Mehua, minttua ja marttameininkiä

Helle on varmaan pehmentänyt aivot entisestään. Näillä säillä ei normaalisti ehkä tulisi mieleen viettää aikaa keittiössä, mutta jostain syystä viime päivinä olen pakkomielteisesti hyörinyt hellan ääressä.

Anopin vanha emalinen mehumaija muutti meille lauantaina, ja pakkohan sitä oli kokeilla koko lailla heti. Jääkaapissa oli pihapuusta kerätyt kolme kiloa niin happamia kirsikoita, että hampaista lähtee kiille jo pelkästä ajatuksesta. Tämä satsi jäi yli liköörin tekemisestä, ja pitihän ne hyödyntää, suurella vaivalla siipan keräämät marjat. Mehua siis.

Kokeilussa oli muutama jännitysmomentti. Ensinnäkin, kirsikat ovat oikeasti todella happamia. Kirjaimellisesti hapankirsikoita. Teki niistä mitä tahansa (paitsi likööriä), se ei voinut päättyä hyvään lopputulokseen. Toisekseen, mehumaijan kanssa olin puuhastellut joskus tytönhupakkona äidin apuna, mutta en koskaan yksin.

Jännän äärellä helpotti välittömästi, kun vanhasta 80-luvun köksänkirjasta löytyi höyrymehun ohje ja netti kertoi lisää. Sokeria lisäämällä ja valmista mehua lantraamalla kirsikkamehusta tuli vallan käyttökelpoista ja raikasta janojuomaa. Kenties siitä voisi keittää kauniin väristä marjapuuroakin.

Mitä muuta mintusta voi tehdä kuin mojitoa?

Puutarhatöiden lomassa keräsin ennen aikojaan pudonneet raa’at omenat pihalta. Kas mitä tehdään raaoista omenista, kun meidän kulmilla ei metsäpeuran ruokintapaikkaa nyt ole? Samainen köksänkirja tietää tämänkin.

Höyrymehun kanssa samalta sivulta löytyi pihlajanmarjahyytelön ohje. Pihlajanmarja?? Tarvittaisiinko mihinkään muuhun hyytelöön raaoista omenoista keitettyä mehua? Ystävämme Google tietää. Minttua voi todistettavasti käyttää muuhunkin kuin mojitoon, ja reseptejähän voi yhdistellä.

Hyvät omenat pesin ja pilkoin kattilaan ja keitin kirpakaksi mehuksi. Siivilöinnin jälkeen mehuun lisättiin reilusti tuoretta minttua kiehumaan, ja taas siivilöitiin. Sitten vain sokeria ja hyytelöintiin Melatinia, ja mauksi sekä väriksi tuoretta minttusilppua. Muuten simppelin reseptin tenkkapoo tuli purkitusvaiheessa: hyytelöä piti sekoitella hiljalleen sen jäähtyessä, jotta minttusilppu ei olisi noussut kokonaan purnukan pintaan. Periaatteessahan purkki pitäisi sulkea heti täyttämisen jälkeen.

Lopputulos? Maku herkullinen, ulkonäkö kelvollinen, minttuhippuja myös hyytelön pohjalla. Kaupan minttuhyytelöt ovat silti kauniimpia. Sitten odotellaan pääsiäistä, että päästään syömään.

Etikkaa, sinapinsiemeniä ja avomaankurkkuja

Jos 50-luvun emalimehumaijasta tai pihlajanmarjahyytelön reseptistä ei vielä tullut riittävän retro marttafiilis, tästä viimeistään.

Jostain sain idean tehdä itse vanhanaikaista kurkkusalaattia. Ehkä höyrymehun ja hyytelön kanssa samassa osiossa oli etikkasäilykkeet.

Resepti on vallan yksinkertainen, kun malttaa silputa pari kiloa kurkkua ja muutaman sipulin, itkettää niitä (itsensä lisäksi) suolan kanssa kolme tuntia ja lopuksi kipata valutetut kurkut sinapinsiemenillä ja cayennenpippurilla maustettuun kiehuvaan etikka-sokeriliemeen. Tahmaisen ja sormet polttavan purkituksen jälkeen voi sitten odotella innostusta niiden kotitekoisten burgereiden väsäämiseen, jonka lisukkeena kurkkusalaatti toimii oivallisesti.

Ja paras kesäjälkiruoka on tietysti kotitekoinen viili mansikoiden kanssa. Ihan kuin mummolassa aikanaan. 

Huomenna ehkä nisun leivontaan. Nautinnollista retroruokakesää!