Kaikki on vaikeaa ennen kuin se on helppoa

Hämmästellen totesin tänään, että vuodesta on kohta takana ensimmäinen kuukausi. Mummollani oli tapana sanoa, että aika kulkee nopeammin vuosi vuodelta. Niin se taitaa olla. Toinen vaihtoehto on, että itselläni on tahti hidastunut. Ehkä sillä on jotain tekemistä muutoksen ja henkilökohtaisen kasvun kanssa? Se kun vie aina aikaa.

Oppimista on mahtunut tammikuuhun niin että otsalohkoa kiristää. Töissä uusi projekti alkaa kirkastua pala palalta. Ketterää kehitystä on opiskeltu kaksi päivää, ja viikon kuluttua starttaa voimakirjan teko.

Edellisviikon superonnistunut jalkatreeni salilla palautti mieleen 80-luvun kuntosalimeiningin ja  vahvan poltteen päästä treenaamaan. Saman fiiliksen, jota Flashdance tai Rocky buustasivat.  Inspiraationi lähde muuten noina aikoina oli Marjo Selin, jonka lehdestä leikattu kuva oli liimattu treenivihkon kanteen. (Ei ollenkaan huono kuva patistamaan treenin pariin tänäkään päivänä.)

Joogassa onnistui ensimmäistä kertaa helposti Chaturangadandasana ja 4 minuutin päälläseisonta seinää vasten. Voimaa on tullut lisää, vaikka jooga-asanoissa paljon on kiinni päivästäkin. Joskus ei vain onnistu.

Vuoden alkajaisiksi on pitänyt palautella itseään myös ruokavalioruotuun joulun herkuttelun jälkeen. Mutta koska elämästä pitää osata nauttia, kerrottakoon, että olen oppinut uuden lempijälkiruoan. Kerrosvanukas granaattiomenasta Tiian Karkkipäivä-ohjeella onnistuu aina ja toimii hyvin myös pakastemansikoista tai vaikka appelsiinista - myös ilman kerroksia.

Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.— Mike Dooley
Kuukauteen mahtuu monta kasvun aihiota, kun niitä rupeaa miettimään. Mitä sinä aiot tehdä seuraavaksi?