Sunnuntaina joogafestareilla

Sunnuntaiaamuni alkoi joogafestareilla Anandasta tutun Maria Totron hyväksyvällä ja läsnäolevalla joogaharjoituksella. Tietoisen hengityksen ja joogaliikkeiden kautta etsittiin keskittymistä ja läsnäoloa. Hengitimme sisään juuri tätä hetkeä. Periaate toimi. Oli helppo keskittyä juuri nyt, juuri tähän silmänräpäykselliseen. 

Kaikkiaan joogatiloja oli Messukeskuksessa käytössä kuusi. Aamun ensimmäiselle lempeälle tunnille olisi mahtunut lisääkin joogaajia. Mahtoikohan muissa olla täydempää heti aamusta? (Toisaalta kello 10.30 alkava tunti ei ole mielestäni niin kovin aikaisin edes sunnuntaina…)

Toinen tunti perään oli Sini Perttulan Seasonal Yin –joogaa. Ajatuksena vuodenaikajooga tuntui hyvältä. Jotain energisoivaa, toisaalta hellivää ja lempeää syksyyn.  Body Clock Yin Flow pyrkii tasapainottamaan kehon meridiaanijärjestelmän. Intia ja Kiina, jooga ja akupisteet samassa tunnissa. Hyvä kokemus!

Fengshui jäi messuhulinan varjoon

Tänä syksynä joogafestarit olivat mukana I Love Me –messuilla. Tunnit pidettiin messuhallissa, josta joogatiloiksi oli irtoseinillä erotettu sopivia koppeja. Tilaa asanaharjoitukselle oli hyvin, mutta pienen miinuksen järjestelyt saavat melusta. Äänentoistolaitteista huolimatta piti pinnistellä kuullakseen, mitä piti tehdä. Messujärjestelyissä muuten ei valittamista, vaikkakin perinteisempi Kaapelin rosoinen tila ja vain joogaan keskittyvä sisältö sopii tyyliltään ja tunnelmaltaan minun joogagenreeni paremmin.

Kokeile välillä jotain uutta

Välillä tekee hyvää kokeilla jotain ihan muunlaista kuin omaa lajiani, iyengaria. Kiitän joogafestivaaleja tästä mahdollisuudesta, samalla kun kiitän opettajia, itseäni ja kanssajoogaajia hyvästä harjoituksesta, lahjasta itselle. Läsnäoloharjoituksen vien mukanani arkeen Marian veikeän soturiheijastimen kanssa.

Kuva: http://www.whatsapp360.com/mahatma-gandhi-quotes-images-for-whatsapp-dp/

Mikä on paras tapa käyttää jäljellä olevat vuotesi?

Aamun meiliboxista pomppasi esiin Ajatusten aamiaisen Kysymyksiä itselle. Yhdeksän kysymystä, sinänsä simppeleitä, mutta voivat johtaa varsin syville vesille. Näin kävi kysymyksen Mikä on paras tapa käyttää jäljellä olevat vuotesi kanssa.

Jäljellä olevat vuodet. Paljonko niitä mahtaa olla? Mitä niillä haluaisin tehdä?

Mieleen tulvahtaa kuvia Tiibetistä. Lumihuippuisia vuoria, sininen taivas, kirkas vesi. Mykistävä maisema hankalan taipaleen takana.  

Seuraava mielikuva on upeasta rannasta. Ei ketään muita, vain hiekkaa, merta ja minä jossain upeassa jooga-asanassa. 

Ja sitten: mökinmuorin kahvila, vanha puuhuvila kenties, jossa on oman keittiön kotipullaa ja kakkuja, käsitöitä ja kissanpentuja.

Unelmakuvien tulvan jälkeen ajatuksia alkaa rajoittaa totuttu normipatteristo. Mitä teen nyt noihin tunnelmiin verrattuna? Käyn töissä, hoidan kodin ja perheen, harrastuksetkin, osallistun hyvän tekemiseen kykyni mukaan. Sitten eläkkeellä teen…  Mitä? Väännän itseni nykyistä helpommin jooga-asentoihin? Vaellan seitsemänkymppisenä Tiibetissä? Täytän päiväni vapaaehtoistyöllä? Yeah, right.

Kuuntele tarkkaan, mitä vastaat. Sen jälkeen tiedätkin, mitä tehdä.

Unelmoin monesta asiasta, mutta ne tärkeät asiat ovat silti juuri tässä ja nyt. Ehkä se onkin se juttu. Olla tyytyväinen siihen mitä on. Ja samalla miettiä, miten valmistautua unelmien toteuttamiseen. 

Voit alkaa määrätietoisesti rakentaa mahdollisuuksia unelmien toteutua - sitten kun niiden aika on. Se on eri asia, kuin lykätä asioita ympäripyöreään tulevaisuuteen sitku-ajattelulla.

Taitoa on myös se, ettei kaikkea tarvitse saada heti nyt. 

Tämän jälkeen tiedänkin, mitä tehdä. Aloitan levittämällä joogamaton.

 Maisema Tiibetistä, 2010. Kuva: Lotta Vihriälä.
Lähde: dalailama2011wordpress.com.

Tadasana Urdhva Hastasana

Joka kesäkuu vakiotuntien päättyessä pyhästi lupaan ja vannon joogaavani koko kesän. Mielikuvissani leväytän joogamaton auki puutarhaan aamuvarhaisella. Linnut laulavat ja auringon lämpimät säteet hiipivät kuivaamaan kasteen nurmelta samalla kun sujuvasti hengityksen tahdissa liikun asanasta toiseen.

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempi. Joogamatto aukeaa kyllä muutaman kerran kesässä, mutta ei joka päivä. Yleensä vasta silloin, kun selkää kolottaa ja paikat tuntuvat normaalia kankeammilta.

Kahtena kesänä olen kokeillut virtuaalijoogaohjausta. Yogoben videot toimivat hyvinä motivaattoreina. Ohjelmista voi valita mieluisen ohjaajan, joogalajin ja harjoituksen keston. 15 minuutin capuccinoharjoituksella on joinain aamuina herätty energiseen aamuun, 10 minuutin rentoutushetkellä päästy levolliseen uneen.

Syksyn joogatunnit starttasivat Erällä eilen 31.8. Timo-ohjaajamme halusi nähdä, missä olemme pitkän kesätauon jälkeen. Kummasti seisomasarjan, kiertojen ja eteentaivutusten jälkeen oli hiki. Mutta jotain sykähdyttävää oli tapahtunut. Kesäkauden satunnaiset kotijoogatuokiot ja treenaus personal trainerin kanssa saivat ensimmäisen tunnin sujumaan tavanomaista  helpommin. Poskien punoituksen kanssa samaa tahtia nousi pulppuava, lapsenomainen innostus. Tämä iyengarjooga on minun lajini. Minun rakas harrastukseni. Ei haittaa, ettei osaa. Jooga on lahja keholle, ei egolle.

Sen avulla puuhevosesta on pitkän ja sitkeän työstämisen kautta saatu piirun verran venyvämpi. Toivottavasti myös henkisesti.

B.K.S. Iyengar, 1918 - 2014, oli iyengarjoogan perustaja, joka harjoitti ja opetti lajia yli 75 vuotta.

Lisätietoja B.K.S. Iyengarista