee menettämään henkäyksen ohuen rauhan. 

Onko sittenkään parempi muistaa vanhat kauheudet, jotka voivat johtaa sotiin, julmuuksiin ja koston kierteeseen, vai elää yksilönä sumussa ilman muistoja? Voiko ihminen oppia historiastaan ja antaa anteeksi kipeistä muistoista huolimatta?

Kannattaako lohikäärme suojella vai surmata?

Ajatuksena ajankohtainen joka päivä. Vahva lukusuositus.

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen
2015 (suom. 2016)