Elämää vanhassa talossa: lattiaremontti

Ajastin päälle. Aikaa on tunti vapaa-ajan viettoon.

Talvi-iltain tv-tuokioita oli häirinnyt rapina välipohjassa. Aika ajoin sisälle lehahti jyrsijän haju.
Örkkitorjunta hoiti kutsumattomat vieraat pois. Tuoksahtelun jatkuessa piti varmistaa, ettei välipohjaan ole jäänyt ketään muumioitumaan.

Vaikka hyvä syy olikin, se ei ollut ainoa eikä edes pääasiallinen syy lattiaremonttiin. Ruokahuoneen lattia notkui ja nitisi, ja pelkäsimme vanhojen tukilankkujen pettäneen. Jossain kohtaa lattia pitäisi korjata kuitenkin. Milloin olisi sopivampi aika kuin puuhastella yhdessä kesälomalla? Samalla hoidettaisiin hajuhaitat pois.

Suunnitelman mukaan remppa olisi ohi kahdessa viikossa. Lomailuun jäisi vielä toiset kaksi. Kas näin se menisi:

• Huonekalujen siirto toisiin huoneisiin
• Listojen irrotus
• Lattian purku, vanhat laudat mahdollisuuksien mukaan säästäen
• Vanhan täytepurun poisto
• Tukiparrujen vahvistus ja tasaaminen vaakatasoon
• Villojen laitto
• Lattialautojen sahaus ja asentaminen
• Maalaus
• Listojen kiinnitys 
• Huonekalujen siirto takaisin paikoilleen 

Näinhän se on suunnilleen mennytkin.  Työnjako on ollut selvä, eikä pahempia riitojakaan ole remonttiväsymyksestä huolimatta ollut.

Pahin vaihe oli vanhan purun lapiointi ja imurointi, ja muumioituneiden elukoiden poiskorjaaminen. Hengityssuojaimet ja suojalasit eivät ole varsinaisesti mukavat. Ja se pölyn määrä. Joka ilta sai imuroida ja pyyhkiä lattiat ja pinnat muista huoneista. Puhumattakaan siitä, että lähes kaikki muut mökkimme huoneet ovat  sekaisin ylimääräisistä tavaroista. Se kiristää vähän meikäläisen feng shuita.

Nyt ollaan maalaus- & listojen kiinnitys -vaiheessa. Loppusuoralla. Aikaa on kulunut kohta kolme viikkoa.

Vanha talo on ihana. Mutta on sen remonteissa ihan omat kommervenkkinsä. Aina on luvassa yllätyksiä, joiden vuoksi pitää muuttaa luovasti suunnitelmia lennosta. Ja tehdä vähän isompi remontti kuin alunperin ajateltu.

Mutta jos tähän ei ole valmis, kannattaa harkita muunlaista asumismuotoa. Itse olen oppinut jos jonkinlaista DIY käsillä tekemistä vuosien saatossa.

Tunnin aikaraja alkaa olla käytetty. Sitten lattian loppuosa on päällemaalaamiskuiva. Työ kutsuu.


Tunnelmakuvia matkan varrelta

Purkuvaihe

Tässä vaiheessa oli lapioitu 30 cm paksuudelta vanhaa purua ja roskaa pois. 

Puruimuri Herkules oli hyvä apuväline viimeisten purujen siivouksessa. 

Jätteitä varten pihalle oli tilattu siirtolava.

Uusi lautalattia, alla ekovilla. Vanhat lankut hajosivat purkuvaiheessa, 

eikä harmiksemme saatu vanhaa patinaa takaisin paikoilleen.

Ensimmäiseen kertaan maalattuna puun syyt kuultavat kauniisti läpi. 

Lattia maalataan kolmeen kertaan.

Maalari maalaa... valkoista. Sävytettyä sellaista.

Chloris chloris tai joku semmoinen

Lauantain ruokakauppareissun yhteydessä isäntä kävi omalla ostosreissullaan Gigantissa. Henkilövaaka oli mallia hyvä perusmasiina, ja tarpeellinen ostos rikkoontuneen tilalle. Toisesta paketista paljastui ulkokäyttöön soveltuva webbikamera, josta ollaan joskus sivumennen puhuttu.

Kamera sai kotona oman paikan lintulaudan viereen. Pihallamme viihtyvät pikkuoravat Tiku & Taku päätyivät kuviin nanosekunnissa. Myös tikka, tiaiset ja varpuset ovat vakiovieraita.

Laite on kieltämättä vallan näppärä ja koukuttava. Tipusia voi tiirata reaaliaikaisesti, vaikka kännykästä bussimatkalla töihin. Kameran tallenteeseen rekisteröityy tuntemattomat vierailijat pyörätelineen lähistöllä, ja tarvittaessa siitä voi tarkistaa vaikka nuorison kotiintuloajan. Kameralla on myös sivistävä puolensa, kun lintukirjan avulla opetellaan tuntemaan lintulaudalla vierailevia uusia lajeja.

Vaaleanpunainen lintulauta ja ravintolavieras

Elektroniikkaostokset 12. hääpäivän kunniaksi eivät ole välttämättä huono juttu. Jos siis luontoaiheet kiinnostavat. Vaa’asta en sitten puhukaan mitään.

Vanhoja taloja

Loppukesän iltalukemistona on viimeisen viikon aikana ollut kaksi kirjaa, joita jaksaa lukea väsyneenäkin. Toinen on Pia Maria Montosen ja Niclas Wariuksen Rakkaudesta vanhaan taloon, toinen Harri Syrjäsen Saaristoruokaa. Kirjoja yhdistää jopa harras tyytyväisyys kirjoittajalle tärkeään aiheeseen, kepeä tyyli ja loistavat kuvat, joista piisaa silmänruokaa.

"Talon sielu on löydettävissä"

Itsekin vanhassa talossa asuvana omat pienet remonttipuuhastelut tuntuvat varsin mitättömiltä. Silti omaa tekemistä osaa nyt arvostaa: on tärkeä löytää talon sielu, korjata hitaasti ja maltilla, vanhaa kunnioittaen. Antaa talon puhua, luottaa siihen, että intuitio kantaa pitkälle. Talo saa olla oman näköinen, eikä haittaa, että remontti etenee huone kerrallaan - vaikka kymmenen vuoden ajan. Ja piha saa elää ja kehittyä siinä samalla, sopivan rennosti.

Kyllä keittokirjojakin voi lukea 

Syrjäsen tv-sarja ei sytyttänyt, mutta oli tehnyt tehtävänsä: keittokirja piti laittaa kirjastosta varaukseen. Kirjan kuvista nousee vesi kielelle. Ajatuksena on saada puhtaista aineista simppeliä ruokaa, ja välillä vähän monimutkaisempaakin. Haluan kokeilla haukiquenelleja ja siikacevichea, ja Syrjäsen tarte tatinia. Ja suolaista suklaapiirakkaa ja....

Olisipa hauska tehdä jostain keittokirjasta oma kokeilunsa Julia & Julie -tyyliin, ja julkaista kuvat kokkailusta tyyliin kirjassa ja itse tehtynä.  Olisikohan kuivan maan eläjälle Saaristoruuassa liikaa haastetta?


Tämän kesän viimeinen kunnostettava ikkuna odottaa takakuistilla vielä toista maalikerrosta. Ensi kesänä jälleen uusi satsi työn alle, hitaasti, mutta varmasti. Keittiöpuuhiin voisi ottaa jo tämän syksyn ohjelmistoon tarte tatinin. Hapokkaita omppuja on vielä omassa puutarhassa.