Fatbike, uusi ystäväni - vauhdin hurmaa Paljakan rinteillä

Suomi on kaunis maa, ja vielä kauniimmalta se näyttää erityisesti tämän kesän hemmotellessa meitä lomalaisia upeilla hellekeleillä. Yksi esimerkki kauniista mutta liian harvan tuntemasta lomakohteesta löytyy Puolangalta, 67 kilometriä Kajaanista pohjoiseen. Moni tuntee Paljakan rinteiden isoveljen Ukko-Hallan. Ehdottomasti kannattaisi tutustua myös tähän sisareen.

Fatbikella vaaramaisemiin

Kesän uutuus löytyi Safarisuomen tarjonnasta. Vuokrasimme sähköfatbiket vuorokaudeksi, ja 29 asteen lämmössä viiletimme päivän Kainuun maisemissa. Meillä oli luksusta saada paikallisoppaat mukaan – poikkesimme katsomassa kaunista hautausmaata, uimassa Pokromilla, Uva-järvellä, Viululammella ja Paljakka-keskuksen uimarannalla virkistävän kylmässä jokivedessä, nautimme sähköavusteista korkeita mäkiä tai kuhmuraisia maastopolkua eteenpäin puskiessamme. Pyöräreittien merkkejä näkyi vaikka kuinka – viikon voisi helposti käyttää sekä maastossa että kyläteitä polkien!

Toisen päivän aamuna pyöräilimme lyhyemmän reissun Pirunkirkon upeisiin maisemiin ennen pyörien palautusta. Sähköä ei tarvinnut säästellä muutaman tunnin ajossa lainkaan, ja avustusta tuli testattua enemmän kuin edellisenä päivänä konsanaan.

Fatbikeen tottui nopeasti, ja leveät renkaat antoivat varmuutta ajoon. Ilman avustusta pyörä olisi vaaran rinteillä ollut aivan liian painava poljettava.

Taisin hieman ihastua tähän menopeliin, vaikka luomufillaria olen aina kannattanutkin. Ensi lomalla uudestaan. Vahva suositus – ja varoitus: tähän saattaa jäädä koukkuun.

Frisbeegolfia laskettelurinnettä ylös

Eipä lämpötila ainakaan laskenut, kun fillarikierrosten jälkeen puuskutimme laskettelurinteessä. Tällä kertaa suurimmaksi osaksi ylöspäin, frisbeetä heitellen. Hiki valui solkenaan auringon porottaessa säälimättömästi rinteeseen. 18-väyläisen radan keskeytti (onneksi) ukkonen. Kivaa, kuumaa – ja vaikeaa. Täytynee käydä harjoittelemassa kotinurkilla, jotta ensi kerralla korit kolahtavat ilman kaksinumeroisia lukuja.

Hevompersiestä Hepokönkääksi

 Kolmantena päivänä teimme autoretken lähistölle katsomaan Hepokönkään vesiputousta. Vaikka kuuma kesä näkyi Heinijoenkin veden määrässä, oli Hepoköngäs (aiemmalta nimeltään Hevompersie) jylhä ja näkemisen arvoinen. Putousta on helppo käydä katsomassa myös liikuntarajoitteisten uusien puuluiskien ja leveiden väylien ansiosta.

Paljakan polku, 21 km luontopolkua – Röllin maja ja suut sinisiksi mustikoista

Paljakan oma näkötorni, Lakikumpu, ansaitsisi kunnon opasteet myös niitä kävijöitä ajatellen, jotka eivät reippaile Paljakan polkua kokonaisuudessaan. Me patikoimme vain osan matkasta, eikä näkötornille ollut autotieltä opasteita lainkaan.

Retken aikana vastaan tuli vain pari marjastajaa. Luonnon rauha oli rikkumaton, luontopolku itsessään upea, ja näköala tornista henkeäsalpaava. Tauoilla (ja vähän muulloinkin) söimme mustikoita polun varrelta. Ah, miten suomalaista – ja niin (superterveellisen) herkullista.

Autotien toisella puolella polku jatkui Röllin majan sijoille. En tiedä, tuntevatko nykylapset enää Rölli-peikkoa ja likaisia varpaitaan. Jos tuntevat, moni olisi voinut ilahtua luontopolun varrelta löytyvästä Röllin majapaikasta. Harmi, että majan on annettu romahtaa, ja Paljakan Rölli-menneisyydestä muistuttaa enää Röllimaan pienoismalli & webbi.

Paljakan polku on osa pidempää Köngäskierrosta, jos joku kaipaa useamman päivän tosiretkeilyä.

Missä kaikki?

Paras loma-aika, sää suosii – ja polut ja rinteet kumisevat tyhjyyttään. Lieneekö kuuma sää uuvuttanut retkeilijät?

Niin tai näin, mitäpä jos ensi lomaa varatessasi kokeilisitkin jotain uutta? Kuten vaikka kesälomaa laskettelukeskuksessa. Se voi yllättää.

**

Talvikaudella murtsikkalatuja löytyy 100 km verran ja kelkkareittejä 500 km. Laskettelurinteitä on Ukko-Hallan kanssa yhteensä kolmisenkymmentä. Löytyy laavua ja latukahvilaa.

Ja sama luonto on tarjolla myös ilman lumipeitettä.

Lisätietoja: https://paljakka.fi/

Mehua, minttua ja marttameininkiä

Helle on varmaan pehmentänyt aivot entisestään. Näillä säillä ei normaalisti ehkä tulisi mieleen viettää aikaa keittiössä, mutta jostain syystä viime päivinä olen pakkomielteisesti hyörinyt hellan ääressä.

Anopin vanha emalinen mehumaija muutti meille lauantaina, ja pakkohan sitä oli kokeilla koko lailla heti. Jääkaapissa oli pihapuusta kerätyt kolme kiloa niin happamia kirsikoita, että hampaista lähtee kiille jo pelkästä ajatuksesta. Tämä satsi jäi yli liköörin tekemisestä, ja pitihän ne hyödyntää, suurella vaivalla siipan keräämät marjat. Mehua siis.

Kokeilussa oli muutama jännitysmomentti. Ensinnäkin, kirsikat ovat oikeasti todella happamia. Kirjaimellisesti hapankirsikoita. Teki niistä mitä tahansa (paitsi likööriä), se ei voinut päättyä hyvään lopputulokseen. Toisekseen, mehumaijan kanssa olin puuhastellut joskus tytönhupakkona äidin apuna, mutta en koskaan yksin.

Jännän äärellä helpotti välittömästi, kun vanhasta 80-luvun köksänkirjasta löytyi höyrymehun ohje ja netti kertoi lisää. Sokeria lisäämällä ja valmista mehua lantraamalla kirsikkamehusta tuli vallan käyttökelpoista ja raikasta janojuomaa. Kenties siitä voisi keittää kauniin väristä marjapuuroakin.

Mitä muuta mintusta voi tehdä kuin mojitoa?

Puutarhatöiden lomassa keräsin ennen aikojaan pudonneet raa’at omenat pihalta. Kas mitä tehdään raaoista omenista, kun meidän kulmilla ei metsäpeuran ruokintapaikkaa nyt ole? Samainen köksänkirja tietää tämänkin.

Höyrymehun kanssa samalta sivulta löytyi pihlajanmarjahyytelön ohje. Pihlajanmarja?? Tarvittaisiinko mihinkään muuhun hyytelöön raaoista omenoista keitettyä mehua? Ystävämme Google tietää. Minttua voi todistettavasti käyttää muuhunkin kuin mojitoon, ja reseptejähän voi yhdistellä.

Hyvät omenat pesin ja pilkoin kattilaan ja keitin kirpakaksi mehuksi. Siivilöinnin jälkeen mehuun lisättiin reilusti tuoretta minttua kiehumaan, ja taas siivilöitiin. Sitten vain sokeria ja hyytelöintiin Melatinia, ja mauksi sekä väriksi tuoretta minttusilppua. Muuten simppelin reseptin tenkkapoo tuli purkitusvaiheessa: hyytelöä piti sekoitella hiljalleen sen jäähtyessä, jotta minttusilppu ei olisi noussut kokonaan purnukan pintaan. Periaatteessahan purkki pitäisi sulkea heti täyttämisen jälkeen.

Lopputulos? Maku herkullinen, ulkonäkö kelvollinen, minttuhippuja myös hyytelön pohjalla. Kaupan minttuhyytelöt ovat silti kauniimpia. Sitten odotellaan pääsiäistä, että päästään syömään.

Etikkaa, sinapinsiemeniä ja avomaankurkkuja

Jos 50-luvun emalimehumaijasta tai pihlajanmarjahyytelön reseptistä ei vielä tullut riittävän retro marttafiilis, tästä viimeistään.

Jostain sain idean tehdä itse vanhanaikaista kurkkusalaattia. Ehkä höyrymehun ja hyytelön kanssa samassa osiossa oli etikkasäilykkeet.

Resepti on vallan yksinkertainen, kun malttaa silputa pari kiloa kurkkua ja muutaman sipulin, itkettää niitä (itsensä lisäksi) suolan kanssa kolme tuntia ja lopuksi kipata valutetut kurkut sinapinsiemenillä ja cayennenpippurilla maustettuun kiehuvaan etikka-sokeriliemeen. Tahmaisen ja sormet polttavan purkituksen jälkeen voi sitten odotella innostusta niiden kotitekoisten burgereiden väsäämiseen, jonka lisukkeena kurkkusalaatti toimii oivallisesti.

Ja paras kesäjälkiruoka on tietysti kotitekoinen viili mansikoiden kanssa. Ihan kuin mummolassa aikanaan. 

Huomenna ehkä nisun leivontaan. Nautinnollista retroruokakesää!

Kesäkeittiön herkkuja: Grillattu lohi ja riisinuudelisalaatti

 Tänään #anunkeittiö ’ssä grillattiin lohta. Aamulla marinadiin laitettu lohi sai vivahteensa inkivääristä, soijasta ja valkosipulista. Puugrilli antaa kalalle perinteisen paahdetun pinnan ja  tuoksun.

Lohen kaverina ollut riisinuudelisalaatti oli rouskuvan rapeaa ja sopivan chilistä. Tuoretta kaalia, herneitä ja porkkanaa säestivät minttu, suolapähkinät ja kastikkeesta makua imeneet nuudelit.

Ensimmäisen kokeilukerran tuomio: resepti talteen & jatkoon. 


Tee näin:

1. Leikkaa lohifile sopiviksi annosmedaljongeiksi. 
2. Sekoita marinadi (riittää noin 600 g:lle kalaa):

2 rkl soijakastiketta
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 tl juoksevaa hunajaa
1 tl raastettua inkivääriä
1/2 tl suolaa
pari ohutta (kevät)sipulinvartta hienonnettuna

3. Marinoi lohimedaljonkeja vähintään tunnin ajan. 

4. Tee lisukesalaatti. Keitä 1 pkt riisinuudeleita ohjeen mukaan. Jäähdytä juoksevan kylmän veden alla. 

5. Sekoita kastikkeen ainekset ja laita nuudelit maustumaan siihen

1 (mieto) punainen chili hienonnettuna
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 rkl limettimehua
2 rkl seesamöljyä
2 rkl kalakastiketta
1,5 rkl hunajaa
1 rkl miriniä tai riisiviinietikkaa

5. Pilko muut salaattiaineet ja sekoita ne kulhossa keskenään. 

Pala varhaiskaalia (noin 100 g) juustohöylällä suikaloituna
200 g tuoreita riivittyjä herneitä
1 porkkana ohuina siivuina
1 dl suolapähkinöitä

6. Lisää maustuneet nuudelit salaatin joukkoon. 
7. Koristele tuoreella mintulla ja hienonnetuilla suolapähkinöillä.
8. Grillaa lohipalat kypsiksi ja koristele silputulla (kevät)sipulin varrella. Tarjoa riisinuudelisalaatin kera. 


Alkuperäinen resepti: K-Ruoka

New York. Pieni suuri kaupunki.

Pääsin ensimmäistä kertaa ikinä New Yorkiin tänä keväänä - työasioissa. Pitkästä lentomatkasta piti ottaa kaikki irti ja varata ylimääräinen vapaapäivä käydä vilkaisemassa muutakin kuin workshop-hotellia.

Majoittuminen lentokenttähotelliin JFK:n kupeessa tarkoitti sitä, että on kaukana kaikesta. Bussi-metro -yhdistelmällä vei tunnin päästä keskemmälle kaupunkia. Saapumispäivän iltana erotuin todella kaikista muista, kun lähdin illan jo hämärtyessä seikkailulle hotellin baaria pidemmälle etsiskelemään iltapalaa. Vähän jännittikin.

Seuraavana päivänä kirkkaassa auringonpaisteessa Jamaica näytti erilaiselta. Päätin aloittaa sieltä, missä viihtyisin varmasti. Halusin nähdä Dakota Housen, Strawberry Fieldsin ja Imaginen. Eläintarhan portti oli tuttu Madacasgarista. Eikä tunnin matka Central Parkin hoodeille ei tuntunut missään.

Staten Islandin rantakuppilasta ei löytynyt proseccoa, vaikka juomalista oli varustettu runsaalla valikoimalla. Vapauden patsas näytti lautalta katsottuna pienemmältä kuin ennalta kuvittelin. Ja kyllä, lautta oli juuri sellainen oranssi kuin elokuvissa.

Koskaan USA ei ollut ollut osa bucket listiani. 

Olin hyvin ennakkoluuloinen maata kohtaan ennen matkaa. Mutta New York nauroi ennakkoluuloilleni päin naamaa. Kaupunki on eri asia kuin koko maa. Useammin käyneet ovatkin sanoneet, että New York on täysin erilainen kuin mikään muu paikka jenkkilässä. Uskotaan.

Tämä on käveltävä kaupunki, josta löytää mitä tahansa: The Rubin Museumin upeat tiibetiläisen taiteen kokoelmat. Little Italy ja La Melan pasta-annos. Jättiläismäiset jäätelöt. Ja David Bowien suurikokoiset valokuvat metroasemien käytävillä.

Menisinkö uudelleen? 

Kyllä. Itse asiassa seuraavan kerran jo syksyllä.

  

 

Kesäkeittiön herkkuja: kuhaa ja sipulikastiketta

Toukokuun säät ovat todellakin hellineet. Aurinkoisten päivien kesäfiilis tarttuu myös ruuanlaittoon: paistettua kuhaa, sipulikastiketta ja uusia perunoita, olkaa hyvät.

Paistettua kuhaa ja sipulikastiketta

#anunkeittiö 'ssä on nautittu kesäisistä päivistä. Ruokaan tulee samanlainen kepeys kuin säätilassa, kun hellan ääressä ei halua viipyä kauaa. 

Sunnuntaipäivän kesäkeittiössä kokattiin kuhaa, eikä juuri tämän helpommaksi kalaruoan valmistus voi enää mennä. Meillä käytettiin kala-autosta ostettua kuhafilettä, jonka otin aamulla pakkasesta sulamaan. Fileet olivat aika pienikokoisia, joten varasimme yhden syöjää kohden.

Aloita ruuan valmistus lisukkeista. Jos tarjoat uusia perunoita, laita ne kiehumaan ensin - ja seuraavaksi sipulit pehmenemään. Valmistele salaatti, ja käy kalan kimppuun vasta viimeisenä. Se kypsyy nopeasti. 

Näitä tarvitset

1 kuhafile / syöjä

sitruunamehua

oliiviöljyä

voita paistamiseen

mustapippuria

Kalaneuvos-maustesekoitusta

suolaa maun mukaan

1. Sekoita loraus oliiviöljyä ja puolen sitruunan mehu kulhossa. 

2. Voitele kalafileet öljyseoksella molemmin puolin. 

3. Paista kalafileitä pannulla voissa muutama minuutti per puoli.

4. Mausta kypsät fileet pippurilla ja Kalaneuvoksella. Lisää suolaa maun mukaan. 

Kastike

Nippu tuoretta sipulia varsineen

n. 1-2 rkl voita

1 tl siirappia

suolaa maun mukaan

vettä

1. Pilko sipulit ja sipulinvarret pieneksi silpuksi.

2. Kuullota silppu kuumalla pannulla, mutta älä ruskista.

3. Vähennä lämpöä ja hauduta sipulit pehmeiksi. Lisää vettä hauduttamisen aikana, jotta saat haluamasi paksuisen seoksen. Tämä toimii niin muhennoksena kuin juoksevampana kastikkeenakin.

4. Mausta teelusikallisella siirappia ja ripauksella suolaa.

Bon appetit!

Kirja viikossa - mitä sinä luet?

Santiago de Compostelan menomatkalla luin koneessa Alex Stubbin vinkkiä, että päivässä voisi olla tunti lukemista, tunti liikuntaa ja (vain) tunti somea. Kuulosti hyvältä ja yksinkertaiselta ajankäyttöohjeelta. Kirjastossakin on meneillään lukuhaaste, jossa vinkataan 50 erilaista tapaa valita luettavaa tälle vuodelle.

Otin tavoitteeksi lukea tänä vuonna 52 kirjaa. Ne voivat olla ammattikirjallisuutta, lastenkirjoja tai mitä vain kirjoja. Sivumäärälle en asettanut ylä- enkä alarajaa. Kirjat, jotka tänä vuonna saan loppuun, listaan blogiin. Joidenkin osalta saatan kirjata muutaman kommentin tai suosituksen, tai sitten en.

Kuten lukuhaaste, niin tämäkin kirjanpito ja blogiteksti kirjoista on stressitön. Katsotaan, kuinka pitkälle päästään.

Mitä sinä aiot lukea tänä vuonna? Hyviä lukuvinkkejä otetaan vastaan.

-------------

1. Mo Gawdat. Onnellisuuden yhtälö. Ohjelmoi itsesi tyytyväiseksi.
Jos olet lukenut Mellon ja Tollen, tarkista tämä. Sama perusviesti hyvin helppolukuisessa muodossa. 

2. Miska Rantanen (toim.). Kukkiva syyspervo ruukussa: kirjallisen viestinnän tähtihetkiä.
Nopea luettava ja taatusti naurattaa ainakin kaikkia viestintäihmisiä. Sama kommentti myös kirjoihin numerot 9 ja 10.
3. Jukka Pakkanen: Italialaisia.
4. Jamie Oliver. Alastoman kokin onnenpäivät.
Vahva suositus kaikille kotikokeille. Hyvää ja helppoa. Itse asiassa niin hyvää, että hankin kirjan omaan keittokirjakokoelmaanikin.
5. Paulo Coelho. Valkyriat.
6. Nina George. Pieni Kirjapuoti Pariisissa.
7. Cosima Bellersen Quirini. Kotitekoiset jugurtit, rahkat ja juustot.
8. Satu Rommi. Moottiripyörällä Himalajalle.
9. Miska Rantanen (toim.). Kaikki ranteet auki: kirjallisen viestinnän tähtihetkiä 2.
10. Miska Rantanen (toim.). Kivaan kipuun: kirjallisen viestinnän tähtihetkiä 3.
11. Haruki Murakami. Rajasta etelään, auringosta länteen.
Tuore suomennos jo vanhemmasta teoksesta. Loistava, kuten Murakamit yleensäkin.

12. Matti Rämö. Polkupyörällä Islannissa: tuulen tiellä laavakenttien poikki.
13. Tiina Ekman. Huijarisyndrooma: miksi en usko itseeni? (vaikka olen oikeasti hyvä)
14. Mikael Saarinen, Maija Kokkonen. Tunneäly: kohti KOKOnaista elämää.
15. Joonas Konstig. Vuosi herrasmiehenä: kertomus siitä, kuinka entinen punkkari opetteli miehisiä hyveitä.
Hykerryttävä lukukokemus. Perusteellisesti tehty taustatyö, omakohtaisesti eletty vuosi uuden toimintamallin ja lopulta ajattelumallin omaksumisessa tuodaan havainnollisesti lukijan verkkokalvolle. Nostaa lukijan mieleen kysymyksen, mihin oikeastaan ne herrasmiesmäisyyden hyveet ovat kadonneet nykypäivästä - ja mitä asialle voisi tehdä. Ryhdymmekö kaikki kokeilemaan vuotta herrasmiehenä? Rugbyn jättäisin ehkä väliin, mutta monta muuta asiaa tästä kirjasta voi noukkia. Myös ideoita seuraavalle lukulistalle. Vahva suositus.

16. Laila Kemppinen (toim). Isoäidin pitsejä: 150 virkkausmallia / Barbara ja Marlies Müllerin kirjojen Alte Häkels pitzen I ja II mukaan.
Hieman liikaa isoäidin pitsejä meikäläisen käsityökoriin. Muutaman reunapitsin mallin poimin talteen helteisiä kesäpäiviä ajatellen, kun villasukan neulominen ei tunnu ajankohtaiselta.

17. Muriel Barbery. Siilin eleganssi.
Kirja, josta tuli yksi uusi suosikeistani. Luin tätä täysin lumoutuneena. Jos et ole vielä tutustunut, poimi tämä lukulistallesi. 
”...ihminen pelkää huomista siksi, ettei osaa rakentaa tätä hetkeä, ja jos ei osaa rakentaa tätä hetkeä, uskottelee itselleen että huomenna se onnistuu, ja silloin on hukassa, koska huominen muuttuu aina täksi päiväksi. (...täytyy) muistuttaa itselleen, että tärkein on tämä hetki; tärkeintä on rakentaa jotain juuri nyt. (...) Kavuta askel askeleelta omalle Everestilleen, ja niin että jokaisesta askeleesta tulee pala ikuisuutta.”

18. Thomas Rode Andersen. Functional Training: toiminnallinen harjoittelu, ruokavalio ja treeniohjelmat.
Monta tuttua liiketta, ja monta sellaista, joka saa jäädä odottamaan. Motivoivia treenikuvia, mutta tästä kirjasta ei jääne muuten sen suurempaa muistijälkeä.

19.  Roman Schatz. Asevelipuolet. Se pieni ero suomalaisten ja saksalaisten välillä.
Monta nasevaa löydöstä suomalaisten ja saksalaisten eroista. Kevyttä luettavaa, välissä ihan varteenotettavaa kertausta historiastakin.

20. Johanna Lindholm, Torbjörn Åkesson. Puutarhan puiden ja pensaiden leikkaaminen.
21. Alexander Stubb. Alex.
Ansainnut kehunsa. Mukava luettava, tempaisi mukaansa kun tyyliin tottui. 

22.Takashi Hiraide. Kissavieras.
Kirjaston lukuhaastehyllystä poimittu pieni, suuri kirja. Eleetöntä, hillittyä ja kaunista kerrontaa. Kirja, josta jää kaunis tunne.

23. Deepak Chopra: Salaisuuksien kirja.
24. Pajtim Statovci. Kissani Jugoslavia.
Vielä pitkään tämän kirjan lukemisen jälkeen olen miettinyt, että tämä pitäisi olla pakollinen lukukokemus vaikka lukion äidinkielenkurssilla. Erilainen näkökulma Suomeen.

25. Satu Rämö, Hanne Valtari. Unelmahommissa: tee itsellesi työ siitä, mistä pidät.
Tästä kirjasta tein paljon muistiinpanoja. Mukava lukea, ja kysyä itseltään, mikä minua oikeastaan estää tekemästä juuri sitä mitä haluan. Sadun ja Hannen omat esimerkit sekä haastattelut muista unelmatyöhön hypänneistä ovat virkistävää ja energisoivaa luettavaa. Kirjan kansien sulkeuduttua voi todeta, että kaikki on mahdollista. Ainoa, mikä estää, on omat luutuneet uskomukset tai rajoitteet.

26. Kari Suomela. Pohjoisnapa: jäinen haaste. Laskuvarjojääkärikillan pohjoisnaparetkikunta 2006.
27. Kari Suomela. Kalaallit nunaat. Valkoinen horisontti.
Kirja Laskuvarjojääkärikillan retkikunnan matkasta 1999 Grönlannin mannerjäätikön yli. Upeita kuvia, ahaa-elämyksiä siitä, miten monen viikon mittainen retki käytännössä toimii ja mitä se vaatii. Ihaillen olen todennut Poppiksen kirjojen myötä, että oma unelmani kylmässä seikkailusta ei ole kovin realistinen. Onneksi näistä saa nauttia kotisohvalta käsin.
Sama kommentti myös Etelänapa-kirjan suhteen (#28).

28. Kari Suomela. Etelänapa: tuulinen tavoite.
29. Seija Bergström, Arja Leppänen: Yrityksen asiakasmarkkinointi.
Oli mukava huomata, että perusasiat olivat mielessä omilta opiskeluajoilta. Uudemmat asiat olivat puolestaan tulleet työn kautta jo tutuiksi. Tätä kirjaa ei tarvinnut lukea sana sanalta.

30. Marie Kondo. KonMari. Iloa säkenöivä järjestys.
Muutama vetolaatikko säkenöi jo iloa meidänkin kotona.
31. Lorena Pajalunga. Joogaleikki. Rohkea leijona ja kepeä perhonen.
32. Kirsi Piha, Rytmihäiriö. Tartu mahdollisuuksiin tai kuole.
Ota kiinni kommunikaatiovallankumouksesta ja tartu mahdollisuuksiin suunnitelmallisesti. Viestinnän ihmisille vahva suositus.

33. Kari Hotakainen. Finnhits.
Pitääkö olla huolissaan kirjamuodossa.
34. Leena Kurki & Matleena Kurki-Suutarinen. Machiavellista samuraihin. Kohti innostavaa johtajuutta.
Mielenkiintoinen kirja johtajuudesta. Monta tämän kirjan lähdeteoksista on seuraavana varauslistalla.
35. Satu Rämö. Islantilainen kodinonni: perhe-elämää viikinkien malliin.
Mikä Islannissa toimii, miten yhteiskunta ja varsinkin perhe-elämä eroaa Suomesta. Islannista olen tykännyt siellä käydessäni - tämän luettuani vielä enemmän. Nautittavaa lukemista.
36. Laura Lähteenmäki. Yksi kevät.
Pimeässä olimme turvassa. Pimeässä olimme kaikki samanvärisiä.
Vuosi 1918 nuorten tyttöjen näkökulmasta. Koskettava, todentuntuinen kuvaus, itku tuli silmään lukiessa. 

37. Leena Rantanen. Avioliittoon ranskalaisittain ja muita kertomuksia Pariisista.
Onko ranskalainen byrokratia oikeasti tällaista? Hykerryttäviä, sinne tänne polveilevia lyhyitä kertomuksia, vaeltelevia ajatuksia kirjoitettuna tarinoiksi. Rikkautta verrata Rämön islantilaista ja Rantasen ranskalaista elämänmenoa Suomeen.

38. Unto Tähtinen. Gandhi.
39. Elena Favilli ja Francesca Cavallo. Iltasatuja kapinallisille tytöille: 100 tarinaa ihmeellisistä naisista.
40. Lassi Hyvärinen. Tuuli ja kissa.
41. Elena Ferrante. Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät.
Pakko ahmia liki kerralla. Piti maagisesti otteessaan. Muutkin Ferrantet menevät varausjonoon.
42. Maria Veitola. Veitola.
Ehdottomasti lukulistalle kaikille, joita elämänkerrat kiinnostavat. Herkkää ja vahvaa, avaa kuvan monipuolisesta, taitavasta naisesta, joka ei suostu muottiin. Veitolan kuvaus tunteistaan isänsä kuolemasta avasi kyynelkanavat. Samaistuin todella vahvasti. Myös kirjan rakenne on mielenkiintoinen: tapahtumat avataan aiempien Veitolan kolumnien kautta, joihin on lisätty kommentteja ja täydentäviä lukuja. 

43. Marika Roth. Menestyjän bisnespakki. Naisyrittäjän työkirja.
44. Satu Rommi. Loskalauluja. Nurinkurinen matkakirja paluumuuttajille.
45. David A. Aaker. Building strong brands.
46. Nina George. Pieni bistro Bretagnessa.
Sydäntä lämmittävä tarina siitä, miten nainen jättää harmaan, rakkaudettoman elämän ja ainaisen sopeutumisen taakseen, ja tarraa kiinni uusiin mahdollisuuksiin.
"Elämätön elämä katoaa sydämestä kuin rantahiekkaan piirretty viiva."
47. Anne Helttunen, Sari Hyytiäinen, Ulla Koivukangas, Liisa Virtanen (toim.). Nuoruuden ääni: ylioppilasaineiden valioita.
48. Vesa Nissinen, Tommi Kinnunen, Sakari Jorma. Syväoppimisesta syväjohtamiseen.
49. Rami Syed. Moottoripyörällä silkkitietä: Oulusta Kathmanduun.
50. Kirsi Piha. Konflikti päivässä. Kulttuuri ratkaisee yrityksen kohtalon.
51. Daniel Goleman. Focus: the hidden driver of excellence.
52. Haruki Murakami. Komtuurin surma.
821 sivua taattua Murakamia. Lukiessa iskee paha dilemma. Haluaisi malttamattomana  ahmia kirjan siltä istumalta; samalla toisaalta haluaa pitkittää lukunautintoa mahdollisimman pitkään, kun tietää ettei uutta ole heti käsillä. Murakami on tämänhetkinen suosikkikirjailijani. Mikä sopiva tapa saavuttaa lukuhaasteen tavoite!
--
53. Daniel H. Pink. A Whole New Mind.
Why Right-Brainers Will Rule the Future.
54. Chris Prentiss. Zen ja onnellisuuden taito.
Mitähän hyvää tästä seuraa?
55. Jean-Christophe Rufin. Vaellus: Santiago de Compostelan kulkijat.
Näiden sivujen myötä palasin vuoden takaisen vaelluksen tunnelmiin. Kaunista.
56. Jason Quinn. Gandhi: my life is my message.
Elämänkerta puettuna upeasti kuvitetun sarjakuvan muotoon. Yllättävä, mukaansatempaava, tekstiltään pelkistettykin ja toi esiin minulle uusia tietoja Gandhin henkilökohtaisesta elämästä. 
Sarjakuvia en yleensä lue enää nykyään, mutta Pinkin oppeja seuraten, varmaan olisi hyvä. Tämä kirja antoi uuden sysäyksen. Jonkun vastaavan sarjakuvan voisin hyvin lukea jatkossakin.
Ja kirjan nimi; my life is my message. Eikö se ole totta meidän kaikkien osalta? Millaisen jäljen jätämme, mitä meidän elämämme meistä kertoo nyt ja sitten kun meitä ei nää ole? 
57. Helena Petäistö. Ranska, Macron ja minä.
Samankaltainen ajatus, kuin Leena Rantasen kirjasta (#37). Miten Ranska yhteiskuntana oikeasti voi toimia? Avaa hyvin taustoja tämän päivän uutisille. Suosittelen.
58. Minna Helle. Järki ja tunteet: oivalluksia riidoista, neuvotteluista ja sopimisesta.
Selkeä, helppotajuinen kirja. Oivalluksena tästä kirjasta: ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Kuuntele, kysy, äläkä oleta mitään. Kyse on ihmisistä.
59. Heidi Köngäs. Sandra.
Vaikuttava kertomus vuodesta 1918 yhden perheen selviytymisen näkökulmasta. Siitä ei tosiaankaan ole kauaa, vain 100 vuotta. Sandra tuo tapahtumat lähelle.
60. Morten A. Stroksnes. Merikirja, eli Kuinka pyydystää jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana.
Tietokirja, jollaista en ole koskaan ennen lukenut. Faktaa, runoutta, meditaatiota sanojen muodossa, kertomus. Tämä kannattaa lukea.

Madeleinet kotitekoisen lemon curdin kera

Olin ollut varmaan kiltti, kun joulupukki muisti toivelahjalla. Paketista löytyi madeleinevuoka - tiedättehän, leivosvuoka, jossa on simpukanmuotoiset syvennykset. 

Madeleineja olin tehnyt tavallisissa soikeissa leivosvuoissa joskus aiemminkin Rachel Khoon Pieni keittiö Pariisissa -ohjelman innoittamana. Vaikka maku oli muistaakseni silloinkin ihan OK, osa viehätystä on myös oikea ulkonäkö. 

En muistanut, että madeleinet eivät todellakaan synny käden käänteessä. Näiden herkkujen tekemiseen kuluu tovi. Mutta tulos on suussa sulavan ihanaa. 

Näin se käy

Aloita täytteeksi tulevan lemon curdin tekemisellä.

1 luomusitruunan raastettu kuori ja mehu

hyppysellinen suolaa

40 g sokeria

45 g voita

2 luomukananmunan keltuaista

Mittaa sitruunan kuoriraaste, mehu, suola, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes sokeri ja voi ovat sulaneet. Ota kattila pois liedeltä ja lisää keltuaiset voimakkaasti vatkaten. Siirrä kattila takaisin levylle ja kuumenna koko ajan vatkaten, kunnes seos alkaa saeta ja pintaan nousee muutama kupla. Älä anna kiehua.

Anna hieman jäähtyä, kelmuta ja siirrä jääkaappiin odottamaan. 

Madeleinetaikina

3 luomukananmunaa

130 g sokeria

200 g vehnäjauhoja

10 g leivinjauhetta

1 luomusitruunan raastettu kuori

20 g hunajaa

4 rkl maitoa

200 g voisulaa

vadelmia

tomusokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita hieman jäähtyneeseen voisulaan hunaja ja maito ja lisää seos vaahtoon. Lisää  parissa erässä jauhot, joihin leivinjauhot ja sitruunankuoriraaste on sekoitettu. 

Peitä kelmulla ja anna taikinan levätä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.

Kun on aika leipoa

Lämmitä uuni 190 asteeseen. 

Voitele ja jauhota 12-koloinen madeleinevuoka. 

Laita lemon curd valmiiksi pienikärkiseen pursotuspussiin ja pidä kylmässä täyttämiseen asti.

Täytä leivosvuoat taikinalla ja paina jokaisen madeleinen keskelle vadelma.

Paista 190 asteessa 5 minuuttia ja laita uuni pois päältä minuutiksi. 

Käännä sen jälkeen uuni uudelleen päälle 160 asteeseen ja paista 5 minuuttia.

Anna jäähtyä muutama minuutti, kunnes leivonnaisia voi käsitellä, ja puhdista sillä välin madeleinevuoka. Täytä vuoka uudelleen ja paista toinen satsi madeleineja. Täytä sillä välin ensimmäiset madeleinet pursottamalla niihin noin teelusikallinen sitruunatahnaa. Koristele tomusokerilla.

Tarjoa heti. Herkullisia teehetkiä!