Tavallinen maanantai: You didn't slam the door!

Maanantai 27.8. – päivä 10

Maanantai meni melko tavallisissa merkeissä. Uimisen, lukemisen ja maalaamisen lomassa ainoa poikkeava asia oli viettää pyykkipäivää Assisissa. Puolentoista viikon likapyykit tuupattiin autoon ja sitten ajettiin lähimpään itsepalvelupesulaan.

”You didn’t slam the door!”

Alkeellisellakin italialla käyttöohjeet sai tulkattua, mutta kone ei silti lähtenyt päälle. Selvittelyn jälkeen pesulan palvelunumerosta osattiin kertoa, että vika on käyttäjässä. (No enpä olisi arvannut.) Koneen luukku olisi pitänyt ymmärtää paiskata lujaa kiinni – tavallinen tuuppaus ei riittänyt lukitsemaan luukkua.

Koneen nielaisemat kolikot saatiin takaisin, ja vaatteetkin puhtaiksi ja kuiviksi. Kuivausrumpu on itsepalvelupesulassa oivallinen apu, vaikka kotioloissa en sellaista omistakaan. Oli luksusta viikata pyykit kuivana takaisin kassiin.

Pyykkien hypnotisoivaa pyörimistä katsellessa ryhdyimme perisuomalaiseen tapaan kanssapyykkärin juttusille. Mark kertoi muuttaneensa Assisiin pysyvästi. Hän oli ostanut 1700-luvulta peräisin olevan country housen, jossa ei ollut kunnallistekniikkaa tai sähköjä. Remonttia on nyt tehty useita kuukausia, ja mies asuu vaimonsa kanssa tilapäisesti vuokrakämpässä Santa Maria degli Angelissa. Joku asia tulee ehkä kuntoon syyskuussa, toinen joulukuussa. Ilman kiirettä, italialaiseen tapaan sitten kun aika on.

Mark oli käynyt vaimonsa kanssa katsomassa noin 50 taloa, ennen kuin Se Oikea löytyi. Viittäkymmentä! Pelkkä ajatuskin uuvuttaa. Täällä on myynnissä paljon vanhoja taloja. Vaikeinta olisi varmasti löytää juuri se itselle sopiva. Ensin pitää löytää alue, joka sopii omaan sielunmaisemaan parhaiten – ja sitten lähteä kartoittamaan tarjontaa omien kriteereiden perusteella.

Markin mukaan se kannattaa. Hän ei muuttaisi takaisin Englantiin edes kymmenestä miljoonasta punnasta.

Lavanderia Lemon

Ps. Vinkki kaikille country house majoituksen tarjoajille: pyykinkuivausteline tai pyykkinaru paikassa, jossa uikkarit, pyyhkeet tai urheiluvermeet pitäisi saada kuivaksi, olisi oiva asiakastyytyväisyyttä lisäävä tekijä. Saa käyttää.

Vietämme yhdistettyä lomaa ja etätyöreissua Italiassa, Assisissa. Blogiin ilmaantunee näinä viikkoina enemmän matkapäiväkirjamaista kuvausta päivien kohokohdista ja normaalia enemmän kuvia.

Fransiskus Assisilaisen jalanjälijillä: San Damiano

Lauantai 25.8. – päivä 9 -

Lauantaina suuntasimme aamulenkin San Damianoon. Paikka on yksi tärkeimmistä, kun tutustutaan fransiskaanilaisuuden lähteille.  

Käsky korjata kirkko

Vuonna 1206 San Damianossa krusifiksi puhutteli Fransiskus Assisilaista käskien korjata raunioitumassa olevan kirkon, joka alun perin oli rakennettu muinaisen rakennuksen raunioille 700-900 -luvuilla.

Pyynnön kerrotaan olevan tarkoitettu kuvainnolliseksi herätykseksi Fransiskukselle itselleen, mutta hän tarttui kirjaimellisesti käskyyn ja alkoi kerätä rahaa San Damianon korjaukseen.

Muutamaa vuotta myöhemmin San Damianosta tuli sisar Chiaran (Clara) johdolla luostari ja sisarten tukikohta aina vuoteen 1260 asti. Samaisessa paikassa Fransiskus Assisilainen kirjoitti yhden tunnetuimmista hymneistään, Luotujen ylistyksen (Aurinkolaulu). 

 

Kirkko ja luostari olivat ehkä vaikuttavimmat kaikista lukuisista kirkoista, joissa tähän asti olen täällä käynyt. Kuluneet vanhat puuristit ja askeettiset tilat, puiset sileäksi kuluneet vänkyrät porraskaiteet, harmooninen puutarha ja koko tilan rauha – niitä on vaikea kuvailla. Jos isoista kirkoista nautinkin taide- ja arkkitehtuurielämyksinä, tämä oli pienuudessaan ja hartaudessaan koskettavin.

Ensisijaisesti luostari

Tilat oli säilytetty hyvin autenttisen näköisenä, ilman turhia krumeluureja. Luostari on ollut yksityisomistuksessa vuoteen 1983 asti. Lahjoituksessa fransiskaaneille oli vaade: paikka tulee ensisijaisesti säilyttää luostarina ja paikkana, jossa pyhiinvaeltajat voivat rukoilla ja syventyä Fransiskus Assisilaisen elämään ja opetuksiin. 

Turistit pääsevät tutustumaan paikkaan päivittäin klo 10 – 18 välillä. Reitti tilasta toiseen oli hyvin merkitty. Ei säntäilyä tai jonossa kulkemista. Canticlen galleriakaan, jossa oli Aurinkolaulua kuvaavaa taidetta ja fransiskaanikirjallisuutta myynnissä, oli rauhallinen. Turistikrääsää - mukeja, kyniä tai avaimenperiä - ei täältä löydä.

Mietin, mikä paikassa vetosi minuun niin täysin

Yritän reflektoida vierailua seuraavana päivänä. Luostari ja kirkko eivät olleet hienoja. Kaikki oli vanhaa, askeettista, köyhää. Maalaukset olivat haalistuneet ja lohkeilleet. Chiaran kuolinpaikalla oli risti ja kukkia. Luonto luostarin ympärillä oli kaunis. Paikalle päästäkseen pitää nähdä hieman vaivaa.

Ajattelen edesmennyttä isääni ja muita läheisiä. Tunnen kuristavan tunteen kurkussa, samanlaisen kuin silloin, kun yrität nieleskellä kyyneleet takaisin. Koen oman rajallisuuteni hyvin selvästi. Samalla koen iloa ja rauhaa. Haluan jäädä, ja haluan jakaa kiitollisuuteni tästä kokemuksesta. Olkoon se tässä.

 

Italiassa on vierähtänyt jo viikko. Ihmeellistä, miten nopeasti aika kuluu. Ja samalla hitaasti. Joka päivä hetkiä, joissa on läsnä juuri nyt, on paljon. Se tekee päivistä pitkiä ja täysiä.

Käynti San Damianossa inspiroi maalaamaan.
Minun Santa Chiarani.

Vietämme yhdistettyä lomaa ja etätyöreissua Italiassa, Assisissa. Blogiin ilmaantunee näinä viikkoina enemmän matkapäiväkirjamaista kuvausta päivien kohokohdista ja normaalia enemmän kuvia. 

Miksi Assisi?

Maanantai, 20.8., päivä 4 – kaupunkipäivä Assisissa

Fransiskus Assisilainen on aina kiehtonut minua. Tarinat siitä, miten linnut levähtivät hänen ympärillään tai hän puhui suden kanssa, ovat vedonneet eläinihmiseen. Fransiskus on eläinten suojelupyhimys.

Tämä oli yksi syy, miksi neljä vuotta sitten Toscanan lomalla halusin tehdä päiväretken Assisiin. Sen retken takia vietämme nyt lomaa agriturismossa Assisissa.

Majapaikkamme on alempana laaksossa, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä kaupungista. Korkeuseroja ei tule ajatelleeksi etukäteen. 10 minuutin kävelymatka ylämäkeen on vähän eri asia kuin tasaisella. Positiivisesti ajatellen näissä vuoristokaupungeissa ei ainakaan tule mäkitreeneistä puutetta. 10 000 askelta menee rikki heilahtaen. 

 

Kaupunki on pieni ja sokkeloinen, porttien sisäpuolella täynnä mäkiä, kujia ja portaita. Upeita kirkkoja on paljon, ja niistä kannattaa nauttia myös taidenäyttelynä, arkkitehtuuria ihaillen ja viilentymispaikkana. Yllättävää kirkkokierroksella on niiden erilaisuus; kaupungista löytyy loisteliaita suuria katolilaisia kirkkoja, askeettisia enemmän luterilaiseen tyyliin sopivia kirkkoja, tummia tai valoisia, pieniä ja suuria.

Isolle kirkolle

Leikkisästi kutsuin Fransiskus Assisilaisen basilikaa isoksi kirkoksi. Itse asiassa basilikassa on kaksi: alempi kirkko on matalampi ja tummempi, symbolisoi inhimillisyyttä ja nöyryyttä, muistuttaa elämän varjopuolista, kutsuu etsintään. Ylempi kirkko on korkea, ilmava ja valoisa. Giotton freskot kuvaavat tapahtumia Fransiskuksen elämästä. Niiden tunnistamisessa auttaa opaskirja tai Assisilaisen elämänkerran pintapuolinen tuntemus. Reliikkihuoneessa on nähtävillä mm. Fransiskuksen tunika. 

 

Isoissa kivikirkoissa on mukava vetää hetki henkeä, kun on kavunnut kaupungin kujia ylöspäin yli 30 asteen helteessä. Pukeutumisessa kannattaa muistaa kunnioittaa ohjeita; kirkkoon ei mennä liian lyhyissä tai paljastavissa asuissa.

Illalla on sykähdyttävää kuunnella kellojen soivan kauniisti alas laaksoon ja nauttia samalla kauniista näköaloista.

Taidenäyttelyistä puheenollen, kävimme kaupunkipäivänämme myös sellaisessa. Piazza del comunen reunalla olevassa galleriassa oli sadunomainen näyttely La storia della vita. Monikerroksiset graafiset teokset toivat mieleen Tylypahkan ja taikametsän. Minua hykerrytti kaikissa tauluissa toistuva yksityiskohta: Luigi ja Kate Agnellin teoksista löytyy aina signeerauksena kaksi kissaa kylki kyljessä.  

Hyviä ruokapaikkoja ja pieniä matkamuistoputiikkeja keramiikkaa, koruja tai tyypillisiä paikallisia tuotteita löytyy useita. Jäätelö on must missä tahansa Italian kaupungissa. Tämän kesän suosikkini on raikas sitruuna. Sitruuna ja veriappelsiini kisaavat aiemman suosikkini stracciatellan kanssa, mutta enköhän ehdi nauttia riittävästi niitä kaikkia. 

 

Jos harkitsette lomaa Assisissa, viikko on hyvinkin riittävä aika. Kaupungin ottaa haltuun parissa päivässä. Jos haluaa reippailla enemmän, vuorilla patikointiin voi varata muutaman päivän. Samoin lähinähtävyyksien katsomiseen. Jos ei välitä koko aikaa kuumuudesta, agriturismo-majoitus uima-altaalla on hyvä valinta. Ja pieni, näppärä auto, jotta pääsee liikkumaan muuallekin kuin kaupungin ytimeen.

 

Vietämme yhdistettyä lomaa ja etätyöreissua Italiassa, Assisissa. Blogiin ilmaantunee näinä viikkoina enemmän matkapäiväkirjamaista kuvausta päivien kohokohdista ja normaalia enemmän kuvia.

Patikointia pyhällä vuorella

Vietämme yhdistettyä lomaa ja etätyöreissua Italiassa, Assisissa. Blogiin ilmaantunee näinä viikkoina enemmän matkapäiväkirjamaista kuvausta päivien kohokohdista ja normaalia enemmän kuvia. Tässä ensimmäiset maistiaiset.

Sunnuntai 19.8., päivä 3. - patikointia 

Aamupalan jälkeen suuntasimme italiaisen avoautomme kohti Monte Subasiota. Fiat500 ulvoi kivutessaan mäkiä toisensa perään.

Olimme valinneet etukäteen noin neljän tunnin reitin Anello dei Mortari. Parkkipaikka löytyi muutaman harhakäännöksen jälkeen. 

Patikkareitin opasteet hävisivät muutaman sadan metrin jälkeen, ja kartan mukainen reitti oli suljettu kettingein. Se ei haitannut; ihastelimme lukuisia perhosia, joita turhaan koitimme vangita kuvaan. Alkuosan luovimme oman päämme mukaan, ja saimmekin oikein kunnon mäkitreenin ohdakkeista vuorenrinnettä ylös puskiessamme. Välillä siirryimme piikkilanka-aidan toiselle puolelle – laitumelle – kun lauma hevosia oli vallannut kulkutien.

 

Näkymät olivat henkeäsalpaavat. Nautimme teevedeksi kelpaavaksi lämminnyttä vettä ja tuoreita hedelmiä evästauolla huipulla. Sitten toista kautta alas. Kapusimme alas rinnettä, jossa oli erikseen lentokieltotaulut. Kieltämättä liitovarjolla olisi sujunut jouhevammin. 

Paluumatka sujui hyviä polkuja pitkin, ja punavalkoisia reittimerkkejä näkyi muutama. 

Viime vuoden Santiago de Compostelan pyhiinvaellukseen verrattuna Assisin kauniilla reiteillä olisi petraamista. Paikallisille polut lienevät tuttuja, mutta moni turistina patikoiva nauttisi enemmän matkanteosta, jos reitit olisi paremmin merkitty. 

Muutama tunti patikoinnin jälkeen polvet, pohkeet ja akillesjänteet tuntuvat kireiltä. Loppupäivän ohjelmana uintia ja päiväunet.

Tästä sitten alas...

Monte Subasiota, 1290 m, pidettiin pyhänä paikkana
10. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. 

Huipulla tuulee :)

Fatbike, uusi ystäväni - vauhdin hurmaa Paljakan rinteillä

Suomi on kaunis maa, ja vielä kauniimmalta se näyttää erityisesti tämän kesän hemmotellessa meitä lomalaisia upeilla hellekeleillä. Yksi esimerkki kauniista mutta liian harvan tuntemasta lomakohteesta löytyy Puolangalta, 67 kilometriä Kajaanista pohjoiseen. Moni tuntee Paljakan rinteiden isoveljen Ukko-Hallan. Ehdottomasti kannattaisi tutustua myös tähän sisareen.

Fatbikella vaaramaisemiin

Kesän uutuus löytyi Safarisuomen tarjonnasta. Vuokrasimme sähköfatbiket vuorokaudeksi, ja 29 asteen lämmössä viiletimme päivän Kainuun maisemissa. Meillä oli luksusta saada paikallisoppaat mukaan – poikkesimme katsomassa kaunista hautausmaata, uimassa Pokromilla, Uva-järvellä, Viululammella ja Paljakka-keskuksen uimarannalla virkistävän kylmässä jokivedessä, nautimme sähköavusteista korkeita mäkiä tai kuhmuraisia maastopolkua eteenpäin puskiessamme. Pyöräreittien merkkejä näkyi vaikka kuinka – viikon voisi helposti käyttää sekä maastossa että kyläteitä polkien!

Toisen päivän aamuna pyöräilimme lyhyemmän reissun Pirunkirkon upeisiin maisemiin ennen pyörien palautusta. Sähköä ei tarvinnut säästellä muutaman tunnin ajossa lainkaan, ja avustusta tuli testattua enemmän kuin edellisenä päivänä konsanaan.

Fatbikeen tottui nopeasti, ja leveät renkaat antoivat varmuutta ajoon. Ilman avustusta pyörä olisi vaaran rinteillä ollut aivan liian painava poljettava.

Taisin hieman ihastua tähän menopeliin, vaikka luomufillaria olen aina kannattanutkin. Ensi lomalla uudestaan. Vahva suositus – ja varoitus: tähän saattaa jäädä koukkuun.

Frisbeegolfia laskettelurinnettä ylös

Eipä lämpötila ainakaan laskenut, kun fillarikierrosten jälkeen puuskutimme laskettelurinteessä. Tällä kertaa suurimmaksi osaksi ylöspäin, frisbeetä heitellen. Hiki valui solkenaan auringon porottaessa säälimättömästi rinteeseen. 18-väyläisen radan keskeytti (onneksi) ukkonen. Kivaa, kuumaa – ja vaikeaa. Täytynee käydä harjoittelemassa kotinurkilla, jotta ensi kerralla korit kolahtavat ilman kaksinumeroisia lukuja.

Hevompersiestä Hepokönkääksi

 Kolmantena päivänä teimme autoretken lähistölle katsomaan Hepokönkään vesiputousta. Vaikka kuuma kesä näkyi Heinijoenkin veden määrässä, oli Hepoköngäs (aiemmalta nimeltään Hevompersie) jylhä ja näkemisen arvoinen. Putousta on helppo käydä katsomassa myös liikuntarajoitteisten uusien puuluiskien ja leveiden väylien ansiosta.

Paljakan polku, 21 km luontopolkua – Röllin maja ja suut sinisiksi mustikoista

Paljakan oma näkötorni, Lakikumpu, ansaitsisi kunnon opasteet myös niitä kävijöitä ajatellen, jotka eivät reippaile Paljakan polkua kokonaisuudessaan. Me patikoimme vain osan matkasta, eikä näkötornille ollut autotieltä opasteita lainkaan.

Retken aikana vastaan tuli vain pari marjastajaa. Luonnon rauha oli rikkumaton, luontopolku itsessään upea, ja näköala tornista henkeäsalpaava. Tauoilla (ja vähän muulloinkin) söimme mustikoita polun varrelta. Ah, miten suomalaista – ja niin (superterveellisen) herkullista.

Autotien toisella puolella polku jatkui Röllin majan sijoille. En tiedä, tuntevatko nykylapset enää Rölli-peikkoa ja likaisia varpaitaan. Jos tuntevat, moni olisi voinut ilahtua luontopolun varrelta löytyvästä Röllin majapaikasta. Harmi, että majan on annettu romahtaa, ja Paljakan Rölli-menneisyydestä muistuttaa enää Röllimaan pienoismalli & webbi.

Paljakan polku on osa pidempää Köngäskierrosta, jos joku kaipaa useamman päivän tosiretkeilyä.

Missä kaikki?

Paras loma-aika, sää suosii – ja polut ja rinteet kumisevat tyhjyyttään. Lieneekö kuuma sää uuvuttanut retkeilijät?

Niin tai näin, mitäpä jos ensi lomaa varatessasi kokeilisitkin jotain uutta? Kuten vaikka kesälomaa laskettelukeskuksessa. Se voi yllättää.

**

Talvikaudella murtsikkalatuja löytyy 100 km verran ja kelkkareittejä 500 km. Laskettelurinteitä on Ukko-Hallan kanssa yhteensä kolmisenkymmentä. Löytyy laavua ja latukahvilaa.

Ja sama luonto on tarjolla myös ilman lumipeitettä.

Lisätietoja: https://paljakka.fi/