Käyttäkää ihmiset heijastinta. Oikeasti.

Nyt on taas se aika vuodesta. Aamulla lähtiessä on pimeää. Illalla tullessa on pimeää. Vihmoo paksua vettä, jäistä vettä, räntää. Tuuli heittää lehtiä etulasiin.

Täti-ihmisen iälle sopivasti olen tällä viikolla manaillut ratin takaa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden varustusta. Autoilijalla ei ole supersankarin näkökykyä eikä muita yliaisteja aavistamaan, mistä kanssakulkijat mustuudesta syöksähtävät eteen.

Laittakaa se heijastin takinliepeeseen kiikkumaan. Tai napsauttakaa nilkkaan ja ranteeseen. Milloin saataisiin laukkuihin pakolliseksi heijastavat olkahihnat?

Ihmisen ajatusmaailma muuttuu iän myötä. Heijastinasiassakin teinin mielipide nolosta killuttimesta muuttuu kuin taikaiskusta siinä vaiheessa, kun hän tulee täysi-ikäiseksi ja saa ajokortin. Ratin takaa maailma näyttää... niin, syksyllä pimeältä.

Vanha virsi, mutta taas niin ajankohtainen. Turvallista matkaa, kanssakulkijani!

Tärkeintä on asenne: että tulee aloitettua

Päivänä eräänä sain pyynnön kertoa, miten pikatreenaan. Voiko treenata oikeasti vaikkapa 20 minuutissa? Vastaus on helppo: kyllä voi. Koita vaikka vetää leukoja tai tehdä burbeita 20 minuuttia. Tiedät tehneesi.

Jos ei mennä ihan näin hardcoreen, oma lempparini on kahvakuulatreeni kotona: kolmea liikettä minuutti kerrallaan viisi kierrosta, väliin 30-60 sekunnin lepo. Treeneihin siirtymiseen ei mene aikaa - jumppavaatteet, treenimusa & just do it!  Kuulan sijaan voi treenata kehonpainoliikkeillä. Telkkarin ääressä voi suihkia menemään cross trainerilla 20-30 minuuttia. Joskus kun oikein innostun, etsin netin tarjonnasta uuden kivan treenin. Intrevallilenkkikin voi olla pikatreeni. Samalla saa raitista ilmaa. 

Kovemman treenin lisäksi pikatreenaan myös joogaa, vaikka ajatuksena pikatreeni ja mindfullness-tyyppinen harjoittelu ei heti tunnukaan sopivan yhteen. Käytän Yogobe-palvelua, josta valitsen käytettävissä olevan ajan ja liikuntatarpeen mukaisen harjoituksen. Venyttely ja foamroller-kehonhuolto onnistuu myös 20 minuutissa.

Näitä kootessa hämmästyy itsekin, kuinka monella tapaa oikeastaan voi pikatreenata. Pikatreenin saa helposti hyötyliikunnastakin, vaikkapa kävelemällä/pyöräilemällä työmatkan tai osan siitä. Joskus kauniilla ilmalla kävelen bussilta kolmisen kilometriä kotiin läppärireppu selässä. Huonolla ilmalla hyppään suosiolla junaan.

Treenin ei aina tarvitse olla vakavaa ja viedä tuntitolkulla.
Tärkein on asenne: että tulee aloitettua.

Treenikaveri <3

Tärkeintä on asenne: että tulee aloitettua

Päivänä eräänä sain pyynnön kertoa, miten pikatreenaan. Voiko treenata oikeasti vaikkapa 20 minuutissa? Vastaus on helppo: kyllä voi. Koita vaikka vetää leukoja tai tehdä burbeita 20 minuuttia. Tiedät tehneesi.

Jos ei mennä ihan näin hardcoreen, oma lempparini on kahvakuulatreeni kotona: kolmea liikettä minuutti kerrallaan viisi kierrosta, väliin 30-60 sekunnin lepo. Treeneihin siirtymiseen ei mene aikaa - jumppavaatteet, treenimusa & just do it!  Kuulan sijaan voi treenata kehonpainoliikkeillä. Telkkarin ääressä voi suihkia menemään cross trainerilla 20-30 minuuttia. Joskus kun oikein innostun, etsin netin tarjonnasta uuden kivan treenin. Intrevallilenkkikin voi olla pikatreeni. Samalla saa raitista ilmaa. 

Kovemman treenin lisäksi pikatreenaan myös joogaa, vaikka ajatuksena pikatreeni ja mindfullness-tyyppinen harjoittelu ei heti tunnukaan sopivan yhteen. Käytän Yogobe-palvelua, josta valitsen käytettävissä olevan ajan ja liikuntatarpeen mukaisen harjoituksen. Venyttely ja foamroller-kehonhuolto onnistuu myös 20 minuutissa.

Näitä kootessa hämmästyy itsekin, kuinka monella tapaa oikeastaan voi pikatreenata. Pikatreenin saa helposti hyötyliikunnastakin, vaikkapa kävelemällä/pyöräilemällä työmatkan tai osan siitä. Joskus kauniilla ilmalla kävelen bussilta kolmisen kilometriä kotiin läppärireppu selässä. Huonolla ilmalla hyppään suosiolla junaan.

Treenin ei aina tarvitse olla vakavaa ja viedä tuntitolkulla.
Tärkein on asenne: että tulee aloitettua.

Treenikaveri <3

Laita silmät kiinni ja palaa lomaan

Ensimmäinen viikko aamuherätyksineen ja kiireisine rytmeineen oli kylmä suihku. Toisen työviikon jälkeen loma tuntui kaukaiselta, ja kolmannen työviikon jälkeen viimeisetkin loma-aatokset ovat haihtuneet kokonaan säntäilyn alle. Sääkin palasi arkeen.

Tarviiko olla näin? Jaksaisiko syksyn hitusen paremmin, jos takertuisi lomafiiliksiin vaikka kerran viikossa?

Minun lomallani nautitaan kiireettömistä kävelyistä. Kuumasta hiekasta. Jopa niin kuumasta, että rantaan pitää kävellä pitkospuita tai juosta nopeasti, ettei jalkapohjia polttaisi liikaa. Meressä uimisesta, tunteesta, että henki salpautuu, kun suolainen vesi yltää napaan asti. Isoista jäätelötötteröistä, jotka alkavat sulaa nopeammin kuin ehtii syödä. Tahmeista sormista. Herkullisesta ruuasta meren kainalossa. Avomaankurkuista ja vahvanmakuisista tomaateista. Tuulesta, joka sotkee hiukset silmille. Pyöräilyn vapaudesta. Sporttaamisesta ulkona. Juttelusta viinilasin ääressä pitkinä valoisina iltoina. Yhdessäolosta, kiireettömyydestä.

Minun lomallani otetaan paljon kuvia, joihin voi palata kun vihmoo räntää vaakatasossa. Kuvia merestä, kuvia Hangosta. Siellä paistaa aina aurinko - ainakin lomafiiliksissä.

Millaisiin maisemiin, tunnelmiin, tuoksuihin ja ääniin sinä palaat, jos laitat silmät kiinni?

Voimauttavaa viikkoa!

 

Palak paneer - intialaisia herkkuja

Jo useamman päivän ajan olin ajatellut vesi kielellä palak paneeria.  Intialainen ruoka on muutenkin herkkuani, joten sunnuntain päivälliseksi valikoitui kattaus tästä hurmaavasta makumaailmasta.

Tällä kertaa ei menty aivan perinteisimmällä curryreseptillä. Saanko siis esitellä, Nunun keittiön sunnuntaimenu intialaisittain.

Sunnuntaina on aikaa kokata

Palak paneerin valmistaminen tapahtuu useammassa vaiheessa kuten monen muunkin intialaisen ruuan. Onneksi sunnuntaina on siihen aikaa.

Ensin keitin kotijuuston (paneer) vanhanajan (luomu) täysmaidosta. Seoksen jäähdyttyä valutetaan hera erilleen juustomassasta. Pashan valuttamiseen tarkoitettu harsokangas on loistava myös tähän tarkoitukseen.

Maidosta, jugurtista ja sitruunamehusta keitetään juustomassa, joka valutetaan siivilässä. Juoksettumiseen menee kymmenisen minuuttia.



 

Seuraavaksi keitin muhennoksen pinaatista ja nokkosesta, chilistä ja inkivääristä. Jäähtynyt muhennos surautetaan tasaiseksi tehosekoittimella. Lopuksi ruskistetaan sipuli, valkosipuli ja jeera, lisätään soseutetut tomaatit ja nesteen haihduttua lisätään tuorejuusto varovasti joukkoon. Viimeiseksi lisätään pinaattisose ja annetaan hautua muutama minuutti.

Palak paneer on minun herkkuni, cashewkananpoika Bombayn tapaan oli isännän toive. Ruokalajin  ainesosat kuulemma näyttivät reseptissä herkullisilta. Ja sitä ne tosiaan olivatkin. Muistinko jo mainita, että intialaisittain ruoka valmistetaan usein monessa erillisessä vaiheessa? Cashewkananpojan valmistuksessa vaiheita taisi olla tavallista useampia.

 

Valmistus aloitetaan paahtamalla kookosta, valkosipulia, inkivääriä, korianteria, jeeraa, chiliä, neilikkaa ja kanelitankoa miedolla lämmöllä. Sitten lisätään cashewpähkinät ja sipulit ja paahdetaan lisää. Seoksen annetaan jäähtyä, lisätään vettä ja hienonnetaan tahnaksi. Maustetahna kannattaa ajaa hyvin hienoksi, jottei currysta tule juoksettuneen näköistä.

Mausteseosta paistetaan pannulla öljyssä, lisätään erikseen pelkistä pähkinöistä valmistettu tahna ja annetaan paistua vielä hetki. Paksun tahnan sekaan laitetaan kananpalat, paistetaan, lisätään vettä ja haudutetaan kypsäksi. Lopuksi lisätään vielä kokonaisia cashewpähkinöitä sakean kastikkeen joukkoon. Mikä tuoksu!

Riisiä, palak paneeria ja kurkkuraitaa

Keittokirjani tietää kertoa ruokalajeissa käytettävän paljon kaala masalaa. Kaala tarkoittaa mustaa, mihin tämänkin reseptin tummat mausteet viittaavat.  Lisukkeeksi sopii riisi ja kurkkuraita, leiväksi naan.

Juuston, tahnojen ja muhennusten valmistamiseen ja jäähtymiseen eri vaiheiden välillä sekä kanacurryn kypsyttelyyn kului kaikkinensa ehkä 2,5 tuntia aikaa. Ei siis varsinaista vartissa valmista -arkiruokaa, mutta sunnuntaiherkuttelun väärti.

Iltapuhteena leivoin juuston valmistamisesta yli jääneen heran vielä limpuiksi. Tämä resepti noudatteli hämäläisen piimälimpun vanhaa reseptiä; mausteena anista ja fenkolia, voitelu siirappivedellä.










Reseptit: Camellia Panjabi. Intialainen keittokirja. 50 parasta Intian currya ja paljon muuta. Gummerus, 2003.

Kokeilussa kotijäätelö

Julian & Julien uusintakatselun voimalla äidyin testaamaan uusia reseptejä. Tänään leffafiilistely kanavoitui kotitekoiseksi jäätelöksi.

Koska päivä ei aamusta alkaen mennyt kuten Strömsössä, ei se mennyt keittiössäkään. Kookoskerma ei vatkaantunut kunnon vaahdoksi. Kanamunat eivät vatkaantuneet. (Ukkosta ilmassa?) Glukoosisiirappia* ei tietenkään ollut kotona, kun inspiraatio iski vasta kauppareissun jälkeen.

Armas siippani on joskus kategorisoinut minut arkipäivän luovaksi. Erityisesti toteutan tätä ominaisuutta keittiössä ja käsitöissä. Ja jos jäätelöä on lähdetty tekemään, sitten tuunataan reseptiä siten, että jotain jäätelön kaltaista on tuloksena.

Kerman sijaan käytin kookoskermaa. Kookosta kun löytyy maitona tai kermana kaapista aina vakiotarvikkeena. Glukoosisiirapin sijaan käytin vaahterasiirappia makeutukseen. Makuaineeksi lisäsin massaan vielä lopuksi sitruunamehua kuoriraasteen ja vaniljan lisäksi.

Jäätelömassasta tuli kuin tulikin oikein maukasta. Laakean kulhon sijaan laitoin jäätelöt suoraan muotteihin, pohjalle hieman raakasuklaanibsejä koristeeksi. Nyt odotellaan ajan kulumista ja jäätelöiden jäätymistä syömäkelpoisiksi. Ja tietysti aurinkoisia kesäpäiviä, jolloin sitruunaiset vanilja-kookosjätskipuikot pääsevät oikeuksiinsa.

Nunun tuunattu kotijäätelö

200 ml kookoskermaa
250 g rahkaa
2 kananmunaa
1/2 dl sokeria
(1 dl glukoosisiirappia // vajaa 1dl vaahterasiirappia)
1/2 sitruunan mehu
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl vaniljaa // 2 tl vaniljasokeria


Vatkaa kookoskerma vaahdoksi. Lisää kermaan rahka.
Vatkaa kananmunat, sokeri ja glukoosisiirappi vaahdoksi.
Yhdistä seokset varovasti ja sekoita loput aineet joukkoon.
Kaada jäätelömuotteihin tai kulhoon ja pakasta vähintään 4 tuntia.
Jos pakastat jäätelön isoon kulhoon, sekoittele aluksi massaa puolen tunnin välein 2-3 kertaa.

Alkuperäinen resepti: Pirkka / K-ruoka

(*Mitä ylipäänsä on glukoosisiirappi? Tunnustettakoon, että vaikka viihdyn paljon ja erinomaisesti keittiössä, mieluummin leivon ja laitan ruokaa. Bravuuriini pullaan ei ole tarvittu minkäänlaista siirappia. Sen verran jäi kaivelemaan, että piti turvautua KVG:n apuun. Kerrottakoon muillekin, että glukoosisiirappi estää suurten jääkiteiden muodostumista ja edesauttaa hileettömän rakenteen aikaansaamista jäädytetyissä jälkiruoissa.)

Edellinen kokkailupostaus: Kirjassa ja itse tehtynä

We'll always have Paris

Vietimme minilomaa Pariisissa helatorstaiviikonloppuna. Kolme kokonaista päivää puolison kanssa kahdestaan lomaillen.

Tämän kertainen matka oli neljäs käyntini Pariisissa. Kaikki pakolliset nähtävyydet oli jo nähty aiemmilla reissuilla. Ennakkosuunnitelma oli se, että suunnitelmia ei olisi. Varasimme aikaa kuljeskella ja katsella, käydä lempipaikoissa, ilman pitkää listaa 'pakollisista' kohteista. Nauttia katukahviloiden tunnelmista latten ja croissantin tai kuohuvan muodossa elämänmenoa katsellen ja pitkään keskustellen, johon arjen kiireessä liian harvoin riittää jaksamista.

Ei niin vanhaa, ettei jotain uuttakin. Turistioppaan kartan ulkopuolelta 16. kaupunginosassa tutustuimme ihastuttavaan museoon, jossa on maailman suurin Monet-kokoelma. Musée Marmottan Monet oli loistava paikka sopivan metromatkan päässä. Ei yhtään ruuhkaa, kaunis ja sopivan kokoinen museo, jonka kaikki teokset jaksoi kiertää. Monet'n maalauksia pitää katsoa kauempaa, jotta ne pääsevät täysin oikeuksiinsa.

Sacre Coeurin portaat on yksi lempipaikoistani, johon tälläkin kertaa kävelimme aistimaan tunnelmaa ja katselemaan näkymästä rakkauden kaupungin yli. Notre Damessa sytytimme isälleni kynttilän, ja Saint Chapellessakin poikkesimme.

Kesäisen lämpimästä säässä nautimme Luxembourgin puistossa patonkia, juustoja ja tietenkin shampanjaa ja mansikoita yhtenä matkapäivänä. Seuraavalla kerralla vuokraamme laivatkin uitettavaksi.

We'll always have Paris. Tulee vielä viideskin kerta. Ja useampi.

Yksi lempipaikoista. Sacre Coeur.

Unelma-aamiainen katukahvilassa. Loistavat croissantit ja lattet.

Ja välillä kuohuvaa...

Kirpputorireissun musiikista vastasi posetiivari

Luxembourgin puistossa ei voi olla ajattelematta Edelfeldtin maalausta 

Hyvä kiertämään

Myöhässä tunnille tullut kanssajoogi on väsynyt. Stressi työstä, opiskelusta, kotiprojektista ja ylimääräisistä työtehtävistä, joille ei ole osannut sanoa ei, painaa päälle. Hyvät neuvot joogaopettajalta ovat enemmän kuin tarpeen.

Mieleen tulvahtivat väkevästi omat riittämättömyyden tunteet sydäntalvelta, kun kamppailin hankalan työtilanteen kanssa. Ahdistukseen auttoi osaltaan stressin hallintaan tarkoitettu joogakirja harjoituksineen. Kysyin kanssajoogilta, haluaisiko hän kirjan lainaksi, sillä olinhan itse saanut siitä hyviä vinkkejä. Hieman hämmentyneenä hän kiitti tarjouksesta, ja kävelimme joogan jälkeen yhdessä hakemaan kirjaa meiltä. Kirjan lisäksi sujautin kassiin purkillisen oman keittiön omenahilloa.

Myöhemmin illalla sain tekstiviestin, jossa kiitettiin yllättävästä lämmöstä ja välittämisestä. Nyt oli minun vuoroni hämmentyä kiitollisena.

Uskon hyvän laittamiseen kiertoon. Uskon siihen, että jokaisella pienellä teolla - niin hyvällä kuin pahallakin - on oma merkityksensä. Uskon siihen, että yksikin ihminen voi vaikuttaa. Muutoskin alkaa aina yhdestä.

Luulen, että olen löytänyt oman tarkoitukseni. Minun Why'ni on tuottaa hyvää muille. Työelämässä se on jättää jokainen työpaikka tai tehtävä hieman paremmaksi kuin siihen tullessani.  

 

Omatekoinen islantilaisvillapaita on paras villis ikinä

Toin Islannista marraskuussa kassillisen ihanaa Alafosslopi-villalankaa, paksua ja vanhanaikaisen tuntuista. Ajatuksena oli neuloa itselleni (kyllä, joskus myös itselle) ihastuttava islantilaisvillapaita. Ohjetta en samasta lankakaupasta ostanut - kielitaito ei vielä ihan riittänyt ohjeen tulkkaamiseen.

Suomesta löytyi onneksi hyvä kirja islantilaisvillapaitojen ohjeita omalla äidinkielellä (Islantilaisia neuleita, Vésdís Jónsdóttir). Verkkokauppatilaus Lankavasta kopsahti nopeasti kotiin. Ohjeet ja langat - check. Sitten vain ylittämään itsensä ja kutomaan islantilaisvillapaitaa ensimmäistä kertaa ikinä.

Paksulla langalla työ joutui nopeasti. Ohjeissa mietityttänyt pyöröneuleena tehdyn alaosan yhdistäminen hihoihin ja kaarrokkeen tekeminen yhtenä kappaleena olikin toteutettuna paljon kätevämpää kuin luettuna. Kainaloiden silmikointikin oli simppelimpi juttu kuin ensi kertaa ohjeesta tavattuna olisi voinut päätellä. Jonkin verran joutui hakemaan oikeata langan kireyttä kirjoneuleessa, mutta käyttökelpoista jälkeä tuli. Itse tehty saa näyttää - itsetehdyltä.

Omatekoista villistähän on suorastaan velvollisuus käyttää. Islantilaisneule on lämmin ja mukava ulkoillessa. Ja se palaute! Tuiki tuntemattomat ihmiset pysäyttävät kaupassa, kehaisevat villapaitaa ja kysyvät onko se itse tehty.

Jos siis sinä, hyvä lukija, emmit islantilaisvillapaidan neulomisen aloittamista, suosittelen! Aloita rohkeasti. Työ tekijäänsä neuvoo, ja paksulla langalla neule valmistuu nopeammin kuin uskotkaan.

Jämälangoista toteutin villapaidan kuviota muuntelemalla paidan pariksi tumput. Ehkä vilukissan tassutkin pysyvät lämpimänä ensi talvena.

Näistä käsitöistä olen aidosti ylpeä. Minä osasin.

Kaikki on vaikeaa ennen kuin se on helppoa

Hämmästellen totesin tänään, että vuodesta on kohta takana ensimmäinen kuukausi. Mummollani oli tapana sanoa, että aika kulkee nopeammin vuosi vuodelta. Niin se taitaa olla. Toinen vaihtoehto on, että itselläni on tahti hidastunut. Ehkä sillä on jotain tekemistä muutoksen ja henkilökohtaisen kasvun kanssa? Se kun vie aina aikaa.

Oppimista on mahtunut tammikuuhun niin että otsalohkoa kiristää. Töissä uusi projekti alkaa kirkastua pala palalta. Ketterää kehitystä on opiskeltu kaksi päivää, ja viikon kuluttua starttaa voimakirjan teko.

Edellisviikon superonnistunut jalkatreeni salilla palautti mieleen 80-luvun kuntosalimeiningin ja  vahvan poltteen päästä treenaamaan. Saman fiiliksen, jota Flashdance tai Rocky buustasivat.  Inspiraationi lähde muuten noina aikoina oli Marjo Selin, jonka lehdestä leikattu kuva oli liimattu treenivihkon kanteen. (Ei ollenkaan huono kuva patistamaan treenin pariin tänäkään päivänä.)

Joogassa onnistui ensimmäistä kertaa helposti Chaturangadandasana ja 4 minuutin päälläseisonta seinää vasten. Voimaa on tullut lisää, vaikka jooga-asanoissa paljon on kiinni päivästäkin. Joskus ei vain onnistu.

Vuoden alkajaisiksi on pitänyt palautella itseään myös ruokavalioruotuun joulun herkuttelun jälkeen. Mutta koska elämästä pitää osata nauttia, kerrottakoon, että olen oppinut uuden lempijälkiruoan. Kerrosvanukas granaattiomenasta Tiian Karkkipäivä-ohjeella onnistuu aina ja toimii hyvin myös pakastemansikoista tai vaikka appelsiinista - myös ilman kerroksia.

Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.— Mike Dooley
Kuukauteen mahtuu monta kasvun aihiota, kun niitä rupeaa miettimään. Mitä sinä aiot tehdä seuraavaksi?

Hyvää vuotta 2016!

Tavoistani poiketen en tehnyt yhtään uuden vuoden lupausta. Minusta tuntuu,  että yhdelle naiselle on riittävästi, että jaksaa jatkaa viime vuoden matkaa. Kasvulle on vielä tilaa.

Vuosi 2015 oli raskas. Kevään kunniaksi katkaistut pitkät kutrit olivat ensimmäinen 'iso' muutos. Sen jälkeen tuli personal trainer, blogi ja uusi työpaikka. Vuoteen on mahtunut sairautta ja mustia hetkiä, kihlajaisia, ensirakkautta, matkakokemuksia. Jälkikasvu on aloittanut autokoulun. Miten vanhan se minusta tekee?

Maailman tilanne ei ole kohottanut mielialaa. Sotauutiset, inhimilliset kriisit, pakolaistilanne, ympäristön tila. Ihmisten piittaamattomuus ja kovuus painaa hartiat kyyryyn. Olen ollut kaikesta väsynyt ja tarvinnut apua. Kiitos ystävät ja rakkaat. Toivottavasti olen voinut sitä antaa takaisinkin.

Uusi työ on vienyt enemmän voimia kuin arvelin. Niinhän se uuden oppimisen kanssa aina on. Sen lisäksi, että työ tuo uutta kasvua ammatilliselle minälle, kaikki muutkin kokemukset ja tekemiset kasvattavat meitä ihmisinä.

Vuonna 2015 koin köyhän, kurjan ja pelottavankin, mutta luonnoltaan lumoavan Dominikaanisen tasavallan, Krakovan davinceineen ja Islannin jäätiköineen. Jos yksi sielunmaisemani on  Italiassa, toinen voisi hyvin olla kylmässä lumen ja jään maisemassa, jäätiköllä. Siellä sydän täyttyi.

Treenaamisen kautta kolkuttelin mukavuusalueiden reunoja lujasti. Lihakset jomottavina olen hämmästellut, että selvitinpähän tämänkin. Uusina tuttavuuksina lukulistoille pääsivät Haruki Murakami ja Peter Hoeg. Joogassa koin ahaa-elämyksiä, ja ystävän kanssa kierrettiin useampikin VHB:n keikka. Hämmästyttävä vuosi 2015!

Uusi, yhtä hämmästyttävä edessä. Vielä tunnen oloni hieman varautuneeksi tästä kaikesta, mutta silti:
Tervetuloa kaikki, mikä minulle on tarkoitettu.

Hyvää alkanutta vuotta 2016!

Jouluna 2015