perjantai 4. kesäkuuta 2021

Kesäkuun J&J-kokkailut: Villiä lähiruokaa?

Ihana alkukesä ja vehreys! Auringon lämpö tuntuu iholla hyvältä kylmän jälkeen. Lintujen konsertti on käsittämättömän äänekäs. Kaikenlaista rikkaruohoa ja kukkaa pukkaa esiin. Mieltä kutkuttelee kokeilla jotain uutta myös keittiössä. Voisiko nämä asiat yhdistää?

Mökinmuori minussa saa tyydytystä itse hankitusta ruoasta. Itse hankitusta siinä mielessä, että se on omin käsin kasvatettua tai kerättyä. Tämän kevään villit vihreät ovat meidän keittiössä olleet nokkoset, horsmat, kuusenkerkät ja voikukat. Ja niitä ei taatusti ole haettu marketista.

Nokkosta lettuihin, keittoon ja kuivattuna leipätaikinaan

Nokkoset ovat jo vanha juttu. Pihan ja kasvimaan perkaamisen yhteydessä saa aina kerättyä sopivan satsin lettutaikinaan. Jos kaikkea ei jaksa käyttää tuoreeltaan, pakastan loput keitettynä ja pieneksi hakattuna annoksina. Talven mittaan käytän "nokkoskuutioita" ruokiin. Kuivattua nokkosta menee myös leipätaikinaan.

Horsmaa parsan tapaan ja teeksi

Tänä keväänä testasimme keittää nuoria horsmanvarsia parsan tapaan. Maistuvat metsäisemmältä kuin viljellyt parsat, mutta toimivat voin ja sitruunan kanssa mainiona lisukkeena. Horsman lehdet hiostan ja kuivaan teeksi. Tätä Iivanan teetä käytän myös kombuchan tekemiseen.

Kuusenkerkistä siirappia

Kuusenkerkkiä saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Onneksi kotipiha suo antejaan tässäkin suhteessa. Kipollinen kerkkiä likoamaan vuorokaudeksi, sitten keitellään, siivilöidään, lisätään sokeri ja taas keitellään, kunnes seos on sopivan paksua siirapiksi. Tänä vuonna jätin keitoksen melko juoksevaksi - yhtenä vuonna keitin sellaista liisteriä, ettei sitä jäähtyneenä meinannut saada purkista ulos... Kuusenkerkkäsiirappi toimii leivonnassa ja mausteena vaikkapa marinadeissa tai juomissa. Ohjeen löydät Retkipaikan sivuilta.

Uusin tuttavuus: voikukka

Uusin kokeilu on viime viikolta: voikukan käyttö leivonnassa. Pienet nuput kakkutaikinassa olivat maultaan hyvin mietoja, eivätkä limetin alta tulleet esiin. Kanssasyöjissä voikukannuput aiheuttivat lievää epäluuloisuutta, mutta hyvin kakku kuitenkin teki kauppansa.  Tämän version resepti löytyy Glorian ruoka & viini -lehdestä. Uskallan väittää, että toimisi myös ilman voikukkia :) 

Voikukka-ambrosia

100g voita
15 pientä voikukannuppua
1 limetti
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa

Kuorrutus
3 rkl limetin mehua
3 dl tomusokeria

Voita vuoan voiteluun 
Voikukkia koristeluun

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Sulata voi ja anna jäähtyä. Huuhtele voikukat ja kuivaa varovasti pyyhkeellä. Raasta limetin kuori ja purista mehu.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilän läpi. Sekoita varovasti joukkoon voisula, kerma, 2 rkl limettimehua, kuoriraaste ja voikukat. Paista 30-35 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen irroittamista. Kuorruta jäähtyneenä ja koristele voikukilla.


Paranee vain kuvun alla jääkaapissa!



Lienevät nämä minun villivihanneskokkailuni melko tavallisia kuitenkin. Millaisia villivihanneskeitoksia teillä syntyy?


Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin uusi resepti (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021 (1/2): Rapea ruusukaali-artisokkagratiini

Maaliskuu 2021 (2/2): Bataatti-sienipolenta ja tomaatteja

Huhtikuu 2021: Nopea purjo-orzotto parsan, hasselpähkinöiden ja rukolan kera 

Toukokuu 2021: Georgialainen lobio-muhennos

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Toukokuun J&J-kokkailut: georgialainen lobio-muhennos

Toukokuun Julie & Julia -kokkailuna on Ville Haapasalon georgialainen lobio-muhennos. Tämä muhennos vie kielen mennessään, ja on simppeli valmistaa!

Resepti on julkaistu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 2/2021. 

Lobio

1 salottisipuli
2 punaista chiliä
2 valkosipulinkynttä
800 g kidneypapuja
400 g tomaattimurskaa
puolikas tuore tomaatti
1 rkl utsosuneli-villiyrttisekoitusta (voi korvata sarviapilalla)
1 rkl svanetiansuolaa (voi korvata tavallisella suolalla)
1 tl kuivattua korianteria
1 tl rakuunaa
1 ruukku tuoretta korianteria
1 dl murskattua saksanpähkinää
öljyä paistamiseen

Kuori ja pilko sipulit ja chili. Paista niitä öljyssä keskilämmöllä, lisää sitten pavut, tomaattimurska, tuore tomaatti paloiteltuna ja mausteet. 

Erottele korianterin lehdet varsista. Silppua varret ja lisää ne kattilaan. Anna hautua miedolla lämmöllä noin puoli tuntia, sekoita välillä. 

Viimeistele ruoka murskatuilla sakasanpähkinöillä ja korianterin lehdillä. 

Meidän keittiöstä ei löytynyt sen paremmin utsosunelia kuin sarviapilaakaan, joten käytin kotipihan viime kesän yrteistä kuivatettua yrttisekoitusta. Lisäsin myös teelusikallisen jeeraa antamaan lisää potkua.  Korianteria käytin sekä tavallisena jauheena että kuivattuna yrttinä - lisäsin siis molempia. 


Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin resepti keittokirjasta (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021 (1/2): Rapea ruusukaali-artisokkagratiini

Maaliskuu 2021 (2/2): Bataatti-sienipolenta ja tomaatteja

Huhtikuu 2021: Nopea purjo-orzotto parsan, hasselpähkinöiden ja rukolan kera 


maanantai 5. huhtikuuta 2021

Huhtikuun J&J-kokkailut: purjo-orzotto parsan, hasselpähkinöiden ja rukolan kera

Kyselin ystäviltä ja Twitter-tutuilta vinkkejä, mitä ottaisin Julie & Julia -kokkailuihin seuraavaksi työn alle. Sain haasteen: ystävä valitsee kolme ruokalajia, minä kokkaan ja postaan tulokset. Tässä haasteen ruokalajeista kolmas ja viimeinen. 

Resepti on keittokirjasta Rukmini Iyer. The Green Roasting Tin. Vegan & Vegetarian One Dish Dinners.

Nopea purjo-orzotto parsan, hasselpähkinöiden ja rukolan kera  

300 g orzoa (ohra) 
750 ml kasvislientä
2 purjoa ohueksi viipaloituna
400 g parsaa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
40 g hasselpähkinää
100 g rukolaa
1-2 rkl oliiviöljyä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita ohra ja kasvisliemi uunivuoassa. Hiero pilkottuun purjoon ja kuorittuihin, puolitettuihin parsoihin öljyä, suolaa, pippuria ja sitruunankuorta. Levitä maustetut purjot ja parsat sekä hasselpähkinät ohran päälle.

Laita vuoka uuniin 20 minuutiksi. Lisää pienemmäksi revitty rukola, sitruunamehu ja oliiviöljy ja sekoita hyvin. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja sitruunamehua - niistä se taika syntyy. Tarjoa kuumana.

--

Kuvaa ei ehditty ottaa, joten tässä keittokirjan
esimerkkikuva :)


#anunkeittiö ei olisi #anunkeittiö ilman jonkinlaista säätöä reseptiin. Meillä ei ollut nopeasti kypsyvää ohraa, joten käytimme riisiä. Toimi hyvin niinkin. Maku oli mieto, ja miellyttävä. 








Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin resepti keittokirjasta (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021: Rapea ruusukaali-artisokkagratiini


Maaliskuun J&J-kokkailut, osa 2: Bataatti-sienipolenta ja tomaatteja

Kyselin ystäviltä ja Twitter-tutuilta vinkkejä, mitä ottaisin Julie & Julia -kokkailuihin seuraavaksi työn alle. Sain haasteen: ystävä valitsee kolme ruokalajia, minä kokkaan ja postaan tulokset. Hyvät reseptit olikin valinnut. Tässä niistä #2.

Resepti on keittokirjasta Rukmini Iyer. The Green Roasting Tin. Vegan & Vegetarian One Dish Dinners.

Bataatti-sienipolenta ja tomaatteja   

150 g polentaa 
400 g kasvislientä
3 rkl oliiviöljyä
300 g bataattia kuorittuna & paloiteltuna pieniksi paloiksi
mustapippuria myllystä

300 g viipaloituja sieniä (esim. portobello-sieniä)
250 g kirsikkatomaatteja puolikkaina
2 valkosipulinkynttä 
1 tl merisuolaa
mustapippuria myllystä

Kastike

15 g hienoksi silputtua lehtipersiljaa 
1 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl chilihiutaleita

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla ja laita vuokaan polenta, kasvisliemi, 2 rkl oliiviöljyä ja bataattikuutiot. Sekoita hyvin ja mausta mustapippurilla. Laita uuniin 40 minuutiksi. 

Sekoita viipaloidut sienet, tomaatit, murskattu valkosipuli, suola, pippuri  ja ruokalusikallinen oliiviöljyä keskenään.

Kun vuoka on ollut 40 minuuttia uunissa, sekoita hyvin ja lisää sienisekoitus vuoan päälle. Paista vielä 15 minuuttia, kunnes sienet ovat pehmenneet ja polenta rapeahkoa. 

Tee kastike sekoittamalla kastikeainekset keskenään. 

Tarjoa ruoka kastikkeen ja vihreän salaatin kanssa. Toimii hyvin myös lämmitettynä, jos kaikki ei hupene kerralla.


Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin resepti keittokirjasta (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021: Rapea ruusukaali-artisokkagratiini

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Maaliskuun J&J-kokkaus: rapea ruusukaali-artisokkagratiini

Kyselin ystäviltä ja Twitter-tutuilta vinkkejä, mitä ottaisin Julie & Julia -kokkailuihin seuraavaksi työn alle. Sain haasteen: ystävä valitsee kolme ruokalajia, minä kokkaan ja postaan tulokset. Hyvät reseptit olikin valinnut. Tässä ensimmäinen! (Sopii myös ruusukaaliskeptikoille.)

Resepti on keittokirjasta Rukmini Iyer. The Green Roasting Tin. Vegan & Vegetarian One Dish Dinners.

Rapea ruusukaali-artisokkagratiini  

400 g ruusukaalia (halkaise puolikkaiksi)
175 g säilöttyä artisokkaa pilkottuna
1 rkl öljyä artisokkapurkista
300 ml (kevyt) kermaa (meillä käytettiin kaurakermaa)
1 rkl sitruunamehua
100 g stilton-juustoa murustettuna
mustapippuria myllystä
50 g pankojauhoja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita ruusukaalit, artisokka, öljy, kerma ja sitruunamehu uunivuoassa, murustele stilton-juusto päälle. Pyöräytä reippaasti myllystä mustapippuria vuokaan ja ripottele pankojauhot pinnalle. Paista 25-30 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea. Tarjoa kuumana. 

Loistava kasvisruoka, yhdessä vuoassa helposti valmista - ja nopeasti. Tämä jää meille vakioreseptiksi käyttöön. Kiitos Nina haasteesta, reseptistä ja keittokirjan lainasta!


Kuva ei tee tälle herkulliselle ruoalle oikeutta.
Ruma kuin mikä, mutta niin hyvää!




Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin resepti keittokirjasta (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021: Rapea ruusukaali-artisokkagratiini

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Helmikuun J&J-kokkaus: Bistecca alla Fiorentina




Perinteisesti Bistecca alla fiorentina tehdään hiilillä, mutta helmikuisena lauantai-iltana meillä kokattiin tavallisesti sähköhellalla. Ja nautittiin vihersalaatin ja chiantin kera. Buon Appetito!

Resepti on keittokirjasta Jamien italialainen keittiö

Bistecca alla Fiorentina

Kahdelle

500 g T-luupihvi
500 g punakuorisia perunoita
1 kokonainen valkosipuli
2 rosmariinin oksaa


Salsa verde

nippu tuoretta minttua, persiljaa ja basilikaa kutakin
2 rkl kapriksia suolaliemessä
2 cocktailkurkkua
2 sardellifileetä öljyssä
2 rkl punaviinietikkaa
2 tl Dijon-sinappia
extra neitsytoliiviöljyä

Reseptihän ei olisi #anunkeittiöstä, jos sitä ei olisi sovellettu. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään paksua T-luupihviä, me päädyimme vähän pienempään määrään entrecoteta. Sardellit olivat päässeet loppumaan, mutta salsa verde toimi hyvin ilman niitäkin. Cocktailkurkkujen sijaan käytin kahta cocktailkurkkua vastaavan palan suolakurkkua. Palanpainikkeeksi chiantia, totta kai.

Valmistus

Pese perunat ja lohko ne muutaman sentin suupaloiksi. Keitä suolalla maustetussa vedessä kuorimattoman valkosipulin kanssa 8 minuuttia.

Kuumennä paistinpannulla loraus öljyä (tai sulata pihveistä leikattua rasvaa, jos käytät T-luupihvejä). Valuta perunat ja valkosipuli ja lisää ne pannulle. Kypsennä noin 30 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä ja rapeakuorisia. Nypi rosmariininlehdet joukkoon pariksi viimeiseksi minuutiksi.

Paista pihvit toisella pannulla noin 6-8 minuuttia puoli. Valitse paistoaika haluamasi kypsyysasteen mukaan. Siirrä liha leikkuulaudalle ja anna vetäytyä hetki. Kaada pannulta lihan paistoneste perunoiden päälle.

Nypi yrttien lehdet monitoimikoneeseen, sykäytä. Lisää loput salsan ainekset ja 8 rkl öljyä. Aja tasaiseksi. Lisää maun mukaan suolaa ja pippuria.

Leikkaa liha viipaleiksi ja mausta vasta pöydässä suolalla ja pippurilla. Tarjoa lisukkeena paistetut perunat ja salsa verde. Pusertele makeaksi kypsynyt valkosipuli kuoristaan ja nauti. Annoksen raikastaa pelkistetty vihersalaatti, insalata verde. 


   


Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin resepti keittokirjasta (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

torstai 21. tammikuuta 2021

Lukulistani 2021. Mitä sinä luet?


Olen pitänyt lukulistaa kolmen vuoden ajan. Tavoitteena on noin kirja viikossa -vauhti. Viime vuonna sain luettua 54 kirjaa. Ei rajoituksia genrelle tai kirjojen sivumäärille. 

Haastan sinutkin lukemaan, kommentoimaan ja vinkkaamaan hyviä kirjoja. Tai kannustamaan minua pysymään tavoitetahdissa. Kenties löydät näiltä listoilta uusia tuttavuuksia myös itsellesi.


Ps. Aiemmat kirjavinkit löytyvät oheisista postauksista. Kannattaa kurkata.

Vuoden 2020 lukulista
2020 suosikit
Vuoden 2019 lukulista
Vuoden 2018 lukulista 
2018 suosikit


Minun lukulistani 2021 täydentyy tähän. 

1. Miika Nousiainen. Pintaremonttia.
Taattua Miika Nousiaista. Parilla istumalla ahmittava lukukokemus. Lakonisen huumorin tyylillä kuvattuja vakavia asioita pikkulapsiarjesta lapsettomuuteen ja hautajaisiin. 
2. Anna-Kaari Hakkarainen. Dioraama.
Erikoinen kirja. 'Kaikki on ensin olemassa mielikuvituksessamme. Kuinka selittää rakkaus sellaiselle, joka ei ole itse sitä koskaan kokenut?'
3. Kallisarvoinen rukousnauha.
Teksti, joka juontaa juurensa Tiibetin buddhalaisuuden alkuajoille. Ohjeet on koonut todennäköisesti Milarepan oppilas Gampopa 1100-luvulla.
4. Henry David Thoreau. Vaellus vuorelle ja muita esseitä.
5. Risto Isomäki. Vedenpaisumuksen lapset.
6. Alex Schulman. Polta nämä kirjeet.
Miten aiempien sukupolvien vaietut kokemukset ja traumat periytyvät suvussa eteenpäin käyttäytymismalleina? Kirja, jonka ahmii kuin dekkarin.
7. Amos Oz. Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. 
Lumoava kirja. Monta kohtaloa ja tarinaa samasta suvusta. Kaikki kietoutuvat yhteen omaelämäkerrallisessa romaanissa, joka on pitkä ja nautinnollinen. Kuin lukisi maalausta, jossa jokaisella hahmolla tai osalla on oma katse, joka näyttää kuvasta toisen puolen. Rakkautta ja pimeää, valoja ja varjoja, omakohtainen ja suvun historiasta ammentava tarina, joka avaa juutalaisten kokemuksia eri tavalla pitkältä ajalta kuin yksikään aiempi lukemani kirja.  
8. Muriel Barbery. Kulinaristin kuolema.
Siilin eleganssi teki valtavan vaikutuksen. Siihen nähden Kulinaristin kuolema jäi vaisuksi. 
9. Sophia Loren. Eilen, tänään, huomenna. Omaelämäkerta.
10. Henri Hirvenoja. Diminuendo: runoja surusta.
11. Sophia Loren. Makuja & muistoja.
Lisää italialiaisia reseptejä!
12. Niillas Holmberg. Jalkapohja.
Kiehtova lukuelämys. Niukka runomuoto pitää otteessaan.
"Vaan yhä niitä itää, lapsia, joiden korvat muistuttavat lehtiä,
lapsia, jotka saavat kieliopin biologiasta."
13. Karolina Ramqvist. Karhunainen.
Omituisen mukaansatempaava sekoitus historiaa ja nykypäivää, karhunaisen ja kirjailijan kohtaloita lomittain. 
14. Suvi Auvinen. Lihan loppu.
Kiihkoton, asiallinen kirja, joka katsoo ihmisen ruokailutottumuksia monesta kulmasta. Varmasti yksi tämän vuoden merkityksellisempiä lukukokemuksia. 
15. Jari Tervo. LOIRI.
16. Aki Linnanahde. Jere.
17. Adam Grant. Anna ja ota: miksi voit menestyä parhaiten muita auttamalla.
18. Jussi Konttinen. Siperia. Suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa.
19. Haruki Murakami. Pimeän jälkeen.
20. Timo Soikkanen, Henna Lohento, Pekka Lähteenkorva. Sylvin matkassa: yksityiset päiväkirjat Kiinasta.
Lämpimiä läikähdyksiä sydänalassa, kun luki paikoista joissa on itse käynyt - monia vuosikymmeniä myöhemmin kuin Sylvi.
21. Jussi Pullinen. Mitä meille tapahtui? Näin internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme. 
Tykkäsin. Kaikki muutos ei ole ollut huonoa.
22. Saku Tuominen. Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc.
Tämän kirjan suhteen kävi samoin kuin Pizzenkin: ostolistalle meni. Ruokablogiin päätyy varmasti muutama kokeilu täältä...
23. Sirkku Salovaara. La mia Italia: ihana mahdoton Italiani.
Huomaako kirjalistasta jotenkin, että matkustamaan ei ole päässyt ihan hiljattain...? Kyllä, kaipaan Italiaan.
24. J.-C. Mezieres. Päiväntasauksen sankarit.
Graafikko suositteli tätä sarjakuvaa. Lapsuusvuosien akuankkojen, luckylukien ja asterixien jälkeen tämä genre tuntui vähän vieraalta.
25. Jorma Puranen, Elizabeth Edwards. Imaginary homecoming = Kuvitteellinen kotiinpaluu. 
Vahvatunnelmainen valokuvateos ja essee saamelaisista. 
26. Venla Hiidensalo. Sinun tähtesi.
Aiheena Edelfelt. Erilainen henkilökuva kansallismaalarista, kuin aiemmin lukemani. Jos tässä kuvattu maailma pitää paikkansa, ihailustani karisi osa.
27. Jorma Puranen. Maarf leu'dd: valokuvia kolttasaamelaisista.
Valokuvakirja, jossa vain vähän tekstiä. Saako silti ottaa mukaan kirjaluetteloon? 
28. Johanna Holmström. Märta Tikkanen: tyttö joka halusi juosta vetten päällä.
29. Eero Huovinen. Äitiä ikävä.
30. Emmi Itäranta. Kudottujen kujien kaupunki.
31. Saska Saarikostki. Poikkeustilassa. Koronapäiväkirja.
32. Dean Nicholson. Nalan maailma.
33. Saku Tuominen. Aglio & Olio. Yksinkertaisen pastan a ja o.
34. Niillas Holmberg. Halla Helle.
35. Hanna Weselius. Sateenkaariportaat. 
36. Hong Eyny. Nunchi: intuitiota ja tilannetajua korealaisittain.
37. Rinpoche Tenzin Wangyal. Herätä valoisa mieli. Tiibetiläinen meditaatio sisäiseen rauhaan ja iloon.
38. Michel Roux. Piirakkakirja.
39. Joel Haahtela. Hengittämisen taito.
40.  Stella Gurney. Le avventure di Pinocchio.
Ihan ei auennut ilman Googlen apua. Mutta tulipahan luettua! Vuoden eka italiankielinen.
41. David Attenborough. Yksi elämä, yksi planeetta. Näkemys ihmeellisen maailmamme tulevaisuudesta.
Kuvaa häkellyttävästi nopeita muutoksia, jotka viime vuosikymmeninä olemme käyneet läpi. Herättää myös toivoa siitä, että vielä ei ole liian myöhäistä.
42, Maria Joutsenvirta. Sivistys vaurautena. Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa.
Joko olisi aika siirtyä talousretoriikasta, jatkuvasta kasvusta ja materialismista kohti toisenlaista, luontoa kunnioittavaa ja ihmiskunnan säilyttävää tapaa toimia? Lue tämä.
43. David Epstein. Range. How generalists triumph in a specialized world.
44. Antti Holma. Kaikki elämästä(ni).
45. Anna-Stina Nykänen. Yksin kotona.
46. Emmi Itäranta. Kuunpäivän kirjeet.
47. Hanna Stolt. Aamupala. Hyvinvointi alkaa aamusta.
48. Adam M. Grant. Think again. The power of knowing what you don't know. 
49. Delia Owens. Suon villi laulu.
50. Venla Hiidensalo. Suruttomat. 
51. Yaa Gyasi. Matkalla kotiin.
52. Maria Pettersson. Historian jännät naiset: merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja.
53. Marcus Porcius Cato. Caton opetuksia = Dicta Catonis.
54. Ilari Hetemäki (toim.). Hyvä ja paha tieto.
55. Eero Hämeenniemi. Napolista etelään.
56. Tommi Kinnunen. Ei kertonut katuvana. 
57. Elizabeth Adler. Talo Amalfissa
58. Ani Pachen. Surusta kasvoi vuori. Tiibetiläisen soturinunnan tarina. 
59. Katja Kallio. Säkenöivät hetket.
60. Marjo Uusikylä. Vesuviuksen varjossa: tarinoita Napolinlahdelta.
61. Amanda Gorman. Kukkula jolle kiipeämme: virkaanastujaisruno kansakunnalle. 
62. Aino Huilaja. Pakumatkalla. 
63. Venla Saalo. Kukkia maan alla 
64. Jávrri-Juhán Niillas Niilo Aikio. Tanssi paholaiselle.
65. Elina Innanen, Suvi Auvinen. Lapsiperheen vegaanikeittokirja. Helppo arki Chocochilin resepteillä 
66. Lapin tuhat tarinaa : Anto Leikolan juhlakirja. Toim. Osmo Pekonen & Johan Stén.
67. Fulvia Degl'Innocenti. Una stella tutta per me.
68. Kazuo Ishiguro. Klara ja aurinko.








...
Selailtuja tai kesken jääneitä kirjoja:

Marianna Coppo. Petra.
Luulin lainanneeni italiankielisen lastenkirjan. Olikin englanniksi... 

Sakari Hinneri et al. Marianheinä, mesimarja ja timotei. Suomen luonnonvaraisia kasveja.
Halusin tietää lisää maarianheinästä ja oppia tunnistamaan sen. Muutamat sivut luin, koko kirjan selasin sieltä täältä osan lukien.