Kampasimpukat, rakastettuni

Valitsen nykyisin ravintolan listalta lähes poikkeuksetta kampasimpukoita, jos niitä löytyy.

Aina en ole ollut yhtä innokas simpukoiden ystävä. Muistatteko ne väkisin nielaistut pizzan tai paellan säilykesimpukat, jotka muistuttivat kuminpalasia? Niitä en kaipaa yhtään. Ja muu tuttavuus simpukoiden kanssa juonsi lapsuuden uintireissuihin. Simpukoita sukellettiin tai nostettiin varpailla Vanajan mutaisista rantavesistä.

Simpukat uivat ruokavaliooni Carelian alkupalalistalta monia vuosia sitten. Hurmaannuin kerrasta. Syy uhkarohkeaan kokeiluun löytyi lukuelämyksen myötä: Kyllikki Villa kertoi Vanhan rouvan lokikirjassa illallisistaan rahtilaivojen reittien satamakaupungeissa. Kuvaus lautasellisesta paistettuja kampasimpukoita sai minut siltä lukemalta tekemään päätöksen, että näitä  tulen ainakin maistamaan joskus.

Vastaanotimme uutta vuotta Salutorgetissa ennen ilotulituksen katselemista. Rakastan savukalaa ja kampasimpukoita, joten la la carte listalta poimin - yllätys, yllätys - savustetut kampasimpukat. Savun maku puki kampasimpukoita, annos oli sopivan kokoinen, ja kyytipojaksi suositeltu Meyer-Näkel Illusion nappivalinta.  Lisukkeena oli osterimajoneesia, punajuurta ja porkkanaa. Suosittelen muillekin. Ilahduttava löytö monen paikan väsyneen uuden vuoden menun sijaan.

Toki laitan kampasimpukoita myös kotona jälkikasvun vastalauseista huolimatta. Voissa paistetut ja sitruunamehussa 'liekitetyt' kampasimpukat sitruunarisoton kera ovat kotiruokaherkkuani.

Herkullista vuotta 2017!

Kotikutoiset kampasimpukat
sitruunan kera

Karamellipossua kinkun jämistä

Tänä jouluna kokoonnuimme kotona juhlapöytään isommalla porukalla vasta tapanina. Pöydässä oli 12 henkeä. Mutta tapaninpäivän joulunvietossa on nurja puoli ihanasta yhdessäolosta huolimatta: kaikki ovat jo herkutelleet perinteisillä ruuilla kaksi päivää. Kolmantena peräkkäisenä jouluateriapäivänä ruuan menekki kääntyy väistämättä laskuun. Teinitkin ovat kasvaneet niiden aikojen ohi, jolloin vatsalaukku vaikutti pohjattomalta.

Kinkkua siis jäi. Ja reilusti. Yksi erä pakastettiin kuutioina loppiaisen hernekeittoa varten. Mitä muuta kinkunlopusta voisi tehdä?

Kollega oli postannut instagramiin kuvan herkullisesta karamellipossusta. Nimi soitti hämärästi kelloja: jotain vastaavaa oltiin maisteltu Björckin ravintoloiden maistelumenuissa. Originaali ateria kestäisi valmistaa kaksi päivää, mutta onneksi käytettävissä oli kypsää kinkkua. Ja eihän karamellipossu olisi Nunun karamellipossu, jos googlailtuja reseptejä ei tuunattaisi omaan makuun sopivaksi (ja käytettäisi aineita, joita juuri sillä hetkellä kaapeista sattuu löytymään).

Nunun karamellipossu jämäkinkusta

1 kg joulukinkun jämiä kuutioituna
öljyä paistamiseen
tuoretta korianteria
punaista chiliä
kookosjauhetta

Mausteliemi

1,5 dl kinkun paistolientä
2 tähtianista
2 kanelitankoa
2 tl chilirouhetta
loraus soijakastiketta ja thaimaalaista kalakastiketta
loraus Nordic Dynamite -kastiketta tai makeaa chilikastiketta
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 (puna)sipuli hienonnettuna
mustapippuria myllystä
1 rkl kokonaisia korianterinsiemeniä
pari ruokalusikallista sokeria
pala inkivääriä

Karamellikastike

1/2 dl vettä
1/2 dl fariinisokeria
1-2 dl (palmu)sokeria

Valmista ensin mausteliemi hautumaan. Laita kaikki aineet kattilaan, anna kiehua hiljalleen n. 10 min, kunnes kastike hieman sakenee.

Tee toisessa kattilassa karamellikastike. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen sakeammaksi. Varo, ettei sokeri pala.

Nouki esim. reikäkauhalla mausteliemestä inkivääri, kanelitangot ja tähtianis pois. Yhdistä mausteliemi ja karamellikastike keskenään ja anna muhia n. 15 min miedolla lämmöllä sakeammaksi.

Paista kinkkukuutiot rapeaksi öljyssä esim. wok-pannulla. Kaada kastike kinkkukuutioiden päälle, ripottele pinnalle kookosjauhetta ja sekoita.

Koristele tuoreella korianterilla, seesaminsiemenillä ja punaisella chilillä. Tarjoa wok-vihannesten ja keitetyn riisin kera.

**

Tästä reseptistä tuli perheen suosikki kertakokeilulla. Sen verran nopeasti ruoka katosi parempiin suihin, että edes kuvaa ei muistettu ottaa.  Herkullisia hetkiä jämäruokien parissa!

Käyttäkää ihmiset heijastinta. Oikeasti.

Nyt on taas se aika vuodesta. Aamulla lähtiessä on pimeää. Illalla tullessa on pimeää. Vihmoo paksua vettä, jäistä vettä, räntää. Tuuli heittää lehtiä etulasiin.

Täti-ihmisen iälle sopivasti olen tällä viikolla manaillut ratin takaa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden varustusta. Autoilijalla ei ole supersankarin näkökykyä eikä muita yliaisteja aavistamaan, mistä kanssakulkijat mustuudesta syöksähtävät eteen.

Laittakaa se heijastin takinliepeeseen kiikkumaan. Tai napsauttakaa nilkkaan ja ranteeseen. Milloin saataisiin laukkuihin pakolliseksi heijastavat olkahihnat?

Ihmisen ajatusmaailma muuttuu iän myötä. Heijastinasiassakin teinin mielipide nolosta killuttimesta muuttuu kuin taikaiskusta siinä vaiheessa, kun hän tulee täysi-ikäiseksi ja saa ajokortin. Ratin takaa maailma näyttää... niin, syksyllä pimeältä.

Vanha virsi, mutta taas niin ajankohtainen. Turvallista matkaa, kanssakulkijani!

Tärkeintä on asenne: että tulee aloitettua

Päivänä eräänä sain pyynnön kertoa, miten pikatreenaan. Voiko treenata oikeasti vaikkapa 20 minuutissa? Vastaus on helppo: kyllä voi. Koita vaikka vetää leukoja tai tehdä burbeita 20 minuuttia. Tiedät tehneesi.

Jos ei mennä ihan näin hardcoreen, oma lempparini on kahvakuulatreeni kotona: kolmea liikettä minuutti kerrallaan viisi kierrosta, väliin 30-60 sekunnin lepo. Treeneihin siirtymiseen ei mene aikaa - jumppavaatteet, treenimusa & just do it!  Kuulan sijaan voi treenata kehonpainoliikkeillä. Telkkarin ääressä voi suihkia menemään cross trainerilla 20-30 minuuttia. Joskus kun oikein innostun, etsin netin tarjonnasta uuden kivan treenin. Intrevallilenkkikin voi olla pikatreeni. Samalla saa raitista ilmaa. 

Kovemman treenin lisäksi pikatreenaan myös joogaa, vaikka ajatuksena pikatreeni ja mindfullness-tyyppinen harjoittelu ei heti tunnukaan sopivan yhteen. Käytän Yogobe-palvelua, josta valitsen käytettävissä olevan ajan ja liikuntatarpeen mukaisen harjoituksen. Venyttely ja foamroller-kehonhuolto onnistuu myös 20 minuutissa.

Näitä kootessa hämmästyy itsekin, kuinka monella tapaa oikeastaan voi pikatreenata. Pikatreenin saa helposti hyötyliikunnastakin, vaikkapa kävelemällä/pyöräilemällä työmatkan tai osan siitä. Joskus kauniilla ilmalla kävelen bussilta kolmisen kilometriä kotiin läppärireppu selässä. Huonolla ilmalla hyppään suosiolla junaan.

Treenin ei aina tarvitse olla vakavaa ja viedä tuntitolkulla.
Tärkein on asenne: että tulee aloitettua.

Treenikaveri <3

Tärkeintä on asenne: että tulee aloitettua

Päivänä eräänä sain pyynnön kertoa, miten pikatreenaan. Voiko treenata oikeasti vaikkapa 20 minuutissa? Vastaus on helppo: kyllä voi. Koita vaikka vetää leukoja tai tehdä burbeita 20 minuuttia. Tiedät tehneesi.

Jos ei mennä ihan näin hardcoreen, oma lempparini on kahvakuulatreeni kotona: kolmea liikettä minuutti kerrallaan viisi kierrosta, väliin 30-60 sekunnin lepo. Treeneihin siirtymiseen ei mene aikaa - jumppavaatteet, treenimusa & just do it!  Kuulan sijaan voi treenata kehonpainoliikkeillä. Telkkarin ääressä voi suihkia menemään cross trainerilla 20-30 minuuttia. Joskus kun oikein innostun, etsin netin tarjonnasta uuden kivan treenin. Intrevallilenkkikin voi olla pikatreeni. Samalla saa raitista ilmaa. 

Kovemman treenin lisäksi pikatreenaan myös joogaa, vaikka ajatuksena pikatreeni ja mindfullness-tyyppinen harjoittelu ei heti tunnukaan sopivan yhteen. Käytän Yogobe-palvelua, josta valitsen käytettävissä olevan ajan ja liikuntatarpeen mukaisen harjoituksen. Venyttely ja foamroller-kehonhuolto onnistuu myös 20 minuutissa.

Näitä kootessa hämmästyy itsekin, kuinka monella tapaa oikeastaan voi pikatreenata. Pikatreenin saa helposti hyötyliikunnastakin, vaikkapa kävelemällä/pyöräilemällä työmatkan tai osan siitä. Joskus kauniilla ilmalla kävelen bussilta kolmisen kilometriä kotiin läppärireppu selässä. Huonolla ilmalla hyppään suosiolla junaan.

Treenin ei aina tarvitse olla vakavaa ja viedä tuntitolkulla.
Tärkein on asenne: että tulee aloitettua.

Treenikaveri <3

Laita silmät kiinni ja palaa lomaan

Ensimmäinen viikko aamuherätyksineen ja kiireisine rytmeineen oli kylmä suihku. Toisen työviikon jälkeen loma tuntui kaukaiselta, ja kolmannen työviikon jälkeen viimeisetkin loma-aatokset ovat haihtuneet kokonaan säntäilyn alle. Sääkin palasi arkeen.

Tarviiko olla näin? Jaksaisiko syksyn hitusen paremmin, jos takertuisi lomafiiliksiin vaikka kerran viikossa?

Minun lomallani nautitaan kiireettömistä kävelyistä. Kuumasta hiekasta. Jopa niin kuumasta, että rantaan pitää kävellä pitkospuita tai juosta nopeasti, ettei jalkapohjia polttaisi liikaa. Meressä uimisesta, tunteesta, että henki salpautuu, kun suolainen vesi yltää napaan asti. Isoista jäätelötötteröistä, jotka alkavat sulaa nopeammin kuin ehtii syödä. Tahmeista sormista. Herkullisesta ruuasta meren kainalossa. Avomaankurkuista ja vahvanmakuisista tomaateista. Tuulesta, joka sotkee hiukset silmille. Pyöräilyn vapaudesta. Sporttaamisesta ulkona. Juttelusta viinilasin ääressä pitkinä valoisina iltoina. Yhdessäolosta, kiireettömyydestä.

Minun lomallani otetaan paljon kuvia, joihin voi palata kun vihmoo räntää vaakatasossa. Kuvia merestä, kuvia Hangosta. Siellä paistaa aina aurinko - ainakin lomafiiliksissä.

Millaisiin maisemiin, tunnelmiin, tuoksuihin ja ääniin sinä palaat, jos laitat silmät kiinni?

Voimauttavaa viikkoa!

 

Palak paneer - intialaisia herkkuja

Jo useamman päivän ajan olin ajatellut vesi kielellä palak paneeria.  Intialainen ruoka on muutenkin herkkuani, joten sunnuntain päivälliseksi valikoitui kattaus tästä hurmaavasta makumaailmasta.

Tällä kertaa ei menty aivan perinteisimmällä curryreseptillä. Saanko siis esitellä, Nunun keittiön sunnuntaimenu intialaisittain.

Sunnuntaina on aikaa kokata

Palak paneerin valmistaminen tapahtuu useammassa vaiheessa kuten monen muunkin intialaisen ruuan. Onneksi sunnuntaina on siihen aikaa.

Ensin keitin kotijuuston (paneer) vanhanajan (luomu) täysmaidosta. Seoksen jäähdyttyä valutetaan hera erilleen juustomassasta. Pashan valuttamiseen tarkoitettu harsokangas on loistava myös tähän tarkoitukseen.

Maidosta, jugurtista ja sitruunamehusta keitetään juustomassa, joka valutetaan siivilässä. Juoksettumiseen menee kymmenisen minuuttia.



 

Seuraavaksi keitin muhennoksen pinaatista ja nokkosesta, chilistä ja inkivääristä. Jäähtynyt muhennos surautetaan tasaiseksi tehosekoittimella. Lopuksi ruskistetaan sipuli, valkosipuli ja jeera, lisätään soseutetut tomaatit ja nesteen haihduttua lisätään tuorejuusto varovasti joukkoon. Viimeiseksi lisätään pinaattisose ja annetaan hautua muutama minuutti.

Palak paneer on minun herkkuni, cashewkananpoika Bombayn tapaan oli isännän toive. Ruokalajin  ainesosat kuulemma näyttivät reseptissä herkullisilta. Ja sitä ne tosiaan olivatkin. Muistinko jo mainita, että intialaisittain ruoka valmistetaan usein monessa erillisessä vaiheessa? Cashewkananpojan valmistuksessa vaiheita taisi olla tavallista useampia.

 

Valmistus aloitetaan paahtamalla kookosta, valkosipulia, inkivääriä, korianteria, jeeraa, chiliä, neilikkaa ja kanelitankoa miedolla lämmöllä. Sitten lisätään cashewpähkinät ja sipulit ja paahdetaan lisää. Seoksen annetaan jäähtyä, lisätään vettä ja hienonnetaan tahnaksi. Maustetahna kannattaa ajaa hyvin hienoksi, jottei currysta tule juoksettuneen näköistä.

Mausteseosta paistetaan pannulla öljyssä, lisätään erikseen pelkistä pähkinöistä valmistettu tahna ja annetaan paistua vielä hetki. Paksun tahnan sekaan laitetaan kananpalat, paistetaan, lisätään vettä ja haudutetaan kypsäksi. Lopuksi lisätään vielä kokonaisia cashewpähkinöitä sakean kastikkeen joukkoon. Mikä tuoksu!

Riisiä, palak paneeria ja kurkkuraitaa

Keittokirjani tietää kertoa ruokalajeissa käytettävän paljon kaala masalaa. Kaala tarkoittaa mustaa, mihin tämänkin reseptin tummat mausteet viittaavat.  Lisukkeeksi sopii riisi ja kurkkuraita, leiväksi naan.

Juuston, tahnojen ja muhennusten valmistamiseen ja jäähtymiseen eri vaiheiden välillä sekä kanacurryn kypsyttelyyn kului kaikkinensa ehkä 2,5 tuntia aikaa. Ei siis varsinaista vartissa valmista -arkiruokaa, mutta sunnuntaiherkuttelun väärti.

Iltapuhteena leivoin juuston valmistamisesta yli jääneen heran vielä limpuiksi. Tämä resepti noudatteli hämäläisen piimälimpun vanhaa reseptiä; mausteena anista ja fenkolia, voitelu siirappivedellä.










Reseptit: Camellia Panjabi. Intialainen keittokirja. 50 parasta Intian currya ja paljon muuta. Gummerus, 2003.