Sunnuntaikokkailuja: Peposo

Urheiluviikonlopun kruunaa perheen kesken nautittu yhteinen sunnuintaipäivällinen. Mikä sopisikaan paremmin, kuin pitkään hauduteltu pataruoka - ja #anunkeittiössä tietysti italialaisittain.

Ruuan valmisteluun ei kulu pitkää aikaa, mutta karjalanpaistin tapaan pata saa muhia uunissa useamman tunnin. Runsasta pippurimäärää ei kannata kavahtaa - potkua tulee juuri sopivasti. Kannattaa muistaa, että huono punaviini on huono punaviini myös ruuassa.

Peposon resepti on alkujaan keskiaikainen muotiruoka.

Peposo - firenzeläinen pippurinen lihapata

1 kg naudan paistia
3 rkl mustapippuria
3 rkl vehnäjauhoja
1/2 dl oliiviöljyä
3 porkkanaa
1 iso sipuli
5 valkosipulinkynttä
3-5 salvianlehteä
2 tl karkeaa suolaa
1 pullo (0,75 l) chiantia

Ja uuniin!

Leikkaa liha muutaman sentin kokoisiksi suupaloiksi tai käytä valmiiksi kuutioitua hyvää lihaa. Murskaa puolet mustapippureista karkeaksi rouheeksi ja sekoita vehnäjauhoihin. Kääntele lihapalat vehnäjauhoseoksessa ja paista öljyssä paistinpannulla ruskeiksi. Kumoa lihapalat uunipataan.

Paloittele sipuli ja porkkanat, viipaloi valkosipulinkynnet ja lisää pataan. Lisää loput mustapippurit kokonaisena, salvian lehdet ja suola. Kaada päälle punaviini ja hauduta pataa 2-3 tuntia 150 asteen uuninlämmössä.

Tarjoa polentan tai perunasoseen kera.

Marjaremmit - terveellistä herkkua

Palataanpa vaihteeksi anunkeittiöön. Tehdään varsinaista slowfoodia: tämä herkku on nopea valmistella, hidas kypsytellä ja kohtalaisen nopea nauttia. Alunperin olen nähnyt vastaavan ohjeen Strömsössä.

Marjaremmit mangosta - kirpeän makeaa herkkua

Makeuttamaton iso purkki mangososetta säilyy avattuna vain 2-3 päivää. Mango ei ole muun perheen ykkösherkku, joten smoothien ja jugurtin lisäksi sille piti keksiä vähän pidempään säilyvää käyttöä.

Remmit ovat kauniita myös katsella.
Säilytä remmit kannellisessa lasipurkissa.

Valmistelut: 10 - 20 min
Kypsennys: 8 h tai enemmän
Uuni: 50 astetta

1. Käytä valmista hyvänmakuista sokeroimatonta sosetta tai soseuta itse hedelmistä tai marjoista.

Koostumus on oikeanlainen, kun se muistuttaa vauvansosetta. Pieni kirpeys antaa remmeille mukavaa potkua. Esimerkiksi vadelma ja mustikka sopivat remmeihin hyvin.

2. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille tasaisesti noin 3 mm kerros marja- tai hedelmäsosetta. Levitys onnistuu hyvin nuolijalla.

Varmista, että reunat ovat tasaiset ja massan paksuus sama koko pellillisessä. Näin remmit kypsyvät tasaisesti ja myös reunimmaisiin remmeihin tulee kaunis reuna.

3. Anna kuivua uunissa vähintään kahdeksan tuntia 50 asteen uuninlämmössä.

4. Remmit ovat valmiit, kun sose on kuivunut nahkeaksi ja nahkamaiseksi levyksi, joka irtoaa reunasta nostettaessa leivinpaperista.

5. Leikkaa jäähtynyt levy saksilla pitkiksi tasalevyisiksi remmeiksi. Kääri remmit rullalle ja säilytä  kannellisessa lasipurkissa.

Tiibetiläinen äänijooga ja muita uusia kokemuksia

Sunnuntai, kello soi 6.45. Uninen ajatus, että miksi niin aikaisin, kun töihin ei tarvi kiiruhtaa. Kiskottelen aamuhetken kissan kanssa lämpimässä peiton alla. Sitten treenikamppeet päälle ja aamukahvin jälkeen kohti Kaapelia ja Joogafestareita. Siinä siis syy herätyskellon aikaiseen soittoon.

Junassa on muitakin joogamatto olalla. Sataa lunta. Väsyttää vähän, mutta olo on utelias: festareilla pääsee tutustumaan lajeihin ja opettajiin, jotka ovat itselle uusia. Jonotusruuhkan ohittaakseni olen tällä kertaa varannut kaksi tuntia ennakkoon - aamun ensimmäiset tietenkin.

Ensimmäinen tunti on yin-joogaa. Laji on tuttu, mutta opettaja uusi ja opetuskieli englanti.
Toinen tunti on tiibetiläistä äänijoogaa. Tiibet kyllä kuuluu niihin paikkoihin, jotka haluan vielä nähdä, mutta äänijooga?  Mantroja? Tiibetiläistä kirtania? Äänikulhojen soittoa? En tiennyt yhtään, mitä odottaa.

Pyhät tavut

Tunnin aluksi teoriaa ei ehditty käydä pitkästi läpi. Tutustuisimme tiibetiläiseen äänijoogaan lähinnä omakohtaisen kokemuksen kautta. Äänen resonoinnin pitäisi mm. vahvistaa yhteyksiä myönteisiin ominaisuuksiin.

Harjoitus kulki kohdistamalla pyhä tavu aina kuhunkin chakraan, Jokaiselle chakralle on oma tavunsa.  Aloitimme kohdistamalla tavun kolmanteen silmään, sen jälkeen kurkkuchakraan, sydänchakraan, navan korkeudelle ja juurichakraan. Kukin resonoi tavua jatkuvana virtana omalla tahdillaan. Sointukulhon kilahduksella hiljennyttiin kuulemaan seuraava tavu ja ohjeet.

Pitkä istuminen kangisti lonkat, vaikka välillä noustiinkin verryttelemään. Lievästä puutumisesta huolimatta tunti kului nopeasti. Luokallinen ihmisiä lausumalla värähteleviä tavuja voimakkaasti yhteen ääneen oli vahva kokemus.

Sopiva määrä energiaa

Kolmantena tuntina pääsin varsin vähällä jonottamisella ex tempore kokeilemaan mindfulness-joogaa MBSR (Mindfulness Based Stress Reduction) menetelmässä. Hidasta, keskittyvää. Liikkeet eivät olleet juuri liikkeitä ollenkaan, mutta keskittivät huomion olennaiseen. Tutkimme, mikä on sopiva määrä energiaa, jolla liike toteutuu tarkoituksenmukaisesti, liikoja pinnistelemättä. Miten malttaa hellittää, olla tietoinen juuri tästä hetkestä.

Tarpeellista pysähtymistä hektisen juoksun sijaan. Liekö tunneilla ollut osuutta asiaan, mutta messupäivän jälkeen olin valmis päiväunille. Ilman tavuja, sen kummempia hötkyämättä.

Hellitetään vähän. Ihanaa viikkoa!

http://www.joogafestival.fi/

Kampasimpukat, rakastettuni

Valitsen nykyisin ravintolan listalta lähes poikkeuksetta kampasimpukoita, jos niitä löytyy.

Aina en ole ollut yhtä innokas simpukoiden ystävä. Muistatteko ne väkisin nielaistut pizzan tai paellan säilykesimpukat, jotka muistuttivat kuminpalasia? Niitä en kaipaa yhtään. Ja muu tuttavuus simpukoiden kanssa juonsi lapsuuden uintireissuihin. Simpukoita sukellettiin tai nostettiin varpailla Vanajan mutaisista rantavesistä.

Simpukat uivat ruokavaliooni Carelian alkupalalistalta monia vuosia sitten. Hurmaannuin kerrasta. Syy uhkarohkeaan kokeiluun löytyi lukuelämyksen myötä: Kyllikki Villa kertoi Vanhan rouvan lokikirjassa illallisistaan rahtilaivojen reittien satamakaupungeissa. Kuvaus lautasellisesta paistettuja kampasimpukoita sai minut siltä lukemalta tekemään päätöksen, että näitä  tulen ainakin maistamaan joskus.

Vastaanotimme uutta vuotta Salutorgetissa ennen ilotulituksen katselemista. Rakastan savukalaa ja kampasimpukoita, joten la la carte listalta poimin - yllätys, yllätys - savustetut kampasimpukat. Savun maku puki kampasimpukoita, annos oli sopivan kokoinen, ja kyytipojaksi suositeltu Meyer-Näkel Illusion nappivalinta.  Lisukkeena oli osterimajoneesia, punajuurta ja porkkanaa. Suosittelen muillekin. Ilahduttava löytö monen paikan väsyneen uuden vuoden menun sijaan.

Toki laitan kampasimpukoita myös kotona jälkikasvun vastalauseista huolimatta. Voissa paistetut ja sitruunamehussa 'liekitetyt' kampasimpukat sitruunarisoton kera ovat kotiruokaherkkuani.

Herkullista vuotta 2017!

Kotikutoiset kampasimpukat
sitruunan kera

Karamellipossua kinkun jämistä

Tänä jouluna kokoonnuimme kotona juhlapöytään isommalla porukalla vasta tapanina. Pöydässä oli 12 henkeä. Mutta tapaninpäivän joulunvietossa on nurja puoli ihanasta yhdessäolosta huolimatta: kaikki ovat jo herkutelleet perinteisillä ruuilla kaksi päivää. Kolmantena peräkkäisenä jouluateriapäivänä ruuan menekki kääntyy väistämättä laskuun. Teinitkin ovat kasvaneet niiden aikojen ohi, jolloin vatsalaukku vaikutti pohjattomalta.

Kinkkua siis jäi. Ja reilusti. Yksi erä pakastettiin kuutioina loppiaisen hernekeittoa varten. Mitä muuta kinkunlopusta voisi tehdä?

Kollega oli postannut instagramiin kuvan herkullisesta karamellipossusta. Nimi soitti hämärästi kelloja: jotain vastaavaa oltiin maisteltu Björckin ravintoloiden maistelumenuissa. Originaali ateria kestäisi valmistaa kaksi päivää, mutta onneksi käytettävissä oli kypsää kinkkua. Ja eihän karamellipossu olisi Nunun karamellipossu, jos googlailtuja reseptejä ei tuunattaisi omaan makuun sopivaksi (ja käytettäisi aineita, joita juuri sillä hetkellä kaapeista sattuu löytymään).

Nunun karamellipossu jämäkinkusta

1 kg joulukinkun jämiä kuutioituna
öljyä paistamiseen
tuoretta korianteria
punaista chiliä
kookosjauhetta

Mausteliemi

1,5 dl kinkun paistolientä
2 tähtianista
2 kanelitankoa
2 tl chilirouhetta
loraus soijakastiketta ja thaimaalaista kalakastiketta
loraus Nordic Dynamite -kastiketta tai makeaa chilikastiketta
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 (puna)sipuli hienonnettuna
mustapippuria myllystä
1 rkl kokonaisia korianterinsiemeniä
pari ruokalusikallista sokeria
pala inkivääriä

Karamellikastike

1/2 dl vettä
1/2 dl fariinisokeria
1-2 dl (palmu)sokeria

Valmista ensin mausteliemi hautumaan. Laita kaikki aineet kattilaan, anna kiehua hiljalleen n. 10 min, kunnes kastike hieman sakenee.

Tee toisessa kattilassa karamellikastike. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen sakeammaksi. Varo, ettei sokeri pala.

Nouki esim. reikäkauhalla mausteliemestä inkivääri, kanelitangot ja tähtianis pois. Yhdistä mausteliemi ja karamellikastike keskenään ja anna muhia n. 15 min miedolla lämmöllä sakeammaksi.

Paista kinkkukuutiot rapeaksi öljyssä esim. wok-pannulla. Kaada kastike kinkkukuutioiden päälle, ripottele pinnalle kookosjauhetta ja sekoita.

Koristele tuoreella korianterilla, seesaminsiemenillä ja punaisella chilillä. Tarjoa wok-vihannesten ja keitetyn riisin kera.

**

Tästä reseptistä tuli perheen suosikki kertakokeilulla. Sen verran nopeasti ruoka katosi parempiin suihin, että edes kuvaa ei muistettu ottaa.  Herkullisia hetkiä jämäruokien parissa!

Käyttäkää ihmiset heijastinta. Oikeasti.

Nyt on taas se aika vuodesta. Aamulla lähtiessä on pimeää. Illalla tullessa on pimeää. Vihmoo paksua vettä, jäistä vettä, räntää. Tuuli heittää lehtiä etulasiin.

Täti-ihmisen iälle sopivasti olen tällä viikolla manaillut ratin takaa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden varustusta. Autoilijalla ei ole supersankarin näkökykyä eikä muita yliaisteja aavistamaan, mistä kanssakulkijat mustuudesta syöksähtävät eteen.

Laittakaa se heijastin takinliepeeseen kiikkumaan. Tai napsauttakaa nilkkaan ja ranteeseen. Milloin saataisiin laukkuihin pakolliseksi heijastavat olkahihnat?

Ihmisen ajatusmaailma muuttuu iän myötä. Heijastinasiassakin teinin mielipide nolosta killuttimesta muuttuu kuin taikaiskusta siinä vaiheessa, kun hän tulee täysi-ikäiseksi ja saa ajokortin. Ratin takaa maailma näyttää... niin, syksyllä pimeältä.

Vanha virsi, mutta taas niin ajankohtainen. Turvallista matkaa, kanssakulkijani!

Tärkeintä on asenne: että tulee aloitettua

Päivänä eräänä sain pyynnön kertoa, miten pikatreenaan. Voiko treenata oikeasti vaikkapa 20 minuutissa? Vastaus on helppo: kyllä voi. Koita vaikka vetää leukoja tai tehdä burbeita 20 minuuttia. Tiedät tehneesi.

Jos ei mennä ihan näin hardcoreen, oma lempparini on kahvakuulatreeni kotona: kolmea liikettä minuutti kerrallaan viisi kierrosta, väliin 30-60 sekunnin lepo. Treeneihin siirtymiseen ei mene aikaa - jumppavaatteet, treenimusa & just do it!  Kuulan sijaan voi treenata kehonpainoliikkeillä. Telkkarin ääressä voi suihkia menemään cross trainerilla 20-30 minuuttia. Joskus kun oikein innostun, etsin netin tarjonnasta uuden kivan treenin. Intrevallilenkkikin voi olla pikatreeni. Samalla saa raitista ilmaa. 

Kovemman treenin lisäksi pikatreenaan myös joogaa, vaikka ajatuksena pikatreeni ja mindfullness-tyyppinen harjoittelu ei heti tunnukaan sopivan yhteen. Käytän Yogobe-palvelua, josta valitsen käytettävissä olevan ajan ja liikuntatarpeen mukaisen harjoituksen. Venyttely ja foamroller-kehonhuolto onnistuu myös 20 minuutissa.

Näitä kootessa hämmästyy itsekin, kuinka monella tapaa oikeastaan voi pikatreenata. Pikatreenin saa helposti hyötyliikunnastakin, vaikkapa kävelemällä/pyöräilemällä työmatkan tai osan siitä. Joskus kauniilla ilmalla kävelen bussilta kolmisen kilometriä kotiin läppärireppu selässä. Huonolla ilmalla hyppään suosiolla junaan.

Treenin ei aina tarvitse olla vakavaa ja viedä tuntitolkulla.
Tärkein on asenne: että tulee aloitettua.

Treenikaveri <3