keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Marraskuun J&J-postaus: Linssikiusaus

Yksi tämän vuoden teemoista on itselläni ollut vähentää lihansyöntiä. Pääruoalle on usein löytynytkin maukas kasvisruokavaihtoehto. Tässä yksi. Jos oheinen 5-6 annoksen kiusaus on liian suuri, puolita määrät.

Ohje on kirjasta Lapsiperheen vegaanikeittokirja: helppo arki Chocochilin resepteillä / Elina Innanen, Suvi Auvinen

Linssikiusaus

  • 2 prk punaisia tai vihreitä linssejä (a 230 g)
  • 1 kg peruna-sipulisekoitusta
  • 400 g tomaattimurskaa
  • 1,5 rkl (suolatonta) curryjauhetta
  • 1 rkl jeeraa
  • 1 rkl sipulijauhetta
  • 1 tl suolaa tai maun mukaan
  • 4 dl kaurakermaa


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Huuhtele ja valuta linssitl Sekoita isossa voidellussa uunivuoassa linssit, peruna-sipulisekoitus, tomaattimurska ja mausteet. Kaada pinnalle 4 dl kaurakermaa.

Paista uunissa 50-60 minuuttia. Tarjoa salaatin kera. 

Ja sitten ne tuunaukset. Jeeraa ja currya anunkeittiössä käytetään aina ohjetta reilummin, ja sipulijauheen sijasta sekaan sujahti kuivattua sipulia sekä ylimääräisenä hieman kotipihan yrttimaustetta. Kuvaa tästä vuoasta ei ehditty ottaa. Jatkoon pääsi silti :) 


Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin uusi resepti (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Lokakuun J&J-postaus: Kurpitsarisotto




Kurpitsaa käsiteltiin tässä reseptissä monella eri tavalla, eikä valmistakaan tullut ihan vartissa, mutta lopputulos oli sen arvoinen.  Resepti on julkaistu Helsingin Sanomissa 29.9.2021. Omat tuunaukset merkitty suluissa ainesosaluetteloon.

 Aineet

  • noin kg painoinen myskikurpitsa tai hokkaidokurpitsa
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 50 g + 2 rkl voita
  • 1 ruukku salviaa
  • 2 rkl vaahterasiirappia (kuusenkerkkäsiirappi toimi hyvin)
  • 12-15 dl kasvis- tai kanalientä
  • 400 g carnaroli-riisiä
  • 60 g parmesaania (käytin pecorinoa)
  • 2 salottisipulia (vastaava määrä makeahkoa sipulia)
  • 1,5 dl kuivaa valkoviiniä

    1-2-3 -liemi

  • 1,5 dl vettä
  • 1 dl etikkaa
  • 0,5 dl sokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Lohko kurpitsa, poista siemenosa ja kuoret. Kuutioi 500g kurpitsaa tasakokoisiksi kuutioiksi ja laita uunipellille leivinpaperin päälle. Valuta päälle 2 rkl oliiviöljyä ja mausta suolalla. Paahda uunissa noin 30 minuutin ajan tai kunnes kurpitsalohkot ovat pehminneet.

Leikkaa lopusta kurpitsasta noin desin verran mahdollisimman pieniä kuutioita. Keitä 1-2-3 -lientä, kunnes sokeri on sulanut, ja nosta kattila pois levyltä. Lisää pienet kurpitsakuutiot kuumaan liemeen.

Leikkaa loppu kurpitsa isommiksi, noin parin sentin kuutioiksi.

Kuumenna pannulla öljyä ja lisää salvianlehdet siihen hetkeksi paistumaan. Nosta rapeat, vihreän kuultavat lehdet reikäkauhalla tai atuloilla valumaan talouspaperin päälle.

Lisää isot kurpitsakuutiot pannulle ja paista keskilämmöllä, kunnes kurpitsa pehmenee. Lisää siirappi ja 2 rkl voita. Jatka paistamista, kunnes kurpitsakuutiot ovat karamellisoituneet rapeaksi ja kullanruskeaksi.

Ota kurpitsapalat uunista kulhoon, lisää muutama desi lientä ja soseuta. Laita loput liemestä kattilaan ja lämmitä höyryäväksi.

Raasta parmesaani kulhoon. Kuori ja hienonna sipulit mahdollisimman pieneksi silpuksi 

Aloita risoton valmistus. Lisää korkeareunaiselle pannulle tai kattilaan loraus oliiviöljyä ja kuullota sipulit läpikuultaviksi. Lisää riisi ja paahda muutama minuutti. Lisää viini ja keitä, kunnes viini on haihtunut. Lisää lientä kauhallinen kerrallaan, anna liemen aina imeytyä riisiin nesteen lisäämisen välissä. Noin 10 minuutin kuluttua lisää kattilaan kurpitsasose lusikallinen kerrallaan. Jatka liemen lisäämistä kunnes riisi on valmista (siinä on vielä purutuntumaa. Tähän menee noin 15-16 minuuttia). Lisää sitten vielä kauhallinen lientä. Risotto saa olla vellimäisen löysää rakenteeltaan.

Lisää raastettu parmesaani ja pieneksi kuutioitu voi. Sekoita rivakasti. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Annostele risotto lautasille, ripottele päälle karamellisoitua kurpitsaa ja pikkelöityä kurpitsaa. Koristele rapeilla salvianlehdillä. Tarjoa heti. Muista sääntö: risottoa odotetaan, mutta risotto ei odota.  





Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin uusi resepti (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Syyskuun J&J-kokkailut: värjätty jäkälä

Luit oikein. Uutena kokeiluna syyskuussa on ravintola Aanaariin innoittamana värjätty jäkälä. Saatat muistaa tämän erikoisuuden myös Loirinuotiolla-ohjelmasta.

Kaveri kommentoi, että syödäänkö meillä nykyään poronruokaa. No, ei kovin usein - mutta jos haluat kokeilla jotain todella erilaista, tässä yksi vaihtoehto vaikka amuse-boucheksi! 

Muista kuitenkin, että jäkälää saa kerätä vain, jos keräämiseen on maanomistajan suostumus.

Puolukalla värjätty jäkälä

Liota jäkälää kylmässä vedessä noin 10 minuuttia. Poista roskat ja valuta jäkälistä ylimääräinen vesi pois. Voit myös puristella jäkäläpalloja varovasti. 

Höyrytä jäkälää höyrykattilassa noin 10 minuuttia.

Laita höyrytetyt jäkäläpallot hautumaan lämpimään, hyvänmakuiseen puolukkamehuun noin 5 minuutiksi. 

Itse keitin nopean puolukkaliemen kattilassa: iso kourallinen puolukoita, sopivasti vettä, kiehutusta muutama minuutti ja soseutin puolukat liemeen perunanuijalla, jotta sain maun ja värin irti. Sitten siivilöin liemen, lisäsin sopivasti sokeria, ja kiehautin uudelleen.

Poista jäkälät mehusta ja valuta / puristele suurimmat mehut pois. 

Kuivata kauniinväriset jäkälät uunissa 50 asteessa rapeiksi. Aikaa en ottanut, mutta kokeilin aina välillä, onko jäkälä sopivan rapeaa.

Ja se maku? Tykkäsin. Rapea, metsäinen ja makuliemen puolukkainen. 




Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin uusi resepti (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021 (1/2): Rapea ruusukaali-artisokkagratiini

Maaliskuu 2021 (2/2): Bataatti-sienipolenta ja tomaatteja

Huhtikuu 2021: Nopea purjo-orzotto parsan, hasselpähkinöiden ja rukolan kera 

Toukokuu 2021: Georgialainen lobio-muhennos

Kesäkuu 2021: Villiä lähiruokaa

Heinäkuu 2021: Kanaa bastardo

Elokuu 2021: Kesäkurpitsapyörykät

Elokuun J&J-kokkailut: kesäkurpitsapyörykät

Kesäkurpitsa on yksi lempikasviksistani. Se taipuu vaikka minkälaisiin ruokiin. Tämän kesän uusi resepti löytyi alunperin somen syöveristä, ja päätyi kertaheitolla supersuosikiksi. 

Mittana reseptissä on jenkkiläisittäin "kupillinen" eli noin 2 dl. Reseptistä tulee noin 16 pyörykkää.

Tarjoa kesäkurpitsapyörykät lämpimänä tomaattikastikkeen kanssa pääruokana tai lisukkeena. Itse suosin raikasta tomaattikastiketta, jota ei keitetä. Kokeile oman lempitomaattikastikkeesi kera!

Valkosipuliset kesäkurpitsapyörykät

1 kupillinen raastettua ja valutettua kesäkurpitsaa
1 kananmuna
1/3 kupillinen kuivia leivänmuruja (korppujauhoa)
1/4 kupillinen parmesanraastetta
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 ruokalusikallista tuoretta ruohosipulisilppua
1 ruokalusikallinen tuoretta persiljaa hienonnettuna
1 teelusikallinen tuoretta basilikaa hienonnettuna
1 teelusikallinen tuoretta oreganoa hienonnettuna
maun mukaan suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Sekoita kaikki aineet keskenään taikinaksi. Pyörittele pyöryköiksi ja laita pellille kevyesti öljytyn leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea. 

Tomaattikastike

1 prk tomaattimurskaa (400 g) tai säilöttyjä kirsikkatomaatteja
2 valkosipulinkynttä
reilusti tuoretta basilikaa
suolaa ja pippuria myllystä
ruokalusikallinen hyvää oliviiöljyä

Jos käytät kokonaisia säilöttyjä tomaatteja, murskaa niitä kevyesti esim. sauvasekoittimella. Lisää tomaattimurskan joukkoon kaksi hienonnettua valkosipulinkynttä ja kourallinen revittyjä basilikanlehtiä. Lorauta joukkoon hyvää oliiviöljyä noin ruokalusikallinen sekä suolaa ja mustapippuria myllystä maun mukaan. Sekoita ja anna tekeytyä jääkaapissa mielellään useamman tunnin ajan kannellisessa astiassa. 



 


Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin uusi resepti (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021 (1/2): Rapea ruusukaali-artisokkagratiini

Maaliskuu 2021 (2/2): Bataatti-sienipolenta ja tomaatteja

Huhtikuu 2021: Nopea purjo-orzotto parsan, hasselpähkinöiden ja rukolan kera 

Toukokuu 2021: Georgialainen lobio-muhennos

Kesäkuu 2021: Villiä lähiruokaa

Heinäkuu 2021: Kanaa bastardo

lauantai 3. heinäkuuta 2021

Heinäkuun J&J-kokkailut: kanaa bastardo

Mikä määrä valkosipulia, laakerinlehteä ja chiliä. Mutta ei yhtään liikaa! Ohje on Jamie Oliverin Jamien italiainen keittiö -keittokirjasta.

Tästä ruoasta tuli suosikki, pienillä tuunauksilla tietysti. Kokonaisen kanan sijaan meillä käytettiin valmiita annospaloja. Tuoreita laakerinlehtiä ei ollut, joten niiden sijaan pannulle meni kuivattuja - näppituntumalla, ei ihan noin montaa.

Kanaa bastardo

Kokonainen kana (2 kg)
oliiviöljyä
20 valkosipulinkynttä
20 tuoretta laakerinlehteä
20 tuoretta eriväristä chilipaprikaa
suolaa, pippuria
1 dl punaviinietikkaa
(1 rkl juoksevaa hunajaa)


Lämmitä uuni 180 asteeseen. Paloittele kana, laita palat nahkapuoli alaspäin uuninkeställe paistinpannulle (valurautainen matalahko pannu toimii hyvin!)  ja paista tilkassa öljyä, kunnes paloissa on kaunis kullanruskea väri. 

Tee pannulle tilaa ja lisää kokonaiset kuorimattomat valkosipulinkynnet ja laakerinlehdet. Tee chilipaprikoiden pintaan viiltoja ja lisää ne pannulle. Paista pari minuuttia, sekoita ja lisää viinietikka. Lorauta mukaan tilkka vettä ja reilusti (meri)suolaa ja mustapippuria myllystä. Peita pannu rutistetulla märällä leivinpaperilla ja laita uuniin 45-50 minuutiksi, kunnes ainekset ovat kauttaaltaan kypsiä. Lisää halutessasi hunajaa, kun otat pannun uunista. 

Alkuperäisessä ohjeessa chilipaprikat kuoritaan ja siemenet poistetaan ennen tarjoilua. Meillä ne saivat olla ihan tällaisinaan myös tarjoiluvaiheessa. Valkosipulin kynnet saa helposti kukin syöjä puristeltua kuorestaan omalla lautasellaan. 

Tarjoile kanaa bastardo hyvän leivän ja raikkaan salaatin kera. Lisukkeena toimii oivallisesti myös pasta, joka saa ihanasti makua paistoliemestä. Buon appetito!





Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin uusi resepti (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021 (1/2): Rapea ruusukaali-artisokkagratiini

Maaliskuu 2021 (2/2): Bataatti-sienipolenta ja tomaatteja

Huhtikuu 2021: Nopea purjo-orzotto parsan, hasselpähkinöiden ja rukolan kera 

Toukokuu 2021: Georgialainen lobio-muhennos

Kesäkuu 2021: Villiä lähiruokaa

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Kesäkuun J&J-kokkailut: Villiä lähiruokaa?

Ihana alkukesä ja vehreys! Auringon lämpö tuntuu iholla hyvältä kylmän jälkeen. Lintujen konsertti on käsittämättömän äänekäs. Kaikenlaista rikkaruohoa ja kukkaa pukkaa esiin. Mieltä kutkuttelee kokeilla jotain uutta myös keittiössä. Voisiko nämä asiat yhdistää?

Mökinmuori minussa saa tyydytystä itse hankitusta ruoasta. Itse hankitusta siinä mielessä, että se on omin käsin kasvatettua tai kerättyä. Tämän kevään villit vihreät ovat meidän keittiössä olleet nokkoset, horsmat, kuusenkerkät ja voikukat. Ja niitä ei taatusti ole haettu marketista.

Nokkosta lettuihin, keittoon ja kuivattuna leipätaikinaan

Nokkoset ovat jo vanha juttu. Pihan ja kasvimaan perkaamisen yhteydessä saa aina kerättyä sopivan satsin lettutaikinaan. Jos kaikkea ei jaksa käyttää tuoreeltaan, pakastan loput keitettynä ja pieneksi hakattuna annoksina. Talven mittaan käytän "nokkoskuutioita" ruokiin. Kuivattua nokkosta menee myös leipätaikinaan.

Horsmaa parsan tapaan ja teeksi

Tänä keväänä testasimme keittää nuoria horsmanvarsia parsan tapaan. Maistuvat metsäisemmältä kuin viljellyt parsat, mutta toimivat voin ja sitruunan kanssa mainiona lisukkeena. Horsman lehdet hiostan ja kuivaan teeksi. Tätä Iivanan teetä käytän myös kombuchan tekemiseen.

Kuusenkerkistä siirappia

Kuusenkerkkiä saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Onneksi kotipiha suo antejaan tässäkin suhteessa. Kipollinen kerkkiä likoamaan vuorokaudeksi, sitten keitellään, siivilöidään, lisätään sokeri ja taas keitellään, kunnes seos on sopivan paksua siirapiksi. Tänä vuonna jätin keitoksen melko juoksevaksi - yhtenä vuonna keitin sellaista liisteriä, ettei sitä jäähtyneenä meinannut saada purkista ulos... Kuusenkerkkäsiirappi toimii leivonnassa ja mausteena vaikkapa marinadeissa tai juomissa. Ohjeen löydät Retkipaikan sivuilta.

Uusin tuttavuus: voikukka

Uusin kokeilu on viime viikolta: voikukan käyttö leivonnassa. Pienet nuput kakkutaikinassa olivat maultaan hyvin mietoja, eivätkä limetin alta tulleet esiin. Kanssasyöjissä voikukannuput aiheuttivat lievää epäluuloisuutta, mutta hyvin kakku kuitenkin teki kauppansa.  Tämän version resepti löytyy Glorian ruoka & viini -lehdestä. Uskallan väittää, että toimisi myös ilman voikukkia :) 

Voikukka-ambrosia

100g voita
15 pientä voikukannuppua
1 limetti
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa

Kuorrutus
3 rkl limetin mehua
3 dl tomusokeria

Voita vuoan voiteluun 
Voikukkia koristeluun

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Sulata voi ja anna jäähtyä. Huuhtele voikukat ja kuivaa varovasti pyyhkeellä. Raasta limetin kuori ja purista mehu.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilän läpi. Sekoita varovasti joukkoon voisula, kerma, 2 rkl limettimehua, kuoriraaste ja voikukat. Paista 30-35 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen irroittamista. Kuorruta jäähtyneenä ja koristele voikukilla.


Paranee vain kuvun alla jääkaapissa!



Lienevät nämä minun villivihanneskokkailuni melko tavallisia kuitenkin. Millaisia villivihanneskeitoksia teillä syntyy?


Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin uusi resepti (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021 (1/2): Rapea ruusukaali-artisokkagratiini

Maaliskuu 2021 (2/2): Bataatti-sienipolenta ja tomaatteja

Huhtikuu 2021: Nopea purjo-orzotto parsan, hasselpähkinöiden ja rukolan kera 

Toukokuu 2021: Georgialainen lobio-muhennos

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Toukokuun J&J-kokkailut: georgialainen lobio-muhennos

Toukokuun Julie & Julia -kokkailuna on Ville Haapasalon georgialainen lobio-muhennos. Tämä muhennos vie kielen mennessään, ja on simppeli valmistaa!

Resepti on julkaistu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 2/2021. 

Lobio

1 salottisipuli
2 punaista chiliä
2 valkosipulinkynttä
800 g kidneypapuja
400 g tomaattimurskaa
puolikas tuore tomaatti
1 rkl utsosuneli-villiyrttisekoitusta (voi korvata sarviapilalla)
1 rkl svanetiansuolaa (voi korvata tavallisella suolalla)
1 tl kuivattua korianteria
1 tl rakuunaa
1 ruukku tuoretta korianteria
1 dl murskattua saksanpähkinää
öljyä paistamiseen

Kuori ja pilko sipulit ja chili. Paista niitä öljyssä keskilämmöllä, lisää sitten pavut, tomaattimurska, tuore tomaatti paloiteltuna ja mausteet. 

Erottele korianterin lehdet varsista. Silppua varret ja lisää ne kattilaan. Anna hautua miedolla lämmöllä noin puoli tuntia, sekoita välillä. 

Viimeistele ruoka murskatuilla sakasanpähkinöillä ja korianterin lehdillä. 

Meidän keittiöstä ei löytynyt sen paremmin utsosunelia kuin sarviapilaakaan, joten käytin kotipihan viime kesän yrteistä kuivatettua yrttisekoitusta. Lisäsin myös teelusikallisen jeeraa antamaan lisää potkua.  Korianteria käytin sekä tavallisena jauheena että kuivattuna yrttinä - lisäsin siis molempia. 


Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin resepti keittokirjasta (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021 (1/2): Rapea ruusukaali-artisokkagratiini

Maaliskuu 2021 (2/2): Bataatti-sienipolenta ja tomaatteja

Huhtikuu 2021: Nopea purjo-orzotto parsan, hasselpähkinöiden ja rukolan kera 


maanantai 5. huhtikuuta 2021

Huhtikuun J&J-kokkailut: purjo-orzotto parsan, hasselpähkinöiden ja rukolan kera

Kyselin ystäviltä ja Twitter-tutuilta vinkkejä, mitä ottaisin Julie & Julia -kokkailuihin seuraavaksi työn alle. Sain haasteen: ystävä valitsee kolme ruokalajia, minä kokkaan ja postaan tulokset. Tässä haasteen ruokalajeista kolmas ja viimeinen. 

Resepti on keittokirjasta Rukmini Iyer. The Green Roasting Tin. Vegan & Vegetarian One Dish Dinners.

Nopea purjo-orzotto parsan, hasselpähkinöiden ja rukolan kera  

300 g orzoa (ohra) 
750 ml kasvislientä
2 purjoa ohueksi viipaloituna
400 g parsaa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
40 g hasselpähkinää
100 g rukolaa
1-2 rkl oliiviöljyä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita ohra ja kasvisliemi uunivuoassa. Hiero pilkottuun purjoon ja kuorittuihin, puolitettuihin parsoihin öljyä, suolaa, pippuria ja sitruunankuorta. Levitä maustetut purjot ja parsat sekä hasselpähkinät ohran päälle.

Laita vuoka uuniin 20 minuutiksi. Lisää pienemmäksi revitty rukola, sitruunamehu ja oliiviöljy ja sekoita hyvin. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja sitruunamehua - niistä se taika syntyy. Tarjoa kuumana.

--

Kuvaa ei ehditty ottaa, joten tässä keittokirjan
esimerkkikuva :)


#anunkeittiö ei olisi #anunkeittiö ilman jonkinlaista säätöä reseptiin. Meillä ei ollut nopeasti kypsyvää ohraa, joten käytimme riisiä. Toimi hyvin niinkin. Maku oli mieto, ja miellyttävä. 








Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin resepti keittokirjasta (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021: Rapea ruusukaali-artisokkagratiini


Maaliskuun J&J-kokkailut, osa 2: Bataatti-sienipolenta ja tomaatteja

Kyselin ystäviltä ja Twitter-tutuilta vinkkejä, mitä ottaisin Julie & Julia -kokkailuihin seuraavaksi työn alle. Sain haasteen: ystävä valitsee kolme ruokalajia, minä kokkaan ja postaan tulokset. Hyvät reseptit olikin valinnut. Tässä niistä #2.

Resepti on keittokirjasta Rukmini Iyer. The Green Roasting Tin. Vegan & Vegetarian One Dish Dinners.

Bataatti-sienipolenta ja tomaatteja   

150 g polentaa 
400 g kasvislientä
3 rkl oliiviöljyä
300 g bataattia kuorittuna & paloiteltuna pieniksi paloiksi
mustapippuria myllystä

300 g viipaloituja sieniä (esim. portobello-sieniä)
250 g kirsikkatomaatteja puolikkaina
2 valkosipulinkynttä 
1 tl merisuolaa
mustapippuria myllystä

Kastike

15 g hienoksi silputtua lehtipersiljaa 
1 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl chilihiutaleita

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla ja laita vuokaan polenta, kasvisliemi, 2 rkl oliiviöljyä ja bataattikuutiot. Sekoita hyvin ja mausta mustapippurilla. Laita uuniin 40 minuutiksi. 

Sekoita viipaloidut sienet, tomaatit, murskattu valkosipuli, suola, pippuri  ja ruokalusikallinen oliiviöljyä keskenään.

Kun vuoka on ollut 40 minuuttia uunissa, sekoita hyvin ja lisää sienisekoitus vuoan päälle. Paista vielä 15 minuuttia, kunnes sienet ovat pehmenneet ja polenta rapeahkoa. 

Tee kastike sekoittamalla kastikeainekset keskenään. 

Tarjoa ruoka kastikkeen ja vihreän salaatin kanssa. Toimii hyvin myös lämmitettynä, jos kaikki ei hupene kerralla.


Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin resepti keittokirjasta (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021: Rapea ruusukaali-artisokkagratiini

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Maaliskuun J&J-kokkaus: rapea ruusukaali-artisokkagratiini

Kyselin ystäviltä ja Twitter-tutuilta vinkkejä, mitä ottaisin Julie & Julia -kokkailuihin seuraavaksi työn alle. Sain haasteen: ystävä valitsee kolme ruokalajia, minä kokkaan ja postaan tulokset. Hyvät reseptit olikin valinnut. Tässä ensimmäinen! (Sopii myös ruusukaaliskeptikoille.)

Resepti on keittokirjasta Rukmini Iyer. The Green Roasting Tin. Vegan & Vegetarian One Dish Dinners.

Rapea ruusukaali-artisokkagratiini  

400 g ruusukaalia (halkaise puolikkaiksi)
175 g säilöttyä artisokkaa pilkottuna
1 rkl öljyä artisokkapurkista
300 ml (kevyt) kermaa (meillä käytettiin kaurakermaa)
1 rkl sitruunamehua
100 g stilton-juustoa murustettuna
mustapippuria myllystä
50 g pankojauhoja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita ruusukaalit, artisokka, öljy, kerma ja sitruunamehu uunivuoassa, murustele stilton-juusto päälle. Pyöräytä reippaasti myllystä mustapippuria vuokaan ja ripottele pankojauhot pinnalle. Paista 25-30 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea. Tarjoa kuumana. 

Loistava kasvisruoka, yhdessä vuoassa helposti valmista - ja nopeasti. Tämä jää meille vakioreseptiksi käyttöön. Kiitos Nina haasteesta, reseptistä ja keittokirjan lainasta!


Kuva ei tee tälle herkulliselle ruoalle oikeutta.
Ruma kuin mikä, mutta niin hyvää!




Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin resepti keittokirjasta (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021: Rapea ruusukaali-artisokkagratiini

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Helmikuun J&J-kokkaus: Bistecca alla Fiorentina




Perinteisesti Bistecca alla fiorentina tehdään hiilillä, mutta helmikuisena lauantai-iltana meillä kokattiin tavallisesti sähköhellalla. Ja nautittiin vihersalaatin ja chiantin kera. Buon Appetito!

Resepti on keittokirjasta Jamien italialainen keittiö

Bistecca alla Fiorentina

Kahdelle

500 g T-luupihvi
500 g punakuorisia perunoita
1 kokonainen valkosipuli
2 rosmariinin oksaa


Salsa verde

nippu tuoretta minttua, persiljaa ja basilikaa kutakin
2 rkl kapriksia suolaliemessä
2 cocktailkurkkua
2 sardellifileetä öljyssä
2 rkl punaviinietikkaa
2 tl Dijon-sinappia
extra neitsytoliiviöljyä

Reseptihän ei olisi #anunkeittiöstä, jos sitä ei olisi sovellettu. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään paksua T-luupihviä, me päädyimme vähän pienempään määrään entrecoteta. Sardellit olivat päässeet loppumaan, mutta salsa verde toimi hyvin ilman niitäkin. Cocktailkurkkujen sijaan käytin kahta cocktailkurkkua vastaavan palan suolakurkkua. Palanpainikkeeksi chiantia, totta kai.

Valmistus

Pese perunat ja lohko ne muutaman sentin suupaloiksi. Keitä suolalla maustetussa vedessä kuorimattoman valkosipulin kanssa 8 minuuttia.

Kuumennä paistinpannulla loraus öljyä (tai sulata pihveistä leikattua rasvaa, jos käytät T-luupihvejä). Valuta perunat ja valkosipuli ja lisää ne pannulle. Kypsennä noin 30 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä ja rapeakuorisia. Nypi rosmariininlehdet joukkoon pariksi viimeiseksi minuutiksi.

Paista pihvit toisella pannulla noin 6-8 minuuttia puoli. Valitse paistoaika haluamasi kypsyysasteen mukaan. Siirrä liha leikkuulaudalle ja anna vetäytyä hetki. Kaada pannulta lihan paistoneste perunoiden päälle.

Nypi yrttien lehdet monitoimikoneeseen, sykäytä. Lisää loput salsan ainekset ja 8 rkl öljyä. Aja tasaiseksi. Lisää maun mukaan suolaa ja pippuria.

Leikkaa liha viipaleiksi ja mausta vasta pöydässä suolalla ja pippurilla. Tarjoa lisukkeena paistetut perunat ja salsa verde. Pusertele makeaksi kypsynyt valkosipuli kuoristaan ja nauti. Annoksen raikastaa pelkistetty vihersalaatti, insalata verde. 


   


Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin resepti keittokirjasta (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

torstai 21. tammikuuta 2021

Lukulistani 2021. Mitä sinä luet?


Olen pitänyt lukulistaa kolmen vuoden ajan. Tavoitteena on noin kirja viikossa -vauhti. Viime vuonna sain luettua 54 kirjaa. Ei rajoituksia genrelle tai kirjojen sivumäärille. 

Haastan sinutkin lukemaan, kommentoimaan ja vinkkaamaan hyviä kirjoja. Tai kannustamaan minua pysymään tavoitetahdissa. Kenties löydät näiltä listoilta uusia tuttavuuksia myös itsellesi.


Ps. Aiemmat kirjavinkit löytyvät oheisista postauksista. Kannattaa kurkata.

Vuoden 2020 lukulista
2020 suosikit
Vuoden 2019 lukulista
Vuoden 2018 lukulista 
2018 suosikit


Minun lukulistani 2021 täydentyy tähän. 

1. Miika Nousiainen. Pintaremonttia.
Taattua Miika Nousiaista. Parilla istumalla ahmittava lukukokemus. Lakonisen huumorin tyylillä kuvattuja vakavia asioita pikkulapsiarjesta lapsettomuuteen ja hautajaisiin. 
2. Anna-Kaari Hakkarainen. Dioraama.
Erikoinen kirja. 'Kaikki on ensin olemassa mielikuvituksessamme. Kuinka selittää rakkaus sellaiselle, joka ei ole itse sitä koskaan kokenut?'
3. Kallisarvoinen rukousnauha.
Teksti, joka juontaa juurensa Tiibetin buddhalaisuuden alkuajoille. Ohjeet on koonut todennäköisesti Milarepan oppilas Gampopa 1100-luvulla.
4. Henry David Thoreau. Vaellus vuorelle ja muita esseitä.
5. Risto Isomäki. Vedenpaisumuksen lapset.
6. Alex Schulman. Polta nämä kirjeet.
Miten aiempien sukupolvien vaietut kokemukset ja traumat periytyvät suvussa eteenpäin käyttäytymismalleina? Kirja, jonka ahmii kuin dekkarin.
7. Amos Oz. Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. 
Lumoava kirja. Monta kohtaloa ja tarinaa samasta suvusta. Kaikki kietoutuvat yhteen omaelämäkerrallisessa romaanissa, joka on pitkä ja nautinnollinen. Kuin lukisi maalausta, jossa jokaisella hahmolla tai osalla on oma katse, joka näyttää kuvasta toisen puolen. Rakkautta ja pimeää, valoja ja varjoja, omakohtainen ja suvun historiasta ammentava tarina, joka avaa juutalaisten kokemuksia eri tavalla pitkältä ajalta kuin yksikään aiempi lukemani kirja.  
8. Muriel Barbery. Kulinaristin kuolema.
Siilin eleganssi teki valtavan vaikutuksen. Siihen nähden Kulinaristin kuolema jäi vaisuksi. 
9. Sophia Loren. Eilen, tänään, huomenna. Omaelämäkerta.
10. Henri Hirvenoja. Diminuendo: runoja surusta.
11. Sophia Loren. Makuja & muistoja.
Lisää italialiaisia reseptejä!
12. Niillas Holmberg. Jalkapohja.
Kiehtova lukuelämys. Niukka runomuoto pitää otteessaan.
"Vaan yhä niitä itää, lapsia, joiden korvat muistuttavat lehtiä,
lapsia, jotka saavat kieliopin biologiasta."
13. Karolina Ramqvist. Karhunainen.
Omituisen mukaansatempaava sekoitus historiaa ja nykypäivää, karhunaisen ja kirjailijan kohtaloita lomittain. 
14. Suvi Auvinen. Lihan loppu.
Kiihkoton, asiallinen kirja, joka katsoo ihmisen ruokailutottumuksia monesta kulmasta. Varmasti yksi tämän vuoden merkityksellisempiä lukukokemuksia. 
15. Jari Tervo. LOIRI.
16. Aki Linnanahde. Jere.
17. Adam Grant. Anna ja ota: miksi voit menestyä parhaiten muita auttamalla.
18. Jussi Konttinen. Siperia. Suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa.
19. Haruki Murakami. Pimeän jälkeen.
20. Timo Soikkanen, Henna Lohento, Pekka Lähteenkorva. Sylvin matkassa: yksityiset päiväkirjat Kiinasta.
Lämpimiä läikähdyksiä sydänalassa, kun luki paikoista joissa on itse käynyt - monia vuosikymmeniä myöhemmin kuin Sylvi.
21. Jussi Pullinen. Mitä meille tapahtui? Näin internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme. 
Tykkäsin. Kaikki muutos ei ole ollut huonoa.
22. Saku Tuominen. Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc.
Tämän kirjan suhteen kävi samoin kuin Pizzenkin: ostolistalle meni. Ruokablogiin päätyy varmasti muutama kokeilu täältä...
23. Sirkku Salovaara. La mia Italia: ihana mahdoton Italiani.
Huomaako kirjalistasta jotenkin, että matkustamaan ei ole päässyt ihan hiljattain...? Kyllä, kaipaan Italiaan.
24. J.-C. Mezieres. Päiväntasauksen sankarit.
Graafikko suositteli tätä sarjakuvaa. Lapsuusvuosien akuankkojen, luckylukien ja asterixien jälkeen tämä genre tuntui vähän vieraalta.
25. Jorma Puranen, Elizabeth Edwards. Imaginary homecoming = Kuvitteellinen kotiinpaluu. 
Vahvatunnelmainen valokuvateos ja essee saamelaisista. 
26. Venla Hiidensalo. Sinun tähtesi.
Aiheena Edelfelt. Erilainen henkilökuva kansallismaalarista, kuin aiemmin lukemani. Jos tässä kuvattu maailma pitää paikkansa, ihailustani karisi osa.
27. Jorma Puranen. Maarf leu'dd: valokuvia kolttasaamelaisista.
Valokuvakirja, jossa vain vähän tekstiä. Saako silti ottaa mukaan kirjaluetteloon? 
28. Johanna Holmström. Märta Tikkanen: tyttö joka halusi juosta vetten päällä.
29. Eero Huovinen. Äitiä ikävä.
30. Emmi Itäranta. Kudottujen kujien kaupunki.
31. Saska Saarikostki. Poikkeustilassa. Koronapäiväkirja.
32. Dean Nicholson. Nalan maailma.
33. Saku Tuominen. Aglio & Olio. Yksinkertaisen pastan a ja o.
34. Niillas Holmberg. Halla Helle.
35. Hanna Weselius. Sateenkaariportaat. 
36. Hong Eyny. Nunchi: intuitiota ja tilannetajua korealaisittain.
37. Rinpoche Tenzin Wangyal. Herätä valoisa mieli. Tiibetiläinen meditaatio sisäiseen rauhaan ja iloon.
38. Michel Roux. Piirakkakirja.
39. Joel Haahtela. Hengittämisen taito.
40.  Stella Gurney. Le avventure di Pinocchio.
Ihan ei auennut ilman Googlen apua. Mutta tulipahan luettua! Vuoden eka italiankielinen.
41. David Attenborough. Yksi elämä, yksi planeetta. Näkemys ihmeellisen maailmamme tulevaisuudesta.
Kuvaa häkellyttävästi nopeita muutoksia, jotka viime vuosikymmeninä olemme käyneet läpi. Herättää myös toivoa siitä, että vielä ei ole liian myöhäistä.
42, Maria Joutsenvirta. Sivistys vaurautena. Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa.
Joko olisi aika siirtyä talousretoriikasta, jatkuvasta kasvusta ja materialismista kohti toisenlaista, luontoa kunnioittavaa ja ihmiskunnan säilyttävää tapaa toimia? Lue tämä.
43. David Epstein. Range. How generalists triumph in a specialized world.
44. Antti Holma. Kaikki elämästä(ni).
45. Anna-Stina Nykänen. Yksin kotona.
46. Emmi Itäranta. Kuunpäivän kirjeet.
47. Hanna Stolt. Aamupala. Hyvinvointi alkaa aamusta.
48. Adam M. Grant. Think again. The power of knowing what you don't know. 
49. Delia Owens. Suon villi laulu.
50. Venla Hiidensalo. Suruttomat. 
51. Yaa Gyasi. Matkalla kotiin.
52. Maria Pettersson. Historian jännät naiset: merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja.
53. Marcus Porcius Cato. Caton opetuksia = Dicta Catonis.
54. Ilari Hetemäki (toim.). Hyvä ja paha tieto.
55. Eero Hämeenniemi. Napolista etelään.
56. Tommi Kinnunen. Ei kertonut katuvana. 
57. Elizabeth Adler. Talo Amalfissa
58. Ani Pachen. Surusta kasvoi vuori. Tiibetiläisen soturinunnan tarina. 
59. Katja Kallio. Säkenöivät hetket.
60. Marjo Uusikylä. Vesuviuksen varjossa: tarinoita Napolinlahdelta.
61. Amanda Gorman. Kukkula jolle kiipeämme: virkaanastujaisruno kansakunnalle. 
62. Aino Huilaja. Pakumatkalla. 
63. Venla Saalo. Kukkia maan alla 
64. Jávrri-Juhán Niillas Niilo Aikio. Tanssi paholaiselle.
65. Elina Innanen, Suvi Auvinen. Lapsiperheen vegaanikeittokirja. Helppo arki Chocochilin resepteillä 
66. Lapin tuhat tarinaa : Anto Leikolan juhlakirja. Toim. Osmo Pekonen & Johan Stén.
67. Fulvia Degl'Innocenti. Una stella tutta per me.
68. Kazuo Ishiguro. Klara ja aurinko.








...
Selailtuja tai kesken jääneitä kirjoja:

Marianna Coppo. Petra.
Luulin lainanneeni italiankielisen lastenkirjan. Olikin englanniksi... 

Sakari Hinneri et al. Marianheinä, mesimarja ja timotei. Suomen luonnonvaraisia kasveja.
Halusin tietää lisää maarianheinästä ja oppia tunnistamaan sen. Muutamat sivut luin, koko kirjan selasin sieltä täältä osan lukien. 




maanantai 11. tammikuuta 2021

Kymmenen kirjasuosikkiani vuoden 2020 lukulistalta

On aina yhtä hämmentävää katsoa omaa kirjalistaansa taaksepäin. Luinko nämä kaikki?

Viime vuonna luin kaksi italiankielistä lastenkirjaa, muutamia keittokirjoja, joogan historiasta, uskonnoista, elämäkertoja, saamelaisten historiasta ja ympäristöstä. Kaikkiaan sain luettua 54 kirjaa. 

Osa ei jättänyt minkäänlaisia muistijälkiä. Vuosi 2020 oli harvinaisen vaikea vuosi lukemisen kannalta. Korona-ajan synkkyydessä lukeminen hidastui ja muuttui tahmeaksi. Sivut eivät soljuneet eteenpäin, ei jaksanut keskittyä, yhden kirjan saaminen loppuun kesti ja kesti. Johtuneeko juuri tästä, mutta loppujen lopuksi suosikit löytyivät tällä kertaa helposti.

Tässä, olkaa hyvät. Kymmenen suosikkia (satunnaisessa järjestyksessä) suoralta kädeltä, sijalla 11. vielä erikoismaininta. 

Panu Luukka. Yrityskulttuuri on kuningas: mikä, miksi, miten? 
Bisneskirja, josta olin aivan liekeissä. Panu Luukka osaa sanoittaa ja koota kirjaksi asioita, joita ei ihan joka yrityksessä kokonaisvaltaisesti mietitä ja johdeta. Olin myyty.    

Juha Kauppinen. Monimuotoisuus: kertomuksia katoamisista.
Yksi merkittävimmistä lukukokemuksista viime vuonna. Jääkarhujen tilanne on kaikille tuttu – entä kotimaiset (pienet) lajit? Mitä väliä on ruusuruohomaamehiläisellä, isonuijasammaleella tai jääleinikillä? Toivoisin, että kaikki lukevat tämän kirjan. Osaksi koulun ympäristöopin tai bilsan kursseja?

Saku Tuominen. Pizze.
Jos rakastaa Italiaa ja hyvää pizzaa, tämä keittokirja on must. Sen verran hyvät reseptit, että tämä ostettiin myös kotiin, kun ensin oli koeponnistettu kirjaston kappale.

Juhana Torkki. Plutarkhos.
Mielen tyyneydestä.
Opit vihan hallinnasta ja mielen tyyneydestä sopivat tähän aikaan täysin. ’Luottamuskato on yhteisön loppu.’

Perttu Pölönen. Tulevaisuuden lukujärjestys.
’Luovuus ei tule salamaniskuina, se tulee kuiskauksina. Se ei katso sinua silmiin, vaan odottaa nurkan takana. Koska luova ihminen on onnellinen, kannattaa aloittaa luovuuden harjoittaminen nyt.’ Lumouduin.

Elton John. Minä Elton John.
Virkistävän erilainen, kaunistelematon, rehellinen ja mukaansatempaava henkilökuva myös muille kuin tosifaneille.  

Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri. Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana.
Silmiä avaava katsaus. Tutkittavana myös puolueeton suomalainen mediakenttä eri esimerkkien valossa. Onko sitä olemassakaan tänä totuudenjälkeisenä aikana?

Brene Brown. Dare to lead.
Uskalla käsitellä vaikeita asioita rohkeasti, selkeästi ja empaattisesti. Miten nämä ja monta muuta asiaa tuodaan käytännön hyvään johtajuuteen. Kirja, joka pitää otteessaan ja jonka oppeja toivottavasti moni oppisi käyttämään työssään.

Caroline Criado Perez. Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.
Tämä ei voi olla totta – eihän? Tilastojen antia on pohdittu tyrmistyneenä useamman keskustelun verran.

Johanna Venho. Anne Brunila. Kuka olisi uskonut: muistikuvia.
Upea henkilökuva Anne Brunilasta. Kuka olisi uskonut! 

Kukka Ranta, Jaana Kanninen. Vastatuuleen. Saameen kansan pakkosuomalaistamisesta.
Suututtaa. Miksi saamelaisten kohtalosta on tiennyt niin vähän? Kouluajoilta muistan, että kaikki Lapissa asuvat niputettiin sujuvasti yhteen. Saamelaisten pakkosuomalaistamista ei mainittu. Kun aikuisena on saanut mahdollisuuden tavata saamelaisia, jotka vastahakoisesti ovat kertoneet kokemuksistaan suomen pakkopuhumisesta ja sisäoppilaitoksen maailmasta, hävettää. Ja kiukuttaa. Miten sinisilmäinen sitä voikaan olla?

Bonus: Seppo Saraspää. Leiri maailman laidalla. 
Sotaromaani talvisesta Lapista, keskelle erämaata pystytetyn vankileirin elämästä, koltan luonnonläheisestä elämäntavasta. Tästä kirjasta jäi vahva muistijälki.


Koko viime vuoden kirjalistan löydät tästä: 
http://nununtayttaelamaa.blogspot.com/2020/01/lukulistani-2020.html 

Aiemmat vinkit:




sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Georgialaiset munakoisorullat

Meeri Koutaniemen georgialaiset munakoisorullat

Olen pitkään haaveillut Julie & Julia -tyyppisestä kokkailusta. Siis resepti keittokirjasta ja postaus siitä miten meni itse tehtynä, tulokset surutta kaiken kansan nähtäville. Mastering the Art of French Cooking -toteutus per päivä on aivan liian sitovaa, mutta jos aloittaisi tekemällä jotain edes kerran kuussa. Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, mutta olkoon tämä matalan kynnyksen kokkailuproggis tämän vuoden uusi juttu. Tästä lähtee.

Meeri Koutaniemen georgialaiset munakoisorullat

Resepti on julkaistu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 1/2021.

2 pienehköä munakoisoa
suolaa itkettämiseen
rypsiöljyä paistamiseen

Täytteeseen:
200 g saksanpähkinöitä
3 kuorittua ja pilkottua valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
tuoreita yrttejä 1 dl kutakin (esim. timjamia, tilliä, oreganoa, sarviapilaa, persiljaa ja korianteria) 
2 tl kuivattua korianteria
1 tl cayennenpippuria
1 tl valkoviinietikkaa
1 dl kuumaa vettä

Koristeluun: granaattiomenan siemeniä

Leikkasin ohjeen mukaan munakoisot pituussuunnassa viipaleiksi ja ripottelin päälle suolaa. Ohje oli leikata viipaleet senttimetrin paksuisiksi, mutta osa jäi ohuemmiksi. Sentin paksuuteen kannattaa pyrkiä: ohuemmat menivät rullia kääriessä helposti rikki. 
Viipaleet saivat olla itkettymässä 20 minuuttia.


Munakoisojen tekeytyessä tein täytteen. 
Täyte syntyi vaivattomasti sauvasekoittimen leikkurilla - kaikki kyytiin ja ajellaan sileäksi. Yrtteinä käytin timjamia, persiljaa, oreganoa, basilikaa ja korianteria noin desilitran kutakin. Vettä lisäsin lopuksi vähitellen, kunnes tahna oli sopivan paksuista levitettäväksi. 


Munakoisoviipaleet kuivasin talouspaperilla ja paistoin öljyssä 3-5 minuuttia per puoli. Käytin kahta paistinpannua, jotta saisin viipaleet paistettua samaan aikaan ja ruoka valmistuisi nopeammin. Kahdelle pannulle viipaleet eivät ihan mahtuneet, joten suunnitelma ei ihan toiminut. 

Paistettujen viipaleiden päälle levitin täytettä. Ohjeessa neuvottiin laittamaan 1 rkl / viipale, mutta munakoisot olivat sen verran pieniä, että oikeampi määrä meillä oli reilu teelusikallinen. Sitten käärin viipaleet rullalle, taitekohta alapuolelle. Tarjoiluvadille laitoin minttua, persiljaa ja basilikaa ja nostelin viipaleet tarjolle. Koristelin granaattiomenan siemenillä ja yrteillä. 

Kokkaajan kommentit

Ruoka oli helppo ja joutuisa tehdä. Sotkuisin osa oli granaattiomenan siementen irroittelu.

Tämä kasvisruoka meni heittämällä suosikkilistan ykköseksi, jopa pyörtyneen imaamin ohi. Mahtava tuoksu ja mikä maku! 

Ja tältä se näytti. Lehdessä kauniimmalta ja astiat paremmin reseptiin sopivilta. Ihan sievä silti kotonakin tehtynä. Suosittelen kokeilemaan!