Kissa tuli taloon - Missen ja Tikrun kuulumisia, viikko 4-5

 

Missen ja Tikrun kuulumiset

Viikot 4-5 uudessa kodissa

Elämä on asettunut pikku hiljaa varovaisesti uomiinsa. Tikru tulee välillä seuraksi keittiöön tai ruokailuun, ja on alkanut vastata jutteluun! Kaunis pieni ääni ❤️ 

Silittää Tikrua ei vielä neljännellä viikolla saanut, paitsi karkkien kanssa. Arvelin, että ehkä hän ei ole halikisu-tyyppiä - tai sitten ei vain vielä ole rohkaistunut silityksiin.  

Viikon 5 alussa tapahtui käänne: aamulla juttelin Tikrulle normaaliin tapaan meneväni keittämään kahvia, ja kysyin, josko hän lähtisi seuraksi. Ja mitä ihmettä! Hän seurasi minua keittiöön, naukui ja puski jalkoja - pyysi selvästi aamupalaa. Tämä toistui kolmena aamuna. Iso osoitus siitä, että  luottamus on syntymässä. Olin niin onnellinen, että kyyneleet tulivat silmiin.  

Misse viettää edelleen aika paljon aikaa sohvan alla ja väistää Tikrua, jos ovat samassa tilassa.

Yhtenä aamuna meitä kohtasi varsinainen sulkasato -  lattia täynnä kissankarvatuppoja!  Verijälkiä ei ollut näkyvissä, eikä mitään vammojakaan onneksi (sen mitä nyt tyttöjä pystytään tutkimaan). Mutta kamala pöllytys oli kyllä ollut. Tämän jälkeen Misse on ollut entistä vetäytyvämpi, ja se hieman huolettaa. Entä jos molemmat osoittautuvatkin "vain ainoaksi kissaksi" -tyypeiksi? Vaikuttaa siltä, että Tikru on ottamassa pomon roolin. 

Kissakoti Kattilasta selvitettiin vielä tarkemmin, miten tytöt ovat tulleet keskenään aiemmin toimeen: ilmeisesti ilman ongelmia. Kenties kaapin paikka täällä uudessa kodissa on vielä ratkaisematta. Kissakodille iso kiitos välittämisestä, ja siitä, miten huolehtivat entisten asukeidensa hyvinvoinnista myös uudessa kodissa. Yhteydenpito on mutkatonta ja toimii matalalla kynnyksellä.  

Ruoka ja herkut maistuvat hyvin, ja mitään kakkaepisodeja ei ole enää ollut. Kenties Missekin rohkaistuu jossain vaiheessa silitettäväksi. 

Avoimesta kylppärin ovesta on hyvä tarkkailla tapahtumia