Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. tammikuuta 2024

Kirjasuosikit 2023

Lukusaldo viime vuodelle oli 57 kirjaa. Luonto, saamelaisuus ja eläimet olivat hallitsevia teemoja  2023, ja joukkoon mahtui tasa-arvoa monessakin mielessä. Enemmän kuin yhden teoksen luin Kirsi Pihalta, Edith Södergranilta (toinen oli äänikirja) ja Nils-Aslak Valkeapäältä. 

Södergranin runoteos oli ainoa viime vuonna kuunneltu kirja. Toistaiseksi olen vielä vanhanaikaisesti (?) halunnut lukea kirjat paperiversioina. Tuntea paperin sormissa ja kuulla kahinan kun käännän sivua, ahmia jotkut kappaleet silmät kiiluen ja toisiin palata uudelleen hitaasti nauttien. Mutta ehkäpä äänikirjoille on nyt ovi raollaan, vaikka ensi kesän puutarhatöitä ajatellen.

Kaikki vuoden 2023 lukulistani kirjat löydät täältäSuosikit löytyivät tällä kertaa helposti, ja tässä ne tulevat. Oliko sinun suosikkilistallasi joku näistä?

Suosikkini 2023, olkaa hyvät: 

  1. Nury Turkel. Ei pakotietä. Uiguurin tarina.
  2. Riitta Kylänpää. Pentti Linkola: ihminen ja legenda. 
  3. Kerstin Ekman. Suden jälki.
  4. Makoto Shinkai & Naruki Nagakawa. She and her cat.
  5. Adam Rutherford. Lyhyt historia meistä kaikista: ihmiskunnan tarina geenien kertomana.
  6. Angela Davis. Sydämeni halusi vapautta.
  7. Sinead O'Connor. Muistelmat.
  8. Satu Rämö. Rosa & Björk.
  9. Jussi Pullinen. Mitä meille tapahtui? Näin internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme.
  10. Patrick Lencioni. Viisi toimintahäiriötä tiimissä. Tarina johtajuudessa.
  11. Heli Mäenpää. Arvon kissa. Suomalaisten rescue-kissojen tarinoita.
  12. Shelley Read. Minne virta kuljettaa.
  13. Keigo Higashino. Namiyan puodin ihmeet.
  14. Brit Bennet. Mikä meidät erottaa.

Alkaneen vuoden kirjoja alan listata saman tien, kun ensimmäinen takakansi painuu kiinni. Vuoden 2024 kirjalista lähtee rakentumaan tänne


pic generated by AI 



Mitä kirjoja luen vuonna 2024? Lukulista

 

Viime vuoden saldo oli 57 kirjaa. Tavoitteena on tänäkin vuonna saada luettua kirja viikossa.

Genrelle tai sivumäärälle ei ole rajoituksia. Listalle pääsee, kunhan kyseessä on kirja, jonka olen saanut luettua tämän vuoden aikana. 

Kirjojen valinnassakaan ei mitään uutta. Kirjoja tulee päätymään lukupinoon kanssalukijoiden suosituksesta, Twitteristä, Helmetin lukuhaasteesta, lehtien arvosteluista, kirjallisuutta käsittelevistä jutuista tai Hesarin listoilta sekä erityisesti oman rakkaan lähikirjaston suositushyllystä. 

Aina välillä käy niin, että kun kirja pitkän ajan päästä tulee varauksesta, en voi kuin ihmetellä, että miksi olen tämän halunnut itselleni varata. (Tätä kirjoittaessa on juuri sellainen kirja menossa. Alkumetreillä, joten ehkä se siitä vielä petraantuu.)  

Listan lopusta löytyvät ne kirjat, joita en ole lukenut kokonaan. Yleensä matkaoppaita, käsityöohjekirjoja tai vastaavia. 

Tervetuloa uusi kirjavuosi! Odotan lukemattomia seikkailuja kanssasi malttamattomana.

Lukulistani 2024

  1. Jyrki Kiiskinen. Nenän edessä vuori.
  2. Teresa Amabile, Steven Kramer. The progress principle.
  3. Sauli Miettinen. Uskomaton Aira Samulin.
  4. Elisa Aaltola. Puhe eläinten puolesta.
  5. Patrick Lencioni. The 6 types of working genious.
  6. Juha Seppälä. Merille.
  7. Kjell Westö. Molly ja Henry.
  8. Nunna Kristoduli. Päiväkirjat.
  9. Anna-Leena Härkönen. Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia.
  10. Iida Turpeinen. Elolliset. 
  11. Anna Kortelainen. Kulkija.
  12. Outi Hytönen. Kairojen kosmopoliitti: Annikki Kariniemen elämä ja teot.
  13. Henri Alén & Annukka Oksanen: Henkan Italia
  14. Durian Sukegawa. Tokuen resepti.
  15. Helena Ruuska. Mary Gallen-Kallela. Olisit villiä villimpi.
  16. Michelle Obama. Minun tarinani.
  17. Pirkko Kotirinta. Hilma af Klintin arvoitus. Taiteilija henkien, tieteen ja luonnon maailmassa.
  18. Kari Hotakainen. Opetuslapsi.
  19. Eliisa Kuusela. Leipärenessanssi: uusia tuulia hapanjuurella.
  20. Pekka Sauri. Mielenrauha levottomassa maailmassa.
  21. Arnold Schwarzenegger: Ajattele isosti. 7 oppia menestymiseen.
  22. Sirpa Kähkönen. 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia.
  23. Ritva Kovalainen, Sanni Seppo. Pohjoistuulen metsä. Kuvauksia viimeisistä luonnonmetsistä.
  24. Aino Huilaja. Paluumatkalla.
  25. Saku Tuominen. Ettekö te tiedä kuka minä olen.
  26. Linnea Axelsson. Aednan. Maa meissä.
  27. Ella-Maria Nutti. Pohjoisessa kahvi on juotu mustana.
  28. Yasunari Kawabata. Lumen maa.
  29. Michael Keene. Maailman suuret uskonnot.
  30. Ulrica Norberg. Cat power: kissa voiman lähteenä.
  31. Satu Rämö. Jakob.
  32. Simo Heikkinen. Diogenes.
  33. Tina Harnesk. Lumeenkylväjät.
  34. Antti Tuuri. Lintujen kesyttäjä. 
  35. Iman Gharagozlu. Iman ja Leena: Arkisafkaa.
  36. Noora Dadu. Roolitus.
  37. Panu Luukka. Tulevaisuuskyvykäs organisaatio.
  38. Linnea Kuuluvainen. Metsän peitto.
  39. Noora Dadu. Minun Palestiinani ja Fail.
  40. Helena Juntunen. Joskus liikaa, aina liian vähän. Oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita.
  41. Raija Kivimetsä. Kotikeittiön rohdot.
  42. Toshikazu Kawaguchi. Ennen kuin kahvi jäähtyy.
  43. Inga Magga. Puolikas. 
  44. Veli-Pekka Lehtola. Entiset elävät meissä. Saamelaisten historiat ja Suomi.
  45. Mikko Myllykangas. Ajatusten lähteillä: aatteiden ja oppien historiaa.
  46. Sisko Ylimartimo. Marian katse.
  47. Maija Laura Kauhanen. Ihmeköynnös.
  48. Joel Haahtela. Marijan rakkaus.
  49. Samu Kuoppa, Riina Tanskanen. Kapitalismin suuri illuusio.
  50. Katja Kallio. Tämä läpinäkyvä sydän.
  51. Heikki Aittokoski. Kunnon kansalainen.
  52. Sanna Isto. Tonttu.
  53. Paula Sankelo. Katoava jää. 
  54. Björn Natthiko Lindeblad. Saatan olla väärässä ja muita oivalluksia elämästä.






Näitä kirjoja en lukenut kokonaan:

Henna Haarala. Rakkaudella, Henna - villasukkia.

Tanis Gray. Neuleiden taikaa: viralliset Harry Potter -neuleohjeet. Taianomaisia neuleohjeita, joista luin kokonaisuudessaan läpi sen yhden ohjeen, jonka aion toteuttaa. Muuten selailin ja huokailin ihastuneena. 

Harri Ahonen. Pohjois-Norjan rannikkoreitit: päiväretkiä saarilla ja vuonoilla.
Sanna Häkkänen. Pohjois-Norjan kansallispuistot.
Kari Hietalahti. Kenraali Pancho ja pojat: suuri kalottikirja.

Kaikki kolme edellistä lainasin Norjan reissua varten. Kiireessä olin varannut myös kalastukseen keskittyvän kirjan, vaikka sitä ei ollut lomareissulla luvassa...

Matias Riikonen, Matara.
Sigridur Sif Gylfadottir & Satu Rämö. Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat. Ihana neulekirja!

Aiemmat kirjavinkit löytyvät oheisista postauksista:


maanantai 11. tammikuuta 2021

Kymmenen kirjasuosikkiani vuoden 2020 lukulistalta

On aina yhtä hämmentävää katsoa omaa kirjalistaansa taaksepäin. Luinko nämä kaikki?

Viime vuonna luin kaksi italiankielistä lastenkirjaa, muutamia keittokirjoja, joogan historiasta, uskonnoista, elämäkertoja, saamelaisten historiasta ja ympäristöstä. Kaikkiaan sain luettua 54 kirjaa. 

Osa ei jättänyt minkäänlaisia muistijälkiä. Vuosi 2020 oli harvinaisen vaikea vuosi lukemisen kannalta. Korona-ajan synkkyydessä lukeminen hidastui ja muuttui tahmeaksi. Sivut eivät soljuneet eteenpäin, ei jaksanut keskittyä, yhden kirjan saaminen loppuun kesti ja kesti. Johtuneeko juuri tästä, mutta loppujen lopuksi suosikit löytyivät tällä kertaa helposti.

Tässä, olkaa hyvät. Kymmenen suosikkia (satunnaisessa järjestyksessä) suoralta kädeltä, sijalla 11. vielä erikoismaininta. 

Panu Luukka. Yrityskulttuuri on kuningas: mikä, miksi, miten? 
Bisneskirja, josta olin aivan liekeissä. Panu Luukka osaa sanoittaa ja koota kirjaksi asioita, joita ei ihan joka yrityksessä kokonaisvaltaisesti mietitä ja johdeta. Olin myyty.    

Juha Kauppinen. Monimuotoisuus: kertomuksia katoamisista.
Yksi merkittävimmistä lukukokemuksista viime vuonna. Jääkarhujen tilanne on kaikille tuttu – entä kotimaiset (pienet) lajit? Mitä väliä on ruusuruohomaamehiläisellä, isonuijasammaleella tai jääleinikillä? Toivoisin, että kaikki lukevat tämän kirjan. Osaksi koulun ympäristöopin tai bilsan kursseja?

Saku Tuominen. Pizze.
Jos rakastaa Italiaa ja hyvää pizzaa, tämä keittokirja on must. Sen verran hyvät reseptit, että tämä ostettiin myös kotiin, kun ensin oli koeponnistettu kirjaston kappale.

Juhana Torkki. Plutarkhos.
Mielen tyyneydestä.
Opit vihan hallinnasta ja mielen tyyneydestä sopivat tähän aikaan täysin. ’Luottamuskato on yhteisön loppu.’

Perttu Pölönen. Tulevaisuuden lukujärjestys.
’Luovuus ei tule salamaniskuina, se tulee kuiskauksina. Se ei katso sinua silmiin, vaan odottaa nurkan takana. Koska luova ihminen on onnellinen, kannattaa aloittaa luovuuden harjoittaminen nyt.’ Lumouduin.

Elton John. Minä Elton John.
Virkistävän erilainen, kaunistelematon, rehellinen ja mukaansatempaava henkilökuva myös muille kuin tosifaneille.  

Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri. Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana.
Silmiä avaava katsaus. Tutkittavana myös puolueeton suomalainen mediakenttä eri esimerkkien valossa. Onko sitä olemassakaan tänä totuudenjälkeisenä aikana?

Brene Brown. Dare to lead.
Uskalla käsitellä vaikeita asioita rohkeasti, selkeästi ja empaattisesti. Miten nämä ja monta muuta asiaa tuodaan käytännön hyvään johtajuuteen. Kirja, joka pitää otteessaan ja jonka oppeja toivottavasti moni oppisi käyttämään työssään.

Caroline Criado Perez. Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.
Tämä ei voi olla totta – eihän? Tilastojen antia on pohdittu tyrmistyneenä useamman keskustelun verran.

Johanna Venho. Anne Brunila. Kuka olisi uskonut: muistikuvia.
Upea henkilökuva Anne Brunilasta. Kuka olisi uskonut! 

Kukka Ranta, Jaana Kanninen. Vastatuuleen. Saameen kansan pakkosuomalaistamisesta.
Suututtaa. Miksi saamelaisten kohtalosta on tiennyt niin vähän? Kouluajoilta muistan, että kaikki Lapissa asuvat niputettiin sujuvasti yhteen. Saamelaisten pakkosuomalaistamista ei mainittu. Kun aikuisena on saanut mahdollisuuden tavata saamelaisia, jotka vastahakoisesti ovat kertoneet kokemuksistaan suomen pakkopuhumisesta ja sisäoppilaitoksen maailmasta, hävettää. Ja kiukuttaa. Miten sinisilmäinen sitä voikaan olla?

Bonus: Seppo Saraspää. Leiri maailman laidalla. 
Sotaromaani talvisesta Lapista, keskelle erämaata pystytetyn vankileirin elämästä, koltan luonnonläheisestä elämäntavasta. Tästä kirjasta jäi vahva muistijälki.


Koko viime vuoden kirjalistan löydät tästä: 
http://nununtayttaelamaa.blogspot.com/2020/01/lukulistani-2020.html 

Aiemmat vinkit:




sunnuntai 16. elokuuta 2015

Lomalukemistoa



Tänä kesänä tutustuin ensimmäistä kertaa Peter Hoegin romaaneihin. Niiden tarinat ovat taianomaisia, pitävät otteessaan. Paksua kirjaa ei haluaisi laskea kädestään. Lukiessa tulee samanlainen tunne, kuin joskus hyvän elokuvan parissa: kihelmöi jännityksestä ja haluaisi filmin jo pääsevän huippukohtaansa tai loppuvan. On pakko saada jo tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi, tai miten kaikki päättyy.  Millään ei malttaisi nautiskella lukumatkasta, vaan tahtoisi jo perille. Suosittelen!

Pidän paljon myös elämäkerroista. Kesäkirjaksi tarttui kirjaston suositushyllystä Pia Maria Montosen Valtakunnan miniä Brita Kekkonen. Kirja oli viihdyttävää lukemista, eikä sortunut ylitulkitsemiseen. Se antoi kuvan valtakunnan miniästä sellaisenaan, ja lukijan muodostaa omat tulkintansa ja käsityksensä. Kirja täydensi hienovaraisesti aiempaa kuvaa presidentti Kekkosen elämästä Sylvi Kekkosen ja Anita Hallaman näkökulmien lisäksi.
Yllättävintä oli presidentistä muodostuva kuva hellämielisenä ja inhimillisenä appena ja vaarina. Myös suurlähetystöjen arki näyttäytyi paljon kuvittelemaani - niin, arkisempana. 
Montonen piti tärkeänä, että kirjassa kuuluu Britan oma ääni. Lähteenä oli käytetty keskusteluja ja kirjearkistoja, ja kirjeitä oli myös lainattu runsaasti itse kirjaan. Brita Kekkosen elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta mielenkiintoista ja kultturellia eri puolilla maailmaa. Rakkaus Italiaan sykähdytti, jonkinsortin Italia-hulluksi kun tunnustaudun itsekin. 

Henkka Hyppösen Pelon hinta herätti ajatuksia, vaikka lukuvauhti olikin tuskaisen hidas. Koko ajan kirjaa kahlatessani kuulin Hyppösen HHU-äänen korvissani. Joskus HHU:ta katsellessa Hyppönen avaa uutisen taustoille erilaisia tutkimustuloksia niin paljon, että ehtii jo unohtaa, mistä puhuttiin. Sama toistuu kirjassa: alaviitteitä oli joskus puolikin sivua, ja niiden lukeminen katkaisi aina ajatuksen. Lukeminen ei joutunut sutjakkaasti.
Itse sanoma sinänsä oli validi. Miten pelko vaikuttaa toimintaamme? Mitä uskaltaisi tehdä, jos pelko ei määräisi tekemistämme? Toivon, että kirjan opit jalostuvat käytäntöön. Miksi pelkäisin turhia?

Kirjaston suositushyllyt ovat muuten täyden kympin arvoisia. Usein poikkean kirjastoon jonkun muun asian yhteydessä, vaikka joogatunnille mennessä, eikä siinä ole aikaa pohdiskella ja vaellella hyllyjen väleissä valitsemassa iltalukemista. Lehtien arvosteluista poimin mielenkiintoiset opukset varaukseen, mutta muuten luotan kirjaston henkilökunnan esille nostamiin teoksiin. Monipuolista, ajankohtaista, mielenkiintoista. Suositushyllyjen antia kannattaa kokeilla.