Joulun jämäruuat uusiksi herkuiksi: mitä sanoisit Shepherd's piesta?

Ruuan haaskuu harmittaa. Uusioperheen tapaninpäivän joulun viettoon ei osaa vieläkään varautua oikealla ruokamäärällä. Eikä varmaan koskaan opikaan. Ne ruuat, jotka edellisvuonna katosivat viimeistä murua myöten, eivät tänä vuonna olleetkaan suosikkeja. Tai toisin päin. Vieraiden määrääkään ei osaa arvata etukäteen. Kertaalleen pakastettuja kokkailuja ei pakasteta uudestaan - mihin siis käyttää kaikki ylijäämäsapuska siinä vaiheessa, kun kinkku ja laatikot eivät kerta kaikkiaan enää uppoa?

Jos pähkäilit saman ongelman parissa pyhien jälkeen, tässä muutama resepti varastoon ensi joulua varten. Kalapöydän lopuista voi tehdä perinteisen lohi-riisilaatikon. Laatikot taipuvat karjalanpiirakoiksi, jauhelihapaistokseksi tai sämpylöiksi. Kinkku kuutioiksi, pakkaseen ja laskiaispöydän hernekeittoon - tai herkulliseksi karamellipossuksi vaikka uuden vuoden pöytään. Bon Appetit!

Lohi-riisilaatikko

Jos graavikalaa jäi yli, pilko loput ruokaisaan laatikkoon. Ihanan vanhanaikainen ja herkullinen ruoka, joka yhdistyy muistoissa mummolaan. Tarjoa ruisleivän sekä suolakurkkujen, etikkapunajuurten tai hölskytyskurkkujen kanssa.

4 dl riisiä
2 keitettyä kananmunaa
5 dl maitoa
3 kananmunaa
suolaa, mustapippuria
300 g kylmäsavu- tai graavilohta
Voita

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Keitä riisi. Sekoita valutettu riisi, hienonnetut keitetyt kananmunat ja paloiteltu kala. Tee munamaito, mausta suolalla ja pippurilla.
Voitele uunivuoka, kaada riisiseos vuokaan ja munamaito päälle. Vuole päälle reilusti voilastuja. Paista noin 35 minuuttia.

Shepherd's Pie -muunnos

Ehkä olet syönyt perunamuusista tehtyä Shepherd's Pieta Jamie Oliverin vegeversiona tai perinteisenä jauheliharuokana? Tämä muunnos hyödyntää loput kermat sekä lanttu- ja perunalaatikon loput. Itse käytin puolet lanttu- ja puolet perunalaatikkoa.

Arviolta n. 800 g peruna- ja/tai lanttulaatikkoa
2 dl kermaa
1 kananmuna
1 tl yrittisekoitusta tai esim. timjamia, oreganoa tai basilikaa
suolaa ja mustapippuria

400 g jauhelihaa
1-2 sipulia
1 porkkana raasteena
suolaa
2-4 valkosipulin kynttä
1 tl yrttisekoitusta
1 rkl ketsuppia
1 tlk tomaattimurskaa

Juustoraastetta

Valmista ensin kastike. Ruskista jauheliha, ja kuullota hienonnettu sipuli, puserretut valkosipulinkynnet ja raastettu porkkana. Lisää tomaattisose ja ketsuppi. Mausta.
Levitä kastike voidellun vuoan pohjalle.

Notkista laatikon loput isossa kulhossa, sekoita joukkoon kerma, kananmuna ja mausteet. Lusikoi seos kastikkeen päälle vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Karjalanpiirakat voi tehdä myös laatikoista

Karjalanpiirakoiden veivaaminen ei ole niin työlästä kuin etukäteen voisi ajatella. Pulikka toimii paremmin kuin kaulin, mutta silläkin pärjäät, jos pulikka ei kuulu keittiösi vakiovarusteisiin.

2 dl kylmää vettä

1,5 tl suolaa

3,5 dl ruisjauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja

Peruna- tai porkkalaatikkoa

Voiteluun:
1 dl kiehuvaa vettä

50 g voita

Sekoita kylmään veteen suola ja jauhot. Vaivaa taikina tasaiseksi ja leivo siitä tanko. Jaa tanko noin 20 palaan. Pyöritä palaset palloiksi ja litistä. Kauli palaset ohuiksi soikioiksi.  

Laita piirakoiden keskelle koko korkeudelta peruna- tai porkkanalaatikkoa ja rypytä reunat yhteen. 

Paista 275 asteessa paljaalla pellillä (voitelemattomalla pellillä / ilman leivinpaperia) n. 20 minuuttia.

Voitele piirakat kiehuvan kuumalla voi-vesiseoksella molemmin puolin ja anna hautua leivinpaperin ja pyyhkeen alla. 

Vinkki! Taikina kuivuu nopeasti, pidä palaset peitettynä muovilla tai kostealla pyyhkeellä. Kauliminen kannattaa tehdä useassa erässä, esim. 1-3 piirakkaa kerrallaan. 

Sämpylät porkkanalaatikosta

Kauraisten porkkanalaatikkosämpylöiden alkuperäinen resepti löytyy K-Ruoka-sivuilta.

1/2 l maitoa

2 pss kuivahiivaa

4 dl sämpyläjauhoja

400 g porkkanalaatikkoa

2 dl kaurahiutaleita

1 tl suolaa

6-7 dl vehnäjauhoja

1/2 dl öljyä

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, lisää suola, kaurahiutaleet, sämpyläjauhot, joihin kuivahiiva on sekoitettu sekä porkkanalaatikko. Anna kohota puolisen tuntia liinalla peitettynä. 

Alusta taikinapohjaan vehnäjauhot ja viimeisenä öljy. Kumoa löysähkö taikina reilusti jauhotetulle pöydälle ja leivo jauhojen avulla tanko, jonka leikkaat isoiksi paloiksi. 

Nosta palat lastan avulla leivinpaperille uunipellille ja anna kohota liinalla peitettynä vähintään 15 minuuttia. Voitele vedellä ja ripottele pinnalle kaurahiutaleita. 

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia kypsiksi.

Karamellipossu

Edelleen suuri suosikki vaikka uudenvuoden tarjottavaksi. Resepti vuodelta 2017 löytyy tästä blogipostauksesta: https://nununtayttaelamaa.blogspot.com/2017/01/karamellipossua-kinkun-jamista.html. 

Kampasimpukat, rakastettuni

Valitsen nykyisin ravintolan listalta lähes poikkeuksetta kampasimpukoita, jos niitä löytyy.

Aina en ole ollut yhtä innokas simpukoiden ystävä. Muistatteko ne väkisin nielaistut pizzan tai paellan säilykesimpukat, jotka muistuttivat kuminpalasia? Niitä en kaipaa yhtään. Ja muu tuttavuus simpukoiden kanssa juonsi lapsuuden uintireissuihin. Simpukoita sukellettiin tai nostettiin varpailla Vanajan mutaisista rantavesistä.

Simpukat uivat ruokavaliooni Carelian alkupalalistalta monia vuosia sitten. Hurmaannuin kerrasta. Syy uhkarohkeaan kokeiluun löytyi lukuelämyksen myötä: Kyllikki Villa kertoi Vanhan rouvan lokikirjassa illallisistaan rahtilaivojen reittien satamakaupungeissa. Kuvaus lautasellisesta paistettuja kampasimpukoita sai minut siltä lukemalta tekemään päätöksen, että näitä  tulen ainakin maistamaan joskus.

Vastaanotimme uutta vuotta Salutorgetissa ennen ilotulituksen katselemista. Rakastan savukalaa ja kampasimpukoita, joten la la carte listalta poimin - yllätys, yllätys - savustetut kampasimpukat. Savun maku puki kampasimpukoita, annos oli sopivan kokoinen, ja kyytipojaksi suositeltu Meyer-Näkel Illusion nappivalinta.  Lisukkeena oli osterimajoneesia, punajuurta ja porkkanaa. Suosittelen muillekin. Ilahduttava löytö monen paikan väsyneen uuden vuoden menun sijaan.

Toki laitan kampasimpukoita myös kotona jälkikasvun vastalauseista huolimatta. Voissa paistetut ja sitruunamehussa 'liekitetyt' kampasimpukat sitruunarisoton kera ovat kotiruokaherkkuani.

Herkullista vuotta 2017!

Kotikutoiset kampasimpukat
sitruunan kera

Karamellipossua kinkun jämistä

Tänä jouluna kokoonnuimme kotona juhlapöytään isommalla porukalla vasta tapanina. Pöydässä oli 12 henkeä. Mutta tapaninpäivän joulunvietossa on nurja puoli ihanasta yhdessäolosta huolimatta: kaikki ovat jo herkutelleet perinteisillä ruuilla kaksi päivää. Kolmantena peräkkäisenä jouluateriapäivänä ruuan menekki kääntyy väistämättä laskuun. Teinitkin ovat kasvaneet niiden aikojen ohi, jolloin vatsalaukku vaikutti pohjattomalta.

Kinkkua siis jäi. Ja reilusti. Yksi erä pakastettiin kuutioina loppiaisen hernekeittoa varten. Mitä muuta kinkunlopusta voisi tehdä?

Kollega oli postannut instagramiin kuvan herkullisesta karamellipossusta. Nimi soitti hämärästi kelloja: jotain vastaavaa oltiin maisteltu Björckin ravintoloiden maistelumenuissa. Originaali ateria kestäisi valmistaa kaksi päivää, mutta onneksi käytettävissä oli kypsää kinkkua. Ja eihän karamellipossu olisi Nunun karamellipossu, jos googlailtuja reseptejä ei tuunattaisi omaan makuun sopivaksi (ja käytettäisi aineita, joita juuri sillä hetkellä kaapeista sattuu löytymään).

Nunun karamellipossu jämäkinkusta

1 kg joulukinkun jämiä kuutioituna
öljyä paistamiseen
tuoretta korianteria
punaista chiliä
kookosjauhetta

Mausteliemi

1,5 dl kinkun paistolientä
2 tähtianista
2 kanelitankoa
2 tl chilirouhetta
loraus soijakastiketta ja thaimaalaista kalakastiketta
loraus Nordic Dynamite -kastiketta tai makeaa chilikastiketta
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 (puna)sipuli hienonnettuna
mustapippuria myllystä
1 rkl kokonaisia korianterinsiemeniä
pari ruokalusikallista sokeria
pala inkivääriä

Karamellikastike

1/2 dl vettä
1/2 dl fariinisokeria
1-2 dl (palmu)sokeria

Valmista ensin mausteliemi hautumaan. Laita kaikki aineet kattilaan, anna kiehua hiljalleen n. 10 min, kunnes kastike hieman sakenee.

Tee toisessa kattilassa karamellikastike. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen sakeammaksi. Varo, ettei sokeri pala.

Nouki esim. reikäkauhalla mausteliemestä inkivääri, kanelitangot ja tähtianis pois. Yhdistä mausteliemi ja karamellikastike keskenään ja anna muhia n. 15 min miedolla lämmöllä sakeammaksi.

Paista kinkkukuutiot rapeaksi öljyssä esim. wok-pannulla. Kaada kastike kinkkukuutioiden päälle, ripottele pinnalle kookosjauhetta ja sekoita.

Koristele tuoreella korianterilla, seesaminsiemenillä ja punaisella chilillä. Tarjoa wok-vihannesten ja keitetyn riisin kera.

**

Tästä reseptistä tuli perheen suosikki kertakokeilulla. Sen verran nopeasti ruoka katosi parempiin suihin, että edes kuvaa ei muistettu ottaa.  Herkullisia hetkiä jämäruokien parissa!

Laita silmät kiinni ja palaa lomaan

Ensimmäinen viikko aamuherätyksineen ja kiireisine rytmeineen oli kylmä suihku. Toisen työviikon jälkeen loma tuntui kaukaiselta, ja kolmannen työviikon jälkeen viimeisetkin loma-aatokset ovat haihtuneet kokonaan säntäilyn alle. Sääkin palasi arkeen.

Tarviiko olla näin? Jaksaisiko syksyn hitusen paremmin, jos takertuisi lomafiiliksiin vaikka kerran viikossa?

Minun lomallani nautitaan kiireettömistä kävelyistä. Kuumasta hiekasta. Jopa niin kuumasta, että rantaan pitää kävellä pitkospuita tai juosta nopeasti, ettei jalkapohjia polttaisi liikaa. Meressä uimisesta, tunteesta, että henki salpautuu, kun suolainen vesi yltää napaan asti. Isoista jäätelötötteröistä, jotka alkavat sulaa nopeammin kuin ehtii syödä. Tahmeista sormista. Herkullisesta ruuasta meren kainalossa. Avomaankurkuista ja vahvanmakuisista tomaateista. Tuulesta, joka sotkee hiukset silmille. Pyöräilyn vapaudesta. Sporttaamisesta ulkona. Juttelusta viinilasin ääressä pitkinä valoisina iltoina. Yhdessäolosta, kiireettömyydestä.

Minun lomallani otetaan paljon kuvia, joihin voi palata kun vihmoo räntää vaakatasossa. Kuvia merestä, kuvia Hangosta. Siellä paistaa aina aurinko - ainakin lomafiiliksissä.

Millaisiin maisemiin, tunnelmiin, tuoksuihin ja ääniin sinä palaat, jos laitat silmät kiinni?

Voimauttavaa viikkoa!

 

Palak paneer - intialaisia herkkuja

Jo useamman päivän ajan olin ajatellut vesi kielellä palak paneeria.  Intialainen ruoka on muutenkin herkkuani, joten sunnuntain päivälliseksi valikoitui kattaus tästä hurmaavasta makumaailmasta.

Tällä kertaa ei menty aivan perinteisimmällä curryreseptillä. Saanko siis esitellä, Nunun keittiön sunnuntaimenu intialaisittain.

Sunnuntaina on aikaa kokata

Palak paneerin valmistaminen tapahtuu useammassa vaiheessa kuten monen muunkin intialaisen ruuan. Onneksi sunnuntaina on siihen aikaa.

Ensin keitin kotijuuston (paneer) vanhanajan (luomu) täysmaidosta. Seoksen jäähdyttyä valutetaan hera erilleen juustomassasta. Pashan valuttamiseen tarkoitettu harsokangas on loistava myös tähän tarkoitukseen.

Maidosta, jugurtista ja sitruunamehusta keitetään juustomassa, joka valutetaan siivilässä. Juoksettumiseen menee kymmenisen minuuttia.



 

Seuraavaksi keitin muhennoksen pinaatista ja nokkosesta, chilistä ja inkivääristä. Jäähtynyt muhennos surautetaan tasaiseksi tehosekoittimella. Lopuksi ruskistetaan sipuli, valkosipuli ja jeera, lisätään soseutetut tomaatit ja nesteen haihduttua lisätään tuorejuusto varovasti joukkoon. Viimeiseksi lisätään pinaattisose ja annetaan hautua muutama minuutti.

Palak paneer on minun herkkuni, cashewkananpoika Bombayn tapaan oli isännän toive. Ruokalajin  ainesosat kuulemma näyttivät reseptissä herkullisilta. Ja sitä ne tosiaan olivatkin. Muistinko jo mainita, että intialaisittain ruoka valmistetaan usein monessa erillisessä vaiheessa? Cashewkananpojan valmistuksessa vaiheita taisi olla tavallista useampia.

 

Valmistus aloitetaan paahtamalla kookosta, valkosipulia, inkivääriä, korianteria, jeeraa, chiliä, neilikkaa ja kanelitankoa miedolla lämmöllä. Sitten lisätään cashewpähkinät ja sipulit ja paahdetaan lisää. Seoksen annetaan jäähtyä, lisätään vettä ja hienonnetaan tahnaksi. Maustetahna kannattaa ajaa hyvin hienoksi, jottei currysta tule juoksettuneen näköistä.

Mausteseosta paistetaan pannulla öljyssä, lisätään erikseen pelkistä pähkinöistä valmistettu tahna ja annetaan paistua vielä hetki. Paksun tahnan sekaan laitetaan kananpalat, paistetaan, lisätään vettä ja haudutetaan kypsäksi. Lopuksi lisätään vielä kokonaisia cashewpähkinöitä sakean kastikkeen joukkoon. Mikä tuoksu!

Riisiä, palak paneeria ja kurkkuraitaa

Keittokirjani tietää kertoa ruokalajeissa käytettävän paljon kaala masalaa. Kaala tarkoittaa mustaa, mihin tämänkin reseptin tummat mausteet viittaavat.  Lisukkeeksi sopii riisi ja kurkkuraita, leiväksi naan.

Juuston, tahnojen ja muhennusten valmistamiseen ja jäähtymiseen eri vaiheiden välillä sekä kanacurryn kypsyttelyyn kului kaikkinensa ehkä 2,5 tuntia aikaa. Ei siis varsinaista vartissa valmista -arkiruokaa, mutta sunnuntaiherkuttelun väärti.

Iltapuhteena leivoin juuston valmistamisesta yli jääneen heran vielä limpuiksi. Tämä resepti noudatteli hämäläisen piimälimpun vanhaa reseptiä; mausteena anista ja fenkolia, voitelu siirappivedellä.










Reseptit: Camellia Panjabi. Intialainen keittokirja. 50 parasta Intian currya ja paljon muuta. Gummerus, 2003.

Kokeilussa kotijäätelö

Julian & Julien uusintakatselun voimalla äidyin testaamaan uusia reseptejä. Tänään leffafiilistely kanavoitui kotitekoiseksi jäätelöksi.

Koska päivä ei aamusta alkaen mennyt kuten Strömsössä, ei se mennyt keittiössäkään. Kookoskerma ei vatkaantunut kunnon vaahdoksi. Kanamunat eivät vatkaantuneet. (Ukkosta ilmassa?) Glukoosisiirappia* ei tietenkään ollut kotona, kun inspiraatio iski vasta kauppareissun jälkeen.

Armas siippani on joskus kategorisoinut minut arkipäivän luovaksi. Erityisesti toteutan tätä ominaisuutta keittiössä ja käsitöissä. Ja jos jäätelöä on lähdetty tekemään, sitten tuunataan reseptiä siten, että jotain jäätelön kaltaista on tuloksena.

Kerman sijaan käytin kookoskermaa. Kookosta kun löytyy maitona tai kermana kaapista aina vakiotarvikkeena. Glukoosisiirapin sijaan käytin vaahterasiirappia makeutukseen. Makuaineeksi lisäsin massaan vielä lopuksi sitruunamehua kuoriraasteen ja vaniljan lisäksi.

Jäätelömassasta tuli kuin tulikin oikein maukasta. Laakean kulhon sijaan laitoin jäätelöt suoraan muotteihin, pohjalle hieman raakasuklaanibsejä koristeeksi. Nyt odotellaan ajan kulumista ja jäätelöiden jäätymistä syömäkelpoisiksi. Ja tietysti aurinkoisia kesäpäiviä, jolloin sitruunaiset vanilja-kookosjätskipuikot pääsevät oikeuksiinsa.

Nunun tuunattu kotijäätelö

200 ml kookoskermaa
250 g rahkaa
2 kananmunaa
1/2 dl sokeria
(1 dl glukoosisiirappia // vajaa 1dl vaahterasiirappia)
1/2 sitruunan mehu
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl vaniljaa // 2 tl vaniljasokeria


Vatkaa kookoskerma vaahdoksi. Lisää kermaan rahka.
Vatkaa kananmunat, sokeri ja glukoosisiirappi vaahdoksi.
Yhdistä seokset varovasti ja sekoita loput aineet joukkoon.
Kaada jäätelömuotteihin tai kulhoon ja pakasta vähintään 4 tuntia.
Jos pakastat jäätelön isoon kulhoon, sekoittele aluksi massaa puolen tunnin välein 2-3 kertaa.

Alkuperäinen resepti: Pirkka / K-ruoka

(*Mitä ylipäänsä on glukoosisiirappi? Tunnustettakoon, että vaikka viihdyn paljon ja erinomaisesti keittiössä, mieluummin leivon ja laitan ruokaa. Bravuuriini pullaan ei ole tarvittu minkäänlaista siirappia. Sen verran jäi kaivelemaan, että piti turvautua KVG:n apuun. Kerrottakoon muillekin, että glukoosisiirappi estää suurten jääkiteiden muodostumista ja edesauttaa hileettömän rakenteen aikaansaamista jäädytetyissä jälkiruoissa.)

Edellinen kokkailupostaus: Kirjassa ja itse tehtynä

We'll always have Paris

Vietimme minilomaa Pariisissa helatorstaiviikonloppuna. Kolme kokonaista päivää puolison kanssa kahdestaan lomaillen.

Tämän kertainen matka oli neljäs käyntini Pariisissa. Kaikki pakolliset nähtävyydet oli jo nähty aiemmilla reissuilla. Ennakkosuunnitelma oli se, että suunnitelmia ei olisi. Varasimme aikaa kuljeskella ja katsella, käydä lempipaikoissa, ilman pitkää listaa 'pakollisista' kohteista. Nauttia katukahviloiden tunnelmista latten ja croissantin tai kuohuvan muodossa elämänmenoa katsellen ja pitkään keskustellen, johon arjen kiireessä liian harvoin riittää jaksamista.

Ei niin vanhaa, ettei jotain uuttakin. Turistioppaan kartan ulkopuolelta 16. kaupunginosassa tutustuimme ihastuttavaan museoon, jossa on maailman suurin Monet-kokoelma. Musée Marmottan Monet oli loistava paikka sopivan metromatkan päässä. Ei yhtään ruuhkaa, kaunis ja sopivan kokoinen museo, jonka kaikki teokset jaksoi kiertää. Monet'n maalauksia pitää katsoa kauempaa, jotta ne pääsevät täysin oikeuksiinsa.

Sacre Coeurin portaat on yksi lempipaikoistani, johon tälläkin kertaa kävelimme aistimaan tunnelmaa ja katselemaan näkymästä rakkauden kaupungin yli. Notre Damessa sytytimme isälleni kynttilän, ja Saint Chapellessakin poikkesimme.

Kesäisen lämpimästä säässä nautimme Luxembourgin puistossa patonkia, juustoja ja tietenkin shampanjaa ja mansikoita yhtenä matkapäivänä. Seuraavalla kerralla vuokraamme laivatkin uitettavaksi.

We'll always have Paris. Tulee vielä viideskin kerta. Ja useampi.

Yksi lempipaikoista. Sacre Coeur.

Unelma-aamiainen katukahvilassa. Loistavat croissantit ja lattet.

Ja välillä kuohuvaa...

Kirpputorireissun musiikista vastasi posetiivari

Luxembourgin puistossa ei voi olla ajattelematta Edelfeldtin maalausta 

Kirjassa ja itse tehtynä

Nunun keittiössä on kokeiltu viimeisen viikon sisään pari uutta reseptiä Saaristoruokaa-kirjasta.

Tarte tatin

Syrjäsen ohje ei vaikuttanut ylivoimaiselta: omenat asetellaan sulaan sokeriin ja voihin, taikina päälle ja pannu uuniin. Eipä niin.

Tykötarpeet löytyivät läheltä: kotipihan vähän rupuiset, mutta maukkaan hapokkaat omenat olisivat maultaan täydellisiä piirakkaan.

Minun tarte tatin –voitaikinani juuttui aluksi pöydän pintaan. Ehkä se ei ollut riittävän kauan jääkaapissa tekeytymässä. Ropsautus jauhoja ja kaulitseminen kelmun päällä onneksi auttoivat pälkähästä.

Sokerin ja voin sulatus onnistui kerrasta. Muotopuolet omppulohkot asettuivat kitisemättä pannulle. Piirakan paistaminenkin onnistui pintaa käräyttämättä.

Sitten se ulkonäkö. Kirjassa tarte tatin oli kaunis, pieni ja pyöreä torttu. Omenat olivat siirapin sävyllä silattuja, täydellisesti valurautapannulle aseteltuja. Suurin ero itse tehtyyn oli piirakan eheydessä. Kumoamisvaiheessa taikina nimittäin repesi, eikä asettunut sieväksi pieneksi pyöryläksi tarjoiluvadille. Omenalohkotkaan eivät kaikki olleet kauniita puolikuita. Makua se ei haitannut. Torttu suorastaan suli suussa, myös ilman mascarponevaahtolisukkeita. Tällä voi- ja sokerimäärällä tosin niin tekisivät pienet kivetkin.

Tarte tatin oli ensimmäinen kerta, kun keksin lahjapaistinpannulle, josta saa irrotettua kahvan, järkevää uunikäyttöä. Jatkoa uskaltanee luvata, vaikka isoon paistinpannuun taikina taisi olla vähän turhan ohut. Ensi kerralla taikinaa puolitoistakertainen annos tai pienempi pannu.

Siikaceviche

Sarjassamme ruokalaji, jota en olisi ikinä uskonut testaavani kotona. Cevichehän on fine diningia, toisin sanoen varmasti hyperhaastavaa tehdä!

Tai sitten ei. Kaikki ainekset pilkotaan, sekoitetaan ja maustetaan, ja kasataan voissa paistettujen leipäviipaleiden päälle. Ja siinä se.

Itsetehtynä

Kirjan kuvassa

Vinkki muille kanssakokeilijoille: kannattaa ostaa oikeasti jo valmiiksi nahattomia siikafileitä. Nahallisten, mutta suomustettujen fileiden putsaaminen ei ollut helppo nakki. 

Rosalan limppua en lähikaupasta löytänyt, joten tyydyin Maalahden limppuun. Toimi hyvin myös sillä.

Reseptit: Harri Syrjänen: Saaristoruokaa


Keittokirjoja voi lukea ihan muutenkin. Ja kannattaa lukea. Voi vaikka yllättää itsensä ja perheensä kokeilemalla jotain uutta. Aina ei onnistu, mutta ainakin on yhtä kokemusta rikkaampi ja rohkeampi.

Vanhoja taloja

Loppukesän iltalukemistona on viimeisen viikon aikana ollut kaksi kirjaa, joita jaksaa lukea väsyneenäkin. Toinen on Pia Maria Montosen ja Niclas Wariuksen Rakkaudesta vanhaan taloon, toinen Harri Syrjäsen Saaristoruokaa. Kirjoja yhdistää jopa harras tyytyväisyys kirjoittajalle tärkeään aiheeseen, kepeä tyyli ja loistavat kuvat, joista piisaa silmänruokaa.

"Talon sielu on löydettävissä"

Itsekin vanhassa talossa asuvana omat pienet remonttipuuhastelut tuntuvat varsin mitättömiltä. Silti omaa tekemistä osaa nyt arvostaa: on tärkeä löytää talon sielu, korjata hitaasti ja maltilla, vanhaa kunnioittaen. Antaa talon puhua, luottaa siihen, että intuitio kantaa pitkälle. Talo saa olla oman näköinen, eikä haittaa, että remontti etenee huone kerrallaan - vaikka kymmenen vuoden ajan. Ja piha saa elää ja kehittyä siinä samalla, sopivan rennosti.

Kyllä keittokirjojakin voi lukea 

Syrjäsen tv-sarja ei sytyttänyt, mutta oli tehnyt tehtävänsä: keittokirja piti laittaa kirjastosta varaukseen. Kirjan kuvista nousee vesi kielelle. Ajatuksena on saada puhtaista aineista simppeliä ruokaa, ja välillä vähän monimutkaisempaakin. Haluan kokeilla haukiquenelleja ja siikacevichea, ja Syrjäsen tarte tatinia. Ja suolaista suklaapiirakkaa ja....

Olisipa hauska tehdä jostain keittokirjasta oma kokeilunsa Julia & Julie -tyyliin, ja julkaista kuvat kokkailusta tyyliin kirjassa ja itse tehtynä.  Olisikohan kuivan maan eläjälle Saaristoruuassa liikaa haastetta?


Tämän kesän viimeinen kunnostettava ikkuna odottaa takakuistilla vielä toista maalikerrosta. Ensi kesänä jälleen uusi satsi työn alle, hitaasti, mutta varmasti. Keittiöpuuhiin voisi ottaa jo tämän syksyn ohjelmistoon tarte tatinin. Hapokkaita omppuja on vielä omassa puutarhassa.