Maaliskuun J&J-kokkaus: rapea ruusukaali-artisokkagratiini

Kyselin ystäviltä ja Twitter-tutuilta vinkkejä, mitä ottaisin Julie & Julia -kokkailuihin seuraavaksi työn alle. Sain haasteen: ystävä valitsee kolme ruokalajia, minä kokkaan ja postaan tulokset. Hyvät reseptit olikin valinnut. Tässä ensimmäinen! (Sopii myös ruusukaaliskeptikoille.)

Resepti on keittokirjasta Rukmini Iyer. The Green Roasting Tin. Vegan & Vegetarian One Dish Dinners.

Rapea ruusukaali-artisokkagratiini  

400 g ruusukaalia (halkaise puolikkaiksi)
175 g säilöttyä artisokkaa pilkottuna
1 rkl öljyä artisokkapurkista
300 ml (kevyt) kermaa (meillä käytettiin kaurakermaa)
1 rkl sitruunamehua
100 g stilton-juustoa murustettuna
mustapippuria myllystä
50 g pankojauhoja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita ruusukaalit, artisokka, öljy, kerma ja sitruunamehu uunivuoassa, murustele stilton-juusto päälle. Pyöräytä reippaasti myllystä mustapippuria vuokaan ja ripottele pankojauhot pinnalle. Paista 25-30 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea. Tarjoa kuumana. 

Loistava kasvisruoka, yhdessä vuoassa helposti valmista - ja nopeasti. Tämä jää meille vakioreseptiksi käyttöön. Kiitos Nina haasteesta, reseptistä ja keittokirjan lainasta!

Kuva ei tee tälle herkulliselle ruoalle oikeutta.
Ruma kuin mikä, mutta niin hyvää!

Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin resepti keittokirjasta (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Helmikuu 2021: Bistecca all Fiorentina

Maaliskuu 2021: Rapea ruusukaali-artisokkagratiini

Helmikuun J&J-kokkaus: Bistecca alla Fiorentina

Perinteisesti Bistecca alla fiorentina tehdään hiilillä, mutta helmikuisena lauantai-iltana meillä kokattiin tavallisesti sähköhellalla. Ja nautittiin vihersalaatin ja chiantin kera. Buon Appetito!

Resepti on keittokirjasta Jamien italialainen keittiö

Bistecca alla Fiorentina

Kahdelle

500 g T-luupihvi
500 g punakuorisia perunoita
1 kokonainen valkosipuli
2 rosmariinin oksaa

Salsa verde

nippu tuoretta minttua, persiljaa ja basilikaa kutakin
2 rkl kapriksia suolaliemessä
2 cocktailkurkkua
2 sardellifileetä öljyssä
2 rkl punaviinietikkaa
2 tl Dijon-sinappia
extra neitsytoliiviöljyä

Reseptihän ei olisi #anunkeittiöstä, jos sitä ei olisi sovellettu. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään paksua T-luupihviä, me päädyimme vähän pienempään määrään entrecoteta. Sardellit olivat päässeet loppumaan, mutta salsa verde toimi hyvin ilman niitäkin. Cocktailkurkkujen sijaan käytin kahta cocktailkurkkua vastaavan palan suolakurkkua. Palanpainikkeeksi chiantia, totta kai.

Valmistus

Pese perunat ja lohko ne muutaman sentin suupaloiksi. Keitä suolalla maustetussa vedessä kuorimattoman valkosipulin kanssa 8 minuuttia.

Kuumennä paistinpannulla loraus öljyä (tai sulata pihveistä leikattua rasvaa, jos käytät T-luupihvejä). Valuta perunat ja valkosipuli ja lisää ne pannulle. Kypsennä noin 30 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä ja rapeakuorisia. Nypi rosmariininlehdet joukkoon pariksi viimeiseksi minuutiksi.

Paista pihvit toisella pannulla noin 6-8 minuuttia puoli. Valitse paistoaika haluamasi kypsyysasteen mukaan. Siirrä liha leikkuulaudalle ja anna vetäytyä hetki. Kaada pannulta lihan paistoneste perunoiden päälle.

Nypi yrttien lehdet monitoimikoneeseen, sykäytä. Lisää loput salsan ainekset ja 8 rkl öljyä. Aja tasaiseksi. Lisää maun mukaan suolaa ja pippuria.

Leikkaa liha viipaleiksi ja mausta vasta pöydässä suolalla ja pippurilla. Tarjoa lisukkeena paistetut perunat ja salsa verde. Pusertele makeaksi kypsynyt valkosipuli kuoristaan ja nauti. Annoksen raikastaa pelkistetty vihersalaatti, insalata verde. 

   

Vuoden 2021 uusi juttu: Julie & Julia -tyyliin resepti keittokirjasta (vähintään 1 x kk)  ja postaus siitä miten meni itse tehtynä. Listan aiemmista kokkailuista löydät tästä:

Tammikuu 2021: Georgialaiset munakoisorullat

Lukulistani 2021. Mitä sinä luet?

Olen pitänyt lukulistaa kolmen vuoden ajan. Tavoitteena on noin kirja viikossa -vauhti. Viime vuonna sain luettua 54 kirjaa. Ei rajoituksia genrelle tai kirjojen sivumäärille. 

Haastan sinutkin lukemaan, kommentoimaan ja vinkkaamaan hyviä kirjoja. Tai kannustamaan minua pysymään tavoitetahdissa. Kenties löydät näiltä listoilta uusia tuttavuuksia myös itsellesi.

Ps. Aiemmat kirjavinkit löytyvät oheisista postauksista. Kannattaa kurkata.

Vuoden 2020 lukulista

2020 suosikit

Vuoden 2019 lukulista
Vuoden 2018 lukulista 
2018 suosikit


Minun lukulistani 2021 täydentyy tähän. 

1. Miika Nousiainen. Pintaremonttia.
Taattua Miika Nousiaista. Parilla istumalla ahmittava lukukokemus. Lakonisen huumorin tyylillä kuvattuja vakavia asioita pikkulapsiarjesta lapsettomuuteen ja hautajaisiin. 
2. Anna-Kaari Hakkarainen. Dioraama.
Erikoinen kirja. 'Kaikki on ensin olemassa mielikuvituksessamme. Kuinka selittää rakkaus sellaiselle, joka ei ole itse sitä koskaan kokenut?'
3. Kallisarvoinen rukousnauha.

Teksti, joka juontaa juurensa Tiibetin buddhalaisuuden alkuajoille. Ohjeet on koonut todennäköisesti Milarepan oppilas Gampopa 1100-luvulla.

4. Henry David Thoreau. Vaellus vuorelle ja muita esseitä.

5. Risto Isomäki. Vedenpaisumuksen lapset.

6. Alex Schulman. Polta nämä kirjeet.

Miten aiempien sukupolvien vaietut kokemukset ja traumat periytyvät suvussa eteenpäin käyttäytymismalleina? Kirja, jonka ahmii kuin dekkarin.

7. Amos Oz. Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. 

Lumoava kirja. Monta kohtaloa ja tarinaa samasta suvusta. Kaikki kietoutuvat yhteen omaelämäkerrallisessa romaanissa, joka on pitkä ja nautinnollinen. Kuin lukisi maalausta, jossa jokaisella hahmolla tai osalla on oma katse, joka näyttää kuvasta toisen puolen. Rakkautta ja pimeää, valoja ja varjoja, omakohtainen ja suvun historiasta ammentava tarina, joka avaa juutalaisten kokemuksia eri tavalla pitkältä ajalta kuin yksikään aiempi lukemani kirja.  

8. Muriel Barbery. Kulinaristin kuolema.

Siilin eleganssi teki valtavan vaikutuksen. Siihen nähden Kulinaristin kuolema jäi vaisuksi. 

9. Sophia Loren. Eilen, tänään, huomenna. Omaelämäkerta.

10. Henri Hirvenoja. Diminuendo: runoja surusta.

11. Sophia Loren. Makuja & muistoja.

Lisää italialiaisia reseptejä!

12. Niillas Holmberg. Jalkapohja.

Kiehtova lukuelämys. Niukka runomuoto pitää otteessaan.
"Vaan yhä niitä itää, lapsia, joiden korvat muistuttavat lehtiä,

lapsia, jotka saavat kieliopin biologiasta."

13. Karolina Ramqvist. Karhunainen.

Omituisen mukaansatempaava sekoitus historiaa ja nykypäivää, karhunaisen ja kirjailijan kohtaloita lomittain. 

14. Suvi Auvinen. Lihan loppu.

Kiihkoton, asiallinen kirja, joka katsoo ihmisen ruokailutottumuksia monesta kulmasta. Varmasti yksi tämän vuoden merkityksellisempiä lukukokemuksia. 

15. Jari Tervo. LOIRI.

16. Aki Linnanahde. Jere.

17. Adam Grant. Anna ja ota: miksi voit menestyä parhaiten muita auttamalla.

18. Jussi Konttinen. Siperia. Suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa.

19. Haruki Murakami. Pimeän jälkeen.

20. Timo Soikkanen, Henna Lohento, Pekka Lähteenkorva. Sylvin matkassa: yksityiset päiväkirjat Kiinasta.

Lämpimiä läikähdyksiä sydänalassa, kun luki paikoista joissa on itse käynyt - monia vuosikymmeniä myöhemmin kuin Sylvi.

21. Jussi Pullinen. Mitä meille tapahtui? Näin internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme. 

Tykkäsin. Kaikki muutos ei ole ollut huonoa.

22. Saku Tuominen. Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc.

Tämän kirjan suhteen kävi samoin kuin Pizzenkin: ostolistalle meni. Ruokablogiin päätyy varmasti muutama kokeilu täältä...

23. Sirkku Salovaara. La mia Italia: ihana mahdoton Italiani.

Huomaako kirjalistasta jotenkin, että matkustamaan ei ole päässyt ihan hiljattain...? Kyllä, kaipaan Italiaan.

24. J.-C. Mezieres. Päiväntasauksen sankarit.

Graafikko suositteli tätä sarjakuvaa. Lapsuusvuosien akuankkojen, luckylukien ja asterixien jälkeen tämä genre tuntui vähän vieraalta.

25. Jorma Puranen, Elizabeth Edwards. Imaginary homecoming = Kuvitteellinen kotiinpaluu. 

Vahvatunnelmainen valokuvateos ja essee saamelaisista. 

26. Venla Hiidensalo. Sinun tähtesi.

Aiheena Edelfelt. Erilainen henkilökuva kansallismaalarista, kuin aiemmin lukemani. Jos tässä kuvattu maailma pitää paikkansa, ihailustani karisi osa.
27. Jorma Puranen. Maarf leu'dd: valokuvia kolttasaamelaisista.

Valokuvakirja, jossa vain vähän tekstiä. Saako silti ottaa mukaan kirjaluetteloon? 

28. Johanna Holmström. Märta Tikkanen: tyttö joka halusi juosta vetten päällä.

29. Eero Huovinen. Äitiä ikävä.

30. Emmi Itäranta. Kudottujen kujien kaupunki.

31. Saska Saarikostki. Poikkeustilassa. Koronapäiväkirja.

32. Dean Nicholson. Nalan maailma.

33. Saku Tuominen. Aglio & Olio. Yksinkertaisen pastan a ja o.

34. Niillas Holmberg. Halla Helle.

35. Hanna Weselius. Sateenkaariportaat. 

36. Hong Eyny. Nunchi: intuitiota ja tilannetajua korealaisittain.

37. Rinpoche Tenzin Wangyal. Herätä valoisa mieli. Tiibetiläinen meditaatio sisäiseen rauhaan ja iloon.

38. Michel Roux. Piirakkakirja.

39. Joel Haahtela. Hengittämisen taito.

40.  Stella Gurney. Le avventure di Pinocchio.

Ihan ei auennut ilman Googlen apua. Mutta tulipahan luettua! Vuoden eka italiankielinen.

41. David Attenborough. Yksi elämä, yksi planeetta. Näkemys ihmeellisen maailmamme tulevaisuudesta.

Kuvaa häkellyttävästi nopeita muutoksia, jotka viime vuosikymmeninä olemme käyneet läpi. Herättää myös toivoa siitä, että vielä ei ole liian myöhäistä.

42, Maria Joutsenvirta. Sivistys vaurautena. Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa.

Joko olisi aika siirtyä talousretoriikasta, jatkuvasta kasvusta ja materialismista kohti toisenlaista, luontoa kunnioittavaa ja ihmiskunnan säilyttävää tapaa toimia? Lue tämä.

43. David Epstein. Range. How generalists triumph in a specialized world.

44. Antti Holma. Kaikki elämästä(ni).

45. Anna-Stina Nykänen. Yksin kotona.

46. Emmi Itäranta. Kuunpäivän kirjeet.

47. Hanna Stolt. Aamupala. Hyvinvointi alkaa aamusta.

48. Adam M. Grant. Think again. The power of knowing what you don't know. 

49. Delia Owens. Suon villi laulu.

50. Venla Hiidensalo. Suruttomat. 

51. Yaa Gyasi. Matkalla kotiin.

52. Maria Pettersson. Historian jännät naiset: merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja.

53. Marcus Porcius Cato. Caton opetuksia = Dicta Catonis.

54. Ilari Hetemäki (toim.). Hyvä ja paha tieto.

55. Eero Hämeenniemi. Napolista etelään.

56. Tommi Kinnunen. Ei kertonut katuvana. 

57. Elizabeth Adler. Talo Amalfissa

58. Ani Pachen. Surusta kasvoi vuori. Tiibetiläisen soturinunnan tarina. 

59. Katja Kallio. Säkenöivät hetket.

60. Marjo Uusikylä. Vesuviuksen varjossa: tarinoita Napolinlahdelta.

61. Amanda Gorman. Kukkula jolle kiipeämme: virkaanastujaisruno kansakunnalle. 

62. Aino Huilaja. Pakumatkalla. 

63. Venla Saalo. Kukkia maan alla 

64. Jávrri-Juhán Niillas Niilo Aikio. Tanssi paholaiselle.

65. Elina Innanen, Suvi Auvinen. Lapsiperheen vegaanikeittokirja. Helppo arki Chocochilin resepteillä 

66. Lapin tuhat tarinaa : Anto Leikolan juhlakirja. Toim. Osmo Pekonen & Johan Stén.

67. Fulvia Degl'Innocenti. Una stella tutta per me.

68. Kazuo Ishiguro. Klara ja aurinko.

...
Selailtuja tai kesken jääneitä kirjoja:

Marianna Coppo. Petra.

Luulin lainanneeni italiankielisen lastenkirjan. Olikin englanniksi... 

Sakari Hinneri et al. Marianheinä, mesimarja ja timotei. Suomen luonnonvaraisia kasveja.

Halusin tietää lisää maarianheinästä ja oppia tunnistamaan sen. Muutamat sivut luin, koko kirjan selasin sieltä täältä osan lukien. 

Kymmenen kirjasuosikkiani vuoden 2020 lukulistalta

On aina yhtä hämmentävää katsoa omaa kirjalistaansa taaksepäin. Luinko nämä kaikki?

Viime vuonna luin kaksi italiankielistä lastenkirjaa, muutamia keittokirjoja, joogan historiasta, uskonnoista, elämäkertoja, saamelaisten historiasta ja ympäristöstä. Kaikkiaan sain luettua 54 kirjaa. 

Osa ei jättänyt minkäänlaisia muistijälkiä. Vuosi 2020 oli harvinaisen vaikea vuosi lukemisen kannalta. Korona-ajan synkkyydessä lukeminen hidastui ja muuttui tahmeaksi. Sivut eivät soljuneet eteenpäin, ei jaksanut keskittyä, yhden kirjan saaminen loppuun kesti ja kesti. Johtuneeko juuri tästä, mutta loppujen lopuksi suosikit löytyivät tällä kertaa helposti.

Tässä, olkaa hyvät. Kymmenen suosikkia (satunnaisessa järjestyksessä) suoralta kädeltä, sijalla 11. vielä erikoismaininta. 

Panu Luukka. Yrityskulttuuri on kuningas: mikä, miksi, miten? 
Bisneskirja, josta olin aivan liekeissä. Panu Luukka osaa sanoittaa ja koota kirjaksi asioita, joita ei ihan joka yrityksessä kokonaisvaltaisesti mietitä ja johdeta. Olin myyty.    

Juha Kauppinen. Monimuotoisuus: kertomuksia katoamisista.
Yksi merkittävimmistä lukukokemuksista viime vuonna. Jääkarhujen tilanne on kaikille tuttu – entä kotimaiset (pienet) lajit? Mitä väliä on ruusuruohomaamehiläisellä, isonuijasammaleella tai jääleinikillä? Toivoisin, että kaikki lukevat tämän kirjan. Osaksi koulun ympäristöopin tai bilsan kursseja?

Saku Tuominen. Pizze.
Jos rakastaa Italiaa ja hyvää pizzaa, tämä keittokirja on must. Sen verran hyvät reseptit, että tämä ostettiin myös kotiin, kun ensin oli koeponnistettu kirjaston kappale.

Juhana Torkki. Plutarkhos.
Mielen tyyneydestä.Opit vihan hallinnasta ja mielen tyyneydestä sopivat tähän aikaan täysin. ’Luottamuskato on yhteisön loppu.’

Perttu Pölönen. Tulevaisuuden lukujärjestys.
’Luovuus ei tule salamaniskuina, se tulee kuiskauksina. Se ei katso sinua silmiin, vaan odottaa nurkan takana. Koska luova ihminen on onnellinen, kannattaa aloittaa luovuuden harjoittaminen nyt.’ Lumouduin.

Elton John. Minä Elton John.
Virkistävän erilainen, kaunistelematon, rehellinen ja mukaansatempaava henkilökuva myös muille kuin tosifaneille.  

Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri. Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana.
Silmiä avaava katsaus. Tutkittavana myös puolueeton suomalainen mediakenttä eri esimerkkien valossa. Onko sitä olemassakaan tänä totuudenjälkeisenä aikana?

Brene Brown. Dare to lead.
Uskalla käsitellä vaikeita asioita rohkeasti, selkeästi ja empaattisesti. Miten nämä ja monta muuta asiaa tuodaan käytännön hyvään johtajuuteen. Kirja, joka pitää otteessaan ja jonka oppeja toivottavasti moni oppisi käyttämään työssään.

Caroline Criado Perez. Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.
Tämä ei voi olla totta – eihän? Tilastojen antia on pohdittu tyrmistyneenä useamman keskustelun verran.

Johanna Venho. Anne Brunila. Kuka olisi uskonut: muistikuvia.
Upea henkilökuva Anne Brunilasta. Kuka olisi uskonut! 

Kukka Ranta, Jaana Kanninen. Vastatuuleen. Saameen kansan pakkosuomalaistamisesta.
Suututtaa. Miksi saamelaisten kohtalosta on tiennyt niin vähän? Kouluajoilta muistan, että kaikki Lapissa asuvat niputettiin sujuvasti yhteen. Saamelaisten pakkosuomalaistamista ei mainittu. Kun aikuisena on saanut mahdollisuuden tavata saamelaisia, jotka vastahakoisesti ovat kertoneet kokemuksistaan suomen pakkopuhumisesta ja sisäoppilaitoksen maailmasta, hävettää. Ja kiukuttaa. Miten sinisilmäinen sitä voikaan olla?

Bonus: Seppo Saraspää. Leiri maailman laidalla. 
Sotaromaani talvisesta Lapista, keskelle erämaata pystytetyn vankileirin elämästä, koltan luonnonläheisestä elämäntavasta. Tästä kirjasta jäi vahva muistijälki.

Koko viime vuoden kirjalistan löydät tästä: http://nununtayttaelamaa.blogspot.com/2020/01/lukulistani-2020.html 

Aiemmat vinkit:

• Vuoden 2019 lukulista
• 2019 suosikit
• Vuoden 2018 lukulista 
• 2018 suosikit

Georgialaiset munakoisorullat

Meeri Koutaniemen georgialaiset munakoisorullat

Olen pitkään haaveillut Julie & Julia -tyyppisestä kokkailusta. Siis resepti keittokirjasta ja postaus siitä miten meni itse tehtynä, tulokset surutta kaiken kansan nähtäville. Mastering the Art of French Cooking -toteutus per päivä on aivan liian sitovaa, mutta jos aloittaisi tekemällä jotain edes kerran kuussa. Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, mutta olkoon tämä matalan kynnyksen kokkailuproggis tämän vuoden uusi juttu. Tästä lähtee.

Meeri Koutaniemen georgialaiset munakoisorullat

Resepti on julkaistu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 1/2021.

2 pienehköä munakoisoa

suolaa itkettämiseen

rypsiöljyä paistamiseen

Täytteeseen:

200 g saksanpähkinöitä

3 kuorittua ja pilkottua valkosipulinkynttä

1 tl suolaa

tuoreita yrttejä 1 dl kutakin (esim. timjamia, tilliä, oreganoa, sarviapilaa, persiljaa ja korianteria) 

2 tl kuivattua korianteria

1 tl cayennenpippuria

1 tl valkoviinietikkaa

1 dl kuumaa vettä

Koristeluun: granaattiomenan siemeniä

Leikkasin ohjeen mukaan munakoisot pituussuunnassa viipaleiksi ja ripottelin päälle suolaa. Ohje oli leikata viipaleet senttimetrin paksuisiksi, mutta osa jäi ohuemmiksi. Sentin paksuuteen kannattaa pyrkiä: ohuemmat menivät rullia kääriessä helposti rikki. 

Viipaleet saivat olla itkettymässä 20 minuuttia.

Munakoisojen tekeytyessä tein täytteen. Täyte syntyi vaivattomasti sauvasekoittimen leikkurilla - kaikki kyytiin ja ajellaan sileäksi. Yrtteinä käytin timjamia, persiljaa, oreganoa, basilikaa ja korianteria noin desilitran kutakin. Vettä lisäsin lopuksi vähitellen, kunnes tahna oli sopivan paksuista levitettäväksi. 

Munakoisoviipaleet kuivasin talouspaperilla ja paistoin öljyssä 3-5 minuuttia per puoli. Käytin kahta paistinpannua, jotta saisin viipaleet paistettua samaan aikaan ja ruoka valmistuisi nopeammin. Kahdelle pannulle viipaleet eivät ihan mahtuneet, joten suunnitelma ei ihan toiminut. 

Paistettujen viipaleiden päälle levitin täytettä. Ohjeessa neuvottiin laittamaan 1 rkl / viipale, mutta munakoisot olivat sen verran pieniä, että oikeampi määrä meillä oli reilu teelusikallinen. Sitten käärin viipaleet rullalle, taitekohta alapuolelle. Tarjoiluvadille laitoin minttua, persiljaa ja basilikaa ja nostelin viipaleet tarjolle. Koristelin granaattiomenan siemenillä ja yrteillä. 

Kokkaajan kommentit

Ruoka oli helppo ja joutuisa tehdä. Sotkuisin osa oli granaattiomenan siementen irroittelu.

Tämä kasvisruoka meni heittämällä suosikkilistan ykköseksi, jopa pyörtyneen imaamin ohi. Mahtava tuoksu ja mikä maku! 

Ja tältä se näytti. Lehdessä kauniimmalta ja astiat paremmin reseptiin sopivilta. Ihan sievä silti kotonakin tehtynä. Suosittelen kokeilemaan!

  

Jämäruokavinkit käyttöön!

Tänäkin jouluna ruokaa jäi yli. Aikaisemmat jämäruokareseptit tulivat hyvään tarpeeseen, ja sen lisäksi kokeilemalla joukkoon löytyi pari uutta: lohikiusaus, rieskat ja pappilan hätävara. Ystävä kertoi tehneensä rosollin lopuista sosekeiton ja tuunanneensa sen kermalla ja sinihomejuustolla. Luovuus kunniaan keittiössäkin!

Lohikiusaus lohesta ja silakasta

Jos joulukaloja jäi yli, tässä lohi-riisilaatikon rinnalle toinen vaihtoehto. Jos käytät silakoita, nahaton ja ruodoton versio on hyvä. Nostele silakat pois liemestä esim. haarukalla ja anna hetki valua ennen pilkkomista. Meillä käytettiin kaikkia reseptissä mainittuja kaloja. Erittäin herkullinen vuoka syntyi monen maun yhdistelmästä!

600 g graavilohta, kylmäsavulohta, katajanmarjasilakoita, valkosipulisilakoita tms.
n. 750g - 1 kg peruna-sipulisuikaleita (pakaste)
öljyä uunivuoan voiteluun
mustapippuria
suolaa
tilliä
n. 4 dl kermaa
(juustoraastetta)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele laakea uunivuoka öljyllä ja levitä pohjalle puolet peruna-sipulisekoituksesta. Pilko kalat pienemmiksi paloiksi ja levitä ne vuokaan peruna-sipulisekoituksen päälle. Rouhi päälle mustapippuria. Levitä kalojen päälle loput peruna-sipulisekoituksesta ja kaada viimeiseksi vuokaan kerma. Ripauta päälle hieman suolaa, tillisilppua ja halutessasi juustoraastetta. Paista noin 60 minuttia uunin alaosassa. 

Tarjoa raikkaan salaatin ja etikkasäilykkeiden kanssa.

Pappilan hätävara

Pappilan hätävara on mainio jälkiruoka. Itse asiassa niin mainio, että sitä voisi tehdä joskus muulloinkin kuin - hätävarana :) Tämä määrä riittää neljälle. Marjoissa saa olla hieman kirpeyttä - meillä käytettiin kotimaisia vadelmia. Jotkut käyttävät puolukoita tai lakkoja. 

4 viipaletta kuivakakkua tai pullaa
1 dl kermaa 
1 dl turkkilaista jugurttia, creme fraichea, rahkaa tai vastaavaa
2-3 rkl appelsiinimarmeladia tai makeaa hilloa oman valinnan mukaan
vadelmia tai muita marjoja 
2 keksiä, esimerkiksi Bastogne tai Digestive

Paistamiseen 
2 rkl voita
2 rkl fariinisokeria
2 rkl kermaa

Leikkaa kakun tai pullan palat kuutioiksi. Sulata pannulla voi, fariinisokeri ja kerma. Paista kakunpalat (tai pullanpalat) seoksessa. 
Mausta jugurtti appelsiinimarmeladilla tai hillolla sopivan makeaksi. Vaahdota kerma.

Laita jälkiruokakulhon tai lasin pohjalle keksinmuruja ja paistettuja kakkupaloja.  Kerrosta päälle jugurttia, kermavaahtoa ja marjoja. Tee useampia kerroksia jälkiruokakulhon korkeudesta riippuen. Laita päällimmäiseksi kermavaahtoa ja koristele marjoilla sekä halutessasi keksimuruilla. 

Perunalaatikkorieskat

Perunalaatikon lopusta voi tehdä perunarieskoja samalla systeemillä kuin perunasoseestakin. Jauhojen määrä riippuu laatikon koostumuksesta. Hyvää tulee!

2,5 dl perunalaatikkoa
0,5 tl suolaa
1 kananmuna
1 dl hiivaleipä-, kaura- tai vehnäjauhoja
1-1,5 dl ohrajauhoja

Laita uuni kuumenemaan 275 asteeseen. Voitele uunipelti. Sekoita kaikki taikinan aineet keskenään. Taputtele pellille jauhotetuin käsin vajaan sentin paksuisia rieskoja (tai yksi iso revittävä rieska). Pistele haarukalla ja paista uunin keskitasossa noin 20 minuuttia. Tarjoa vastaleivottuna voin kera. 

Toivotan kaikille vähemmän ruokahävikkiä, luovuutta kokkailuun & maistuvia hetkiä!

Tässä vielä listattuna aiempien vuosien vinkit:

Kalapöydän jämäruokavinkit

• lohi-riisilaatikko

Laatikoiden uusi elämä

• Karjalanpiirakat
• Sämpylät
• Shepherd's Pie 

Kinkku toimii karamellissäkin

• karamellipossu on todellinen herkku vaikka uuden vuoden pöytään
• VINKKI! Voit myös käyttää loput kinkkukuutiot hernekeittoon. Itse keitetty hernekeitto vie aikaa, mutta ei ole lainkaan työläs. 

Koronapäiväkirja: Dolce farniente?

Maailma on vetäytynyt kasaan kodin ympärille. 

Maalis-huhtikuussa projektit porhalsivat vielä omaa vauhtiaan, vaikka elämä ympärillä hidastui. Toukokuussa on ollut rauhallisempaa. Töitä on vaihtelevasti. Päivät sekoittuvat toisiinsa. Ei tiedä, onko arki vai pyhä, ellei Hesarin kulmasta tarkista.

Ihmettelen veltostumista. Tekeminen ottaa enemmän aikaa kuin aiemmin; normiaskareisiin saa kulumaan päivän helposti. Ja siivous. Miten siihen on niin vaikeaa ryhtyä, vaikka siistissä ympäristössä tunne asioiden hallinnasta ja omasta kontrollista on hetken kohdallaan?

Lukeminenkaan ei etene yhtään sen vauhdikkaammin, vaikka aikaa olisi kuinka. Kirja viikossa tahdilla mennään. Kummastelen, miten joskus ehdin tehdä yrittäjän normipäivät töitä, käydä salilla, lukea, tehdä käsitöitä, leipoa, kokata ja vielä käydä innokkaana erilaisissa paikoissa.  

Olen sortunut Netflixiin. Vanhoja urheilutoistoja tai koronakeskustelua illasta toiseen ei jaksa määräänsä enempää. Olen katsonut toukokuussa telkkaria enemmän kuin varmaan edellisen vuoden aikana yhteensä. Välttelen sarjoihin sitoutumista, mutta Viikingit oli pakko kahlata läpi, kun sen oli aloittanut. On runsaassa ruutuajassa hyväkin puoli: käsitöiden eteneminen. Koon 48 kirjoneulesukat ohuesta langasta eivät ole mikään nopea projekti.

Huoli läheisistä saa väsymään, ulkoisista virikkeistä kumpuava luovuus näivettyy

Viihdyn kotona, mutta kaipaan muualle. Kirjastojen uloslainauksen avaaminen sai ilon läikähtämään. Odottelen pitkää listaa kirjoja varauksesta. Mavetulokset ovat todennäköisesti heikoilla, kun joskus taas salille päästään, mutta kävelykunto on entistä ehompi. Vyötärölle on ilmestynyt koronamakkara.

Salikaipuun lisäksi kaipaan ystäviä, kahviloita ja ravintoloita – ja Italiaa. Ja sitä yrittäjän vapautta, että työt voi aikatauluttaa siten, että kampaajalle, salille tai kahville voi mennä keskellä päivää, ja työt voi hoitaa silloin kun parhaiten sopii. Nytkin voi, mutta se toinen puoli – että menisi jonnekin ihmisten ilmoille kesken kaiken – puuttuu. Kissan mielestä tilanne on varmaan ollut suorastaan erinomainen.

Rajoitteiden purkuun suhtaudun varauksella. Toisaalta odotan kesäkuun alkua malttamattomana kuin lehmä kevätlaitumelle pääsyä. Ja toisaalta mietin, että mikä tilanteessa on oikeasti muuttunut niin paljon, että ryntäisin isoihin ihmisjoukkoihin.

Tämä kevät on ollut pitkä. Kesä tulee koronatilanteesta huolimatta. Aurinko paistaa, talo saa uuden maalipinnan ja kasvimaalla perunat ja yrtit odottavat lämmintä säätä. Ilmassa on toiveikkuus.

Minä taidan kömpiä seuraavaksi kissan viereen päiväunille.