Tiibetiläinen äänijooga ja muita uusia kokemuksia

Sunnuntai, kello soi 6.45. Uninen ajatus, että miksi niin aikaisin, kun töihin ei tarvi kiiruhtaa. Kiskottelen aamuhetken kissan kanssa lämpimässä peiton alla. Sitten treenikamppeet päälle ja aamukahvin jälkeen kohti Kaapelia ja Joogafestareita. Siinä siis syy herätyskellon aikaiseen soittoon.

Junassa on muitakin joogamatto olalla. Sataa lunta. Väsyttää vähän, mutta olo on utelias: festareilla pääsee tutustumaan lajeihin ja opettajiin, jotka ovat itselle uusia. Jonotusruuhkan ohittaakseni olen tällä kertaa varannut kaksi tuntia ennakkoon - aamun ensimmäiset tietenkin.

Ensimmäinen tunti on yin-joogaa. Laji on tuttu, mutta opettaja uusi ja opetuskieli englanti.
Toinen tunti on tiibetiläistä äänijoogaa. Tiibet kyllä kuuluu niihin paikkoihin, jotka haluan vielä nähdä, mutta äänijooga?  Mantroja? Tiibetiläistä kirtania? Äänikulhojen soittoa? En tiennyt yhtään, mitä odottaa.

Pyhät tavut

Tunnin aluksi teoriaa ei ehditty käydä pitkästi läpi. Tutustuisimme tiibetiläiseen äänijoogaan lähinnä omakohtaisen kokemuksen kautta. Äänen resonoinnin pitäisi mm. vahvistaa yhteyksiä myönteisiin ominaisuuksiin.

Harjoitus kulki kohdistamalla pyhä tavu aina kuhunkin chakraan, Jokaiselle chakralle on oma tavunsa.  Aloitimme kohdistamalla tavun kolmanteen silmään, sen jälkeen kurkkuchakraan, sydänchakraan, navan korkeudelle ja juurichakraan. Kukin resonoi tavua jatkuvana virtana omalla tahdillaan. Sointukulhon kilahduksella hiljennyttiin kuulemaan seuraava tavu ja ohjeet.

Pitkä istuminen kangisti lonkat, vaikka välillä noustiinkin verryttelemään. Lievästä puutumisesta huolimatta tunti kului nopeasti. Luokallinen ihmisiä lausumalla värähteleviä tavuja voimakkaasti yhteen ääneen oli vahva kokemus.

Sopiva määrä energiaa

Kolmantena tuntina pääsin varsin vähällä jonottamisella ex tempore kokeilemaan mindfulness-joogaa MBSR (Mindfulness Based Stress Reduction) menetelmässä. Hidasta, keskittyvää. Liikkeet eivät olleet juuri liikkeitä ollenkaan, mutta keskittivät huomion olennaiseen. Tutkimme, mikä on sopiva määrä energiaa, jolla liike toteutuu tarkoituksenmukaisesti, liikoja pinnistelemättä. Miten malttaa hellittää, olla tietoinen juuri tästä hetkestä.

Tarpeellista pysähtymistä hektisen juoksun sijaan. Liekö tunneilla ollut osuutta asiaan, mutta messupäivän jälkeen olin valmis päiväunille. Ilman tavuja, sen kummempia hötkyämättä.

Hellitetään vähän. Ihanaa viikkoa!

http://www.joogafestival.fi/

Mikä on paras tapa käyttää jäljellä olevat vuotesi?

Aamun meiliboxista pomppasi esiin Ajatusten aamiaisen Kysymyksiä itselle. Yhdeksän kysymystä, sinänsä simppeleitä, mutta voivat johtaa varsin syville vesille. Näin kävi kysymyksen Mikä on paras tapa käyttää jäljellä olevat vuotesi kanssa.

Jäljellä olevat vuodet. Paljonko niitä mahtaa olla? Mitä niillä haluaisin tehdä?

Mieleen tulvahtaa kuvia Tiibetistä. Lumihuippuisia vuoria, sininen taivas, kirkas vesi. Mykistävä maisema hankalan taipaleen takana.  

Seuraava mielikuva on upeasta rannasta. Ei ketään muita, vain hiekkaa, merta ja minä jossain upeassa jooga-asanassa. 

Ja sitten: mökinmuorin kahvila, vanha puuhuvila kenties, jossa on oman keittiön kotipullaa ja kakkuja, käsitöitä ja kissanpentuja.

Unelmakuvien tulvan jälkeen ajatuksia alkaa rajoittaa totuttu normipatteristo. Mitä teen nyt noihin tunnelmiin verrattuna? Käyn töissä, hoidan kodin ja perheen, harrastuksetkin, osallistun hyvän tekemiseen kykyni mukaan. Sitten eläkkeellä teen…  Mitä? Väännän itseni nykyistä helpommin jooga-asentoihin? Vaellan seitsemänkymppisenä Tiibetissä? Täytän päiväni vapaaehtoistyöllä? Yeah, right.

Kuuntele tarkkaan, mitä vastaat. Sen jälkeen tiedätkin, mitä tehdä.

Unelmoin monesta asiasta, mutta ne tärkeät asiat ovat silti juuri tässä ja nyt. Ehkä se onkin se juttu. Olla tyytyväinen siihen mitä on. Ja samalla miettiä, miten valmistautua unelmien toteuttamiseen. 

Voit alkaa määrätietoisesti rakentaa mahdollisuuksia unelmien toteutua - sitten kun niiden aika on. Se on eri asia, kuin lykätä asioita ympäripyöreään tulevaisuuteen sitku-ajattelulla.

Taitoa on myös se, ettei kaikkea tarvitse saada heti nyt. 

Tämän jälkeen tiedänkin, mitä tehdä. Aloitan levittämällä joogamaton.

 Maisema Tiibetistä, 2010. Kuva: Lotta Vihriälä.
Lähde: dalailama2011wordpress.com.