Fransiskus Assisilaisen jalanjälijillä: San Damiano

Lauantai 25.8. – päivä 9 -

Lauantaina suuntasimme aamulenkin San Damianoon. Paikka on yksi tärkeimmistä, kun tutustutaan fransiskaanilaisuuden lähteille.  

Käsky korjata kirkko

Vuonna 1206 San Damianossa krusifiksi puhutteli Fransiskus Assisilaista käskien korjata raunioitumassa olevan kirkon, joka alun perin oli rakennettu muinaisen rakennuksen raunioille 700-900 -luvuilla.

Pyynnön kerrotaan olevan tarkoitettu kuvainnolliseksi herätykseksi Fransiskukselle itselleen, mutta hän tarttui kirjaimellisesti käskyyn ja alkoi kerätä rahaa San Damianon korjaukseen.

Muutamaa vuotta myöhemmin San Damianosta tuli sisar Chiaran (Clara) johdolla luostari ja sisarten tukikohta aina vuoteen 1260 asti. Samaisessa paikassa Fransiskus Assisilainen kirjoitti yhden tunnetuimmista hymneistään, Luotujen ylistyksen (Aurinkolaulu). 

 

Kirkko ja luostari olivat ehkä vaikuttavimmat kaikista lukuisista kirkoista, joissa tähän asti olen täällä käynyt. Kuluneet vanhat puuristit ja askeettiset tilat, puiset sileäksi kuluneet vänkyrät porraskaiteet, harmooninen puutarha ja koko tilan rauha – niitä on vaikea kuvailla. Jos isoista kirkoista nautinkin taide- ja arkkitehtuurielämyksinä, tämä oli pienuudessaan ja hartaudessaan koskettavin.

Ensisijaisesti luostari

Tilat oli säilytetty hyvin autenttisen näköisenä, ilman turhia krumeluureja. Luostari on ollut yksityisomistuksessa vuoteen 1983 asti. Lahjoituksessa fransiskaaneille oli vaade: paikka tulee ensisijaisesti säilyttää luostarina ja paikkana, jossa pyhiinvaeltajat voivat rukoilla ja syventyä Fransiskus Assisilaisen elämään ja opetuksiin. 

Turistit pääsevät tutustumaan paikkaan päivittäin klo 10 – 18 välillä. Reitti tilasta toiseen oli hyvin merkitty. Ei säntäilyä tai jonossa kulkemista. Canticlen galleriakaan, jossa oli Aurinkolaulua kuvaavaa taidetta ja fransiskaanikirjallisuutta myynnissä, oli rauhallinen. Turistikrääsää - mukeja, kyniä tai avaimenperiä - ei täältä löydä.

Mietin, mikä paikassa vetosi minuun niin täysin

Yritän reflektoida vierailua seuraavana päivänä. Luostari ja kirkko eivät olleet hienoja. Kaikki oli vanhaa, askeettista, köyhää. Maalaukset olivat haalistuneet ja lohkeilleet. Chiaran kuolinpaikalla oli risti ja kukkia. Luonto luostarin ympärillä oli kaunis. Paikalle päästäkseen pitää nähdä hieman vaivaa.

Ajattelen edesmennyttä isääni ja muita läheisiä. Tunnen kuristavan tunteen kurkussa, samanlaisen kuin silloin, kun yrität nieleskellä kyyneleet takaisin. Koen oman rajallisuuteni hyvin selvästi. Samalla koen iloa ja rauhaa. Haluan jäädä, ja haluan jakaa kiitollisuuteni tästä kokemuksesta. Olkoon se tässä.

 

Italiassa on vierähtänyt jo viikko. Ihmeellistä, miten nopeasti aika kuluu. Ja samalla hitaasti. Joka päivä hetkiä, joissa on läsnä juuri nyt, on paljon. Se tekee päivistä pitkiä ja täysiä.

Käynti San Damianossa inspiroi maalaamaan.
Minun Santa Chiarani.

Vietämme yhdistettyä lomaa ja etätyöreissua Italiassa, Assisissa. Blogiin ilmaantunee näinä viikkoina enemmän matkapäiväkirjamaista kuvausta päivien kohokohdista ja normaalia enemmän kuvia.