Helle on varmaan pehmentänyt aivot entisestään. Näillä
säillä ei normaalisti ehkä tulisi mieleen viettää aikaa keittiössä, mutta
jostain syystä viime päivinä olen pakkomielteisesti hyörinyt hellan ääressä.
Anopin vanha emalinen mehumaija muutti meille lauantaina, ja
pakkohan sitä oli kokeilla koko lailla heti. Jääkaapissa oli pihapuusta kerätyt
kolme kiloa niin happamia kirsikoita, että hampaista lähtee kiille jo pelkästä
ajatuksesta. Tämä satsi jäi yli liköörin tekemisestä, ja pitihän ne hyödyntää,
suurella vaivalla siipan keräämät marjat. Mehua siis.
Kokeilussa oli muutama jännitysmomentti. Ensinnäkin,
kirsikat ovat oikeasti todella happamia. Kirjaimellisesti hapankirsikoita. Teki
niistä mitä tahansa (paitsi likööriä), se ei voinut päättyä hyvään lopputulokseen.
Toisekseen, mehumaijan kanssa olin puuhastellut joskus tytönhupakkona äidin
apuna, mutta en koskaan yksin.
Jännän äärellä helpotti välittömästi, kun vanhasta 80-luvun köksänkirjasta
löytyi höyrymehun ohje ja netti kertoi lisää. Sokeria lisäämällä ja valmista
mehua lantraamalla kirsikkamehusta tuli vallan käyttökelpoista ja raikasta
janojuomaa. Kenties siitä voisi keittää kauniin väristä marjapuuroakin.
Mitä muuta mintusta
voi tehdä kuin mojitoa?
Puutarhatöiden lomassa keräsin ennen aikojaan pudonneet raa’at
omenat pihalta. Kas mitä tehdään raaoista omenista, kun meidän kulmilla ei
metsäpeuran ruokintapaikkaa nyt ole? Samainen köksänkirja tietää tämänkin.
Höyrymehun kanssa samalta sivulta löytyi
pihlajanmarjahyytelön ohje. Pihlajanmarja?? Tarvittaisiinko mihinkään muuhun hyytelöön raaoista omenoista keitettyä mehua? Ystävämme Google tietää. Minttua voi todistettavasti
käyttää muuhunkin kuin mojitoon, ja reseptejähän voi yhdistellä.
Hyvät omenat pesin ja pilkoin kattilaan ja keitin kirpakaksi
mehuksi. Siivilöinnin jälkeen mehuun lisättiin reilusti tuoretta minttua
kiehumaan, ja taas siivilöitiin. Sitten vain sokeria ja hyytelöintiin Melatinia,
ja mauksi sekä väriksi tuoretta minttusilppua. Muuten simppelin reseptin
tenkkapoo tuli purkitusvaiheessa: hyytelöä piti sekoitella hiljalleen sen jäähtyessä,
jotta minttusilppu ei olisi noussut kokonaan purnukan pintaan. Periaatteessahan
purkki pitäisi sulkea heti täyttämisen jälkeen.
Lopputulos? Maku herkullinen, ulkonäkö kelvollinen,
minttuhippuja myös hyytelön pohjalla. Kaupan minttuhyytelöt ovat silti kauniimpia.
Sitten odotellaan pääsiäistä, että päästään syömään.
Etikkaa,
sinapinsiemeniä ja avomaankurkkuja
Jos 50-luvun emalimehumaijasta tai pihlajanmarjahyytelön
reseptistä ei vielä tullut riittävän retro marttafiilis, tästä viimeistään.
Jostain sain idean tehdä itse vanhanaikaista kurkkusalaattia. Ehkä höyrymehun ja hyytelön kanssa samassa osiossa oli etikkasäilykkeet.
Resepti on vallan yksinkertainen, kun malttaa silputa pari kiloa kurkkua ja
muutaman sipulin, itkettää niitä (itsensä lisäksi) suolan kanssa kolme tuntia
ja lopuksi kipata valutetut kurkut sinapinsiemenillä ja cayennenpippurilla maustettuun
kiehuvaan etikka-sokeriliemeen. Tahmaisen ja sormet polttavan purkituksen
jälkeen voi sitten odotella innostusta niiden kotitekoisten burgereiden
väsäämiseen, jonka lisukkeena kurkkusalaatti toimii oivallisesti.
Ja paras kesäjälkiruoka on tietysti kotitekoinen viili
mansikoiden kanssa. Ihan kuin mummolassa aikanaan.
Huomenna ehkä nisun leivontaan. Nautinnollista
retroruokakesää!
