Kissa tuli taloon - Missen ja Tikrun kuulumisia, viikko 4-5

 

Missen ja Tikrun kuulumiset

Viikot 4-5 uudessa kodissa

Elämä on asettunut pikku hiljaa varovaisesti uomiinsa. Tikru tulee välillä seuraksi keittiöön tai ruokailuun, ja on alkanut vastata jutteluun! Kaunis pieni ääni ❤️ 

Silittää Tikrua ei vielä neljännellä viikolla saanut, paitsi karkkien kanssa. Arvelin, että ehkä hän ei ole halikisu-tyyppiä - tai sitten ei vain vielä ole rohkaistunut silityksiin.  

Viikon 5 alussa tapahtui käänne: aamulla juttelin Tikrulle normaaliin tapaan meneväni keittämään kahvia, ja kysyin, josko hän lähtisi seuraksi. Ja mitä ihmettä! Hän seurasi minua keittiöön, naukui ja puski jalkoja - pyysi selvästi aamupalaa. Tämä toistui kolmena aamuna. Iso osoitus siitä, että  luottamus on syntymässä. Olin niin onnellinen, että kyyneleet tulivat silmiin.  

Misse viettää edelleen aika paljon aikaa sohvan alla ja väistää Tikrua, jos ovat samassa tilassa.

Yhtenä aamuna meitä kohtasi varsinainen sulkasato -  lattia täynnä kissankarvatuppoja!  Verijälkiä ei ollut näkyvissä, eikä mitään vammojakaan onneksi (sen mitä nyt tyttöjä pystytään tutkimaan). Mutta kamala pöllytys oli kyllä ollut. Tämän jälkeen Misse on ollut entistä vetäytyvämpi, ja se hieman huolettaa. Entä jos molemmat osoittautuvatkin "vain ainoaksi kissaksi" -tyypeiksi? Vaikuttaa siltä, että Tikru on ottamassa pomon roolin. 

Kissakoti Kattilasta selvitettiin vielä tarkemmin, miten tytöt ovat tulleet keskenään aiemmin toimeen: ilmeisesti ilman ongelmia. Kenties kaapin paikka täällä uudessa kodissa on vielä ratkaisematta. Kissakodille iso kiitos välittämisestä, ja siitä, miten huolehtivat entisten asukeidensa hyvinvoinnista myös uudessa kodissa. Yhteydenpito on mutkatonta ja toimii matalalla kynnyksellä.  

Ruoka ja herkut maistuvat hyvin, ja mitään kakkaepisodeja ei ole enää ollut. Kenties Missekin rohkaistuu jossain vaiheessa silitettäväksi. 

Avoimesta kylppärin ovesta on hyvä tarkkailla tapahtumia

Uusi resepti viikossa 27/52: Cajun-lohi

 Cajun-lohi

lohifile
1 dl cajun-mausteseosta (valmis sekoitus tai tee itse alla olevan ohjeen mukaan)
oliiviöljyä

(koristeeksi limeviipaleita, ananasta, kevätsipulia)

Tee näin

Hiero kalan pintaan öljyä ja sen jälkeen reilusti cajun-maustetta. Paista uunissa 200-225 asteessa lähes kypsäksi, ja sen jälkeen halutessasi tummenna pinta grillivastuksen alla reippaassa lämmössä.

Laita loppuvaiheessa kalan kylkeen koristeeksi ananas- ja/tai limeviipaleet. Voit myös koristella kalan limellä ja kevätsipulilla vasta paistamisen jälkeen. 

Valuta paistamisen jälkeen hieman öljyä kalan pintaan.

Kalan kaverina tarjosin uusia perunoita, mojo-kastiketta ja vesimelonisalsaa. Herkkua!

Jos haluat valmistaa cajun-mausteseoksen itse, se onnistuu näin:

3 rkl savupaprikajauhetta 
2 rkl hienoa merisuolaa
2 rkl mustapippuria rouhittuna
1 rkl jauhettua viispippuria, rosepippuria tai valkopippuria
1 rkl cayennenpippuria
2 rkl kuivattua sipulirouhetta 
2 rkl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua timjamia

Lisäksi: 2 kukkurallista teelusikallista valkosipulimurskaa tai raastetta
(TAI 2 rkl kuivattua valkosipulijauhetta)

Voit myös käyttää ohjeeseen 2 rkl kuivattua valkosipulijauhetta tai -rouhetta. Silloin mausteseos on kokonaan kuiva-aineista koostuva, ja voit tehdä sitä maustepurkkiin itsellesi säilöön.

Itse käytin tuoretta valkosipulia, jolloin otin 1 dl kuivamausteseosta ja sekoitin siihen valkosipulimurskaa. Lorautin seokseen myös hieman öljyä, jolloin sain ainekset sekoittumaan paremmin keskenään ja seosta oli helppo hieroa kalan pintaan.

Inspiraation tälle ohjeelle antoi Jarkko Nikkasen ja Robert von Bellin Grilli tulessa -kirja.

Uusi resepti viikossa 26/52: Mirza Ghasemi (munakoisoa ja kananmunaa)

 

Mirza Ghasemi

4 munakoisoa
6 rkl oliiviöljyä
1 iso (salotti)sipuli hienonnettuna
8 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 tl suolaa (tai maun mukaan)
mustapippuria myllystä
1 tl kurkumaa
6 kypsää tomaattia kuutioituna
4 kananmunaa

Tarjoiluun: tuoretta basilikaa

Tee näin 

Huuhdo munakoisot ja pistele niihin reikiä haarukalla. 

Paahda munakoisoja grillissä kunnes ne ovat joka puolelta mustuneet ja keskusta pehminnyt. Aikaa tähän kuluu noin 20 minuuttia. Paahtamisen voi tehdä uunissakin, mutta puugrillissä paahdettuihin munakoisoihin tulee ruualle tyypillinen savun maku. 

Anna jäähtyä sen verran, että pystyt poistamaan kuoret. Pilko kuoritut munakoisot ja laita odottamaan.

Pilko sipuli, valkosipuli ja tomaatit.

Kuumenna öljy isolla pannulla ja kuullota sipulisilppu pehmeäksi. Lisää valkosipuli, suola, pippuri ja kurkuma ja paista pari minuuttia. Lisää pilkotut munakoisot ja tomaatit, sekoita ja peitä kannella. Hauduta miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. 

Tarkista haluttu kypsyys ja suola. 

Tee pannulle lusikalla kolot kananmunille ja riko kananmunat koloihin. Peitä kannella ja anna kypsyä viitisen minuuttia. Rakenteen tulisi olla pehmeä ja juokseva. Kananmunat voi myös sekoittaa kokonaan ruoan joukkoon.

Koristele tuoreella basilikalla ja tarjoile persialaisen leivän kera. 

Miltä maistui? Miten onnistui?  

Ei ollut ihan vartissa valmista, mutta kannatti. Tämä oli herkkua. 

Paahtamiseen käytetty aika on ohjeellinen; meillä 20 minuuttia ei riittänyt, joten tarkkaile pehmiämistä munakoisoja käännellessäsi. Kuoria en saanut myöskään kaikkia irti, mutta se ei makua tai rakennetta haitannut. 

Kananmunat jäivät liiankin juoksevaksi, joten jatkossa kypsennystä ajatellen pannu kannattaa laittaa siinä vaiheessa vähän kuumemmalle ja antaa olla hieman pidempään. Persialaisen flatbreadin tekeminen olisi myös vaatinut pidemmän ajan, joten mentiin tavallisella hapanjuurileivällä. Ensi kerralla myös oikeanlaista leipää kaveriksi! 

Kiitos reseptivinkistä Amir! 

https://thecaspianchef.com/2019/03/07/smoked-eggplant-spread-with-poached-eggs/ 

Kissa tuli taloon - Missen ja Tikrun kuulumisia, viikko 3

Missen ja Tikrun kuulumiset

Viikko 3 uudessa kodissa

Iso harppaus eteenpäin! Pakastekuivatut kananamit ovat osoittautuneet hyviksi motivaattoreiksi. Niitä uskaltaa tulla syömään kädestä muuallakin kuin sohvan takana. 

Eläinkaupan laadukas monoproteiiniruoka ei mitenkään vedä vertoja Latzin sopalle. Ruokakuppeja on ostettu lisää, ja vessojen määrä kolminkertaistettu. En muistanut, että useammasta kissasta tulee näin paljon kissanhiekkaa lattialle (ja karvaa sohvalle). Raapimispuuhun on ilmestynyt matosta irronnutta nukkaa, joten arvaus on, että sitäkin on kokeiltu. Kissanminttulelut ovat saaneet olla rauhassa alkuinnostuksen jälkeen.  

Imuri ei ole superpelottava asia. Se on hieman yllättänyt ihmispalvelijat. Imurin sammuttua Misse jopa on käynyt tutustumassa härveliin lähempää.

Karkeista on feromonisuihkeen lisäksi ollut paljon apua 

Maanantaina Misse herkutteli kädestä kananameja sohvalla, ja Tikru tuli viereen katsomaan, eikö hänellekin tarjoiltaisi. Se oli ensimmäinen kerta, kun sisaruksilla oli jonkinlaista vierekkäin oloa ja tekemistä. Karkit kelpasivat kädestä myös torstaina, ja Tikrua sai samalla varovasti silittää! Oi mikä onnen päivä! Illalla Tikru myös kävi tutustumassa työpöytänä toimivana klaffilipastoon. Sen päällä ei ollut kuin läppäri. Harmi, ei mitään kivaa pudotettavaa.

Perjantaina Tikru leikki innoissaan huiskulelulla ja Missellä oli hepuli: kissa syöksähteli yläkerran päästä päähän, heitteli leluhiirtä ilmaan, säntäsi sohvalle ja lopuksi senkin päälle katselemaan ikkunasta ulos. 

Sisarusrakkaudesta ei kyllä ole merkkiäkään - vieläkään Misse ja Tikru eivät nuku vierekkäin, pese toisiaan tai leiki yhdessä. Karkit ovat ainoa asia, jolla heidät saa hieman lähestymään toisiaan ystävällismielisesti. Lauantaina tytöt ottivat toisistaan mittaa karvat pölisten. 

Iso edistysaskel oli samalla sohvalla istuminen Missen kanssa. Misse lepäili tyynyn päällä sohvan toisessa päädyssä. Hitaasti liikkuen ja samalla pehmeästi jutellen istahdin kirja kädessä sohvan toiseen päätyyn. Misse noteerasi tilanteen, mutta ei sännännyt karkuun. Saturday chill? 

Sunnuntaina täyttyy kolmas viikko uudessa kodissa. Sen kunniaksi Tikru ilmestyi aamulla aivan kuin seuraa vailla sohvan alta, kun ihmisäiti tuli samaan huoneeseen. Leikkihetken jälkeen ei vielä kuitenkaan ollut silitysten aika; pienellä sähähdyksellä Tikru ilmoitti mielipiteensä moisesta toiminnasta. Misse puolestaan otti päiväunia sängyssä peiton alla 💕  

 

Uusi resepti viikossa 25/52: Varhaiskaali-kurkkusalaatti

 

Varhaiskaali-kurkkusalaatti

250 g edamameja (pakaste)
1 kurkku
0,5 tl suolaa
500 g varhaiskaalia 
3 rkl seesaminsiemeniä 
1 ruukku tuoretta korianteria 

Kastike

2 rkl rypsiöljyä
1 rkl seesamiöljyä
2 rkl hunajaa tai kuusenkerkkäsiirappia vegaaniversioon 
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl limettimehua
1 rkl soijakastiketta
1 tl suolaa

1. Tee näin

2. Kiehauta edamamepavut pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta hyvin.

3. Leikkaa kurkku ohuiksi viipaleiksi. Juustohöylä tai mandoliini on oiva apuväline. Laita kurkkuviipaleet kulhoon, sekoita mukaan suola ja jätä tekeytymään 10 minuutiksi.

4. Leikkaa varhaiskaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Laita kaalisuikaleet ja jäähtyneet edamamet sekoituskulhoon. 

5. Paahda seesaminsiemeniä kuivalla, kuumalla pannulla pari minuuttia ja siirrä jäähtymään. 

6. Sekoita kastikkeen ainekset.

7. Valuta kurkut hyvin ja puristele ylimääräistä nestettä pois. Lisää kurkut kulhoon.

8. Ripottele joukkoon paahdetut seesaminsiemenet ja hienonnettu korianteri.

9. Sekoita kastike joukkoon juuri ennen tarjoilua. Asettele salaatti laakeaan tarjoiluastiaan. 

10. 
    

11. Miltä maistui? Miten tuunasin?

12. Kurkkuviipaleet jäivät valutuksesta ja puristelusta huolimatta makuuni liian vetisiksi. Ehkä viipaleet olivat liian ohuita? Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla leikata viipaleet veitsellä.
    
    Kastikkeessa käytin kuusenkerkkäsiirappia hunajan sijaan. Ja kyllä, tämäkin salaatti päätyi vakiolistalle. Rapeaa ja raikasta, ja kastike oli erinomaisen hyvää, kuten alkuperäisessä Hesarin jutussakin todetaan. 

13. Alkuperäinen resepti: https://www.hs.fi/ruoka/art-2000011260740.html

Kissa tuli taloon - Missen ja Tikrun kuulumisia, viikko 2

 

Missen ja Tikrun kuulumiset

Viikko 2 uudessa kodissa

Maanantai 23.6. 

Toinen viikko starttasi pahimmalla mahdollisella tavalla. Kesken etätyöpalaverin puhelimeen kilahti viesti, että Misseä ei löydy mistään. Etsintäpartio kävi epätoivoisesti läpi koko talon lattiasta kattoon. Ei hyllyillä, kaapin päällä eikä kaapeissa, sohvan takana, sohvan sisällä, pannuhuoneessa, kellarissa, keittiön sokkeleiden takana, peiton alla, ei siis missään. Ikkunoiden verkot olivat ehjät, joten ikkuna ei ollut pakoreitti. Väliovet eteiseen olivat pysyneet visusti kiinni, joten ulos livahtamisen riski oli epätodennäköinen. 

Kun olimme etsineet uudestaan koko talon läpikotaisin, tulin takaisin yläkertaan - ja Misse katseli hämmästyneesti sohvan alta piilopaikastaan meitä. Ilme tuntui sanovan, että täytyyhän kunnon kissalla olla oma salaisuus. Miksi ihmispolot ovat niin hermostuksissaan?  

Piilopaikka jäi selvittämättä, mutta onneksi kissa oli tallessa.

Tiistai 24.6.

Klo 5.30 herätys. Joku oksentaa matolle. Missehän se. 

Siivouskamppeita piti saada kylpyhuoneesta, jossa Misse tutkaili tilanteen jatkoja lavuaarin vierestä. Samaan aikaan ihminen ei vielä toilettiin ole tervetullut, joten Misselle tuli kiire muualle. "Muualle" paljastikin loistavan piilopaikan: uuden kylpyammeen liitäntöjä varten ammeen kyljessä on pyöreä aukko - josta sojotti häntä. Vaikka ammeen alle ei mistään muualta pääse ryömimään, tuosta aukosta kyllä hoikka kissa sujahtaa helposti. Mysteeri ratkaistu.

Tikru pysyttelee enimmäkseen edelleen sohvan alla piilossa. Käy kyllä syömässä ja hieman kurkkimassa ympäristöään myös meidän ollessa samassa huoneessa, mutta on vielä kovin varautunut.

Kissat tuntuvat myös olevan kiinnostuneita Nokian historiasta. Nokia Sagat (2 kpl) oli napattu hyllystä lattialle luettavaksi.

Keskiviikko 25.6.

Mielessä on käynyt, että millainenkohan historia heillä on mahtanut olla. Ihmiset ovat kovin pelottavia, kaikki. Kisut eivät myöskään etsi turvaa toisistaan, ovat kuin ilmaa toisiaan kohtaan. 

Itse odottaa jo kovasti edistysaskeleita: vaikka sitä, että voitaisiin istua samalla sohvalla, tai tulisi pieni nuuhkaisu. Mutta tätä ei voi kiiruhtaa, Missen ja Tikrun täytyy saada rakentaa luottamus meihin ja uuteen paikkaan omassa tahdissaan. 

Keskiviikko oli takapakkipäivä. Kakat kahteen otteeseen matolla ja vanhalla pitsipeitolla sohvan päällä. 

Päivän positiiviset: Tikru otti kädestä varovasti karkkia, kun sitä tarjosin piilopaikkaan sohvan taakse. Sitten kun kissat uskaltavat liikkua ihmistenkin lähellä, siirrytään tarjoamaan karkkia keskellä lattiaa. 

Torstai 26.6.

Jahas. Samalla sohvalla odottamassa tuoksuvat aamuterveiset puhtaan pitsipeiton päällä. Nyt on aika googlailla eri vaihtoehtoja: stressireaktio, merkkausreaktio, vessa ei miellytä, paniikkikakka... 

Mutta kuinkas sitten kävikään? Ilmaan muutama suihkaus feromonisuihketta, ja oli kuin eri kissoja talossa. Kakat ja pissat päätyivät pottaan, ja kisut tutkivat ympäristöään meistä välittämättä. Ikkunasta voi hyvinkin katsella ulos, vaikka ihminen istuu sohvalla. Ohi voi myös kävellä ilman paniikinomaista rynnäkköä. 

Tällä vajaan kahden viikon kokemuksella uskaltaisin sanoa, että feromonisuihke on hyvä tuote. Se osaltaan varmasti helpotti myös automatkaa kissakodista uuteen kotiin.

Viikonloppu 27.-29.6.

Tikru otti sohvalla kontaktia kissanminttubanaaniin - ja ihmiseen! Kädestä tarjotut kuivatut kananamit olivat myös niin hyviä, että piti ihan nousta kahdelle tassulle niitä ottamaan lisää.

Missellekin namit maistuvat jo kädestä. Ruoka menee toisinaan niin vauhdilla, että Misse oksentaa välillä heti syömisen jälkeen.

Pikku hiljaa totutellaan 💖

Tikru & banaani

Uusi resepti viikossa 24/52: Oliiviöljy-sitruunakakku (vegaaninen versio)

 

Oliiviöljy-sitruunakakku  

Maistoin tätä kakkua juhannusretkellä ihanassa Ekkullassa, ja halusin välittömästi tehdä sitä itse. Muutamia reseptejä googlaamalla oma vegaaninen versio syntyi näistä aineksista.

2

 

dl

 

sokeria

2

 

dl

 

vehnäjauhoja

1

 

dl

 

mantelijauhetta

1

 

tl

 

leivinjauhetta

1 tl 

soodaa

0,5 tl

 

suolaa

1,5 

dl

 

mietoa oliiviöljyä 

1,5 

dl

 

maustamatonta soija- tai kauragurttia

0,5 dl

 

sitruunamehua

2

 

tl

 

hienoksi raastettua sitruunankuorta

Vuoan voiteluun oliiviöljyä ja jauhotukseen mantelijauhetta

Pinnalle sitruunainen tomusokerikuorrutus tai tomusokeria 

(koristeeksi syötäviä kukkia)

Tee näin

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 

Voitele ja jauhota vuoka. Jos käytät irtopohjavuokaa, vuoraa pohja leivinpaperilla ja voitele ja jauhota reunat. Leipävuoka toimii myös hyvin. 

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Sekoita toisessa kulhossa nestemäiset ainesosat ja sitruunankuori hyvin sekaisin. 

Kaada seos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Paista uunin alatasolla noin 35 minuuttia. 

Kumoa tai irrota kakku vuoasta hieman jäähtyneenä.

Valmiin kakun voit koristella sitruunaisella tomusokerikuorrutuksella tai siivilöidä pinnalle koristeeksi tomusokeria. Jos käytät kuorrutetta, anna kakun jähmettyä rauhassa ennen tarjoilua.

Koristele halutessasi syötävillä kukilla. 

Miltä maistui, miten tuunasin? 

Alkuperäisissä resepteissä monissa oli kananmunaa, joissain sitruunakreemiä. Yksi resepti oli muuten sama kuin ylläoleva, mutta taikinaan tuli lisäksi yksi kananmuna, joka sekoitetaan nestemäisiin aineisiin. Jätin kananmunan pois, enkä korvannut sitä mitenkään - ja hyvä tuli.

Oliiviöljyn maku vaikuttaa tämän kakun makuun voimakkaasti, joten jos käyttämäsi öljy on kovin vahvaa, kokeile ensin laittaa osa vaikka rypsiöljyä. Itse testasin ensin yhdistelmällä 1 dl vahvaa neitsytoliiviöljyä + 0,5 dl rypsiöljyä. 

Meidän kapeaan kakkuun tehtiin päälle tomusokerikuorrute Ekkullan mallin mukaan. Mittaa 1,5 dl tomusokeria kulhoon ja lisää joukkoon sitruunamehua pikku hiljaa, jotta koostumus on sopivaa kakun kuorrutteeksi. Sitruunainen kuorrute on makeankirpeä piste iin päälle.

Tästä kakusta tuli uusi suosikki, ja sitä on juhannusviikonlopun jälkeen tehty jo toisenkin kerran. Tomusokeria ja mantelijauhetta pitää jatkossa olla aina varalla!