Salil eka, salil vika. Tammikuun liikuntahaaste.

Loppuvuoden 2018 sairastin yli kaksi kuukautta. Flunssa, poskiontelotulehdus, keuhkoputkentulehdus, keuhkokuume. Liikunnan sijaan keskityin hengittämiseen ja lepoon.

Uuden vuoden jälkeen pääsin pikku hiljaa liikkeelle. Ensimmäiset pitkät ja hitaat kävelylenkit olivat uuvuttavia, mutta ihania. Ja sitten entinen PT:ni Jessica julkaisi Instassa 20 päivän liikuntahaasteen.

Miten meni?
Seurasin ihaillen Jessican inspiroivia ohjeita Instasta. 20 päivän haastetta en pystynyt sellaisenaan noudattamaan. Vaikka  ehdotettu treeni olisikin vaihtunut omaan joogaharjoitukseen, tai PT sessioon, tärkeintä oli silti päästä taas oikeasti treenaamaan säännöllisesti.

Tammikuun treenipäiväkirja - ilman työmatkojen hyötyliikuntakävelyjä - näytti tältä:

Nro	Pvm	Laji ja kesto
1	1.1.	Kävelylenkki 1h
2	4.1.	Kävelylenkki 44 min
3	5.1.	Kävelylenkki 44 min
4	6.1.	Jessican liikuntahaaste, 35 min
5	6.1.	Venyttely, 15 min
6	7.1.	Kuntopiiri, 15 min
7	8.1.	Jessican liikuntahaaste, 30 min
8	9.1.	Venyttely & liikkuvuus, 45 min
9	10.1.	Kävelylenkki, 54 min
10	13.1.	Jessican liikuntahaaste. Ohjelmat 1-2 yhdistettynä.
11	14.1.	Jooga, 1h15 min
12	15.1.	Kävelylenkki, 32 min
13	15.1.	Jessican liikuntahaaste. 15 min amrap.
14	17.1.	Liikkuvuusharjoitus, Jessican liikuntahaaste.
15	18.1.	PT / yläkroppatreeni, 1h
16	19.1.	Murtsikkahiihto, 1,5 h
17	21.1.	Jooga, 1h15 min
18	24.1.	Kävelylenkki, 35 min
19	25.1.	PT / mave, 1h
20	26.1.	Murtsikkahiihto, 1,5 h
21	27.1.	Kävelylenkki, 41 min
22	28.1.	Jooga, 1h15 min
23	29.1.	PT / 1h
24	31.1.	Salitriathlon, 30 min

Säännöllistä, ja ihan hyvä määrä, vaikkakaan ei kovaa treeniä. Paljon kävelyä, venyttelyä tai joogaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti mave- ja penkkiennätyksiä.

@jessicareiman

Tärkeintä on asenne: että tulee aloitettua

Päivänä eräänä sain pyynnön kertoa, miten pikatreenaan. Voiko treenata oikeasti vaikkapa 20 minuutissa? Vastaus on helppo: kyllä voi. Koita vaikka vetää leukoja tai tehdä burbeita 20 minuuttia. Tiedät tehneesi.

Jos ei mennä ihan näin hardcoreen, oma lempparini on kahvakuulatreeni kotona: kolmea liikettä minuutti kerrallaan viisi kierrosta, väliin 30-60 sekunnin lepo. Treeneihin siirtymiseen ei mene aikaa - jumppavaatteet, treenimusa & just do it!  Kuulan sijaan voi treenata kehonpainoliikkeillä. Telkkarin ääressä voi suihkia menemään cross trainerilla 20-30 minuuttia. Joskus kun oikein innostun, etsin netin tarjonnasta uuden kivan treenin. Intrevallilenkkikin voi olla pikatreeni. Samalla saa raitista ilmaa. 

Kovemman treenin lisäksi pikatreenaan myös joogaa, vaikka ajatuksena pikatreeni ja mindfullness-tyyppinen harjoittelu ei heti tunnukaan sopivan yhteen. Käytän Yogobe-palvelua, josta valitsen käytettävissä olevan ajan ja liikuntatarpeen mukaisen harjoituksen. Venyttely ja foamroller-kehonhuolto onnistuu myös 20 minuutissa.

Näitä kootessa hämmästyy itsekin, kuinka monella tapaa oikeastaan voi pikatreenata. Pikatreenin saa helposti hyötyliikunnastakin, vaikkapa kävelemällä/pyöräilemällä työmatkan tai osan siitä. Joskus kauniilla ilmalla kävelen bussilta kolmisen kilometriä kotiin läppärireppu selässä. Huonolla ilmalla hyppään suosiolla junaan.

Treenin ei aina tarvitse olla vakavaa ja viedä tuntitolkulla.
Tärkein on asenne: että tulee aloitettua.

Treenikaveri <3

Tärkeintä on asenne: että tulee aloitettua

Päivänä eräänä sain pyynnön kertoa, miten pikatreenaan. Voiko treenata oikeasti vaikkapa 20 minuutissa? Vastaus on helppo: kyllä voi. Koita vaikka vetää leukoja tai tehdä burbeita 20 minuuttia. Tiedät tehneesi.

Jos ei mennä ihan näin hardcoreen, oma lempparini on kahvakuulatreeni kotona: kolmea liikettä minuutti kerrallaan viisi kierrosta, väliin 30-60 sekunnin lepo. Treeneihin siirtymiseen ei mene aikaa - jumppavaatteet, treenimusa & just do it!  Kuulan sijaan voi treenata kehonpainoliikkeillä. Telkkarin ääressä voi suihkia menemään cross trainerilla 20-30 minuuttia. Joskus kun oikein innostun, etsin netin tarjonnasta uuden kivan treenin. Intrevallilenkkikin voi olla pikatreeni. Samalla saa raitista ilmaa. 

Kovemman treenin lisäksi pikatreenaan myös joogaa, vaikka ajatuksena pikatreeni ja mindfullness-tyyppinen harjoittelu ei heti tunnukaan sopivan yhteen. Käytän Yogobe-palvelua, josta valitsen käytettävissä olevan ajan ja liikuntatarpeen mukaisen harjoituksen. Venyttely ja foamroller-kehonhuolto onnistuu myös 20 minuutissa.

Näitä kootessa hämmästyy itsekin, kuinka monella tapaa oikeastaan voi pikatreenata. Pikatreenin saa helposti hyötyliikunnastakin, vaikkapa kävelemällä/pyöräilemällä työmatkan tai osan siitä. Joskus kauniilla ilmalla kävelen bussilta kolmisen kilometriä kotiin läppärireppu selässä. Huonolla ilmalla hyppään suosiolla junaan.

Treenin ei aina tarvitse olla vakavaa ja viedä tuntitolkulla.
Tärkein on asenne: että tulee aloitettua.

Treenikaveri <3

Laita silmät kiinni ja palaa lomaan

Ensimmäinen viikko aamuherätyksineen ja kiireisine rytmeineen oli kylmä suihku. Toisen työviikon jälkeen loma tuntui kaukaiselta, ja kolmannen työviikon jälkeen viimeisetkin loma-aatokset ovat haihtuneet kokonaan säntäilyn alle. Sääkin palasi arkeen.

Tarviiko olla näin? Jaksaisiko syksyn hitusen paremmin, jos takertuisi lomafiiliksiin vaikka kerran viikossa?

Minun lomallani nautitaan kiireettömistä kävelyistä. Kuumasta hiekasta. Jopa niin kuumasta, että rantaan pitää kävellä pitkospuita tai juosta nopeasti, ettei jalkapohjia polttaisi liikaa. Meressä uimisesta, tunteesta, että henki salpautuu, kun suolainen vesi yltää napaan asti. Isoista jäätelötötteröistä, jotka alkavat sulaa nopeammin kuin ehtii syödä. Tahmeista sormista. Herkullisesta ruuasta meren kainalossa. Avomaankurkuista ja vahvanmakuisista tomaateista. Tuulesta, joka sotkee hiukset silmille. Pyöräilyn vapaudesta. Sporttaamisesta ulkona. Juttelusta viinilasin ääressä pitkinä valoisina iltoina. Yhdessäolosta, kiireettömyydestä.

Minun lomallani otetaan paljon kuvia, joihin voi palata kun vihmoo räntää vaakatasossa. Kuvia merestä, kuvia Hangosta. Siellä paistaa aina aurinko - ainakin lomafiiliksissä.

Millaisiin maisemiin, tunnelmiin, tuoksuihin ja ääniin sinä palaat, jos laitat silmät kiinni?

Voimauttavaa viikkoa!

 

Kaikki on vaikeaa ennen kuin se on helppoa

Hämmästellen totesin tänään, että vuodesta on kohta takana ensimmäinen kuukausi. Mummollani oli tapana sanoa, että aika kulkee nopeammin vuosi vuodelta. Niin se taitaa olla. Toinen vaihtoehto on, että itselläni on tahti hidastunut. Ehkä sillä on jotain tekemistä muutoksen ja henkilökohtaisen kasvun kanssa? Se kun vie aina aikaa.

Oppimista on mahtunut tammikuuhun niin että otsalohkoa kiristää. Töissä uusi projekti alkaa kirkastua pala palalta. Ketterää kehitystä on opiskeltu kaksi päivää, ja viikon kuluttua starttaa voimakirjan teko.

Edellisviikon superonnistunut jalkatreeni salilla palautti mieleen 80-luvun kuntosalimeiningin ja  vahvan poltteen päästä treenaamaan. Saman fiiliksen, jota Flashdance tai Rocky buustasivat.  Inspiraationi lähde muuten noina aikoina oli Marjo Selin, jonka lehdestä leikattu kuva oli liimattu treenivihkon kanteen. (Ei ollenkaan huono kuva patistamaan treenin pariin tänäkään päivänä.)

Joogassa onnistui ensimmäistä kertaa helposti Chaturangadandasana ja 4 minuutin päälläseisonta seinää vasten. Voimaa on tullut lisää, vaikka jooga-asanoissa paljon on kiinni päivästäkin. Joskus ei vain onnistu.

Vuoden alkajaisiksi on pitänyt palautella itseään myös ruokavalioruotuun joulun herkuttelun jälkeen. Mutta koska elämästä pitää osata nauttia, kerrottakoon, että olen oppinut uuden lempijälkiruoan. Kerrosvanukas granaattiomenasta Tiian Karkkipäivä-ohjeella onnistuu aina ja toimii hyvin myös pakastemansikoista tai vaikka appelsiinista - myös ilman kerroksia.

Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.— Mike Dooley
Kuukauteen mahtuu monta kasvun aihiota, kun niitä rupeaa miettimään. Mitä sinä aiot tehdä seuraavaksi?

Mikä on paras tapa käyttää jäljellä olevat vuotesi?

Aamun meiliboxista pomppasi esiin Ajatusten aamiaisen Kysymyksiä itselle. Yhdeksän kysymystä, sinänsä simppeleitä, mutta voivat johtaa varsin syville vesille. Näin kävi kysymyksen Mikä on paras tapa käyttää jäljellä olevat vuotesi kanssa.

Jäljellä olevat vuodet. Paljonko niitä mahtaa olla? Mitä niillä haluaisin tehdä?

Mieleen tulvahtaa kuvia Tiibetistä. Lumihuippuisia vuoria, sininen taivas, kirkas vesi. Mykistävä maisema hankalan taipaleen takana.  

Seuraava mielikuva on upeasta rannasta. Ei ketään muita, vain hiekkaa, merta ja minä jossain upeassa jooga-asanassa. 

Ja sitten: mökinmuorin kahvila, vanha puuhuvila kenties, jossa on oman keittiön kotipullaa ja kakkuja, käsitöitä ja kissanpentuja.

Unelmakuvien tulvan jälkeen ajatuksia alkaa rajoittaa totuttu normipatteristo. Mitä teen nyt noihin tunnelmiin verrattuna? Käyn töissä, hoidan kodin ja perheen, harrastuksetkin, osallistun hyvän tekemiseen kykyni mukaan. Sitten eläkkeellä teen…  Mitä? Väännän itseni nykyistä helpommin jooga-asentoihin? Vaellan seitsemänkymppisenä Tiibetissä? Täytän päiväni vapaaehtoistyöllä? Yeah, right.

Kuuntele tarkkaan, mitä vastaat. Sen jälkeen tiedätkin, mitä tehdä.

Unelmoin monesta asiasta, mutta ne tärkeät asiat ovat silti juuri tässä ja nyt. Ehkä se onkin se juttu. Olla tyytyväinen siihen mitä on. Ja samalla miettiä, miten valmistautua unelmien toteuttamiseen. 

Voit alkaa määrätietoisesti rakentaa mahdollisuuksia unelmien toteutua - sitten kun niiden aika on. Se on eri asia, kuin lykätä asioita ympäripyöreään tulevaisuuteen sitku-ajattelulla.

Taitoa on myös se, ettei kaikkea tarvitse saada heti nyt. 

Tämän jälkeen tiedänkin, mitä tehdä. Aloitan levittämällä joogamaton.

 Maisema Tiibetistä, 2010. Kuva: Lotta Vihriälä.
Lähde: dalailama2011wordpress.com.

Tadasana Urdhva Hastasana

Joka kesäkuu vakiotuntien päättyessä pyhästi lupaan ja vannon joogaavani koko kesän. Mielikuvissani leväytän joogamaton auki puutarhaan aamuvarhaisella. Linnut laulavat ja auringon lämpimät säteet hiipivät kuivaamaan kasteen nurmelta samalla kun sujuvasti hengityksen tahdissa liikun asanasta toiseen.

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempi. Joogamatto aukeaa kyllä muutaman kerran kesässä, mutta ei joka päivä. Yleensä vasta silloin, kun selkää kolottaa ja paikat tuntuvat normaalia kankeammilta.

Kahtena kesänä olen kokeillut virtuaalijoogaohjausta. Yogoben videot toimivat hyvinä motivaattoreina. Ohjelmista voi valita mieluisen ohjaajan, joogalajin ja harjoituksen keston. 15 minuutin capuccinoharjoituksella on joinain aamuina herätty energiseen aamuun, 10 minuutin rentoutushetkellä päästy levolliseen uneen.

Syksyn joogatunnit starttasivat Erällä eilen 31.8. Timo-ohjaajamme halusi nähdä, missä olemme pitkän kesätauon jälkeen. Kummasti seisomasarjan, kiertojen ja eteentaivutusten jälkeen oli hiki. Mutta jotain sykähdyttävää oli tapahtunut. Kesäkauden satunnaiset kotijoogatuokiot ja treenaus personal trainerin kanssa saivat ensimmäisen tunnin sujumaan tavanomaista  helpommin. Poskien punoituksen kanssa samaa tahtia nousi pulppuava, lapsenomainen innostus. Tämä iyengarjooga on minun lajini. Minun rakas harrastukseni. Ei haittaa, ettei osaa. Jooga on lahja keholle, ei egolle.

Sen avulla puuhevosesta on pitkän ja sitkeän työstämisen kautta saatu piirun verran venyvämpi. Toivottavasti myös henkisesti.

B.K.S. Iyengar, 1918 - 2014, oli iyengarjoogan perustaja, joka harjoitti ja opetti lajia yli 75 vuotta.

Lisätietoja B.K.S. Iyengarista

Täyttä elämää kahvakuulan varjossa

Muutama viikko sitten tein suuren päätöksen. Tästä ei enää nuorruta. Selkä ja polvet eivät ole enää pitkään aikaan toimineet kuin kakskymppisellä. Jos joskus vielä haluan toteuttaa pyhiinvaelluksen Santiago de Compostelaan tai liekutella lapsenlapsia ketteränä mummina, jotain on tehtävä. Timmi ja hyväkuntoinen elämän jälkipuolisko silmissä siintäen turvauduin personal trainerin apuun.

Alkuhaastattelujen, tavoitteiden, mittausten ja ruokavalio-ohjeiden jälkeen tänään koitti ensimmäinen treeni. Minä, huippumahtava ohjaaja ja kahvakuula.

Kapistus ei ihan vieras ollut ennestään. Isännän lahja-DVD:n tahdissa kotona ja jumppatunneilla oli moista kokeiltu, mutta treinerin kanssa juttu oli ihan eri.  Vietin tunnin todella poissa mukavuusalueelta, hiki lentäen ja itsestä vähän enemmän irti ottaen. Vain viidellä liikkeellä sykkeet katossa ja lihakset hapoilla. Mielenkiinnolla odotan huomista. Pekkaniska voisi olla sopiva apuri kampeamaan rouva sängystä.

Kivaa oli silti. I can do it. Taidan mennä seuraavaankin tapaamiseen.