Tiibetiläinen äänijooga ja muita uusia kokemuksia

Sunnuntai, kello soi 6.45. Uninen ajatus, että miksi niin aikaisin, kun töihin ei tarvi kiiruhtaa. Kiskottelen aamuhetken kissan kanssa lämpimässä peiton alla. Sitten treenikamppeet päälle ja aamukahvin jälkeen kohti Kaapelia ja Joogafestareita. Siinä siis syy herätyskellon aikaiseen soittoon.

Junassa on muitakin joogamatto olalla. Sataa lunta. Väsyttää vähän, mutta olo on utelias: festareilla pääsee tutustumaan lajeihin ja opettajiin, jotka ovat itselle uusia. Jonotusruuhkan ohittaakseni olen tällä kertaa varannut kaksi tuntia ennakkoon - aamun ensimmäiset tietenkin.

Ensimmäinen tunti on yin-joogaa. Laji on tuttu, mutta opettaja uusi ja opetuskieli englanti.
Toinen tunti on tiibetiläistä äänijoogaa. Tiibet kyllä kuuluu niihin paikkoihin, jotka haluan vielä nähdä, mutta äänijooga?  Mantroja? Tiibetiläistä kirtania? Äänikulhojen soittoa? En tiennyt yhtään, mitä odottaa.

Pyhät tavut

Tunnin aluksi teoriaa ei ehditty käydä pitkästi läpi. Tutustuisimme tiibetiläiseen äänijoogaan lähinnä omakohtaisen kokemuksen kautta. Äänen resonoinnin pitäisi mm. vahvistaa yhteyksiä myönteisiin ominaisuuksiin.

Harjoitus kulki kohdistamalla pyhä tavu aina kuhunkin chakraan, Jokaiselle chakralle on oma tavunsa.  Aloitimme kohdistamalla tavun kolmanteen silmään, sen jälkeen kurkkuchakraan, sydänchakraan, navan korkeudelle ja juurichakraan. Kukin resonoi tavua jatkuvana virtana omalla tahdillaan. Sointukulhon kilahduksella hiljennyttiin kuulemaan seuraava tavu ja ohjeet.

Pitkä istuminen kangisti lonkat, vaikka välillä noustiinkin verryttelemään. Lievästä puutumisesta huolimatta tunti kului nopeasti. Luokallinen ihmisiä lausumalla värähteleviä tavuja voimakkaasti yhteen ääneen oli vahva kokemus.

Sopiva määrä energiaa

Kolmantena tuntina pääsin varsin vähällä jonottamisella ex tempore kokeilemaan mindfulness-joogaa MBSR (Mindfulness Based Stress Reduction) menetelmässä. Hidasta, keskittyvää. Liikkeet eivät olleet juuri liikkeitä ollenkaan, mutta keskittivät huomion olennaiseen. Tutkimme, mikä on sopiva määrä energiaa, jolla liike toteutuu tarkoituksenmukaisesti, liikoja pinnistelemättä. Miten malttaa hellittää, olla tietoinen juuri tästä hetkestä.

Tarpeellista pysähtymistä hektisen juoksun sijaan. Liekö tunneilla ollut osuutta asiaan, mutta messupäivän jälkeen olin valmis päiväunille. Ilman tavuja, sen kummempia hötkyämättä.

Hellitetään vähän. Ihanaa viikkoa!

http://www.joogafestival.fi/

Tärkeintä on asenne: että tulee aloitettua

Päivänä eräänä sain pyynnön kertoa, miten pikatreenaan. Voiko treenata oikeasti vaikkapa 20 minuutissa? Vastaus on helppo: kyllä voi. Koita vaikka vetää leukoja tai tehdä burbeita 20 minuuttia. Tiedät tehneesi.

Jos ei mennä ihan näin hardcoreen, oma lempparini on kahvakuulatreeni kotona: kolmea liikettä minuutti kerrallaan viisi kierrosta, väliin 30-60 sekunnin lepo. Treeneihin siirtymiseen ei mene aikaa - jumppavaatteet, treenimusa & just do it!  Kuulan sijaan voi treenata kehonpainoliikkeillä. Telkkarin ääressä voi suihkia menemään cross trainerilla 20-30 minuuttia. Joskus kun oikein innostun, etsin netin tarjonnasta uuden kivan treenin. Intrevallilenkkikin voi olla pikatreeni. Samalla saa raitista ilmaa. 

Kovemman treenin lisäksi pikatreenaan myös joogaa, vaikka ajatuksena pikatreeni ja mindfullness-tyyppinen harjoittelu ei heti tunnukaan sopivan yhteen. Käytän Yogobe-palvelua, josta valitsen käytettävissä olevan ajan ja liikuntatarpeen mukaisen harjoituksen. Venyttely ja foamroller-kehonhuolto onnistuu myös 20 minuutissa.

Näitä kootessa hämmästyy itsekin, kuinka monella tapaa oikeastaan voi pikatreenata. Pikatreenin saa helposti hyötyliikunnastakin, vaikkapa kävelemällä/pyöräilemällä työmatkan tai osan siitä. Joskus kauniilla ilmalla kävelen bussilta kolmisen kilometriä kotiin läppärireppu selässä. Huonolla ilmalla hyppään suosiolla junaan.

Treenin ei aina tarvitse olla vakavaa ja viedä tuntitolkulla.
Tärkein on asenne: että tulee aloitettua.

Treenikaveri <3

Tärkeintä on asenne: että tulee aloitettua

Päivänä eräänä sain pyynnön kertoa, miten pikatreenaan. Voiko treenata oikeasti vaikkapa 20 minuutissa? Vastaus on helppo: kyllä voi. Koita vaikka vetää leukoja tai tehdä burbeita 20 minuuttia. Tiedät tehneesi.

Jos ei mennä ihan näin hardcoreen, oma lempparini on kahvakuulatreeni kotona: kolmea liikettä minuutti kerrallaan viisi kierrosta, väliin 30-60 sekunnin lepo. Treeneihin siirtymiseen ei mene aikaa - jumppavaatteet, treenimusa & just do it!  Kuulan sijaan voi treenata kehonpainoliikkeillä. Telkkarin ääressä voi suihkia menemään cross trainerilla 20-30 minuuttia. Joskus kun oikein innostun, etsin netin tarjonnasta uuden kivan treenin. Intrevallilenkkikin voi olla pikatreeni. Samalla saa raitista ilmaa. 

Kovemman treenin lisäksi pikatreenaan myös joogaa, vaikka ajatuksena pikatreeni ja mindfullness-tyyppinen harjoittelu ei heti tunnukaan sopivan yhteen. Käytän Yogobe-palvelua, josta valitsen käytettävissä olevan ajan ja liikuntatarpeen mukaisen harjoituksen. Venyttely ja foamroller-kehonhuolto onnistuu myös 20 minuutissa.

Näitä kootessa hämmästyy itsekin, kuinka monella tapaa oikeastaan voi pikatreenata. Pikatreenin saa helposti hyötyliikunnastakin, vaikkapa kävelemällä/pyöräilemällä työmatkan tai osan siitä. Joskus kauniilla ilmalla kävelen bussilta kolmisen kilometriä kotiin läppärireppu selässä. Huonolla ilmalla hyppään suosiolla junaan.

Treenin ei aina tarvitse olla vakavaa ja viedä tuntitolkulla.
Tärkein on asenne: että tulee aloitettua.

Treenikaveri <3

Hyvä kiertämään

Myöhässä tunnille tullut kanssajoogi on väsynyt. Stressi työstä, opiskelusta, kotiprojektista ja ylimääräisistä työtehtävistä, joille ei ole osannut sanoa ei, painaa päälle. Hyvät neuvot joogaopettajalta ovat enemmän kuin tarpeen.

Mieleen tulvahtivat väkevästi omat riittämättömyyden tunteet sydäntalvelta, kun kamppailin hankalan työtilanteen kanssa. Ahdistukseen auttoi osaltaan stressin hallintaan tarkoitettu joogakirja harjoituksineen. Kysyin kanssajoogilta, haluaisiko hän kirjan lainaksi, sillä olinhan itse saanut siitä hyviä vinkkejä. Hieman hämmentyneenä hän kiitti tarjouksesta, ja kävelimme joogan jälkeen yhdessä hakemaan kirjaa meiltä. Kirjan lisäksi sujautin kassiin purkillisen oman keittiön omenahilloa.

Myöhemmin illalla sain tekstiviestin, jossa kiitettiin yllättävästä lämmöstä ja välittämisestä. Nyt oli minun vuoroni hämmentyä kiitollisena.

Uskon hyvän laittamiseen kiertoon. Uskon siihen, että jokaisella pienellä teolla - niin hyvällä kuin pahallakin - on oma merkityksensä. Uskon siihen, että yksikin ihminen voi vaikuttaa. Muutoskin alkaa aina yhdestä.

Luulen, että olen löytänyt oman tarkoitukseni. Minun Why'ni on tuottaa hyvää muille. Työelämässä se on jättää jokainen työpaikka tai tehtävä hieman paremmaksi kuin siihen tullessani.  

 

Kaikki on vaikeaa ennen kuin se on helppoa

Hämmästellen totesin tänään, että vuodesta on kohta takana ensimmäinen kuukausi. Mummollani oli tapana sanoa, että aika kulkee nopeammin vuosi vuodelta. Niin se taitaa olla. Toinen vaihtoehto on, että itselläni on tahti hidastunut. Ehkä sillä on jotain tekemistä muutoksen ja henkilökohtaisen kasvun kanssa? Se kun vie aina aikaa.

Oppimista on mahtunut tammikuuhun niin että otsalohkoa kiristää. Töissä uusi projekti alkaa kirkastua pala palalta. Ketterää kehitystä on opiskeltu kaksi päivää, ja viikon kuluttua starttaa voimakirjan teko.

Edellisviikon superonnistunut jalkatreeni salilla palautti mieleen 80-luvun kuntosalimeiningin ja  vahvan poltteen päästä treenaamaan. Saman fiiliksen, jota Flashdance tai Rocky buustasivat.  Inspiraationi lähde muuten noina aikoina oli Marjo Selin, jonka lehdestä leikattu kuva oli liimattu treenivihkon kanteen. (Ei ollenkaan huono kuva patistamaan treenin pariin tänäkään päivänä.)

Joogassa onnistui ensimmäistä kertaa helposti Chaturangadandasana ja 4 minuutin päälläseisonta seinää vasten. Voimaa on tullut lisää, vaikka jooga-asanoissa paljon on kiinni päivästäkin. Joskus ei vain onnistu.

Vuoden alkajaisiksi on pitänyt palautella itseään myös ruokavalioruotuun joulun herkuttelun jälkeen. Mutta koska elämästä pitää osata nauttia, kerrottakoon, että olen oppinut uuden lempijälkiruoan. Kerrosvanukas granaattiomenasta Tiian Karkkipäivä-ohjeella onnistuu aina ja toimii hyvin myös pakastemansikoista tai vaikka appelsiinista - myös ilman kerroksia.

Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.— Mike Dooley
Kuukauteen mahtuu monta kasvun aihiota, kun niitä rupeaa miettimään. Mitä sinä aiot tehdä seuraavaksi?

Hyvää vuotta 2016!

Tavoistani poiketen en tehnyt yhtään uuden vuoden lupausta. Minusta tuntuu,  että yhdelle naiselle on riittävästi, että jaksaa jatkaa viime vuoden matkaa. Kasvulle on vielä tilaa.

Vuosi 2015 oli raskas. Kevään kunniaksi katkaistut pitkät kutrit olivat ensimmäinen 'iso' muutos. Sen jälkeen tuli personal trainer, blogi ja uusi työpaikka. Vuoteen on mahtunut sairautta ja mustia hetkiä, kihlajaisia, ensirakkautta, matkakokemuksia. Jälkikasvu on aloittanut autokoulun. Miten vanhan se minusta tekee?

Maailman tilanne ei ole kohottanut mielialaa. Sotauutiset, inhimilliset kriisit, pakolaistilanne, ympäristön tila. Ihmisten piittaamattomuus ja kovuus painaa hartiat kyyryyn. Olen ollut kaikesta väsynyt ja tarvinnut apua. Kiitos ystävät ja rakkaat. Toivottavasti olen voinut sitä antaa takaisinkin.

Uusi työ on vienyt enemmän voimia kuin arvelin. Niinhän se uuden oppimisen kanssa aina on. Sen lisäksi, että työ tuo uutta kasvua ammatilliselle minälle, kaikki muutkin kokemukset ja tekemiset kasvattavat meitä ihmisinä.

Vuonna 2015 koin köyhän, kurjan ja pelottavankin, mutta luonnoltaan lumoavan Dominikaanisen tasavallan, Krakovan davinceineen ja Islannin jäätiköineen. Jos yksi sielunmaisemani on  Italiassa, toinen voisi hyvin olla kylmässä lumen ja jään maisemassa, jäätiköllä. Siellä sydän täyttyi.

Treenaamisen kautta kolkuttelin mukavuusalueiden reunoja lujasti. Lihakset jomottavina olen hämmästellut, että selvitinpähän tämänkin. Uusina tuttavuuksina lukulistoille pääsivät Haruki Murakami ja Peter Hoeg. Joogassa koin ahaa-elämyksiä, ja ystävän kanssa kierrettiin useampikin VHB:n keikka. Hämmästyttävä vuosi 2015!

Uusi, yhtä hämmästyttävä edessä. Vielä tunnen oloni hieman varautuneeksi tästä kaikesta, mutta silti:
Tervetuloa kaikki, mikä minulle on tarkoitettu.

Hyvää alkanutta vuotta 2016!

Jouluna 2015

Sunnuntaina joogafestareilla

Sunnuntaiaamuni alkoi joogafestareilla Anandasta tutun Maria Totron hyväksyvällä ja läsnäolevalla joogaharjoituksella. Tietoisen hengityksen ja joogaliikkeiden kautta etsittiin keskittymistä ja läsnäoloa. Hengitimme sisään juuri tätä hetkeä. Periaate toimi. Oli helppo keskittyä juuri nyt, juuri tähän silmänräpäykselliseen. 

Kaikkiaan joogatiloja oli Messukeskuksessa käytössä kuusi. Aamun ensimmäiselle lempeälle tunnille olisi mahtunut lisääkin joogaajia. Mahtoikohan muissa olla täydempää heti aamusta? (Toisaalta kello 10.30 alkava tunti ei ole mielestäni niin kovin aikaisin edes sunnuntaina…)

Toinen tunti perään oli Sini Perttulan Seasonal Yin –joogaa. Ajatuksena vuodenaikajooga tuntui hyvältä. Jotain energisoivaa, toisaalta hellivää ja lempeää syksyyn.  Body Clock Yin Flow pyrkii tasapainottamaan kehon meridiaanijärjestelmän. Intia ja Kiina, jooga ja akupisteet samassa tunnissa. Hyvä kokemus!

Fengshui jäi messuhulinan varjoon

Tänä syksynä joogafestarit olivat mukana I Love Me –messuilla. Tunnit pidettiin messuhallissa, josta joogatiloiksi oli irtoseinillä erotettu sopivia koppeja. Tilaa asanaharjoitukselle oli hyvin, mutta pienen miinuksen järjestelyt saavat melusta. Äänentoistolaitteista huolimatta piti pinnistellä kuullakseen, mitä piti tehdä. Messujärjestelyissä muuten ei valittamista, vaikkakin perinteisempi Kaapelin rosoinen tila ja vain joogaan keskittyvä sisältö sopii tyyliltään ja tunnelmaltaan minun joogagenreeni paremmin.

Kokeile välillä jotain uutta

Välillä tekee hyvää kokeilla jotain ihan muunlaista kuin omaa lajiani, iyengaria. Kiitän joogafestivaaleja tästä mahdollisuudesta, samalla kun kiitän opettajia, itseäni ja kanssajoogaajia hyvästä harjoituksesta, lahjasta itselle. Läsnäoloharjoituksen vien mukanani arkeen Marian veikeän soturiheijastimen kanssa.

Kuva: http://www.whatsapp360.com/mahatma-gandhi-quotes-images-for-whatsapp-dp/

Mikä on paras tapa käyttää jäljellä olevat vuotesi?

Aamun meiliboxista pomppasi esiin Ajatusten aamiaisen Kysymyksiä itselle. Yhdeksän kysymystä, sinänsä simppeleitä, mutta voivat johtaa varsin syville vesille. Näin kävi kysymyksen Mikä on paras tapa käyttää jäljellä olevat vuotesi kanssa.

Jäljellä olevat vuodet. Paljonko niitä mahtaa olla? Mitä niillä haluaisin tehdä?

Mieleen tulvahtaa kuvia Tiibetistä. Lumihuippuisia vuoria, sininen taivas, kirkas vesi. Mykistävä maisema hankalan taipaleen takana.  

Seuraava mielikuva on upeasta rannasta. Ei ketään muita, vain hiekkaa, merta ja minä jossain upeassa jooga-asanassa. 

Ja sitten: mökinmuorin kahvila, vanha puuhuvila kenties, jossa on oman keittiön kotipullaa ja kakkuja, käsitöitä ja kissanpentuja.

Unelmakuvien tulvan jälkeen ajatuksia alkaa rajoittaa totuttu normipatteristo. Mitä teen nyt noihin tunnelmiin verrattuna? Käyn töissä, hoidan kodin ja perheen, harrastuksetkin, osallistun hyvän tekemiseen kykyni mukaan. Sitten eläkkeellä teen…  Mitä? Väännän itseni nykyistä helpommin jooga-asentoihin? Vaellan seitsemänkymppisenä Tiibetissä? Täytän päiväni vapaaehtoistyöllä? Yeah, right.

Kuuntele tarkkaan, mitä vastaat. Sen jälkeen tiedätkin, mitä tehdä.

Unelmoin monesta asiasta, mutta ne tärkeät asiat ovat silti juuri tässä ja nyt. Ehkä se onkin se juttu. Olla tyytyväinen siihen mitä on. Ja samalla miettiä, miten valmistautua unelmien toteuttamiseen. 

Voit alkaa määrätietoisesti rakentaa mahdollisuuksia unelmien toteutua - sitten kun niiden aika on. Se on eri asia, kuin lykätä asioita ympäripyöreään tulevaisuuteen sitku-ajattelulla.

Taitoa on myös se, ettei kaikkea tarvitse saada heti nyt. 

Tämän jälkeen tiedänkin, mitä tehdä. Aloitan levittämällä joogamaton.

 Maisema Tiibetistä, 2010. Kuva: Lotta Vihriälä.
Lähde: dalailama2011wordpress.com.

Tadasana Urdhva Hastasana

Joka kesäkuu vakiotuntien päättyessä pyhästi lupaan ja vannon joogaavani koko kesän. Mielikuvissani leväytän joogamaton auki puutarhaan aamuvarhaisella. Linnut laulavat ja auringon lämpimät säteet hiipivät kuivaamaan kasteen nurmelta samalla kun sujuvasti hengityksen tahdissa liikun asanasta toiseen.

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempi. Joogamatto aukeaa kyllä muutaman kerran kesässä, mutta ei joka päivä. Yleensä vasta silloin, kun selkää kolottaa ja paikat tuntuvat normaalia kankeammilta.

Kahtena kesänä olen kokeillut virtuaalijoogaohjausta. Yogoben videot toimivat hyvinä motivaattoreina. Ohjelmista voi valita mieluisen ohjaajan, joogalajin ja harjoituksen keston. 15 minuutin capuccinoharjoituksella on joinain aamuina herätty energiseen aamuun, 10 minuutin rentoutushetkellä päästy levolliseen uneen.

Syksyn joogatunnit starttasivat Erällä eilen 31.8. Timo-ohjaajamme halusi nähdä, missä olemme pitkän kesätauon jälkeen. Kummasti seisomasarjan, kiertojen ja eteentaivutusten jälkeen oli hiki. Mutta jotain sykähdyttävää oli tapahtunut. Kesäkauden satunnaiset kotijoogatuokiot ja treenaus personal trainerin kanssa saivat ensimmäisen tunnin sujumaan tavanomaista  helpommin. Poskien punoituksen kanssa samaa tahtia nousi pulppuava, lapsenomainen innostus. Tämä iyengarjooga on minun lajini. Minun rakas harrastukseni. Ei haittaa, ettei osaa. Jooga on lahja keholle, ei egolle.

Sen avulla puuhevosesta on pitkän ja sitkeän työstämisen kautta saatu piirun verran venyvämpi. Toivottavasti myös henkisesti.

B.K.S. Iyengar, 1918 - 2014, oli iyengarjoogan perustaja, joka harjoitti ja opetti lajia yli 75 vuotta.

Lisätietoja B.K.S. Iyengarista