Ihana alkukesä ja vehreys! Auringon lämpö tuntuu iholla hyvältä kylmän jälkeen. Lintujen konsertti on käsittämättömän äänekäs. Kaikenlaista rikkaruohoa ja kukkaa pukkaa esiin. Mieltä kutkuttelee kokeilla jotain uutta myös keittiössä. Voisiko nämä asiat yhdistää?
Mökinmuori minussa saa tyydytystä itse hankitusta ruoasta. Itse hankitusta siinä mielessä, että se on omin käsin kasvatettua tai kerättyä. Tämän kevään villit vihreät ovat meidän keittiössä olleet nokkoset, horsmat, kuusenkerkät ja voikukat. Ja niitä ei taatusti ole haettu marketista.
Nokkosta lettuihin, keittoon ja kuivattuna leipätaikinaan
Nokkoset ovat jo vanha juttu. Pihan ja kasvimaan perkaamisen yhteydessä saa aina kerättyä sopivan satsin lettutaikinaan. Jos kaikkea ei jaksa käyttää tuoreeltaan, pakastan loput keitettynä ja pieneksi hakattuna annoksina. Talven mittaan käytän "nokkoskuutioita" ruokiin. Kuivattua nokkosta menee myös leipätaikinaan.
Horsmaa parsan tapaan ja teeksi
Tänä keväänä testasimme keittää nuoria horsmanvarsia parsan tapaan. Maistuvat metsäisemmältä kuin viljellyt parsat, mutta toimivat voin ja sitruunan kanssa mainiona lisukkeena. Horsman lehdet hiostan ja kuivaan teeksi. Tätä Iivanan teetä käytän myös kombuchan tekemiseen.
Kuusenkerkistä siirappia
Kuusenkerkkiä saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Onneksi kotipiha suo antejaan tässäkin suhteessa. Kipollinen kerkkiä likoamaan vuorokaudeksi, sitten keitellään, siivilöidään, lisätään sokeri ja taas keitellään, kunnes seos on sopivan paksua siirapiksi. Tänä vuonna jätin keitoksen melko juoksevaksi - yhtenä vuonna keitin sellaista liisteriä, ettei sitä jäähtyneenä meinannut saada purkista ulos... Kuusenkerkkäsiirappi toimii leivonnassa ja mausteena vaikkapa marinadeissa tai juomissa. Ohjeen löydät Retkipaikan sivuilta.
Uusin tuttavuus: voikukka
Uusin kokeilu on viime viikolta: voikukan käyttö leivonnassa. Pienet nuput kakkutaikinassa olivat maultaan hyvin mietoja, eivätkä limetin alta tulleet esiin. Kanssasyöjissä voikukannuput aiheuttivat lievää epäluuloisuutta, mutta hyvin kakku kuitenkin teki kauppansa. Tämän version resepti löytyy Glorian ruoka & viini -lehdestä. Uskallan väittää, että toimisi myös ilman voikukkia :)
Voikukka-ambrosia
100g voita
15 pientä voikukannuppua
1 limetti
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa
Kuorrutus
3 rkl limetin mehua
3 dl tomusokeria
Voita vuoan voiteluun
Voikukkia koristeluun
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Sulata voi ja anna jäähtyä. Huuhtele voikukat ja kuivaa varovasti pyyhkeellä. Raasta limetin kuori ja purista mehu.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilän läpi. Sekoita varovasti joukkoon voisula, kerma, 2 rkl limettimehua, kuoriraaste ja voikukat. Paista 30-35 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen irroittamista. Kuorruta jäähtyneenä ja koristele voikukilla.
Paranee vain kuvun alla jääkaapissa!
Lienevät nämä minun villivihanneskokkailuni melko tavallisia kuitenkin. Millaisia villivihanneskeitoksia teillä syntyy?
Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin uusi resepti (vähintään 1 x kk) ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:
Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat
Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina
Maaliskuu 2021 (1/2): Rapea ruusukaali-artisokkagratiini
Maaliskuu 2021 (2/2): Bataatti-sienipolenta ja tomaatteja
Huhtikuu 2021: Nopea purjo-orzotto parsan, hasselpähkinöiden ja rukolan kera
Toukokuu 2021: Georgialainen lobio-muhennos
