Kesäkeittiön herkkuja: kuhaa ja sipulikastiketta

Toukokuun säät ovat todellakin hellineet. Aurinkoisten päivien kesäfiilis tarttuu myös ruuanlaittoon: paistettua kuhaa, sipulikastiketta ja uusia perunoita, olkaa hyvät.

Paistettua kuhaa ja sipulikastiketta

#anunkeittiö 'ssä on nautittu kesäisistä päivistä. Ruokaan tulee samanlainen kepeys kuin säätilassa, kun hellan ääressä ei halua viipyä kauaa. 

Sunnuntaipäivän kesäkeittiössä kokattiin kuhaa, eikä juuri tämän helpommaksi kalaruoan valmistus voi enää mennä. Meillä käytettiin kala-autosta ostettua kuhafilettä, jonka otin aamulla pakkasesta sulamaan. Fileet olivat aika pienikokoisia, joten varasimme yhden syöjää kohden.

Aloita ruuan valmistus lisukkeista. Jos tarjoat uusia perunoita, laita ne kiehumaan ensin - ja seuraavaksi sipulit pehmenemään. Valmistele salaatti, ja käy kalan kimppuun vasta viimeisenä. Se kypsyy nopeasti. 

Näitä tarvitset

1 kuhafile / syöjä

sitruunamehua

oliiviöljyä

voita paistamiseen

mustapippuria

Kalaneuvos-maustesekoitusta

suolaa maun mukaan

1. Sekoita loraus oliiviöljyä ja puolen sitruunan mehu kulhossa. 

2. Voitele kalafileet öljyseoksella molemmin puolin. 

3. Paista kalafileitä pannulla voissa muutama minuutti per puoli.

4. Mausta kypsät fileet pippurilla ja Kalaneuvoksella. Lisää suolaa maun mukaan. 

Kastike

Nippu tuoretta sipulia varsineen

n. 1-2 rkl voita

1 tl siirappia

suolaa maun mukaan

vettä

1. Pilko sipulit ja sipulinvarret pieneksi silpuksi.

2. Kuullota silppu kuumalla pannulla, mutta älä ruskista.

3. Vähennä lämpöä ja hauduta sipulit pehmeiksi. Lisää vettä hauduttamisen aikana, jotta saat haluamasi paksuisen seoksen. Tämä toimii niin muhennoksena kuin juoksevampana kastikkeenakin.

4. Mausta teelusikallisella siirappia ja ripauksella suolaa.

Bon appetit!

Kirja viikossa - mitä sinä luet?

Santiago de Compostelan menomatkalla luin koneessa Alex Stubbin vinkkiä, että päivässä voisi olla tunti lukemista, tunti liikuntaa ja (vain) tunti somea. Kuulosti hyvältä ja yksinkertaiselta ajankäyttöohjeelta. Kirjastossakin on meneillään lukuhaaste, jossa vinkataan 50 erilaista tapaa valita luettavaa tälle vuodelle.

Otin tavoitteeksi lukea tänä vuonna 52 kirjaa. Ne voivat olla ammattikirjallisuutta, lastenkirjoja tai mitä vain kirjoja. Sivumäärälle en asettanut ylä- enkä alarajaa. Kirjat, jotka tänä vuonna saan loppuun, listaan blogiin. Joidenkin osalta saatan kirjata muutaman kommentin tai suosituksen, tai sitten en.

Kuten lukuhaaste, niin tämäkin kirjanpito ja blogiteksti kirjoista on stressitön. Katsotaan, kuinka pitkälle päästään.

Mitä sinä aiot lukea tänä vuonna? Hyviä lukuvinkkejä otetaan vastaan.

-------------

1. Mo Gawdat. Onnellisuuden yhtälö. Ohjelmoi itsesi tyytyväiseksi.
Jos olet lukenut Mellon ja Tollen, tarkista tämä. Sama perusviesti hyvin helppolukuisessa muodossa. 

2. Miska Rantanen (toim.). Kukkiva syyspervo ruukussa: kirjallisen viestinnän tähtihetkiä.
Nopea luettava ja taatusti naurattaa ainakin kaikkia viestintäihmisiä. Sama kommentti myös kirjoihin numerot 9 ja 10.
3. Jukka Pakkanen: Italialaisia.
4. Jamie Oliver. Alastoman kokin onnenpäivät.
Vahva suositus kaikille kotikokeille. Hyvää ja helppoa. Itse asiassa niin hyvää, että hankin kirjan omaan keittokirjakokoelmaanikin.
5. Paulo Coelho. Valkyriat.
6. Nina George. Pieni Kirjapuoti Pariisissa.
7. Cosima Bellersen Quirini. Kotitekoiset jugurtit, rahkat ja juustot.
8. Satu Rommi. Moottiripyörällä Himalajalle.
9. Miska Rantanen (toim.). Kaikki ranteet auki: kirjallisen viestinnän tähtihetkiä 2.
10. Miska Rantanen (toim.). Kivaan kipuun: kirjallisen viestinnän tähtihetkiä 3.
11. Haruki Murakami. Rajasta etelään, auringosta länteen.
Tuore suomennos jo vanhemmasta teoksesta. Loistava, kuten Murakamit yleensäkin.

12. Matti Rämö. Polkupyörällä Islannissa: tuulen tiellä laavakenttien poikki.
13. Tiina Ekman. Huijarisyndrooma: miksi en usko itseeni? (vaikka olen oikeasti hyvä)
14. Mikael Saarinen, Maija Kokkonen. Tunneäly: kohti KOKOnaista elämää.
15. Joonas Konstig. Vuosi herrasmiehenä: kertomus siitä, kuinka entinen punkkari opetteli miehisiä hyveitä.
Hykerryttävä lukukokemus. Perusteellisesti tehty taustatyö, omakohtaisesti eletty vuosi uuden toimintamallin ja lopulta ajattelumallin omaksumisessa tuodaan havainnollisesti lukijan verkkokalvolle. Nostaa lukijan mieleen kysymyksen, mihin oikeastaan ne herrasmiesmäisyyden hyveet ovat kadonneet nykypäivästä - ja mitä asialle voisi tehdä. Ryhdymmekö kaikki kokeilemaan vuotta herrasmiehenä? Rugbyn jättäisin ehkä väliin, mutta monta muuta asiaa tästä kirjasta voi noukkia. Myös ideoita seuraavalle lukulistalle. Vahva suositus.

16. Laila Kemppinen (toim). Isoäidin pitsejä: 150 virkkausmallia / Barbara ja Marlies Müllerin kirjojen Alte Häkels pitzen I ja II mukaan.
Hieman liikaa isoäidin pitsejä meikäläisen käsityökoriin. Muutaman reunapitsin mallin poimin talteen helteisiä kesäpäiviä ajatellen, kun villasukan neulominen ei tunnu ajankohtaiselta.

17. Muriel Barbery. Siilin eleganssi.
Kirja, josta tuli yksi uusi suosikeistani. Luin tätä täysin lumoutuneena. Jos et ole vielä tutustunut, poimi tämä lukulistallesi. 
”...ihminen pelkää huomista siksi, ettei osaa rakentaa tätä hetkeä, ja jos ei osaa rakentaa tätä hetkeä, uskottelee itselleen että huomenna se onnistuu, ja silloin on hukassa, koska huominen muuttuu aina täksi päiväksi. (...täytyy) muistuttaa itselleen, että tärkein on tämä hetki; tärkeintä on rakentaa jotain juuri nyt. (...) Kavuta askel askeleelta omalle Everestilleen, ja niin että jokaisesta askeleesta tulee pala ikuisuutta.”

18. Thomas Rode Andersen. Functional Training: toiminnallinen harjoittelu, ruokavalio ja treeniohjelmat.
Monta tuttua liiketta, ja monta sellaista, joka saa jäädä odottamaan. Motivoivia treenikuvia, mutta tästä kirjasta ei jääne muuten sen suurempaa muistijälkeä.

19.  Roman Schatz. Asevelipuolet. Se pieni ero suomalaisten ja saksalaisten välillä.
Monta nasevaa löydöstä suomalaisten ja saksalaisten eroista. Kevyttä luettavaa, välissä ihan varteenotettavaa kertausta historiastakin.

20. Johanna Lindholm, Torbjörn Åkesson. Puutarhan puiden ja pensaiden leikkaaminen.
21. Alexander Stubb. Alex.
Ansainnut kehunsa. Mukava luettava, tempaisi mukaansa kun tyyliin tottui. 

22.Takashi Hiraide. Kissavieras.
Kirjaston lukuhaastehyllystä poimittu pieni, suuri kirja. Eleetöntä, hillittyä ja kaunista kerrontaa. Kirja, josta jää kaunis tunne.

23. Deepak Chopra: Salaisuuksien kirja.
24. Pajtim Statovci. Kissani Jugoslavia.
Vielä pitkään tämän kirjan lukemisen jälkeen olen miettinyt, että tämä pitäisi olla pakollinen lukukokemus vaikka lukion äidinkielenkurssilla. Erilainen näkökulma Suomeen.

25. Satu Rämö, Hanne Valtari. Unelmahommissa: tee itsellesi työ siitä, mistä pidät.
Tästä kirjasta tein paljon muistiinpanoja. Mukava lukea, ja kysyä itseltään, mikä minua oikeastaan estää tekemästä juuri sitä mitä haluan. Sadun ja Hannen omat esimerkit sekä haastattelut muista unelmatyöhön hypänneistä ovat virkistävää ja energisoivaa luettavaa. Kirjan kansien sulkeuduttua voi todeta, että kaikki on mahdollista. Ainoa, mikä estää, on omat luutuneet uskomukset tai rajoitteet.

26. Kari Suomela. Pohjoisnapa: jäinen haaste. Laskuvarjojääkärikillan pohjoisnaparetkikunta 2006.
27. Kari Suomela. Kalaallit nunaat. Valkoinen horisontti.
Kirja Laskuvarjojääkärikillan retkikunnan matkasta 1999 Grönlannin mannerjäätikön yli. Upeita kuvia, ahaa-elämyksiä siitä, miten monen viikon mittainen retki käytännössä toimii ja mitä se vaatii. Ihaillen olen todennut Poppiksen kirjojen myötä, että oma unelmani kylmässä seikkailusta ei ole kovin realistinen. Onneksi näistä saa nauttia kotisohvalta käsin.
Sama kommentti myös Etelänapa-kirjan suhteen (#28).

28. Kari Suomela. Etelänapa: tuulinen tavoite.
29. Seija Bergström, Arja Leppänen: Yrityksen asiakasmarkkinointi.
Oli mukava huomata, että perusasiat olivat mielessä omilta opiskeluajoilta. Uudemmat asiat olivat puolestaan tulleet työn kautta jo tutuiksi. Tätä kirjaa ei tarvinnut lukea sana sanalta.

30. Marie Kondo. KonMari. Iloa säkenöivä järjestys.
Muutama vetolaatikko säkenöi jo iloa meidänkin kotona.
31. Lorena Pajalunga. Joogaleikki. Rohkea leijona ja kepeä perhonen.
32. Kirsi Piha, Rytmihäiriö. Tartu mahdollisuuksiin tai kuole.
Ota kiinni kommunikaatiovallankumouksesta ja tartu mahdollisuuksiin suunnitelmallisesti. Viestinnän ihmisille vahva suositus.

33. Kari Hotakainen. Finnhits.
Pitääkö olla huolissaan kirjamuodossa.
34. Leena Kurki & Matleena Kurki-Suutarinen. Machiavellista samuraihin. Kohti innostavaa johtajuutta.
Mielenkiintoinen kirja johtajuudesta. Monta tämän kirjan lähdeteoksista on seuraavana varauslistalla.
35. Satu Rämö. Islantilainen kodinonni: perhe-elämää viikinkien malliin.
Mikä Islannissa toimii, miten yhteiskunta ja varsinkin perhe-elämä eroaa Suomesta. Islannista olen tykännyt siellä käydessäni - tämän luettuani vielä enemmän. Nautittavaa lukemista.
36. Laura Lähteenmäki. Yksi kevät.
Pimeässä olimme turvassa. Pimeässä olimme kaikki samanvärisiä.
Vuosi 1918 nuorten tyttöjen näkökulmasta. Koskettava, todentuntuinen kuvaus, itku tuli silmään lukiessa. 

37. Leena Rantanen. Avioliittoon ranskalaisittain ja muita kertomuksia Pariisista.
Onko ranskalainen byrokratia oikeasti tällaista? Hykerryttäviä, sinne tänne polveilevia lyhyitä kertomuksia, vaeltelevia ajatuksia kirjoitettuna tarinoiksi. Rikkautta verrata Rämön islantilaista ja Rantasen ranskalaista elämänmenoa Suomeen.

38. Unto Tähtinen. Gandhi.
39. Elena Favilli ja Francesca Cavallo. Iltasatuja kapinallisille tytöille: 100 tarinaa ihmeellisistä naisista.
40. Lassi Hyvärinen. Tuuli ja kissa.
41. Elena Ferrante. Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät.
Pakko ahmia liki kerralla. Piti maagisesti otteessaan. Muutkin Ferrantet menevät varausjonoon.
42. Maria Veitola. Veitola.
Ehdottomasti lukulistalle kaikille, joita elämänkerrat kiinnostavat. Herkkää ja vahvaa, avaa kuvan monipuolisesta, taitavasta naisesta, joka ei suostu muottiin. Veitolan kuvaus tunteistaan isänsä kuolemasta avasi kyynelkanavat. Samaistuin todella vahvasti. Myös kirjan rakenne on mielenkiintoinen: tapahtumat avataan aiempien Veitolan kolumnien kautta, joihin on lisätty kommentteja ja täydentäviä lukuja. 

43. Marika Roth. Menestyjän bisnespakki. Naisyrittäjän työkirja.
44. Satu Rommi. Loskalauluja. Nurinkurinen matkakirja paluumuuttajille.
45. David A. Aaker. Building strong brands.
46. Nina George. Pieni bistro Bretagnessa.
Sydäntä lämmittävä tarina siitä, miten nainen jättää harmaan, rakkaudettoman elämän ja ainaisen sopeutumisen taakseen, ja tarraa kiinni uusiin mahdollisuuksiin.
"Elämätön elämä katoaa sydämestä kuin rantahiekkaan piirretty viiva."
47. Anne Helttunen, Sari Hyytiäinen, Ulla Koivukangas, Liisa Virtanen (toim.). Nuoruuden ääni: ylioppilasaineiden valioita.
48. Vesa Nissinen, Tommi Kinnunen, Sakari Jorma. Syväoppimisesta syväjohtamiseen.
49. Rami Syed. Moottoripyörällä silkkitietä: Oulusta Kathmanduun.
50. Kirsi Piha. Konflikti päivässä. Kulttuuri ratkaisee yrityksen kohtalon.
51. Daniel Goleman. Focus: the hidden driver of excellence.
52. Haruki Murakami. Komtuurin surma.
821 sivua taattua Murakamia. Lukiessa iskee paha dilemma. Haluaisi malttamattomana  ahmia kirjan siltä istumalta; samalla toisaalta haluaa pitkittää lukunautintoa mahdollisimman pitkään, kun tietää ettei uutta ole heti käsillä. Murakami on tämänhetkinen suosikkikirjailijani. Mikä sopiva tapa saavuttaa lukuhaasteen tavoite!
--
53. Daniel H. Pink. A Whole New Mind.
Why Right-Brainers Will Rule the Future.
54. Chris Prentiss. Zen ja onnellisuuden taito.
Mitähän hyvää tästä seuraa?
55. Jean-Christophe Rufin. Vaellus: Santiago de Compostelan kulkijat.
Näiden sivujen myötä palasin vuoden takaisen vaelluksen tunnelmiin. Kaunista.
56. Jason Quinn. Gandhi: my life is my message.
Elämänkerta puettuna upeasti kuvitetun sarjakuvan muotoon. Yllättävä, mukaansatempaava, tekstiltään pelkistettykin ja toi esiin minulle uusia tietoja Gandhin henkilökohtaisesta elämästä. 
Sarjakuvia en yleensä lue enää nykyään, mutta Pinkin oppeja seuraten, varmaan olisi hyvä. Tämä kirja antoi uuden sysäyksen. Jonkun vastaavan sarjakuvan voisin hyvin lukea jatkossakin.
Ja kirjan nimi; my life is my message. Eikö se ole totta meidän kaikkien osalta? Millaisen jäljen jätämme, mitä meidän elämämme meistä kertoo nyt ja sitten kun meitä ei nää ole? 
57. Helena Petäistö. Ranska, Macron ja minä.
Samankaltainen ajatus, kuin Leena Rantasen kirjasta (#37). Miten Ranska yhteiskuntana oikeasti voi toimia? Avaa hyvin taustoja tämän päivän uutisille. Suosittelen.
58. Minna Helle. Järki ja tunteet: oivalluksia riidoista, neuvotteluista ja sopimisesta.
Selkeä, helppotajuinen kirja. Oivalluksena tästä kirjasta: ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Kuuntele, kysy, äläkä oleta mitään. Kyse on ihmisistä.
59. Heidi Köngäs. Sandra.
Vaikuttava kertomus vuodesta 1918 yhden perheen selviytymisen näkökulmasta. Siitä ei tosiaankaan ole kauaa, vain 100 vuotta. Sandra tuo tapahtumat lähelle.
60. Morten A. Stroksnes. Merikirja, eli Kuinka pyydystää jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana.
Tietokirja, jollaista en ole koskaan ennen lukenut. Faktaa, runoutta, meditaatiota sanojen muodossa, kertomus. Tämä kannattaa lukea.

Madeleinet kotitekoisen lemon curdin kera

Olin ollut varmaan kiltti, kun joulupukki muisti toivelahjalla. Paketista löytyi madeleinevuoka - tiedättehän, leivosvuoka, jossa on simpukanmuotoiset syvennykset. 

Madeleineja olin tehnyt tavallisissa soikeissa leivosvuoissa joskus aiemminkin Rachel Khoon Pieni keittiö Pariisissa -ohjelman innoittamana. Vaikka maku oli muistaakseni silloinkin ihan OK, osa viehätystä on myös oikea ulkonäkö. 

En muistanut, että madeleinet eivät todellakaan synny käden käänteessä. Näiden herkkujen tekemiseen kuluu tovi. Mutta tulos on suussa sulavan ihanaa. 

Näin se käy

Aloita täytteeksi tulevan lemon curdin tekemisellä.

1 luomusitruunan raastettu kuori ja mehu

hyppysellinen suolaa

40 g sokeria

45 g voita

2 luomukananmunan keltuaista

Mittaa sitruunan kuoriraaste, mehu, suola, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes sokeri ja voi ovat sulaneet. Ota kattila pois liedeltä ja lisää keltuaiset voimakkaasti vatkaten. Siirrä kattila takaisin levylle ja kuumenna koko ajan vatkaten, kunnes seos alkaa saeta ja pintaan nousee muutama kupla. Älä anna kiehua.

Anna hieman jäähtyä, kelmuta ja siirrä jääkaappiin odottamaan. 

Madeleinetaikina

3 luomukananmunaa

130 g sokeria

200 g vehnäjauhoja

10 g leivinjauhetta

1 luomusitruunan raastettu kuori

20 g hunajaa

4 rkl maitoa

200 g voisulaa

vadelmia

tomusokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita hieman jäähtyneeseen voisulaan hunaja ja maito ja lisää seos vaahtoon. Lisää  parissa erässä jauhot, joihin leivinjauhot ja sitruunankuoriraaste on sekoitettu. 

Peitä kelmulla ja anna taikinan levätä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.

Kun on aika leipoa

Lämmitä uuni 190 asteeseen. 

Voitele ja jauhota 12-koloinen madeleinevuoka. 

Laita lemon curd valmiiksi pienikärkiseen pursotuspussiin ja pidä kylmässä täyttämiseen asti.

Täytä leivosvuoat taikinalla ja paina jokaisen madeleinen keskelle vadelma.

Paista 190 asteessa 5 minuuttia ja laita uuni pois päältä minuutiksi. 

Käännä sen jälkeen uuni uudelleen päälle 160 asteeseen ja paista 5 minuuttia.

Anna jäähtyä muutama minuutti, kunnes leivonnaisia voi käsitellä, ja puhdista sillä välin madeleinevuoka. Täytä vuoka uudelleen ja paista toinen satsi madeleineja. Täytä sillä välin ensimmäiset madeleinet pursottamalla niihin noin teelusikallinen sitruunatahnaa. Koristele tomusokerilla.

Tarjoa heti. Herkullisia teehetkiä!

Matkalla Santiago de Compostelaan – pyhiinvaellus nykyajan tapaan

Upeat maisemat, metsät, vuoret, erilaiset polut, paikalliset ihmiset ja eläimet. Aniksen, eukalyptuksen ja rosmariinin tuoksu sormissa. Hetkeen tarttuminen ja lapsenomainen ihastelu kaikkea koettua kohtaan. Se, että matkan todella jaksaa.

Syyskuussa koitti mahdollisuus pitkäaikaisen haaveen toteuttamiseen. Vaellus vanhaa pyhiinvaellusreittiä pitkin Santiago de Compostelaan oli väikkynyt mielessäni vuosia. Alkusysäyksen taisi antaa Coelhon kirja, ja sen jälkeen intoa oli lisännyt useampikin matkaa käsittelevä teos.

Lensimme Madridiin tiistaina 5.9. Varsinainen vaellus alkoi torstaina 7.9. aamuvarhain Leonista, jonne olimme saapuneet edellisenä päivänä junalla.

Lämpötila oli aamulla +5 astetta, kun nostimme rinkat selkään ja lähdimme taipaleelle. Ensimmäisen päivän vaellus meni paremmin kuin olisi voinut kuvitellakaan. Sää suosi, maisemat olivat kauniita, matka ei vielä painanut pohkeissa ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Päivämatka pienen pieneen Villar de Mazarifen kylään oli vain 21 km.

Siestan ajoituksessa oli vielä oppimista. Nälkäisinä odottelimme iltapäivästä kaupan ulkopuolella, että saisimme jotain evästä ennen illallista. Onneksi monissa kylissä illallista tarjottiin jo klo 18 alkaen, eikä tyypilliseen tapaan vasta iltayhdeksältä. Myös alberque-majoitukset kerrossängyissä välillä isoissakin huoneissa vaativat totuttelua – ja korvatulppia.

Kakkospäivästä alkaen matkanteko oli minulle tuskaisempaa. Olin mielestäni varautunut hyvin, mutta silti jalat menivät rakoille ja hiertymille. Vaelluskengät olivat vuoden vanhat, käytin ohuita villaisia vaellussukkia nurinpäin, tuuletin jalkoja tauoilla ja käytin rakonestovoidetta. Mikään ei auttanut. Onneksi paikalliset apteekit olivat erinomaisesti varusteltuja. Antiseptiset voiteet, pehmusteet ja kipulääkkeet toimivat. Silti vereslihalla olevat jalat hidastavat matkantekoa yllättävän paljon.

Puolimaraton rinkka selässä joka päivä

Keskimäärin päivämatkamme oli 23 km. Lyhin matka oli 16 km, pisin 33 km. Galicia on vuoristoa – mikä menee ylös, tulee myös alas, päti vaeltamisessakin. Välillä kiivettiin rinnettä ylös, seuraavana päivänä laskeuduttiin taas laaksoon. Muutaman päivän jälkeen ei enää helposti muistanut, millainen toinen toistaan seuraava kylä oli ollut.

Reitin suunnittelu oli helppoa kirjastosta lainatun matkakirjan mallin mukaan. Kyliä oli suurimmaksi osaksi matkaa sopivin väliajoin, jolloin päivämatkan pituuden saattoi säätää oman jaksamisen mukaan. Seurasimme monena päivänä opaskirjan esimerkkiä. Tarvittaessa olisi voinut yöpyä ulkonakin makuupussin turvin.

Muuta aikarajaa meillä ei matkan tekoon ollut, kuin paluulento Madridista takaisin kolmen viikon kuluttua aloituksesta. Kaiken kaikkiaan teimme 347 km mittaisen matkan Santiagoon 15 päivässä. Tämä mahdollisti muutaman päivän mittaisen lomailun Santiagossa ja paluun Madridiin parin päivän kaupunkilomalle etuajassa.

Santiagoon saapumispäivänämme torstaina 21.9. emme vielä saaneet pyhiinvaeltajan todistuksia, mutta perjantaina 22.9. menimme jonottamaan toimistoon heti aamukahdeksalta. Todistuksen saa, jos on suorittanut reitin viimeiset 100 km kävellen. Reitin (vähintään 200 km) voisi tehdä myös pyörällä tai ratsain.

Hyvin suunniteltu?

Lähdin vaellukselle ilman ennakko-odotuksia. Päätin, että mitä tahansa tuntemuksia matkanteko herättää, annan niiden vain tulla. Otan kokemuksen vastaan sellaisena kuin se on. En suunnittele, en pelkää, en glorifioi mitään etukäteen. Uskon tämän olleen yksi syy siihen, että matka oli niin unohtumaton.

Joku viisas oli lukemissani kirjoissa todennut, että vaelluksen todellinen haaste ei tule olemaan fyysinen. Jalkaongelmistani johtuen kohdallani tämä ei pitänyt paikkaansa. Kyllä se todellinen haaste oli laittaa jalkaa toisen eteen 28 kilometriä, kun joka askel oli täyttä tuskaa. Pahimpina kipupäivinä fyysiset haasteet nostivat mieleen myös omat henkiset kipupisteet. Mennyt vuosi oli haastava, ja kipeät menetykset ja surut nousivat fyysisen kivun rinnalla mieleen. Välillä piti vain keskittyä hengittämään ja laulamaan äänettömästi jotain mukavaa laulua, että pääsisi eteenpäin.

Kolmen viikon reppureissu puolison kanssa käy myös parisuhdetestistä. Miten ennakko-odotukset ja päivien sisällön jaksottaminen osuvat yksiin? Hermostuuko toinen, jos toinen etenee hitaammin? Meillä testi läpäistiin kirkkaasti. Toisina päivinä ideat ja ajatukset pulppusivat iloisena puheena. Joskus kävelimme vaiti. Työasiat unohtuivat. Riitti, että toinen oli mukana.

Ihmisten avuliaisuus ja vaeltajien yhteisöllisyys yllättivät positiivisesti. Tuntemattomat kanssavaeltajat tulivat kysymään, tarvitaanko rakkolaastaria tai hoitovinkkejä jaloille. Taukopaikoissa tutustuimme moniin mukaviin ihmisiin ympäri maailmaa.

Syyskuu oli hyvä aika vaeltaa. Ilma ei ollut tukahduttavan kuuma. Lämpötila vaihteli +5 ja +28 asteen välillä.  Välillä satoi, välillä paistoi. Poluilla ei ollut ruuhkaa.

Kannattaa noudattaa neuvoa Don’t take extras. Spain has shops. Yhdeksän kiloon tavaroita saa mahtumaan kaiken, mitä oikeasti tarvitsee. Minulla ei ollut mukana edes ripsiväriä tai huulipunaa. Hiusharjan sijaan rinkassa kulki kevyt puinen kampa. Sekin oli ilahduttava löytämisen paikka – minä riitän juuri tällaisena. Jaksan, osaan, pystyn. Ulkonäöstä huolimatta.

Kaikille matkaa harkitseville sanon: lähtekää ihmeessä. Tätä ei voi kirjoista lukea. Vaellus tulee olemaan paljon enemmän, kuin mitä kuvittelet.

 

Astorga, päivä 2.

Matkan tai osan siitä voi taittaa myös ratsain.

O'Cebreiro, kelttikylä. Kattohan on kuin Asterixista.

Vuoristokylän ruokapaikassa torjuttiin kosteutta lämmittämällä kamiinaa.

Santiagon katedraalissa pidetään joka päivä messu pyhiinvaeltajille.
Harmiksemme tällä kertaa ei suuria suitsukeastioita laitettu heilumaan.

 

 

 

 

 

 

Pala kakkua: Earl Grey -kakku teehetkiin

Äitini oli leiponut Earl Grey -kuivakakun. Kakku oli virkistävän erilainen vaikkapa tiikerikakkuun verrattuna - raikas eikä yltiömakea. Tarjoiluehdotus oli iltapäiväteen kaveriksi, mutta kyllä kakku maistui myös kahvikissoille.


Lattiaremontin hellittäessä on taas aikaa keittiöpuuhillekin. Tämän aamun leipomishetki muun perheen vielä nukkuessa alkoi polkaisulla lähikauppaan ostamaan sitruunaa. Kauppareissun ajan teepussit likosivat lämpimässä maidossa, ja sen jälkeen kakun tekeminen sujuukin nopeasti. Tätä kakkua kannattaa kokeilla kello viiden teehetkiin - tai kahvin kera.

Äidin kakkuamaistiaisten innoittamana resepti löytyi googlettamalla Yhteishyvän sivuilta.

Earl Grey -kakku

2,5 dl maitoa
2 earl grey teepussia
200 g voita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 (luomu)sitruunan kuori raastettuna

Voitele ja jauhota rengasvuoka. Kuumenna maito ja liota siinä teepusseja noin 10 minuuttia. Pese sitruuna ja raasta kuori.

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää kananmunat yksitellen ja sen jälkeen sitruunankuoriraaste.

Sekoita leivinjauhe ja vaniljasokeri vehnäjauhoihin. Lisää vähitellen jauhoseosta ja earl gray maitoa vuorotellen taikinaan.

Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 50 - 60 minuuttia. Kun taikina "vetäytyy" vuoan reunoilta ja tikkuun ei tartu taikinaa kokeiltaessa, kakku on kypsä. Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista. Koristele tomusokerilla.

Nautinnollisia tee- tai kahvihetkiä!

  


Lähde: Yhteishyvä.fi

Elämää vanhassa talossa: lattiaremontti

Ajastin päälle. Aikaa on tunti vapaa-ajan viettoon.

Talvi-iltain tv-tuokioita oli häirinnyt rapina välipohjassa. Aika ajoin sisälle lehahti jyrsijän haju.
Örkkitorjunta hoiti kutsumattomat vieraat pois. Tuoksahtelun jatkuessa piti varmistaa, ettei välipohjaan ole jäänyt ketään muumioitumaan.

Vaikka hyvä syy olikin, se ei ollut ainoa eikä edes pääasiallinen syy lattiaremonttiin. Ruokahuoneen lattia notkui ja nitisi, ja pelkäsimme vanhojen tukilankkujen pettäneen. Jossain kohtaa lattia pitäisi korjata kuitenkin. Milloin olisi sopivampi aika kuin puuhastella yhdessä kesälomalla? Samalla hoidettaisiin hajuhaitat pois.

Suunnitelman mukaan remppa olisi ohi kahdessa viikossa. Lomailuun jäisi vielä toiset kaksi. Kas näin se menisi:

• Huonekalujen siirto toisiin huoneisiin
• Listojen irrotus
• Lattian purku, vanhat laudat mahdollisuuksien mukaan säästäen
• Vanhan täytepurun poisto
• Tukiparrujen vahvistus ja tasaaminen vaakatasoon
• Villojen laitto
• Lattialautojen sahaus ja asentaminen
• Maalaus
• Listojen kiinnitys 
• Huonekalujen siirto takaisin paikoilleen 

Näinhän se on suunnilleen mennytkin.  Työnjako on ollut selvä, eikä pahempia riitojakaan ole remonttiväsymyksestä huolimatta ollut.

Pahin vaihe oli vanhan purun lapiointi ja imurointi, ja muumioituneiden elukoiden poiskorjaaminen. Hengityssuojaimet ja suojalasit eivät ole varsinaisesti mukavat. Ja se pölyn määrä. Joka ilta sai imuroida ja pyyhkiä lattiat ja pinnat muista huoneista. Puhumattakaan siitä, että lähes kaikki muut mökkimme huoneet ovat  sekaisin ylimääräisistä tavaroista. Se kiristää vähän meikäläisen feng shuita.

Nyt ollaan maalaus- & listojen kiinnitys -vaiheessa. Loppusuoralla. Aikaa on kulunut kohta kolme viikkoa.

Vanha talo on ihana. Mutta on sen remonteissa ihan omat kommervenkkinsä. Aina on luvassa yllätyksiä, joiden vuoksi pitää muuttaa luovasti suunnitelmia lennosta. Ja tehdä vähän isompi remontti kuin alunperin ajateltu.

Mutta jos tähän ei ole valmis, kannattaa harkita muunlaista asumismuotoa. Itse olen oppinut jos jonkinlaista DIY käsillä tekemistä vuosien saatossa.

Tunnin aikaraja alkaa olla käytetty. Sitten lattian loppuosa on päällemaalaamiskuiva. Työ kutsuu.


Tunnelmakuvia matkan varrelta

Purkuvaihe

Tässä vaiheessa oli lapioitu 30 cm paksuudelta vanhaa purua ja roskaa pois. 

Puruimuri Herkules oli hyvä apuväline viimeisten purujen siivouksessa. 

Jätteitä varten pihalle oli tilattu siirtolava.

Uusi lautalattia, alla ekovilla. Vanhat lankut hajosivat purkuvaiheessa, 

eikä harmiksemme saatu vanhaa patinaa takaisin paikoilleen.

Ensimmäiseen kertaan maalattuna puun syyt kuultavat kauniisti läpi. 

Lattia maalataan kolmeen kertaan.

Maalari maalaa... valkoista. Sävytettyä sellaista.

Fatto in casa!

Uusi perheenjäsenemme saapui meille viime perjantaina. Siitä lähtien Paolo on oleillut keittiössä. Se onkin oiva valinta, sillä keittiössä seura on taattu.  

Ensimmäistä kertaa kokkasimme Paolon kanssa lauantaina. Fatto in casa! Ja mikä harmoninen yksimielisyys! Päivä saapumisen jälkeen!

Toscanalaisesta keittokirjasta ja jauhopussin kyljestä yhdistelimme sopivan reseptin ja veivasimme pastataikinan. Aluksi taikina oli liian kuivaa ja murumaista.  Lorauksella öljyä, tilkalla vettä ja ottamalla uskollinen yleiskone käyttöön tilanne taltutettiin. Puolen tunnin vetäytymisaika, sitten kaulimaan.

Paolo veivasi reippaasti taikinaa ohuemmaksi ja ohueammaksi. Aina välissä taitoimme taikinan kolmeen osaan ja Paolo kauli taas. Lopulta suikaloimme taikinan tagliatellenauhoiksi.

Ja tässä yhteistyön lopputulos kotitekoisen peston ja pecorino-juuston kanssa tarjottuna. Pahoittelut kuvan hämyisästä sävytyksestä. Ruoka tarjottiin tietenkin kynttilänvalossa, joka aiheutti kuvan valotukseen omat vivahteensa.

Päivällisestä Paolo ei itse päässyt nauttimaan. Hän on nimittäin pastakone.

"La vita é troppo breve per mangiare e bere male."

Saanko esitellä: Paolo

Pastataikina

3 dl durumvehnäjauhoja
0,5 dl semolaa
3 kananmunaa

Sihtaa jauhot keoksi pöydälle. Tee keskelle syvennys, johon rikot kananmunat. Riko rakenne kevyesti haarukalla ja sekoita jauhoja pikku hiljaa munien joukkoon. Vaivaa taikinaa 5-8 minuuttia, kunnes saat kimmoisan taikinapallon. Taikina on valmis, kun sormella tökätty kuoppa nousee takaisin, eikä taikina tartu sormeen.

Itse nostin kuivahkon taikinan pöydältä yleiskoneen kulhoon ja lisäsin tilkan öljyä ja vettä. Sen jälkeen taikinasta saatiin kimmoisa pallo.

Kiedo taikina kelmuun ja anna levätä huoneenlämmössä 20-30 minuuttia. Kauli tasaiseksi ja ohueksi levyksi pastakoneella tai kaulimella ja työstä välittömästi haluamaksesi pastaksi. Keitä runsaassa suolalla maustetussa vedessä. Jätä kypsyydeltään al denteksi - purutuntuma pitää säilyttää.

Käytä pastan kypsentämisessä riittävän suurta kattilaa. Pasta pitää keittää runsaassa vedessä, ja keitinvedessä suolaa saa olla reilusti (perustaikina on suolaton). Muistisääntö on 10-100-1 000: 10 grammaa suolaa, 100 grammaa pastaa ja litra vettä.


Lähteet:
Marita Joutjärvi & Vittorio Giannini: Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Readme.fi, 2016.
Ella Kanninen: Ellan Toscana. Kyläelämää Italiassa. Tammi,  2016.