On aina yhtä hämmentävää katsoa omaa kirjalistaansa
taaksepäin. Luinko nämä kaikki?
Viime vuonna luin kaksi italiankielistä lastenkirjaa, muutamia
keittokirjoja, joogan historiasta, uskonnoista, elämäkertoja, saamelaisten
historiasta ja ympäristöstä. Kaikkiaan sain luettua 54 kirjaa.
Osa ei jättänyt minkäänlaisia muistijälkiä. Vuosi 2020 oli harvinaisen vaikea vuosi lukemisen kannalta.
Korona-ajan synkkyydessä lukeminen hidastui ja muuttui tahmeaksi. Sivut eivät soljuneet
eteenpäin, ei jaksanut keskittyä, yhden kirjan saaminen loppuun kesti ja kesti.
Johtuneeko juuri tästä, mutta loppujen lopuksi suosikit löytyivät tällä kertaa helposti.
Tässä, olkaa hyvät. Kymmenen suosikkia (satunnaisessa järjestyksessä) suoralta kädeltä, sijalla
11. vielä erikoismaininta.
Panu Luukka. Yrityskulttuuri on kuningas: mikä, miksi, miten?
Bisneskirja, josta olin
aivan liekeissä. Panu Luukka osaa sanoittaa ja koota kirjaksi asioita, joita ei
ihan joka yrityksessä kokonaisvaltaisesti mietitä ja johdeta. Olin myyty.
Juha Kauppinen. Monimuotoisuus: kertomuksia katoamisista.
Yksi merkittävimmistä
lukukokemuksista viime vuonna. Jääkarhujen tilanne on kaikille tuttu – entä kotimaiset
(pienet) lajit? Mitä väliä on ruusuruohomaamehiläisellä, isonuijasammaleella tai
jääleinikillä? Toivoisin, että kaikki lukevat tämän kirjan. Osaksi koulun ympäristöopin
tai bilsan kursseja?
Saku Tuominen. Pizze.
Jos rakastaa Italiaa ja
hyvää pizzaa, tämä keittokirja on must. Sen verran hyvät reseptit, että tämä
ostettiin myös kotiin, kun ensin oli koeponnistettu kirjaston kappale.
Juhana Torkki. Plutarkhos.
Mielen tyyneydestä.Opit vihan hallinnasta ja mielen tyyneydestä sopivat tähän aikaan täysin. ’Luottamuskato on yhteisön loppu.’
Perttu Pölönen. Tulevaisuuden lukujärjestys.
’Luovuus ei tule
salamaniskuina, se tulee kuiskauksina. Se ei katso sinua silmiin, vaan odottaa
nurkan takana. Koska luova ihminen on onnellinen, kannattaa aloittaa luovuuden
harjoittaminen nyt.’ Lumouduin.
Elton John. Minä Elton
John.
Virkistävän erilainen, kaunistelematon,
rehellinen ja mukaansatempaava henkilökuva myös muille kuin tosifaneille.
Antto Vihma, Jarno
Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri. Totuuden jälkeen. Miten media
selviää algoritmien ja paskapuheen aikana.
Silmiä avaava katsaus. Tutkittavana myös puolueeton suomalainen mediakenttä eri esimerkkien valossa. Onko
sitä olemassakaan tänä totuudenjälkeisenä aikana?
Brene Brown. Dare to
lead.
Uskalla käsitellä
vaikeita asioita rohkeasti, selkeästi ja empaattisesti. Miten nämä ja monta
muuta asiaa tuodaan käytännön hyvään johtajuuteen. Kirja, joka pitää otteessaan
ja jonka oppeja toivottavasti moni oppisi käyttämään työssään.
Caroline Criado Perez.
Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu
miehille.
Tämä ei voi olla totta –
eihän? Tilastojen antia on pohdittu tyrmistyneenä useamman keskustelun verran.
Johanna Venho. Anne
Brunila. Kuka olisi uskonut: muistikuvia.
Upea henkilökuva Anne
Brunilasta. Kuka olisi uskonut!
Kukka Ranta, Jaana
Kanninen. Vastatuuleen. Saameen kansan pakkosuomalaistamisesta.
Suututtaa. Miksi saamelaisten
kohtalosta on tiennyt niin vähän? Kouluajoilta muistan, että kaikki Lapissa asuvat niputettiin sujuvasti yhteen. Saamelaisten pakkosuomalaistamista ei mainittu. Kun aikuisena on saanut mahdollisuuden tavata
saamelaisia, jotka vastahakoisesti ovat kertoneet kokemuksistaan suomen
pakkopuhumisesta ja sisäoppilaitoksen maailmasta, hävettää. Ja kiukuttaa. Miten
sinisilmäinen sitä voikaan olla?
Bonus: Seppo Saraspää.
Leiri maailman laidalla.
Sotaromaani talvisesta Lapista,
keskelle erämaata pystytetyn vankileirin elämästä, koltan luonnonläheisestä
elämäntavasta. Tästä kirjasta jäi vahva muistijälki.
Koko viime vuoden kirjalistan löydät tästä: http://nununtayttaelamaa.blogspot.com/2020/01/lukulistani-2020.html Aiemmat vinkit:
