Kissa tuli taloon - Missen ja Tikrun kuulumisia, viikko 4-5

 

Missen ja Tikrun kuulumiset

Viikot 4-5 uudessa kodissa

Elämä on asettunut pikku hiljaa varovaisesti uomiinsa. Tikru tulee välillä seuraksi keittiöön tai ruokailuun, ja on alkanut vastata jutteluun! Kaunis pieni ääni ❤️ 

Silittää Tikrua ei vielä neljännellä viikolla saanut, paitsi karkkien kanssa. Arvelin, että ehkä hän ei ole halikisu-tyyppiä - tai sitten ei vain vielä ole rohkaistunut silityksiin.  

Viikon 5 alussa tapahtui käänne: aamulla juttelin Tikrulle normaaliin tapaan meneväni keittämään kahvia, ja kysyin, josko hän lähtisi seuraksi. Ja mitä ihmettä! Hän seurasi minua keittiöön, naukui ja puski jalkoja - pyysi selvästi aamupalaa. Tämä toistui kolmena aamuna. Iso osoitus siitä, että  luottamus on syntymässä. Olin niin onnellinen, että kyyneleet tulivat silmiin.  

Misse viettää edelleen aika paljon aikaa sohvan alla ja väistää Tikrua, jos ovat samassa tilassa.

Yhtenä aamuna meitä kohtasi varsinainen sulkasato -  lattia täynnä kissankarvatuppoja!  Verijälkiä ei ollut näkyvissä, eikä mitään vammojakaan onneksi (sen mitä nyt tyttöjä pystytään tutkimaan). Mutta kamala pöllytys oli kyllä ollut. Tämän jälkeen Misse on ollut entistä vetäytyvämpi, ja se hieman huolettaa. Entä jos molemmat osoittautuvatkin "vain ainoaksi kissaksi" -tyypeiksi? Vaikuttaa siltä, että Tikru on ottamassa pomon roolin. 

Kissakoti Kattilasta selvitettiin vielä tarkemmin, miten tytöt ovat tulleet keskenään aiemmin toimeen: ilmeisesti ilman ongelmia. Kenties kaapin paikka täällä uudessa kodissa on vielä ratkaisematta. Kissakodille iso kiitos välittämisestä, ja siitä, miten huolehtivat entisten asukeidensa hyvinvoinnista myös uudessa kodissa. Yhteydenpito on mutkatonta ja toimii matalalla kynnyksellä.  

Ruoka ja herkut maistuvat hyvin, ja mitään kakkaepisodeja ei ole enää ollut. Kenties Missekin rohkaistuu jossain vaiheessa silitettäväksi. 

Avoimesta kylppärin ovesta on hyvä tarkkailla tapahtumia

Kissa tuli taloon - Missen ja Tikrun kuulumisia, viikko 3

Missen ja Tikrun kuulumiset

Viikko 3 uudessa kodissa

Iso harppaus eteenpäin! Pakastekuivatut kananamit ovat osoittautuneet hyviksi motivaattoreiksi. Niitä uskaltaa tulla syömään kädestä muuallakin kuin sohvan takana. 

Eläinkaupan laadukas monoproteiiniruoka ei mitenkään vedä vertoja Latzin sopalle. Ruokakuppeja on ostettu lisää, ja vessojen määrä kolminkertaistettu. En muistanut, että useammasta kissasta tulee näin paljon kissanhiekkaa lattialle (ja karvaa sohvalle). Raapimispuuhun on ilmestynyt matosta irronnutta nukkaa, joten arvaus on, että sitäkin on kokeiltu. Kissanminttulelut ovat saaneet olla rauhassa alkuinnostuksen jälkeen.  

Imuri ei ole superpelottava asia. Se on hieman yllättänyt ihmispalvelijat. Imurin sammuttua Misse jopa on käynyt tutustumassa härveliin lähempää.

Karkeista on feromonisuihkeen lisäksi ollut paljon apua 

Maanantaina Misse herkutteli kädestä kananameja sohvalla, ja Tikru tuli viereen katsomaan, eikö hänellekin tarjoiltaisi. Se oli ensimmäinen kerta, kun sisaruksilla oli jonkinlaista vierekkäin oloa ja tekemistä. Karkit kelpasivat kädestä myös torstaina, ja Tikrua sai samalla varovasti silittää! Oi mikä onnen päivä! Illalla Tikru myös kävi tutustumassa työpöytänä toimivana klaffilipastoon. Sen päällä ei ollut kuin läppäri. Harmi, ei mitään kivaa pudotettavaa.

Perjantaina Tikru leikki innoissaan huiskulelulla ja Missellä oli hepuli: kissa syöksähteli yläkerran päästä päähän, heitteli leluhiirtä ilmaan, säntäsi sohvalle ja lopuksi senkin päälle katselemaan ikkunasta ulos. 

Sisarusrakkaudesta ei kyllä ole merkkiäkään - vieläkään Misse ja Tikru eivät nuku vierekkäin, pese toisiaan tai leiki yhdessä. Karkit ovat ainoa asia, jolla heidät saa hieman lähestymään toisiaan ystävällismielisesti. Lauantaina tytöt ottivat toisistaan mittaa karvat pölisten. 

Iso edistysaskel oli samalla sohvalla istuminen Missen kanssa. Misse lepäili tyynyn päällä sohvan toisessa päädyssä. Hitaasti liikkuen ja samalla pehmeästi jutellen istahdin kirja kädessä sohvan toiseen päätyyn. Misse noteerasi tilanteen, mutta ei sännännyt karkuun. Saturday chill? 

Sunnuntaina täyttyy kolmas viikko uudessa kodissa. Sen kunniaksi Tikru ilmestyi aamulla aivan kuin seuraa vailla sohvan alta, kun ihmisäiti tuli samaan huoneeseen. Leikkihetken jälkeen ei vielä kuitenkaan ollut silitysten aika; pienellä sähähdyksellä Tikru ilmoitti mielipiteensä moisesta toiminnasta. Misse puolestaan otti päiväunia sängyssä peiton alla 💕  

 

Kissa tuli taloon - Missen ja Tikrun kuulumisia, viikko 2

 

Missen ja Tikrun kuulumiset

Viikko 2 uudessa kodissa

Maanantai 23.6. 

Toinen viikko starttasi pahimmalla mahdollisella tavalla. Kesken etätyöpalaverin puhelimeen kilahti viesti, että Misseä ei löydy mistään. Etsintäpartio kävi epätoivoisesti läpi koko talon lattiasta kattoon. Ei hyllyillä, kaapin päällä eikä kaapeissa, sohvan takana, sohvan sisällä, pannuhuoneessa, kellarissa, keittiön sokkeleiden takana, peiton alla, ei siis missään. Ikkunoiden verkot olivat ehjät, joten ikkuna ei ollut pakoreitti. Väliovet eteiseen olivat pysyneet visusti kiinni, joten ulos livahtamisen riski oli epätodennäköinen. 

Kun olimme etsineet uudestaan koko talon läpikotaisin, tulin takaisin yläkertaan - ja Misse katseli hämmästyneesti sohvan alta piilopaikastaan meitä. Ilme tuntui sanovan, että täytyyhän kunnon kissalla olla oma salaisuus. Miksi ihmispolot ovat niin hermostuksissaan?  

Piilopaikka jäi selvittämättä, mutta onneksi kissa oli tallessa.

Tiistai 24.6.

Klo 5.30 herätys. Joku oksentaa matolle. Missehän se. 

Siivouskamppeita piti saada kylpyhuoneesta, jossa Misse tutkaili tilanteen jatkoja lavuaarin vierestä. Samaan aikaan ihminen ei vielä toilettiin ole tervetullut, joten Misselle tuli kiire muualle. "Muualle" paljastikin loistavan piilopaikan: uuden kylpyammeen liitäntöjä varten ammeen kyljessä on pyöreä aukko - josta sojotti häntä. Vaikka ammeen alle ei mistään muualta pääse ryömimään, tuosta aukosta kyllä hoikka kissa sujahtaa helposti. Mysteeri ratkaistu.

Tikru pysyttelee enimmäkseen edelleen sohvan alla piilossa. Käy kyllä syömässä ja hieman kurkkimassa ympäristöään myös meidän ollessa samassa huoneessa, mutta on vielä kovin varautunut.

Kissat tuntuvat myös olevan kiinnostuneita Nokian historiasta. Nokia Sagat (2 kpl) oli napattu hyllystä lattialle luettavaksi.

Keskiviikko 25.6.

Mielessä on käynyt, että millainenkohan historia heillä on mahtanut olla. Ihmiset ovat kovin pelottavia, kaikki. Kisut eivät myöskään etsi turvaa toisistaan, ovat kuin ilmaa toisiaan kohtaan. 

Itse odottaa jo kovasti edistysaskeleita: vaikka sitä, että voitaisiin istua samalla sohvalla, tai tulisi pieni nuuhkaisu. Mutta tätä ei voi kiiruhtaa, Missen ja Tikrun täytyy saada rakentaa luottamus meihin ja uuteen paikkaan omassa tahdissaan. 

Keskiviikko oli takapakkipäivä. Kakat kahteen otteeseen matolla ja vanhalla pitsipeitolla sohvan päällä. 

Päivän positiiviset: Tikru otti kädestä varovasti karkkia, kun sitä tarjosin piilopaikkaan sohvan taakse. Sitten kun kissat uskaltavat liikkua ihmistenkin lähellä, siirrytään tarjoamaan karkkia keskellä lattiaa. 

Torstai 26.6.

Jahas. Samalla sohvalla odottamassa tuoksuvat aamuterveiset puhtaan pitsipeiton päällä. Nyt on aika googlailla eri vaihtoehtoja: stressireaktio, merkkausreaktio, vessa ei miellytä, paniikkikakka... 

Mutta kuinkas sitten kävikään? Ilmaan muutama suihkaus feromonisuihketta, ja oli kuin eri kissoja talossa. Kakat ja pissat päätyivät pottaan, ja kisut tutkivat ympäristöään meistä välittämättä. Ikkunasta voi hyvinkin katsella ulos, vaikka ihminen istuu sohvalla. Ohi voi myös kävellä ilman paniikinomaista rynnäkköä. 

Tällä vajaan kahden viikon kokemuksella uskaltaisin sanoa, että feromonisuihke on hyvä tuote. Se osaltaan varmasti helpotti myös automatkaa kissakodista uuteen kotiin.

Viikonloppu 27.-29.6.

Tikru otti sohvalla kontaktia kissanminttubanaaniin - ja ihmiseen! Kädestä tarjotut kuivatut kananamit olivat myös niin hyviä, että piti ihan nousta kahdelle tassulle niitä ottamaan lisää.

Missellekin namit maistuvat jo kädestä. Ruoka menee toisinaan niin vauhdilla, että Misse oksentaa välillä heti syömisen jälkeen.

Pikku hiljaa totutellaan 💖

Tikru & banaani

Kissa tuli taloon - Missen ja Tikrun kuulumisia, viikko 1

Missen ja Tikrun kuulumiset

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa

Muutaman kissattoman vuoden jälkeen meille saapui sunnuntaina 15.6.2025 kaksi uutta perheenjäsentä, rescuekissaneidit Misse ja Tikru. Yhdeksänvuotiaat neitoset adoptoitiin Kissakoti Kattilasta Hämeenlinnasta.

Itse adoptioprosessi sujui joutuisasti. Kävimme ensin vierailulla Kattilassa tutustumassa paikkaan ja kissoihin, ja sen jälkeen täytimme vielä samana päivänä netissä esitietolomakkeen. Sen perusteella meihin otettiin nopeasti yhteyttä ja sovittiin tapaamisaika. 

Tapaamisajalla käytiin läpi kissakodin asukkaita, meidän tilannettamme ja toiveitamme. Samalla kartoitettiin, kuka tai ketkä meille voisivat mahdollisesti soveltua. 

Tapaamisen jälkeen Missen ja Tikrun noutopäiväksi sovittiin 15.6. ja tässä sitä nyt ollaan!

 

Sunnuntai 15.6.

En tiedä, jännittikö kissoja vai ihmisiä enemmän. Kummallekin kissalle oli varustettu oma koppa matkaa varten, vessa ja ruoka-astiat odottivat valmiina paikoillaan kotona. 

Misse pujahti koppaan sujuvasti omasta lepuuttelukopastaan, mutta Tikru ei ollut innokas lähtemään kissakodista. Lopulta tarvittiin avuksi haavi, ja niin myös Tikru oli saatu matkaan. 

Heti ensimmäisestä päivästä alkaen ruoka alkoi maistua ja potan paikka tuli tutuksi. Muuta kotiväkeä ujosteltiin lähinnä sohvan alla. 

  

Automatka sujui hyvin

Ruokalaatikko valmiina!

Maanantai 16.6.

Ensimmäinen kokonainen päivä uudessa kodissa! Tikru pysytteli edelleen piilossa sohvan alla, Misse kävi jo tutustumassa paikkoihin. Heti ensimmäisen yönä Misse oli käynyt auttamassa keittiöpuuhissa ja sekoitellut pellillisen mysliä ilmavammin kuivahtamaan osin keittiön työtasolle, hellalle ja lattialle. 

Uudet ihmiset ovat vielä kovin pelottavia. Jos joku liikkuu varomattomasti samassa tilassa, Misse syöksyy paniikinomaisesti sohvan alle turvaan. Kun ihminen istuu hiljaa sohvalla, Misse uskaltautuu ruokakupille tai ikkunalaudalle.

Leikkihuiska on vielä ihmisen liikuttamana kauhistus, mutta karvapallerolle ja höyhenille kelpaa yöaikaan itse antaa kyytiä, samoin pallolle, jonka sisällä on kulkunen (saa nähdä, kuinka kauan...).

Tiistai 17.6.

Sängyn päiväpeitto on kummallisesti kuprulla. Hetkinen! Sen allahan on KISSA! 

Tikru on edelleen sohvan takana piilossa, joten sängyn on vallannut Misse, joka vaikuttaa olevan rohkeampaa sorttia. Misse on myös innostunut katselemaan ikkunasta ulos ja kävi kokeilemassa, millaisia ääniä pianosta lähtee.

  

Keskiviikko 18.6.

Tikru uskaltautui vihdoin sohvan alta näkyville syömään ihmisten ollessa samassa tilassa. Häntä saa myös varovasti silittää, jos hän on omassa turvapaikassaan, ja saa itse nuuskia ensin hänen luokseen ojennetut sormet. 

Misseä ei olla vielä yritetty silittää, sillä kissakodissa tätä arkaa mutta tempperamenttista kaveria joutui käsittelemään hansikkain. Muutenkin odottelemme, että koti ja me kaksijalkaiset asukkaat tulemme tutuiksi, ja kissat itse haluaisivat tulla tekemään tuttavuutta.

Keskiviikon edistymiset: Misse kävi keittiön ovella tarkistamassa, voiko sinne tulla. Tai ehkä hän kävi katsomassa, olisiko mysliä jäljellä. Keittiössä oli kuitenkin se, joka siellä yleensäkin kokkailee, joten Misse katsoi viisaammaksi palata tiluksilleen yläkertaan, tällä kertaa sohvan päälle rennosti pötköttelemään. Tikru valtasi uuden paikan yläkerran portaikossa olevalta hyllyltä.

Myöhään keskiviikkoiltana siskokset ottivat hieman mittaa toisistaan murinan ja ryminällisen takaa-ajon merkeissä. Tikru pakeni tilannetta alakertaan. Olisiko tässä jo mitelty varovaisesti siitä, kenen reviiriä tämä uusi asuinpaikka nyt sitten oikein onkaan?

Torstai 19.6.

Minikokoiset mutta sitäkin äänekkäämmät käymään tulleet pikkuihmiset olivat pelottavia. Isommat aikuisvieraat sitä vastoin saivat rauhassa maata lattialla ja tiiraille sohvan alle, miltä uudet perheenjäsenet näyttävät. 

Ruoka maistuu, ja kissat liikkuvat jonkin verran ihmistenkin valveillaoloaikana. Tämä viikko on sujunut kotouttamisen suhteen varovasti ja odotusten mukaan. 

Perjantai 20.6.

Juhannusaattona ihmiset kävivät linturetkellä ja olivat useamman tunnin pois. Sillä välin Tikru valloitti kellarikerroksen. Pieni mielenosoitus odotti kotiinpalaajia matolla kissanvessan sijaan. Muuten kaikki ennallaan. 

Lauantai 21.6.

Iso edistysaskel! Misse uskalsi nuuhkaista kissanminttuhiirtä, vaikka se oli emännällä  kädessä. Hän uskaltautui myös ruokahuoneeseen samaan aikaan, vaikka olimme siellä syömässä. Tikru puolestaan on valloittanut portaikon hyllyn, eikä säntää karkuun, vaikka joku portaissa kulkisikin. 

Raapimispuun sijaan kynsihuolto hoidetaan kynnyksellä. Oma kissanpeti ei myöskään ole vielä kelvannut kummallekaan. 

Sunnuntai 22.6.

Aamupalatarjoilussa löytyi suuri suosikki: Applawsin tonnikalakastike! Kastike oli niin hyvää, että siihen dipattu sormi ei ollut ylivoimainen este, ja epäluulo saatiin selätettyä hetkeksi: Tikru nuoli kastikkeet sormesta yltä ja päältä, tosin omasta piilopaikastaan käsin. Mutta silti!  

Juhannuksen kruunasi family'lunch', jonka seurauksena kissoista ei juuri muuten näkynyt vilaustakaan. 

Ensimmäinen kotiuttamisviikko takana. Seuraavia odotellessa <3 

Söpöysvaroitus!

Tunnustan. Olen kissaihminen, ja minulla on ollut lähestulkoon aina kaverina kissa tai useampi. Mummolla oli tapana kutsua minua pienenä kissa-Maijaksi. Ei siis ihme, että yksi viime viikon kohokohta oli perjantainen vierailu Helsingin Kissakahvilaan.

Kissojen arvolle sopivaan tapaan sisäänpääsy kahvilaan ei ollut aivan yksinkertaista. Tupsahdimme kahden aikuisen voimin kolkuttelemaan lukittua ovea hetken mielijohteesta. Kas kun ikkunan täydeltä kadulle oli nähtävissä toinen toistaan suloisempia kissanpoikia. Varaus? Ei, ei meillä ole varausta. Ai normaalisti jotkut ovat älynneet varata käyntiajan etukäteen? Aikaa ei siis ole yllätyskäynnillä viipyä ihan puoltatoista tuntia? Ei haittaa. Kunnon kuppi kahvia ja kissan hyrräyshoitoa riittää tuntikin, varsinkin kun sitä on saatavilla kotonakin.

Sisään päästiin kuin päästiinkin ilman varausta. Kissakahvilan säännöt olivat simppelit. Ihmiset käyttäytyvät kissojen sääntöjen mukaisesti. Nukkuvia kisuja ei häiritä, väkisin ei mennä kaappaamaan kaveria syliin. Leikittää ja silitellä saa kissojen ehdolla.

Vierailijakunta koostui pitkälti crazy cat lady -genrestä eri iässä. Minäkin, mutta sainpahan isännän mukaan.

Hoitomaksu on viisi euroa per nuppi. Mutta kumpi siinä hoitaa ja ketä? Maksanko viisi euroa palvelumaksua kissojen paijailusta vai siitä, että kissat hoitavat minun mielenterveyttäni ja söpöysvajetta?

Miten vain, vierailu oli kiva kokemus. Suosittelen muillekin. Ensi kerralla varaan ajan ja olen koko puolentoistatunnin setin tiiviisti paikalla. Italialainen kahvi oli hyvää, samoin kahvin kanssa nautitut kakut. Ehkä ahmin tarjoilujen ja rapsutusten lisäksi ideoita omaan kissakahvilaan...

Niin ja oven lukitsemiselle on järkeenkäypä syy. Innokkaat vierailijat pitävät ulko-ovea sepposen selällään malttamatta tarkistaa, että eteisen sisäovi on kiinni. Jos se ei olisi lukossa, Tyylilyyli kavereineen livahtaisi turhan liukkaasti catwalkille Fredalle.

Miau!

Voiko söpömpää olla?

Helmiinalla on kiva kiipeilyseinä 

Tyylilyyli, mustavalkoista kuten
Coco Chanelilla konsanaan

Eikö täällä laukussa ole todellakaan
herkkuja?

Päiväunet aurinkoisella ikkunalla