Jämäruokavinkit käyttöön!

Tänäkin jouluna ruokaa jäi yli. Aikaisemmat jämäruokareseptit tulivat hyvään tarpeeseen, ja sen lisäksi kokeilemalla joukkoon löytyi pari uutta: lohikiusaus, rieskat ja pappilan hätävara. Ystävä kertoi tehneensä rosollin lopuista sosekeiton ja tuunanneensa sen kermalla ja sinihomejuustolla. Luovuus kunniaan keittiössäkin!

Lohikiusaus lohesta ja silakasta

Jos joulukaloja jäi yli, tässä lohi-riisilaatikon rinnalle toinen vaihtoehto. Jos käytät silakoita, nahaton ja ruodoton versio on hyvä. Nostele silakat pois liemestä esim. haarukalla ja anna hetki valua ennen pilkkomista. Meillä käytettiin kaikkia reseptissä mainittuja kaloja. Erittäin herkullinen vuoka syntyi monen maun yhdistelmästä!

600 g graavilohta, kylmäsavulohta, katajanmarjasilakoita, valkosipulisilakoita tms.
n. 750g - 1 kg peruna-sipulisuikaleita (pakaste)
öljyä uunivuoan voiteluun
mustapippuria
suolaa
tilliä
n. 4 dl kermaa
(juustoraastetta)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele laakea uunivuoka öljyllä ja levitä pohjalle puolet peruna-sipulisekoituksesta. Pilko kalat pienemmiksi paloiksi ja levitä ne vuokaan peruna-sipulisekoituksen päälle. Rouhi päälle mustapippuria. Levitä kalojen päälle loput peruna-sipulisekoituksesta ja kaada viimeiseksi vuokaan kerma. Ripauta päälle hieman suolaa, tillisilppua ja halutessasi juustoraastetta. Paista noin 60 minuttia uunin alaosassa. 

Tarjoa raikkaan salaatin ja etikkasäilykkeiden kanssa.

Pappilan hätävara

Pappilan hätävara on mainio jälkiruoka. Itse asiassa niin mainio, että sitä voisi tehdä joskus muulloinkin kuin - hätävarana :) Tämä määrä riittää neljälle. Marjoissa saa olla hieman kirpeyttä - meillä käytettiin kotimaisia vadelmia. Jotkut käyttävät puolukoita tai lakkoja. 

4 viipaletta kuivakakkua tai pullaa
1 dl kermaa 
1 dl turkkilaista jugurttia, creme fraichea, rahkaa tai vastaavaa
2-3 rkl appelsiinimarmeladia tai makeaa hilloa oman valinnan mukaan
vadelmia tai muita marjoja 
2 keksiä, esimerkiksi Bastogne tai Digestive

Paistamiseen 
2 rkl voita
2 rkl fariinisokeria
2 rkl kermaa

Leikkaa kakun tai pullan palat kuutioiksi. Sulata pannulla voi, fariinisokeri ja kerma. Paista kakunpalat (tai pullanpalat) seoksessa. 
Mausta jugurtti appelsiinimarmeladilla tai hillolla sopivan makeaksi. Vaahdota kerma.

Laita jälkiruokakulhon tai lasin pohjalle keksinmuruja ja paistettuja kakkupaloja.  Kerrosta päälle jugurttia, kermavaahtoa ja marjoja. Tee useampia kerroksia jälkiruokakulhon korkeudesta riippuen. Laita päällimmäiseksi kermavaahtoa ja koristele marjoilla sekä halutessasi keksimuruilla. 

Perunalaatikkorieskat

Perunalaatikon lopusta voi tehdä perunarieskoja samalla systeemillä kuin perunasoseestakin. Jauhojen määrä riippuu laatikon koostumuksesta. Hyvää tulee!

2,5 dl perunalaatikkoa
0,5 tl suolaa
1 kananmuna
1 dl hiivaleipä-, kaura- tai vehnäjauhoja
1-1,5 dl ohrajauhoja

Laita uuni kuumenemaan 275 asteeseen. Voitele uunipelti. Sekoita kaikki taikinan aineet keskenään. Taputtele pellille jauhotetuin käsin vajaan sentin paksuisia rieskoja (tai yksi iso revittävä rieska). Pistele haarukalla ja paista uunin keskitasossa noin 20 minuuttia. Tarjoa vastaleivottuna voin kera. 

Toivotan kaikille vähemmän ruokahävikkiä, luovuutta kokkailuun & maistuvia hetkiä!

Tässä vielä listattuna aiempien vuosien vinkit:

Kalapöydän jämäruokavinkit

• lohi-riisilaatikko

Laatikoiden uusi elämä

• Karjalanpiirakat
• Sämpylät
• Shepherd's Pie 

Kinkku toimii karamellissäkin

• karamellipossu on todellinen herkku vaikka uuden vuoden pöytään
• VINKKI! Voit myös käyttää loput kinkkukuutiot hernekeittoon. Itse keitetty hernekeitto vie aikaa, mutta ei ole lainkaan työläs. 

Koronapäiväkirja: Dolce farniente?

Maailma on vetäytynyt kasaan kodin ympärille. 

Maalis-huhtikuussa projektit porhalsivat vielä omaa vauhtiaan, vaikka elämä ympärillä hidastui. Toukokuussa on ollut rauhallisempaa. Töitä on vaihtelevasti. Päivät sekoittuvat toisiinsa. Ei tiedä, onko arki vai pyhä, ellei Hesarin kulmasta tarkista.

Ihmettelen veltostumista. Tekeminen ottaa enemmän aikaa kuin aiemmin; normiaskareisiin saa kulumaan päivän helposti. Ja siivous. Miten siihen on niin vaikeaa ryhtyä, vaikka siistissä ympäristössä tunne asioiden hallinnasta ja omasta kontrollista on hetken kohdallaan?

Lukeminenkaan ei etene yhtään sen vauhdikkaammin, vaikka aikaa olisi kuinka. Kirja viikossa tahdilla mennään. Kummastelen, miten joskus ehdin tehdä yrittäjän normipäivät töitä, käydä salilla, lukea, tehdä käsitöitä, leipoa, kokata ja vielä käydä innokkaana erilaisissa paikoissa.  

Olen sortunut Netflixiin. Vanhoja urheilutoistoja tai koronakeskustelua illasta toiseen ei jaksa määräänsä enempää. Olen katsonut toukokuussa telkkaria enemmän kuin varmaan edellisen vuoden aikana yhteensä. Välttelen sarjoihin sitoutumista, mutta Viikingit oli pakko kahlata läpi, kun sen oli aloittanut. On runsaassa ruutuajassa hyväkin puoli: käsitöiden eteneminen. Koon 48 kirjoneulesukat ohuesta langasta eivät ole mikään nopea projekti.

Huoli läheisistä saa väsymään, ulkoisista virikkeistä kumpuava luovuus näivettyy

Viihdyn kotona, mutta kaipaan muualle. Kirjastojen uloslainauksen avaaminen sai ilon läikähtämään. Odottelen pitkää listaa kirjoja varauksesta. Mavetulokset ovat todennäköisesti heikoilla, kun joskus taas salille päästään, mutta kävelykunto on entistä ehompi. Vyötärölle on ilmestynyt koronamakkara.

Salikaipuun lisäksi kaipaan ystäviä, kahviloita ja ravintoloita – ja Italiaa. Ja sitä yrittäjän vapautta, että työt voi aikatauluttaa siten, että kampaajalle, salille tai kahville voi mennä keskellä päivää, ja työt voi hoitaa silloin kun parhaiten sopii. Nytkin voi, mutta se toinen puoli – että menisi jonnekin ihmisten ilmoille kesken kaiken – puuttuu. Kissan mielestä tilanne on varmaan ollut suorastaan erinomainen.

Rajoitteiden purkuun suhtaudun varauksella. Toisaalta odotan kesäkuun alkua malttamattomana kuin lehmä kevätlaitumelle pääsyä. Ja toisaalta mietin, että mikä tilanteessa on oikeasti muuttunut niin paljon, että ryntäisin isoihin ihmisjoukkoihin.

Tämä kevät on ollut pitkä. Kesä tulee koronatilanteesta huolimatta. Aurinko paistaa, talo saa uuden maalipinnan ja kasvimaalla perunat ja yrtit odottavat lämmintä säätä. Ilmassa on toiveikkuus.

Minä taidan kömpiä seuraavaksi kissan viereen päiväunille.

Loma Emiraateissa yllätti

Ystäväpariskuntamme on asunut Emiraateissa jo useamman vuoden, ja olemme säännöllisesti saaneet kutsun kylään. Tammikuussa 2020 oli vihdoin sopiva väli kyläilyyn ja pienelle irtiotolle.

Mielikuvissani Yhdistyneet arabiemiirikunnat oli kutakuinkin sama kuin Dubai – muita emiirikuntia en edes osannut nimetä (niitä on seitsemän). Odotin kiireistä ja ruuhkaista kaupunkielämää, kuumuutta, hiekkaa ja ennen kaikkea luksusta. Yllätyin. Positiivisesti.

Ras Al Khaiman

Saimme majoittua ystäviemme luona Ras Al Khaimanissa heidän ihanassa asunnossaan.
Nautimme aamiaiset parvekkeella merta katsellen, ja iltaisin istuimme ulkona yön tummetessa, kynttilälyhtyjen valossa käyden pitkiä keskusteluja.

Kun viettää ystävien seurassa, heidän arjessaan noin viisi päivää, se on ihan muuta kuin viestittelyt tai illanistujaiset silloin tällöin. Erityisplussana olivat vielä iltakävelyt ja leikkihetket koiran kanssa. Näistä hetkistä ja ihmisistä voin vain olla kiitollinen. 💖

Dubai, ja aikaa noin 1,5 päivää 

Dubaissa on muutakin kuin bling blingiä. Vanha kaupunki, josta Dubai on saanut alkunsa, oli viehättävä. Perinteisessä soukissa sisäänheittäjät tarjoavat pashminoja ja laukkuja. Maustekeot ovat kuin taideteoksia, tuoksukojuista leijuvat tuoksut tyrmäävän vahvoja. Meri kimmeltää turkoosina.

Burj Khalifa ja tanssivat vesisuihkut lumoavat iltapimeällä. Ne ovat varmaan jokaisen turistin must see -listalla, eikä syyttä. Mall of Dubai on jäätävän suuri. Jos sieltä ei löydä etsimäänsä luksustuotetta, ei sitten mistään. Ostoskeskuksen akvaariossa vierähti pari tuntia kevyesti. Jos shoppailu ei ole sinun juttusi, ainakin akvaarion takia kannattaa maailmaan suurimpaan ostoskeskukseen suunnata. Palm Jumeirah on käsittämätön määrä prameutta, Burj Al Arabin ’purjetornin’ kupeessa voi nauttia kahvit rantanäkymällä.

Liikkumiseen käytimme metroa, taksia, ja useimmiten autoa. Aamun ja illan ruuhka-aikaan metrot ovat todella täynnä, enkä voi suositella, mutta päiväaikaan matkustaminen oli helppoa, siistiä ja vilpoisaa. Arkipäivinä kaupungin tiet ovat ruuhkaiset, mutta lauantaina – paikallisten vapaapäivänä – saimme nauttia privaattikiertoajelusta rauhassa. Viimeisen yön vietimme lentokenttähotellissa aikaisen paluuaikataulun takia, ja hotellilta ajoimme kätevästi taksilla haluamiimme paikkoihin.

Mitä mieltä?

Lyhyeenkin visiittiin saa mahtumaan paljon, kun on joku, joka tuntee reitit ja kuljettaa autolla paikasta toiseen.  Ystävämme toimivat paikallisoppaina ja autonkuljettajina koko viikon. Omatoimilomalla emme olisi nähneet näin paljoa, emmekä varmasti olisi osanneet lähteä toiselle puolelle maata valtameren rantaan, pohjoisimpaan emiraattiin Ras Al Khaimaniin, autenttiseen Sharjaan, tai valita ravintolatarjonnasta juuri nyt kokemiamme. Eniten ostoksiakin tein juuri Ras Al Khaimanista. Sporttioutletista tarttui mukaan suomalaisittain edulliseen hintaan treenivaatetta pitkäksi aikaa, ja tuliaiset löytyivät paikallisista ostoskeskuksista.

Joku kysyi, menisinkö uudestaan. Kyllä, jollei kartassani olisi niin paljon vielä käymättömiä paikkoja. Voisin mennä vaikkapa Fujairahiin, jossa letkeä rantameininki ja hulppeat hotellit toivat mieleen Dominikaanisen tasavallan rantaelämän. Voisin mennä vuorille patikoimaan. Tai autenttisempaan Sharjaan, tai uudelleen Ras Al Khaimaniin. Eikä se Dubaikaan ole pois laskuista.

 

Yllättäviä asioita

•  Sää. Emiraateissa on tammikuussa talvi, ja päivälämpötila miellyttävä noin +26. Tuuli oli vilpoinen ja illat jopa viileitä.
•  Emiraatit ovat hyvin erilaisia. Ehdottomasti kannattaa käydä muuallakin kuin Dubaissa.
•  Sharja oli lumoava sekoitus Pariisia takorautaisine lyhtypylväineen ja Arabiaa veneineen ja palmuineen.
•  Ras Al Khaimania leimaa meri ja hiekka. Asuinalueet olivat puhtaita, kauniita ja vehreitä. Alueella on hyviä kävelyreittejä ja ihmisen kokoisia kauppoja.
•  Vuoret matkalla Fujairahiin maan koillisosaan olivat karuja, teräviä ja kuivia. Fujairahin rantoihin lyövät valtameren aallot, ja tunnelma on erilainen kuin Persianlahden rannalla.
•  Aavikolla olikin vihreää. Upeat okran sävyt oranssista aina vaaleaan hiekkaan asti, hennon vihreä ruoho, joka puski sateen jälkeen esiin, pienet pensaat ja matalat puut. Ei rutikuivaa, halkeillutta eikä pölyistä.
•  Luit oikein: sateen jälkeen. Normaalisti vuodessa on kuulemma noin viikon verran pilvisiä päiviä. Jo nyt tammikuussa oli satanut ja ollut pilvistä enemmän kuin yleensä.
•  Dubai on suuri. Ei kannata haaveilla kävelevänsä kaupunkioppaan karttaneliöitä päästä päähän pikaisesti tärkeimmät nähtävyydet katsellen. Pohjois-eteläsuunnassa menevän rantatien pituus on noin 20 kilometriä, Palmun lehvästä vastakkaiseen 13 kilometriä. Ja joka paikassa ei yksinkertaisesti ole jalkakäytäviä.

Aiheeseen liittyvää luettavaa: Testiraadin hampaissa: turkoosi vinkulelu 

Testiraadin hampaissa: turkoosi vinkulelu

Tässä on Roosa, 7 vuotta. Roosa asuu Ras Al Khaimanissa, Emiraateissa. Suloisen ulkonäkönsä lisäksi Roosa on mitä hurmaavin persoona; kiltti, taitava ja erittäin leikkisä.

Roosa sai lahjaksi turkoosin vinkulelun Ihmeotuksen suosittelun perusteella, ja lelu osoittautui selvästi mieluiseksi tuliaiseksi. Viikon vierailun ajan lelu koki päivittäin jos jonkinmoista retuutusta, tökkimistä, heittelyä ja piilosta etsimistä.

Roosan perhe ei ollut vinkulelusta yhtä innoissaan kuin Roosa itse. Leikkihetken päätteeksi lelu laitettiin ihmisten toimesta talteen lipaston laatikkoon. Muuten touhuamista ja vinguttelua olisi piisannut yöt ja päivät.

(Lelulaatikko oli silti vain tilapäinen hidaste. Roosa ohjasi päättäväisesti kädelliset lipaston lelulaatikon luo, ja osoitti, että lelu olisi syytä saada pikimmiten laatikosta pois uuteen leikkiin.)

Tämä Kong Wubba Friend -vinkulelu on erittäin vahvaa tekoa. Roosa-neiti suosittelee lämpimästi – jos ihmisen voimat & korvat kestävät 😊!

Lupa kuvan käyttöön on saatu Roosan emännältä. Kirjoitus on tehty osana @Ihmeotuksen testiraatina toimimista. 

Retro: Kirjasuosikkini vuodelta 2019

Vuonna 2019 luin 53 kirjaa. Monta jäi myös kesken. Mukaan mahtui tarkoituksellisesti erilaisia kirjoja: työhön liittyyvää kirjallisuutta, kaunokirjallisuutta, elämäkertoja. Runoja, matkakirjoja, lastenkirjakin.

Luin useamman teoksen Hararia, Stroutia,  Venhoa, Kankimäkeä ja Ishikuroa. (Murakamilta oli lukematta vain yksi suomennettu teos, joten kappalemääräisesti hän ei viime vuonna yltänyt lukulistani kärkisijoille.) 

Luin kirjoja, joissa teemana oli yrittää ymmärtää ja kuulla toisen näkökulma, kirjoja tekoälystä ja maailmankaikkeudesta. Kirjoja, joiden nimessä on kissa, mahtui listalle kaksi. Molemmat päätyivät suosikkilistaan.

Listaa läpi kahlatessa suosikkeja oli edelliskertaa vaikeampi poimia. Ensin listalle päätyi liki 15 kirjaa, joista pitkin hampain pudotin pois vielä muutaman. Sen verran myönnyin itselleni, että Top10 onkin nyt Top11.

Tässä minun suosikkini ja suositukseni sinunkin lukulistallesi. Tai itse asiassa suosittelen katsomaan koko kirjalistan läpi tästä. Ole hyvä!

Suosikkini 2019

Hiro Arikawa. The Travelling Cat Chronicles.
Simply heartbreaking and unique, especially for a person loving animals. Tämä kirja pakahduttaa ja täyttää rakkaudella. Kirja, jonka haluaisi kaikkien lukevan.

Emmi Itäranta. Teemestarin kirja.
Pakko ahmia liki yhdeltä istumalta. Tarina, joka tempaa mukaansa. Teksti soljuu kuin kirkas virta,  elokuva, unen maisema. Tyyntä ja toteavaa kuvausta, hienostunutta ja tietyllä tapaa vähäeleistäkin, kuin herkästi tuoksuva tee.

Joel Haahtela. Adèlen kysymys.
Kiehtova pienoisromaani. Haluan viettää aikaa Pyreneillä, mennä luostariin, kuunnella kelloja ja elää toistoa, uppoutua ikiaikaiseen hymniin. Seisoa jyrkänteellä, tuntea pureva viima ja appelsiinin tuoksu, jota ei pitäisi kylmään aikaan voida.

Mia Kankimäki. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
Tunnistin sinne tänne polveilevat ajatukset, listat, sisällöltään hyvin erilaiset ja epätasaiset tekstit. Tuskailuni siitä, että blogillani ei ole yhtä teemaa, loppui siihen. Minähän saan kirjoittaa – omaksi ilokseni – ihan mistä vain! Ihana kirja. Haluan Kiotoon kirsikankukkien aikaan. 

Juha Itkonen. Ihmettä kaikki.
Ihana, katkeransuloinen kirja, jota lukee pala kurkussa. Teksti on niin kaunista, että sitä on pakko lukea hitaasti, vaikka samalla ahdistaa, ettei kirjaa voi ahmia. Laita tämä lukulistalle.

Olli Jalonen. Taivaanpallo.
Suosikkilistalle. Mukaansatempaava historiallinen kertomus, joka vie tarinaa paljon myös rivien välissä. 

Paolo Giordano. Alkulukujen yksinäisyys.
Hyvät arvostelunsa ansainnut. Kertalukemisella ahmittava. 

Carol S. Dweck. Mindset.
Growth mindset or fixed mindset? Read, learn and challenge yourself.

Kim Leine. Ikuisuusvuonon profeetat.

"Ihminen on syntynyt vapaaksi, ja kaikkialla hän on kahleissa." Tanskalainen pappi lähtee lähetystyöhön Grönlantiin 1700-luvun lopussa. Grönlanti on villi. Tarina tutkii mielen ja ruumiin rappeutumista olosuhteiden vaikutuksesta. Kiehtova, kamala, vangitseva kirja, joka jättää pohtimaan ihmisen moraalia.  

Tomi Kontio. Koira nimeltään Kissa tapaa kissan.
Kirja ystävyydestä ja rakkaudesta ja maailmasta, jossa sukupuoli/laji/ammatti eivät määritä mitään. "Rakkaus ei katoa minnekään, vaikka he ojentaisivat kätensä ja ystävyytensä kolmannelle kulkijalle." Kaunis kuvitus. Lastenkirja, jonka aikuisten soisi lukevan.

Johanna Venho. Ensimmäinen nainen.
Teos, joka imaisee mukaansa ja joka sukeltaa syvälle Sylvi Kekkosen sielunmaisemaan, tunteisiin ja ajatuksiin suurmiehen vaimona. 


Päätyikö joku näistä sinun lukulistallesi viime vuonna? Mitä pidit?
Hyviä lukuhetkiä sinulle tänäkin vuonna!

Lukulistani 2020

Olen pitänyt lukulistaa nyt kahden vuoden ajan. Vuonna 2018 sain kahlattua 60 kirjaa, viime vuonna 53.

Tavoitteena 2020 on lukea 52 kirjaa, siis noin kirja viikossa. Edelleenkään en rajoita genreä tai sivumäärää.

Haastan sinutkin lukemaan, kommentoimaan ja vinkkaamaan hyviä kirjoja. Tai kannustamaan minua pysymään tavoitetahdissa. Kenties löydät näiltä listoilta uusia tuttavuuksia myös itsellesi.

Ps. Aiemmat kirjavinkit löytyvät oheisista postauksista. Kannattaa kurkata.
Vuoden 2019 lukulista
Vuoden 2018 lukulista 
2018 suosikit


Minun lukulistani 2020 täydentyy tähän. 

1. Ken Mogi. Löydä oma ikigai: japanilainen tie elämän voimaan.
2. Markku Siltala. Hän oli siinä: kokemukset yhteydestä kuoleman jälkeen.
3. Frank Martela. Valonöörit: sisäisen motivaation käsikirja.
4. Nunna Kristoduli. Maahan kumartuneet sypressit: pyhät ihmiset ja ihmeet.
5. Pyhän vuoren vanhus Paisioksen opetuksia / koonneet ja muistiin merkinneet Surotin Oyhn Johannes Teologin luostarin nunnat.
6. Maria Peura. Vedenaliset.
7. Panu Luukka. Yrityskulttuuri on kuningas: mikä, miksi, miten?
8. Jojo Moyes. Kerro minulle jotain hyvää.
9. Aaron Dignan. Brave new work.
10. Olli Jalonen. Merenpeitto
11. Monika Fagerholm, Martin Johnson. Meri: neljä lyyristä esseetä.
12. Satu Koivisto, Ritva Ranta. Näin motivoin yhteistyöhön. Ryhmän johtamisen käsikirja.
13. Jessica Haapkylä. Meren tarina: meribiologin tutkimusmatka Arktikselle.
14. Sven Nordqvist. Viiru osaa.
15. Pedram Shojai. Urbaanin munkin käsikirja.
16. Hille Korhonen & Tytti Bergman. Johtaja muutoksen ytimessä: käsikirja uudistumismatkalle.
17. Juha Kauppinen. Monimuotoisuus: kertomuksia katoamisista.
18. Timo Airaksinen. Jäähyväiset uskonnolle.
19. Saku Tuominen. Pizze.
20. Jonimatti Joutsijärvi. Esiinkaivatut.
21. Heli Isomäki ja Nina Uusitalo. Aivotaidot. Käytä päätäsi paremmin.
22. Eero Ojanen. Suomen myyttiset linnut.
23. Florence Besson, Eva Amor, Claire Steinlen. Rakkautta ranskalaisnaisten tapaan.
24. Auli Särkiö. Vedenpeitto.
25. Pierdomenico Baccalario. Cane & gatto.
26. Sofi Oksanen. Koirapuisto.
27. Michael Watkins. The first 90 days: critical success strategies for new leaders at all levels.
28. Juhana Torkki. Plutarkhos. Mielen tyyneydestä.
29. Perttu Pölönen. Tulevaisuuden lukujärjestys.

30.  Matti Rautaniemi. Joogan historia: erakkomajoista kuntosalille.

31. Elton John. Minä Elton John.

32. Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri. Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana.

33. Judith Schalansky. Kaukaisten saarten atlas. Viisikymmentä saarta, joilla en ole koskaan käynyt enkä tule käymään. 

34. Pauliina Haasjoki. Himmeä sininen piste.

35. Miia Savaspuro. Itseohjautuvuus tuli työpaikoille, mutta kukaan ei kertonut, miten sellainen ollaan.

36. Saku Tuominen. Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta.

37. Noora Lintukangas. Selviytymisopas elämän kriiseihin.

38. Antti Leinonen. Ahman kintereillä.

39. Jonathan Safran Foer. Me olemme ilmasto. Miten planeetta pelastetaan ruokavalinnoilla?

40. Sara Ehnholm Hielm. Ja sydän oli minun. Lukea, kirjoittaa, kaivata ja elää.

41. Kari Aihinen. Kapen parhaat.

42. Brene Brown. Dare to lead.

43. Celeste Barber. Kuinka Nutella tekee naisen ja muita tärkeitä huomioita elämästä.

44. Andreas Schlieper, Heike Reinecke. Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä.

45. Kukka Ranta, Jaana Kanninen. Vastatuuleen. Saameen kansan pakkosuomalaistamisesta.

46. Leenamaija Otala. Ketterä oppiminen. Keino menestyä muutoksessa. 

47. Miika Nousiainen. Fretti Mercury etsii onnea.

48. Caroline Criado Perez. Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.

49. Sakari Huovinen. Isän kädestä: Lauri Huovisen ensimmäinen elämä.

50. Seppo Saraspää. Leiri maailman laidalla. 

51. Juha Taskinen. Jää hyvin, saimaannorppa.

52. Tony Ross. L'orsetto che faceva bu!

53. Johanna Venho. Anne Brunila. Kuka olisi uskonut: muistikuvia.

54. José Saramago. Elefantin matka.








...
Selailtuja tai kesken jääneitä kirjoja tänä vuonna:

1. Jenny Hendy: Kaunis huoleton puutarha.
2. Ella Räty: Monivuotisten puutarhakasvien istutusopas.
3. Sharon Amos ja Richard Rosenfeld: WSOY:n suuri puutarhakirja: yli 1000 innostavaa ideaa ja käytännön vinkkiä toteuttavat toiveidesi puutarhan.
4. Tessa Evelegh: Kaunis piha helposti.
Inspiraatiota pihan laittoon näistä kirjoista... 

5. Veli-Risto Cajander: Rantojen laulavat linnut.
6. In piazza 2. Luovutin, ja laitoin helpomman italian oppikirjan varaukseen...

7. Harri Ahonen, Aada Ala-Tala: Pyhän Olavin retkeilyreitit.

Viime vuodesta ensimmäisenä nousee mieleen kiitollisuus

Jännää, miten vähän muistaa menneestä vuodesta. Ei oikein hyvin muista, mitä teki viime viikollakaan. Vähän kun pinnistää muistiaan ja selaa kuvia, toteaa, että vuoteen mahtui paljon sellaista, joka olisi voinut päättyä toisin. Huonommin. Siksi ensimmäisenä nousee mieleen nöyrä kiitollisuus siitä, mitä on.

Järjettömästä pahoinpitelystä alkuvuodesta selvinnyt lapsi on kunnossa. Kissa on toipunut reilun vuoden takaisesta kolhusta ja mennä porskuttaa yksisilmäisenä perheen seniorikuninkaana. Joulukuussa 2018 keuhkoistani löytyi pyörövarjoja, joiden syyksi paljastui aw-malformaatio. Se saatiin korjattua huhtikuussa. (Sen jälkeen olen tehnyt omat ennätykseni mavessa ja penkissä.)

Viimeisinkin poikanen lensi pesästä, kun opiskelupaikka aukeni Lappeenrannasta. Vanhin lapsista avioitui elokuussa, ja miten ihanat juhlat ne olivatkaan! Ihanat, onnelliset, morsiusparin näköiset. Yksi päätyi yrittäjän uralle toteuttamaan ammatillista haavettaan. Se, jos mikä, on ollut opettavaista seurata myös askel taaempaa. Kiitollinen myös siitä, että olemme saaneet auttaa.

Näköjään yrittäjyys ja avioliitto saman henkilön kanssa on sekä mahdollista, opettavaista että upeaa. Mosahybrid täytti kaksi vuotta, ja meillä on miehen kanssa ollut myös aiempia vuosia enemmän aikaa yhdessä.

Oman sairastumisen ja parantumisen myötä kävin läpi vaikka minkälaisia tunteita. Jonkin jäljen se myös jätti: olen rohkeammin sanonut ei uusille projekteille, ja luottanut siihen, että yrittäjänä saan kyllä tehdä juuri niitä töitä, joihin haluan tarttua. Rohkeammin teen myös muuten niitä asioita, joita haluan tehdä. Välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat, pitäisikö tehdä jotain muuta, onko se järkevää tai tuleeko siitä vatsamakkara. Elän rohkeammin sen näköistä elämää, kuin itse haluan.

Viime vuonna olen lukenut 53 kirjaa. Se oli vähemmän kuin alkuvuonna ajattelin, mutta kirja viikossa tahti oli juuri niin kuin pitikin. Olen saanut tehdä ystävien pienokaisille käsitöitä – unileluja ja köllöttelyalustoja – ja kutonut villapaidan veljelleni, monia sukkia ja virkannut amigurumeja.  Olen maalannut vesiväreillä lähinnä kortteja enemmän kuin vuosiin. Olen kokeillut uusien ruokalajien valmistusta #anunkeittiö. Simpukoita, mustekalaa, mämmiä ja monenlaisia hapanjuurileipiä, ja pyrkinyt vähentämään liharuokapäivien määrää.

Meillä on käynyt paljon ihania ystäviä kylässä. Välimatkoista huolimatta yhteys säilyy. Nautin emännöinnistä. Paras kiitos on, kun tarjottavat maistuvat, lapset viihtyvät ja vieraat toteavat meillä olevan hyvä feng shui. (Olen samaa mieltä.)

Italian kielen taitoni ovat hiljalleen karttuneet, ja aiempaa paremmin pärjäsin marraskuun reissussa. Sitä haluan oppia lisää. Kokeilukerta jousiammuntatunnilla kutkutteli sisäistä robinhoodiani. Ehkä aloitan siitä uuden harrastuksen saliryynäämisen ja joogan lisäksi.  

Olen löytänyt uuden moton täydentämään aiempia: ”One year from now you wish you had started today.”  Se tukee loistavasti aiempaa mottoani Ole se muutos, jonka haluat nähdä.

Uudelle vuosikymmenelle en lupaa mitään. Pyrin elämään siten, että voin olla rauhassa itseni kanssa. Se tarkoittaa tasapainoilua. Pyrin tekemään niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä: mitä perhe tarvitsee, mitä itse jaksan. Treeniä, käsitöitä, lukemista, kokkailua. Mutta pyrin myös edistämään isommassa mittakaavassa tärkeitä asioita kuten ilmastonmuutoksen torjumista.

Toivon, että iloinen 20-luku on entistä empaattisempi. Toivon, että someviestien ja uutisvirtojen seassa ehtisimme käsitellä ne tunteet, jotka on ladattu uutistekstiin. Jokaisen takana on ihminen ja hänen kohtalonsa. Jään seuraamaan nousevaa trendiä ystävällisyyden ja kiltteyden puolesta.