Kissa tuli taloon - Missen ja Tikrun kuulumisia, viikko 2

 

Missen ja Tikrun kuulumiset

Viikko 2 uudessa kodissa

Maanantai 23.6. 

Toinen viikko starttasi pahimmalla mahdollisella tavalla. Kesken etätyöpalaverin puhelimeen kilahti viesti, että Misseä ei löydy mistään. Etsintäpartio kävi epätoivoisesti läpi koko talon lattiasta kattoon. Ei hyllyillä, kaapin päällä eikä kaapeissa, sohvan takana, sohvan sisällä, pannuhuoneessa, kellarissa, keittiön sokkeleiden takana, peiton alla, ei siis missään. Ikkunoiden verkot olivat ehjät, joten ikkuna ei ollut pakoreitti. Väliovet eteiseen olivat pysyneet visusti kiinni, joten ulos livahtamisen riski oli epätodennäköinen. 

Kun olimme etsineet uudestaan koko talon läpikotaisin, tulin takaisin yläkertaan - ja Misse katseli hämmästyneesti sohvan alta piilopaikastaan meitä. Ilme tuntui sanovan, että täytyyhän kunnon kissalla olla oma salaisuus. Miksi ihmispolot ovat niin hermostuksissaan?  

Piilopaikka jäi selvittämättä, mutta onneksi kissa oli tallessa.

Tiistai 24.6.

Klo 5.30 herätys. Joku oksentaa matolle. Missehän se. 

Siivouskamppeita piti saada kylpyhuoneesta, jossa Misse tutkaili tilanteen jatkoja lavuaarin vierestä. Samaan aikaan ihminen ei vielä toilettiin ole tervetullut, joten Misselle tuli kiire muualle. "Muualle" paljastikin loistavan piilopaikan: uuden kylpyammeen liitäntöjä varten ammeen kyljessä on pyöreä aukko - josta sojotti häntä. Vaikka ammeen alle ei mistään muualta pääse ryömimään, tuosta aukosta kyllä hoikka kissa sujahtaa helposti. Mysteeri ratkaistu.

Tikru pysyttelee enimmäkseen edelleen sohvan alla piilossa. Käy kyllä syömässä ja hieman kurkkimassa ympäristöään myös meidän ollessa samassa huoneessa, mutta on vielä kovin varautunut.

Kissat tuntuvat myös olevan kiinnostuneita Nokian historiasta. Nokia Sagat (2 kpl) oli napattu hyllystä lattialle luettavaksi.

Keskiviikko 25.6.

Mielessä on käynyt, että millainenkohan historia heillä on mahtanut olla. Ihmiset ovat kovin pelottavia, kaikki. Kisut eivät myöskään etsi turvaa toisistaan, ovat kuin ilmaa toisiaan kohtaan. 

Itse odottaa jo kovasti edistysaskeleita: vaikka sitä, että voitaisiin istua samalla sohvalla, tai tulisi pieni nuuhkaisu. Mutta tätä ei voi kiiruhtaa, Missen ja Tikrun täytyy saada rakentaa luottamus meihin ja uuteen paikkaan omassa tahdissaan. 

Keskiviikko oli takapakkipäivä. Kakat kahteen otteeseen matolla ja vanhalla pitsipeitolla sohvan päällä. 

Päivän positiiviset: Tikru otti kädestä varovasti karkkia, kun sitä tarjosin piilopaikkaan sohvan taakse. Sitten kun kissat uskaltavat liikkua ihmistenkin lähellä, siirrytään tarjoamaan karkkia keskellä lattiaa. 

Torstai 26.6.

Jahas. Samalla sohvalla odottamassa tuoksuvat aamuterveiset puhtaan pitsipeiton päällä. Nyt on aika googlailla eri vaihtoehtoja: stressireaktio, merkkausreaktio, vessa ei miellytä, paniikkikakka... 

Mutta kuinkas sitten kävikään? Ilmaan muutama suihkaus feromonisuihketta, ja oli kuin eri kissoja talossa. Kakat ja pissat päätyivät pottaan, ja kisut tutkivat ympäristöään meistä välittämättä. Ikkunasta voi hyvinkin katsella ulos, vaikka ihminen istuu sohvalla. Ohi voi myös kävellä ilman paniikinomaista rynnäkköä. 

Tällä vajaan kahden viikon kokemuksella uskaltaisin sanoa, että feromonisuihke on hyvä tuote. Se osaltaan varmasti helpotti myös automatkaa kissakodista uuteen kotiin.

Viikonloppu 27.-29.6.

Tikru otti sohvalla kontaktia kissanminttubanaaniin - ja ihmiseen! Kädestä tarjotut kuivatut kananamit olivat myös niin hyviä, että piti ihan nousta kahdelle tassulle niitä ottamaan lisää.

Missellekin namit maistuvat jo kädestä. Ruoka menee toisinaan niin vauhdilla, että Misse oksentaa välillä heti syömisen jälkeen.

Pikku hiljaa totutellaan 💖

Tikru & banaani