Uusi resepti viikossa 4/52: Uuninieriää kapriksen ja rosmariinin kera

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.

Tämänkertainen #uusiruokaviikossa resepti on maukas uuninieriä. Jos aikaa on enemmän, kalafileet kannattaa jättää maustumaan hyväksi toviksi ennen paistamista.
Kyytipojaksi sopii mainiosti hyvä leipä ja salaatti, keitetyt perunat tai uunijuurekset.

Innoituksen reseptiin antoi Jamie Oliver kirjassaan Alastoman kokin onnenpäivät. Jamie Oliver kokkaili sisilialaista silokampelaa sitruunan, anjovisten, kapristen ja rosmariinin  kera. Yksinkertaistettu versio ilman anjovista tehtiin nieriästä.

Nieriää, kaprista ja rosmariinia

nieriää, noin 200g syöjää kohden
reilu kourallinen rosmariinia (nypi lehdet)
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1 sitruuna
kourallinen suolaan säilöttyjä kapriksia (liota ennen käyttöä!)

Tee näin

Nypi kalafileistä ruodot tarvittaessa.
Hienonna reilu kourallinen rosmariininlehtiä morttelissa. Lisää rikkihierrettyjen lehtien päälle noin 6 ruokalusikallista oliiviöljyä. Hiero seos kalafileisiin.

Mausta  rouhimalla päälle suolaa ja pippuria.

Viipaloi pesty luomusitruuna mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja levitä kalapaloille. 

VINKKI! Jos sinulla on aikaa, laita fileet vastakkain ja anna marinoitua jääkaapissa ruoan valmistusaikaan asti. Itse annoin fileiden maustua aamupäivästä  päivällisaikaan.

Laita kalafileet uunipellille tai vuokaan. Levitä päälle liotetut ja valutetut kaprikset ja loppu rosmariiniöljyseos. 

Paista 200 asteessa 15-25 minuuttia kalafileiden tai -palojen koosta riippuen. 

Pirskottele kypsien kalapalojen päälle sitruunamehua ja tarvittaessa lisää öljyä, suolaa ja pippuria. 

Miltä maistui?

Mietoa, mutta herkullista. Jatkoon menee. Testaamme myöhemmin uudestaan valkoisella kalalla kaupan kalatiskin tai Reko-ringin tarjooman mukaan. Sisiliaista silokampelaa tuskin löytyy, mutta kuha tai ahven voisi toimia.

Uusi resepti viikossa: 3/52. Maapähkinävoifudge

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.

Parin ruoka-ruoan jälkeen onkin jo korkea aika kokeilla jotain makeaa. Järjestyksessään kolmas #uusiruokaviikossa resepti on superhelppo fudge, joka valmistuu muutamassa minuutissa. Jähmettymistä pitää malttaa odotella vähintään tunti.

Alkuperäinen resepti löytyy ihanasta Viimeistä murua myöten -sivustolta otsikolla Superhelppo ”Snickers” fudge mikrossa. Kiitos inspiraatiosta!

Tässä #anunkeittiö'n tuunattu versio, joka on myös vegaaninen. Ei-vegaanisen version voit tehdä helposti tavallisesta voista.

Crunchy maapähkinävoifudge

1 dl crunchy-maapähkinävoita, esim. Urtekramin luomu
50 g vegaanista voita, esim. Flora Plant B+tter tai Eleplant
1,5 dl tomusokeria
2 rkl tummaa siirappia. Kuusenkerkkäsiirappi antaa fudgelle metsäisen vivahteen.
reilusti rouhittuja suolapähkinöitä 
ripaus vaniljajauhetta

Tee näin

Mittaa voi ja määpähkinävoi mikrokulhoon ja pehmennä mikrossa. 30-60 sekuntia riittää.

Sekoita joukkoon muut aineet.

Levitä fudgemassa leivinpaperille sopivan kokoiseen astiaan ja tasoita pinta. Itse käytin pienehköä, noin 5 x 10 cm kokoista muovirasiaa, jotta fudgesta tulee hieman paksumpaa. 

Koristele halutessasi suklaaraidoilla tai pinnalle ripoteltavilla pähkinöillä originaalireseptin mukaan. Anna jähmettyä vähintään tunnin ajan jääkaapissa. 

Miltä maistui?

Taivaallista! Suolaisen, makean ja crunchyn liitto on täydellinen. Ehdottomasti jatkoon. 

Kotona testiryhmässä luvattiin jo laittaa maapähkinävoi vakioartikkeliksi kauppalappuun, jottei fudgeilu ainakaan jää siitä kiinni. Todella helppo, nopea ja herkullinen! 

Uusi resepti viikossa: 2/52. Beyond Meat -burgerit

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi mukaan julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.

Tämänkertainen annos on vegaaninen. Idea kokeiluun lähti helsinkiläisessä ravintolassa nautitusta vastaavasta annoksesta. 

Resepti kannattaa lukea kokonaan ennen aloittamista - kun aloitat jo edellisenä iltana tai aamulla, on tämä annos illalla huomattavasti mukavampi toteuttaa! Punasipuli ja burgerit vaativat aikansa. 

Vegaaniset burgerit, paahdettua palsternakkaa,  valkosipulipapuja ja pikapikkelöityä punasipulia

kahdelle

2 Beyond Meat -burgerpihviä (pakaste) 
3-4 palsternakkaa

Pitkiä vihreitä papuja 
2 valkosipulinkynttä 
Vettä papujen keittämiseen

Suolaa
Pippuria

Öljyä paistamiseen ja palsternakkojen paahtamiseen 

1 punasipuli 

1-2-3 -liemi: 
0,5 dl punaviinietikkaa
1 dl sokeria
1,5 dl vettä

Lisukkeeksi vegaanista kurkkumajoneesia
Koristeluun rosepippuria

Tee näin

Sulata burgerpihvit pakkauksen ohjeen mukaan jääkaapissa. Paketti kannattaa ottaa sulamaan riittävän aikaisin, jos burgerit on tarkoitus kokata iltaruoaksi. 

Tee myös punasipulilisuke maustumaan muutama tunti aiemmin, tai mieluummin jo edellisenä iltana, jos suinkin mahdollista. 

Pikapikkelöity punasipuli valmistuu kätevästi 1-2-3 -liemessä. Pilko sipuli renkaiksi (tai puolikkaiksi). Laita sipulirenkaat puhtaaseen lasipurkkiin. Kiehauta vesi ja sokeri, lisää etikka, ja sekoita kunnes sokeri on sulanut. Kaada kuuma liemi sipulien päälle. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin tekeytymään. 

Vinkki! Jos haluat, voit tuunata liemen maustamalla sen pippurilla, yrteillä tai vaikka hunajalla. Perusliemi toimii kuitenkin mainiosti ilman mausteitakin. 

Kuori ja halkaise palsternakat pitkittäin koon mukaan noin 2-4 osaan. Levitä ne uunipellille  leivinpaperille, ja valuta päälle hieman öljyä. Rouhi päälle suolaa ja mustapippuria ja kääntele öljy ja mausteet tasaisesti kaikkiin lohkoihin. Paista 225 asteessa noin 20-25 minuuttia. Kääntele kerran, pari paistamisen aikana. 

Kun palsternakkojen paistoaikaa on jäljellä 10 minuuttia, kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja laita burgerpihvit paistumaan. Paista keskilämmöllä 5 minuuttia / puoli.

Napsi pitkistä pavuista kovat päädyt pois. Keitä papuja noin 5 minuuttia suolatussa vedessä. Rakenne saa jäädä rapsakaksi. Raasta 2 valkosipulinkynttä ja sekoita raaste tilkkaan öljyä. Valuta keitetyt pavut, kaada päälle valkosipuliöljy ja mausta suolalla.

Kokoa annokset lautaselle. Pursota pari ruusuketta vegaanista kurkkumajoneesia palsternakkojen dipiksi. Koristele rosepippurilla ja rouhaise vielä mustapippuria burgereiden päälle. 

Jos ruokailijoilla on sudennälkä, voit tarjota kylkiäisenä lisäksi esim. ranskalaisia perunoita ja salaattia. 

Miten tuunasin?

Tämän reseptin kohdalla ei oikein voi puhua tuunaamisesta, sillä kyseessä on oma variaatio ja yritelmä toteuttaa ravintolassa nautittu annos.  Muutama huomio kuitenkin: 

Itse annan burgereiden sulaa huoneenlämmössä. Otan ne pakastimesta yleensä ennen puolta päivää, jos ne on tarkoitus nauttia päivällisellä. Jos keittiö on kovin lämmin, siirrän burgerit jääkaappiin, kun ne alkavat olla lähes sulaneita. Burgerit paistan valurautapannulla, jos mahdollista. 

Miltä maistui?

Palsternakkojen makeaksi paahtunut maku, valurautapannulla hyvän pinnan saaneet pihvit, sopivasti pehmenneet, mutta kuitenkin rapsakat sipulirenkaat ja valkosipulista potkunsa saavat pavut... todella hyvää! 

Kotikeittiön versio ei kalvennut ravintolan esikuvalleen. Ehdottomasti jatkoon. 

Uusi resepti viikossa: 1/52. Marokkolainen linssikeitto

Tavoitteena - ei lupauksena - tänä vuonna on kokeilla joka viikko uutta reseptiä. Siis sellaista, jota en ole aiemmin valmistanut. Aikataulusta saa lipsua matkojen vuoksi, mutta vuoden lopussa kasassa pitäisi kuitenkin olla 52 uutta kokkailuideaa. Reseptin lisäksi julkaisuun pääsee arvio jatkoon / ei jatkoon kulloisenkin syöjäporukan tuomiosta.

Tästä lähtee. 

Viikko 1/52: Marokkolainen linssikeitto

Alkuperäinen resepti on peräisin Vegeviettelyksen sivuilta

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 porkkana
1 rkl harissaa
1 rkl ras el hanout -mausteseosta tai vastaavaa
2 rkl tomaattipyrettä
500 g tomaattimurskaa
4-5 dl vettä
2 dl punaisia linssejä
2,5 dl kaurakermaa
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
2 tl sokeria

Öljyä kasvisten kuullottamiseen

Annoksen pinnalle voit laittaa halutessasi lusikallisen kaurafraichea tai smetanaa sekä korianteria.

Tee näin

Pilko kuoritut sipulit ja porkkana pieneksi. Kuullota sipuli öljyssä, lisää valkosipuli ja porkkanat ja paista hetki. Lisää harissatahna, pyre ja mausteseos.

Lisää tomaattimurska, vesi ja huuhdotut, valutetut linssit.

Jos käytät raakoja linssejä, keittoaika on parikymmentä minuuttia. Kypsät valmiit linssit kannattaa huuhtoa hyvin ja valuttaa. Porkkanoiden pehmittyä kypsille linsseille riittää se, että ne lämpiävät keitossa. Lisää tarvittaessa vettä.

Lisää kaurakerma, suola (lipstikkasuola toimii hyvin), sokeri ja sitruunamehu. Soseuta tasaiseksi.

Miten tuunasin?

Ras el hanoutin tilalla käytin hieman vastaavaa, Dubaista tuotua mausteseosta. Tyypillisessä ras el hanoutissa, "seitsemän mausteen sekoituksessa" on kardemummaa, kuminaa, neilikkaa, kanelia, muskottipähkinää, inkivääriä, chiliä, korianteria, pippuria, paprikaa, sarviapilaa ja kurkumaa, joten tarvittaessa voit rakennella niistä itsellesi sopivan sekoituksen. Oma sekoitukseni oli aika vahvaa, mutta kaupan mausteista löytyy kuvausten mukaan mietojakin versioita.

Tomaattipyre oli päässyt loppumaan, joten sen tilalla käytin rahvaanomaisesti ketsuppia ja vastaavasti laitoin sokeria vähemmän.

Miltä maistui?

Keitto oli paksua ja lämmittävää. Ja kohtalaisen tulista. Nuoriso tykkäsi kovasti; kaikkien mielestä keitto meni heittämällä jatkoon. Itselleni keitto oli ehkä aavistuksen liian tulista. Jäin vähän arpomaan, meneekö resepti jatkoon. Mutta kylmänä talvipäivänä keitto oli juuri omiaan.

Tulisuutta sai taitettua fraichenokareella ja syömällä keiton kanssa leipää. Ehkä seuraavalla kerralla kuitenkin käytän kaupan mietoa ras el hanoutia.

Marokkolainen linssikeitto 

 

Kirjasuosikit 2023

Lukusaldo viime vuodelle oli 57 kirjaa. Luonto, saamelaisuus ja eläimet olivat hallitsevia teemoja  2023, ja joukkoon mahtui tasa-arvoa monessakin mielessä. Enemmän kuin yhden teoksen luin Kirsi Pihalta, Edith Södergranilta (toinen oli äänikirja) ja Nils-Aslak Valkeapäältä. 

Södergranin runoteos oli ainoa viime vuonna kuunneltu kirja. Toistaiseksi olen vielä vanhanaikaisesti (?) halunnut lukea kirjat paperiversioina. Tuntea paperin sormissa ja kuulla kahinan kun käännän sivua, ahmia jotkut kappaleet silmät kiiluen ja toisiin palata uudelleen hitaasti nauttien. Mutta ehkäpä äänikirjoille on nyt ovi raollaan, vaikka ensi kesän puutarhatöitä ajatellen.

Kaikki vuoden 2023 lukulistani kirjat löydät täältä. Suosikit löytyivät tällä kertaa helposti, ja tässä ne tulevat. Oliko sinun suosikkilistallasi joku näistä?

Suosikkini 2023, olkaa hyvät: 

1. Nury Turkel. Ei pakotietä. Uiguurin tarina.
2. Riitta Kylänpää. Pentti Linkola: ihminen ja legenda. 
3. Kerstin Ekman. Suden jälki.
4. Makoto Shinkai & Naruki Nagakawa. She and her cat.
5. Adam Rutherford. Lyhyt historia meistä kaikista: ihmiskunnan tarina geenien kertomana.
6. Angela Davis. Sydämeni halusi vapautta.
7. Sinead O'Connor. Muistelmat.
8. Satu Rämö. Rosa & Björk.
9. Jussi Pullinen. Mitä meille tapahtui? Näin internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme.
10. Patrick Lencioni. Viisi toimintahäiriötä tiimissä. Tarina johtajuudessa.
11. Heli Mäenpää. Arvon kissa. Suomalaisten rescue-kissojen tarinoita.
12. Shelley Read. Minne virta kuljettaa.
13. Keigo Higashino. Namiyan puodin ihmeet.
14. Brit Bennet. Mikä meidät erottaa.

Alkaneen vuoden kirjoja alan listata saman tien, kun ensimmäinen takakansi painuu kiinni. Vuoden 2024 kirjalista lähtee rakentumaan tänne. 

pic generated by AI 

Mitä kirjoja luen vuonna 2024? Lukulista

 

Viime vuoden saldo oli 57 kirjaa. Tavoitteena on tänäkin vuonna saada luettua kirja viikossa.

Genrelle tai sivumäärälle ei ole rajoituksia. Listalle pääsee, kunhan kyseessä on kirja, jonka olen saanut luettua tämän vuoden aikana. 

Kirjojen valinnassakaan ei mitään uutta. Kirjoja tulee päätymään lukupinoon kanssalukijoiden suosituksesta, Twitteristä, Helmetin lukuhaasteesta, lehtien arvosteluista, kirjallisuutta käsittelevistä jutuista tai Hesarin listoilta sekä erityisesti oman rakkaan lähikirjaston suositushyllystä. 

Aina välillä käy niin, että kun kirja pitkän ajan päästä tulee varauksesta, en voi kuin ihmetellä, että miksi olen tämän halunnut itselleni varata. (Tätä kirjoittaessa on juuri sellainen kirja menossa. Alkumetreillä, joten ehkä se siitä vielä petraantuu.)  

Listan lopusta löytyvät ne kirjat, joita en ole lukenut kokonaan. Yleensä matkaoppaita, käsityöohjekirjoja tai vastaavia. 

Tervetuloa uusi kirjavuosi! Odotan lukemattomia seikkailuja kanssasi malttamattomana.

Lukulistani 2024

1. Jyrki Kiiskinen. Nenän edessä vuori.
2. Teresa Amabile, Steven Kramer. The progress principle.
3. Sauli Miettinen. Uskomaton Aira Samulin.
4. Elisa Aaltola. Puhe eläinten puolesta.
5. Patrick Lencioni. The 6 types of working genious.
6. Juha Seppälä. Merille.
7. Kjell Westö. Molly ja Henry.
8. Nunna Kristoduli. Päiväkirjat.
9. Anna-Leena Härkönen. Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia.
10. Iida Turpeinen. Elolliset. 
11. Anna Kortelainen. Kulkija.
12. Outi Hytönen. Kairojen kosmopoliitti: Annikki Kariniemen elämä ja teot.
13. Henri Alén & Annukka Oksanen: Henkan Italia
14. Durian Sukegawa. Tokuen resepti.
15. Helena Ruuska. Mary Gallen-Kallela. Olisit villiä villimpi.
16. Michelle Obama. Minun tarinani.
17. Pirkko Kotirinta. Hilma af Klintin arvoitus. Taiteilija henkien, tieteen ja luonnon maailmassa.
18. Kari Hotakainen. Opetuslapsi.
19. Eliisa Kuusela. Leipärenessanssi: uusia tuulia hapanjuurella.
20. Pekka Sauri. Mielenrauha levottomassa maailmassa.
21. Arnold Schwarzenegger: Ajattele isosti. 7 oppia menestymiseen.
22. Sirpa Kähkönen. 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia.
23. Ritva Kovalainen, Sanni Seppo. Pohjoistuulen metsä. Kuvauksia viimeisistä luonnonmetsistä.
24. Aino Huilaja. Paluumatkalla.
25. Saku Tuominen. Ettekö te tiedä kuka minä olen.
26. Linnea Axelsson. Aednan. Maa meissä.
27. Ella-Maria Nutti. Pohjoisessa kahvi on juotu mustana.
28. Yasunari Kawabata. Lumen maa.
29. Michael Keene. Maailman suuret uskonnot.
30. Ulrica Norberg. Cat power: kissa voiman lähteenä.
31. Satu Rämö. Jakob.
32. Simo Heikkinen. Diogenes.
33. Tina Harnesk. Lumeenkylväjät.
34. Antti Tuuri. Lintujen kesyttäjä. 
35. Iman Gharagozlu. Iman ja Leena: Arkisafkaa.
36. Noora Dadu. Roolitus.
37. Panu Luukka. Tulevaisuuskyvykäs organisaatio.
38. Linnea Kuuluvainen. Metsän peitto.
39. Noora Dadu. Minun Palestiinani ja Fail.
40. Helena Juntunen. Joskus liikaa, aina liian vähän. Oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita.
41. Raija Kivimetsä. Kotikeittiön rohdot.
42. Toshikazu Kawaguchi. Ennen kuin kahvi jäähtyy.
43. Inga Magga. Puolikas. 
44. Veli-Pekka Lehtola. Entiset elävät meissä. Saamelaisten historiat ja Suomi.
45. Mikko Myllykangas. Ajatusten lähteillä: aatteiden ja oppien historiaa.
46. Sisko Ylimartimo. Marian katse.
47. Maija Laura Kauhanen. Ihmeköynnös.
48. Joel Haahtela. Marijan rakkaus.
49. Samu Kuoppa, Riina Tanskanen. Kapitalismin suuri illuusio.
50. Katja Kallio. Tämä läpinäkyvä sydän.
51. Heikki Aittokoski. Kunnon kansalainen.
52. Sanna Isto. Tonttu.
53. Paula Sankelo. Katoava jää. 
54. Björn Natthiko Lindeblad. Saatan olla väärässä ja muita oivalluksia elämästä.

Näitä kirjoja en lukenut kokonaan:

Henna Haarala. Rakkaudella, Henna - villasukkia.

Tanis Gray. Neuleiden taikaa: viralliset Harry Potter -neuleohjeet. Taianomaisia neuleohjeita, joista luin kokonaisuudessaan läpi sen yhden ohjeen, jonka aion toteuttaa. Muuten selailin ja huokailin ihastuneena. 

Harri Ahonen. Pohjois-Norjan rannikkoreitit: päiväretkiä saarilla ja vuonoilla.

Sanna Häkkänen. Pohjois-Norjan kansallispuistot.

Kari Hietalahti. Kenraali Pancho ja pojat: suuri kalottikirja.

Kaikki kolme edellistä lainasin Norjan reissua varten. Kiireessä olin varannut myös kalastukseen keskittyvän kirjan, vaikka sitä ei ollut lomareissulla luvassa...

Matias Riikonen, Matara.

Sigridur Sif Gylfadottir & Satu Rämö. Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat. Ihana neulekirja!

Aiemmat kirjavinkit löytyvät oheisista postauksista:

Vuoden 2023 lukulista

Vuoden 2022 suosikit - 15 parasta

Vuoden 2022 lukulista

Vuoden 2021 lukulista

Vuoden 2020 lukulista

2020 suosikit

Vuoden 2019 lukulista
Vuoden 2018 lukulista 
2018 suosikit