Lviv, leijonakaupunki

2.6.2019

Lviviin oli helppo solahtaa sisään. Ilmeisesti kävisimme hyvin paikallisista; kielivalintaan piti puuttua jokusen kerran. Kyrillisten aakkosten taitamisesta on etua, vaikka ukraina ei taitu.

Kaupungin keskusta on sopivan pieni viikonloppureissulle. Kaduilla on mukava kävellä, ja kirkkoja, joihin pistäytyä ihailemaan loistoa ja kauneutta, riittää. Kunnostamista riittäisi yhtä lailla; vaikka remontteja olikin meneillään monessa paikassa, vielä on tehtävää vanhojen rakennusten korjauksessa.

TOP10-nähtävyydet tuli käveltyä melkein vahingossa ilman matkaopastakin. Ruoka on hyvää ja edullista. Kahvila- ja kuppilakulttuuri on eläväistä.

  

Kaalikääryleitä ja punajuurta - hyvää paikallista ruokaa!

Majapaikkamme Grand Hotel Lviv Luxury & Span kylpyläpuoli oli todella upea. Tilavan uima-altaan ja porealtaan lisäksi uimatilassa oli ilmeisesti mineraalipitoista vettä sisältävä pieni allas. Saunoja ei edes ehditty kaikkia kokeilla: suomalainen, venäläinen, infrapuna, turkkilainen ja roomalainen, ainakin. Omatoimispan lisäksi tarjolla oli hierontaa, hemmotteluhoitoja ja kauneushoitoja. Lisäksi hotellissa oli hyvin varusteltu kuntosali moneen aiempaan hotelligymiin verrattuna. Salilla ja uimassa käytiinkin kahtena päivänä kolmesta. Ja se patja! Nukuin paremmin kuin kotona!

Lauantaina otin uinnin sijaan tunnin hemmotteluhieronnan. Hoidon intialainen nimi – jonka jo unohdin - tarkoitti rakastavia käsiä.  Kaksi hierojaa venytteli, mankeloi ja hieroi koko kropan öljyllä. Hoidon jälkeen lymfakierto oli saanut kyytiä, ja kuiva ihoni oli joustava, pehmeä ja sileä. Luksusta! Tunnin lysti maksoi noin 70 euroa. Ystävät – jos joskus menette Lviviin, sisällyttäkää matkaohjelmaan Grand Hotellin kylpyläelämys. Mielellään hoitoineen.  

Oopperatalo oli ihastuttavan vanhanaikainen.

Niin ja se sota. Se ei erityisen paljon näkynyt normaalissa kaupunkikuvassa. Viittauksia näkyi jonkin verran mm. matkamuistomyymälöissä. Vessapaperirullia ja kynnysmattoja Putinin kuvilla, käsikranaatin muotoisia koristeita. Kirkkojen ulkopuolelle oli ripustettu banderolleja, jossa vaadittiin sotavankien vapauttamista. Kirkkoihin oli koottu kuvaseiniä kaatuneista, ja lasten kommentteja isistään. Niiden kohdalla nousi pala kurkkuun. Kattoon ripustettu parvi rauhankyyhkyorigameja alleviivasi sodan järjettömyyttä ja yksittäisten ihmisten menetyksiä esille laitettujen sotaromujen yläpuolella.

Jos kaupungissa olisi viipynyt pidempään, olisi kaivannut retkiä keskustasta kauemmas. Mutta juuri tämän mittaiseen lomaan tekemistä oli juuri sopivasti.

Jäi vielä askarruttamaan, miksi johonkin paikkaan on helppo solahtaa sisään. Miksi Lviviin oli niin helppo asettua? Olo oli rauhallinen ja kotoisa heti ensi hetkestä.

Yksi minuun vaikuttanut tekijä oli varmasti puiston penkin koristeellisissa kädensijoissa. Viemärikansissa kaduilla. Patsaissa. Vaakunassa. Jopa nimessä.  Joka paikassa esillä olevat leijonat tuntuivat turvallisilta ja tutuilta. Ajattelin niitä nähdessäni useasti isääni, joka oli horoskooppimerkiltään leijona, ja muutenkin leijonamainen tuuheine valkoisine harjoineen.

Lviv, leijona. Kiitos.


Lisää Lvivstä (wikipedia)

Kun on aikaa katsella eloa ympärillään

30.5.2019

Terveiset Varsovan kentältä. Olen matkalla Ukrainaan. Äskeisessä passijonossa juolahti mieleeni, että onneksi EU. Olisi piirun verran hankalampaa tämä matkustaminen ilman. Oletteko muuten huomanneet, että passintarkastajat ovat oma tyyppinsä? Näyttävät kyllästyneiltä, välinpitämättömiltä. Toimivat hitaasti. Äärettömän vakavia ja tietyllä tapaa arvonsa ja valtansa yli matkustajan tuntevia.

Mahdottoman tehokas kannettavan suojaus nostaa lievästi verenpainetta. Kentän wifi-yhteydellä läppäri blokkaa likipitäen kaiken, mitä yritän tehdä verkon yli. Onneksi voi kirjoitella niitä näitä varastoon. Hieman oli kyllä yllätys, että Bloggeriinkaan ei päässyt. Ei sen tähdellisempää, kunhan olisin päivittänyt Lukuhaasteen kirjalistan. Työasiat tuli onneksi päivitettyä jo Helsingissä.

Luin hiljattain Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Listojen tekeminen ei ole helppoa. Miten tavoittaa muutamaan ranskalaiseen viivaan oleellinen? Tunnistin kirjan esikuvasta, Sei Shonagonista, ja kirjailijasta, jotain samaa itsessäni. Tunnistin sinne tänne polveilevat ajatukset, listat, sisällöltään hyvin erilaiset ja epätasaiset tekstit. Tuskailuni siitä, että blogillani ei ole yhtä teemaa, loppui siihen. Minähän saan kirjoittaa – omaksi ilokseni – ihan mistä vain!

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin näyttää päällepäin pokkarilta, jonka lukee nopeasti. Tekstiä pitää kuitenkin nautiskella. Ja präntti on niin pientä, että teos olisi varmasti ollut aika järkäle normaalilla fontilla. Ilman silmälaseja turha yrittää. Ihana kirja. Haluan Kiotoon kirsikankukkien aikaan.

Kun on aikaa katsella ihmisiä ympärillään:
olen kuin Kieslowskin elokuvassa. Tai Toscanan auringon alla remonttiporukassa. Miten niihin onkin löydetty niin puolalaisen näköisiä ihmisiä! Vai olenko nyt näyttelijäseurueen keskellä, täällä Varsovan kentällä?

Ensimmäisellä lennolla Helsingistä Varsovaan ahmin loppuun Pieni elokuvateatteri Pariisissa. Kevyttä luettavaa. Sopii hetkiin, jolloin haluaa päästä tunnelmaan, joka on kuin vanhasta elokuvasta, mutta kirjan muodossa. Tai kun haluaa vuorotella jonkun vaikeamman teoksen kanssa. Kirjan lopussa oli lista rakkauselokuvista, jotka kirjan näyttämönä toimivassa leffateatterissa esitettiin. Pakkohan ne on katsoa läpi. Listalle oli päässyt mm. Casablanca ja Hyvä vuosi, jotka ovat omiakin suosikkejani. Tällä perusteella on lupa odottaa paljon myös niiltä, joita en ollut nähnyt.  

----

Tämän tekstin innoittajana toimi Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Päätin julkaista Tyynynaluskirjan inspiroimana päiväkirjamaisen otoksen ajatuksista tietyllä hetkellä - tällä kertaa tappamassa aikaa Varsovan lentokentällä.

Kotikeittiön kombuchaa kannattaa kokeilla

Juoma on raikasta,  terveellistä ja hyvää. Ei siis ihme, että kombuchan tekeminen kutkutteli mielessä. Hämärästi muistin kuulleeni joidenkin sitä tekevän ihan itse, joten kun Kaapelin Joogafestareilla TheGoodGuysKombucha myi starttipaketteja, pitihän siihen tilaisuuteen tarttua.

Isossa starttipaketissa oli lasiastia, jossa juoma tehtäisiin, scoby, startterineste, irtotee ja sokeri, tykötarpeina vielä keittiöpyyhe käymisastian päälle.

Yksinkertaistettuna homma menee näin: keitä iso kattilallinen vahvaa sokeriteetä. Laita jäähtynyt tee scobyn ja startterinesteen kanssa lasiastiaan, peitä pyyhkeellä ja anna tekeytyä noin viikon verran. Meduusan näköinen scoby-sieni huolehtii siitä, että juoma lähtee käymään, ja kehittää pirskahtelevan koostumuksen. Sitten pullotus ja maustaminen, toinen fermentaatio, jos niin haluaa, ja valmis juoma jääkaappiin.

Millaista oli?
Alkuun kahden sivun ohjeet tuntuivat vaikeilta omaksua. Luin ohjeita moneen kertaan. Pelotti, meneekö kaikki oikein, vai tuleeko satsista etikkaa tai vatsatauti. Tai pahan makuista. Ei tullut mitään näistä. Tuli terveellistä hyvinvointijuomaa kolme litraa, ja scobylle poikanen.

Sormi suussa
Ensimmäinen tenkkapoo tuli, kun kombucha oli valmis. Mitä ihmettä scobylle sitten pitäisi tehdä?
Onneksi The Good Guys neuvoo aloittelijoita sivuillaan. Hetki vain, ja olin perustanut scoby-hotellin.

Scoby jälkeläisineen ei ehtinyt kauaa lomailla. Kaupasta haettiin lisää luomu ruokosokeria, ja sitten vain punnitsemaan erilaisia irtoteesekoituksia seuraaviin satseihin.

Mitä mausteeksi?
Rakastan sitruunaa, ja useimmiten puristan luomusitruunan mehua kombuchan mausteeksi toiseen fermentaatioon. Kotiväen mielestä maku muistuttaa hieman simaa, mutta ei ole niin makeaa.

Kokeilin myös mansikoita. Ei-niin-makea-fresita, oli tuomio. Jos kokeilet pakastemarjojen kanssa, suosittelen siivilöimään ne pois maustumisen jälkeen. Muuten mansikat voivat lähteä käymään melko vikkelästi.

Myös maustamaton kombucha toimii. Yleensä jätän yhden pullon maustamatta, ja kahteen laitan sitruunaa. Ja enempää satsista ei kerralla tulekaan - startterinestettä pitää muistaa jättää seuraavaa satsia varten. Ja scoby-hotellin hengenpitimiksi.

Olen hurahtanut kombuchaan. Valmista juomaa on lähes aina jääkaapissa, ja uusi erä kehkeytymässä. Nautin sitä noin lasillisen päivässä.

Suosittelen kokeilemaan! Lisävinkit ja tarkat ohjeet kannattaa lukea The Good Guys'n sivuilta https://www.thegoodguys.life/

Kombuchan tekeminen kotikonstein on yllättävän helppoa. 

Cin cin!

Pieni kohtaaminen arki-iltana Ilon kanssa

Maanantaina piipahdin kirjastossa ennen joogatunnin alkua. Piti palauttaa kassillinen kirjoja.

Poikkeuksellisesti kirjastossa oli ruuhkaa. Palautusautomaateillakin oli jono. Minun edessäni jonossa oli nainen pienen koiran kanssa.

Koira katseli minua lämpimästi. Ihan kuin tunnettaisiin. Joten tapani mukaan kysyin omistajalta, saanko tervehtiä koiraa.

Niinpä rapsuttelin pientä kaveria odottaessani. Koira näytti selvästi nauttivan siitä ja istui jalkani päälle. Se myös kieltäytyi lähtemästä, vaikka emäntä oli saanut omat kirjansa palautettua. Koira ei liikahtanutkaan maanitteluista huolimatta, vaan jäi makuulle odottamaan, kunnes minäkin olisin valmis.

Kysyin vitsaillen, lähteekö uusi ystäväni kanssani joogaan. Olisi lähtenyt. Kun sain kirjani palautettua, koira nousi ja ulko-oven sijaan suuntasi kanssani joogavintin portaisiin. Emännän piti ottaa pieni ystävänsä kainaloon, jotta he pääsivät lähtemään, ja minä jatkamaan joogaan.

Pieni kohtaaminen teki minut hyvin onnelliseksi. Eläimen kanssa hetkessä luotu yhteys sai tuntemaan kiitollisuutta. Hyviä hetkiä voi tulla vastaan missä vain. Pyytämättä, tilaamatta - kun vain antaa niille tilaisuuden.

Koiran nimi oli muuten Ilo. Osuvampaa nimeä on vaikea kuvitella.
Onnellisia hetkiä tähän viikkoon itse kullekin!

Salil eka, salil vika. Tammikuun liikuntahaaste.

Loppuvuoden 2018 sairastin yli kaksi kuukautta. Flunssa, poskiontelotulehdus, keuhkoputkentulehdus, keuhkokuume. Liikunnan sijaan keskityin hengittämiseen ja lepoon.

Uuden vuoden jälkeen pääsin pikku hiljaa liikkeelle. Ensimmäiset pitkät ja hitaat kävelylenkit olivat uuvuttavia, mutta ihania. Ja sitten entinen PT:ni Jessica julkaisi Instassa 20 päivän liikuntahaasteen.

Miten meni?
Seurasin ihaillen Jessican inspiroivia ohjeita Instasta. 20 päivän haastetta en pystynyt sellaisenaan noudattamaan. Vaikka  ehdotettu treeni olisikin vaihtunut omaan joogaharjoitukseen, tai PT sessioon, tärkeintä oli silti päästä taas oikeasti treenaamaan säännöllisesti.

Tammikuun treenipäiväkirja - ilman työmatkojen hyötyliikuntakävelyjä - näytti tältä:

Nro	Pvm	Laji ja kesto
1	1.1.	Kävelylenkki 1h
2	4.1.	Kävelylenkki 44 min
3	5.1.	Kävelylenkki 44 min
4	6.1.	Jessican liikuntahaaste, 35 min
5	6.1.	Venyttely, 15 min
6	7.1.	Kuntopiiri, 15 min
7	8.1.	Jessican liikuntahaaste, 30 min
8	9.1.	Venyttely & liikkuvuus, 45 min
9	10.1.	Kävelylenkki, 54 min
10	13.1.	Jessican liikuntahaaste. Ohjelmat 1-2 yhdistettynä.
11	14.1.	Jooga, 1h15 min
12	15.1.	Kävelylenkki, 32 min
13	15.1.	Jessican liikuntahaaste. 15 min amrap.
14	17.1.	Liikkuvuusharjoitus, Jessican liikuntahaaste.
15	18.1.	PT / yläkroppatreeni, 1h
16	19.1.	Murtsikkahiihto, 1,5 h
17	21.1.	Jooga, 1h15 min
18	24.1.	Kävelylenkki, 35 min
19	25.1.	PT / mave, 1h
20	26.1.	Murtsikkahiihto, 1,5 h
21	27.1.	Kävelylenkki, 41 min
22	28.1.	Jooga, 1h15 min
23	29.1.	PT / 1h
24	31.1.	Salitriathlon, 30 min

Säännöllistä, ja ihan hyvä määrä, vaikkakaan ei kovaa treeniä. Paljon kävelyä, venyttelyä tai joogaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti mave- ja penkkiennätyksiä.

@jessicareiman

Lukulistani vuodelle 2019

Vuoden 2018 lukuhaaste sujui sutjakkaasti. Siispä jatketaan tänäkin vuonna: tavoite 52 kirjaa, ei genre- tai sivumäärärajoituksia. Kesken jääneitä ei lasketa. Loppuun asti kahlatuista pidän blogissa listaa.

Haastan sinut mukaan. Aloita oma julkinen lukulista, ja laita hyvät lukuvinkit jakoon. Tai jätä kommentti juuri sinua säväyttäneestä kirjasta.

Minun listani, ole hyvä!

1. Mikko Kuitunen ja Mika Sutinen. Mahtava moka: uskalla, opi ja menesty.

2. William Isaacs. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Uraauurtava lähestyminen liike-elämän viestintään.
3. Yuval Noah Harari. Homo Deus - huomisen lyhyt historia.
Kumpi on arvokkaampaa, äly vai tietoisuus? Mitä tulevaisuudessa tapahtuu, kun älykkäät algoritmit tuntevat meidät paremmin kuin me itse? Häviääkö ihmiskunta nykymuodossaan maapallolta?
4. Aki Ollikainen. Pastoraali.
Lumoavia paimenkertomuksia Suomen maaseudulta. Kaunista kieltä; teos, jonka halusi ahmia kerralla. Loppuratkaisu yllätti.
5. Bronnie Ware. Viisi viimeistä toivetta: elä, älä kadu.
6. Johanna Venho. Saaren runot.
7. Claes Andersson. Aamu meren rannalla: sisäänhengitys, uloshengitys.
8. Carlo Rovelli. Ajan luonne.
Pakko tunnustaa, että jotkut luvut menivät ohi korkealta ja kovaa. Joidenkin kappaleiden kohdalla koin välähdyksenomaisia oivalluksia, mutta kirja oli lyhyydestään huolimatta varsin vaativa luettava. 
9. Jukka Rajala. Käsilläseisontakirja.
10. Teemu Luukka. New Yorkin Uhmatar: Tyyni Kalervon ja ikonisen metropolin tarina.
11. Pico Iyer. The Art of Stillness.
12. Matthieu Ricard. Meditoinnin taito.
13. Sam Harris. Herääminen.
14. Hiro Arikawa. The Travelling Cat Chronicles.
Simply heartbreaking and unique, especially for a person loving animals. Tämä kirja pakahduttaa ja täyttää rakkaudella. Kirja, jonka haluaisi kaikkien lukevan.
15. Emmi Itäranta. Teemestarin kirja.
Pakko ahmia liki yhdeltä istumalta. Tarina, joka tempaa mukaansa. Teksti soljuu kuin kirkas virta,  elokuva, unen maisema. Tyyntä ja toteavaa kuvausta, hienostunutta ja tietyllä tapaa vähäeleistäkin, kuin herkästi tuoksuva tee.
16. Yuval Noah Harari. Sapiens: ihmisen lyhyt historia.
17. Kari Hotakainen. Tuntematon Kimi Räikkönen.
18. Khaled Hosseini. Meren rukous.
19. Elizabeth Strout. Nimeni on Lucy Barton.
20. Elizabeth Strout. Kaikki on mahdollista.
21. Kiti Kokkonen. Purukumi karusellissa.
22. Joel Haahtela. Adèlen kysymys.
Kiehtova pienoisromaani. Haluan viettää aikaa Pyreneillä, mennä luostariin, kuunnella kelloja ja elää toistoa, uppoutua ikiaikaiseen hymniin. Seisoa jyrkänteellä, tuntea pureva viima ja appelsiinin tuoksu, jota ei pitäisi kylmään aikaan voida.
23. Jari Korkki. Valtakunnan ykköskoira Lennu.
24. Mia Kankimäki. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
Tunnistin sinne tänne polveilevat ajatukset, listat, sisällöltään hyvin erilaiset ja epätasaiset tekstit. Tuskailuni siitä, että blogillani ei ole yhtä teemaa, loppui siihen. Minähän saan kirjoittaa – omaksi ilokseni – ihan mistä vain! Ihana kirja. Haluan Kiotoon kirsikankukkien aikaan. 
24. Nicolas Barreau. Pieni elokuvateatteri Pariisissa.
Kevyttä luettavaa hetkiin, jolloin haluaa päästä vanhan elokuvan tunnelmaan.
25. Kazuo Ishiguru. Menneen maailman maalari.
Kirja, jossa pitää lukea rivien välit tarkkaan, nähdä illuusio, ettemme sittenkään näe maailmaa ympärillämme. 
26. Jean-Francois Revel & Matthieu Ricard. Munkki ja filosofi.
Isä ja poika, filosofi ja munkki, keskustelevat keskenään. Tämänkaltaista keskustelua koko maailma tarvitsee enemmän; yritystä ymmärtää ja kuulla toisen näkökulma. Miksi muuten nykyään keskitytään vain tieteeseen - mitä tapahtui filosofialle?
26. Yuval Noah Harari. 21 oppituntia maailman tilasta.
Tämä(kin) Harari on lukemisen arvoinen. Kirja on kooste mm. Hararille esitetyistä kysymyksistä syntyneille teksteille. Moni aiheista käsittelee samoja asioita, kuin Sapiens tai Homo Deus. 
27. Ellen Thesleff - värien tanssi. Taidekeskus Retretti. Toim. Ilkka Karttunen, Hanna-Reetta Schreck.
Ainoa mitä tiedän on se, että maa on kaunis ja että siellä värähtelee kieli, joka on tehty kullasta.
28. Alf Rehn. Johtajuuden ristiriidat.
29. Timo Kiiskinen. Vesa-Matti Loiri. Pyhät tekstit: syntytarina.
30. Agnes Martin-Lugand. Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia.
31. Hanna-Reetta Schreck. Minä maalaan kuin jumala: Ellen Thesleffin elämä ja taide.
32. Juha Itkonen. Ihmettä kaikki.
Ihana, katkeransuloinen kirja, jota lukee pala kurkussa. Teksti on niin kaunista, että sitä on pakko lukea hitaasti, vaikka samalla ahdistaa, ettei kirjaa voi ahmia. Laita tämä lukulistalle.
33. Antti Merilehto. Tekoäly. Matkaopas johtajalle.
"99 prosenttia tästä hommasta on vain sitä, että saadaan asioita valmiiksi." - Linus Torvalds.
34. His holiness the Dalai Lama. The Good Heart. A Buddhist Perspective on the Teachings of Jesus.
Kunnioittavaa vuoropuhelua kahden suuren uskonnon välillä. Tätä tarvittaisiin kaikkien uskontojen tai ideologioiden välille. Todellista yritystä ymmärtää vastapuolen ajatuksia, myötätuntoisesti ja arvostavasti suhtautuen.
35. Olli Jalonen. Taivaanpallo.
Suosikkilistalle. Mukaansatempaava historiallinen kertomus, joka vie tarinaa paljon myös rivien välissä. 
36. Alo Valtere. Kaikki meni.
37. Sanna Ryynänen. Meri Genetz: levoton sielu.
38. Demokritos ja Epikuros. Riippumaton nautinto.
39. Markus Hotakainen. Kosminen pimeys väistyy. Maailmankaikkeuden arvoituksia.
Mukaansatempaava ja innostava kirja, selkeä tietopaketti. Vaikka kaikki tieto ei jäänyt mieleen tai kertalukemisella uponnot, avasi tämä kirja tähtitaivaan mysteerejä hieman. Suosittelen!
40. Paolo Giordano. Alkulukujen yksinäisyys.
Hyvät arvostelunsa ansainnut. Kertalukemisella ahmittava. 
41. Laura Jackson. Freddie Mercury.
42. Kaisa Kariranta. Ihmeellinen matkakirja.
Kaksi vuotta Santiago de Compostelan vaelluksesta. Tämän kirjan parissa mieli alkoi poltella uudelleen pyhiinvaellukselle. 
43. Carol S. Dweck. Mindset.
Growth mindset or fixed mindset? Read, learn and challenge yourself.
44. Mia Kankimäki. Naiset joita ajattelen öisin.
45. Kazuo Ishiguro. Surullinen pianisti.
46. Beata & Malena Emman, Greta & Svante Thunberg. Sydämen asioita: perhe ja planeetta kriisissä.
47. Lama Yongden, Alexandra David-Neel. Viiden viisauden lama.
48. Kim Leine. Ikuisuusvuonon profeetat.
49. Haruki Murakami. Tanssi tanssi tanssi.
Suuren Lammasseikkailun päähenkilö seikkailee tässä tuoreessa suomennoksessa, vaikka teos onkin jo vuodelta 1988. Tarina tiivistyi loppua kohti. Murakamin ystävälle must read. 
50. Toim. Satu Koskimies ja Juha Virkkunen. Lapsuuden joulu: rakkaimmat joulurunot.
51. Tomi Kontio. Koira nimeltään Kissa tapaa kissan.
Kirja ystävyydestä ja rakkaudesta ja maailmasta, jossa sukupuoli/laji/ammatti eivät määritä mitään. "Rakkaus ei katoa minnekään, vaikka he ojentaisivat kätensä ja ystävyytensä kolmannelle kulkijalle." Kaunis kuvitus. Lastenkirja, jonka aikuisten soisi lukevan.
52. Johanna Venho. Ensimmäinen nainen.
Teos, joka imaisee mukaansa ja joka sukeltaa syvälle Sylvi Kekkosen sielunmaisemaan, Tunteisiin ja ajatuksiin suurmiehen vaimona. 
53. Maija-Riitta Ollila. Tekoälyn etiikkaa.
Virkistävä ja ainakin minulle toiveita herättävä kirja. Hyvää pohdiskelua eri näkökulmista. Hienoa päästä lukemaan ymmärrettävää ja etiikkaa pohtivaa tekstiä teknisyyden sijaan. 





Kirjoja, joita en lukenut kokonaan
1. Jutta Aalto. Anatomia ja kehotietoisuus. Kokemuksellisen anatomian opas.
Tämä kirja jäi kiinnostamaan joogafestareilla. Mielenkiintoinen se olikin, mutta olisi vaatinut paljon enemmän omistautumista asialle lukea se kokonaan. Selasin, ja luin ne kohdat, jotka itsellä kremppaavat. Hyvää tietoa.
2. The Bodley Head book of longer short stories: 1900 - 1974. Selected and introduced by James Michie.
Lainasin tämän, koska Merikirjassa viitattiin yhteen kirjan novelleista. Yhden tarinan siis luin, mutta yrityksestä huolimatta muut jäivät lukematta.
3. Mia Bengtsson. Amigurumi: virkkaa uusia iloisia maskotteja.
4. Mia Bengtsson: Amigurumi: virkkaa omat maskottisi.
Varmaankin aika tyypillistä, että käsityökirjoja ei lueta sana sanalta kokonaan. Selataan, valitaan itselle hyvät ohjeet ja tehdään ne. Hyvä kysymys, että jos käsityökirjan selaa kokonaan  - tsekkaa kaikki ohjeet läpi - niin onko se lukulistalle oikeuttava paikka vai ei?
5. Eliisa Kuusela. Leipävallankumous: hapanjuuren paluu.
Olen hurahtanut hapanjuurileivontaan. Tästä kirjasta sain testattua montaa uutta reseptiä. Nam!
6. Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri. Totuuden jälkeen: miten media selviää algortimien ja paskapuheen aikana.
En vain ehtinyt lukea riittävän nopeasti. Uudelleen varauslistalla. Kiinnostava! 
7. Anna Kortelainen. Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää.
Sama kuin edellisen kohdalla. En vain ehtinyt lukea riittävän nopeasti. Taideaiheena ja elämäkertana kiinnostava. Täytynee laittaa uudelleen varauslistalle. 

Lisää vinkkejä?

• Vuoden 2018 kirjalista
• Suosikkini

Joulun jämäruuat uusiksi herkuiksi: mitä sanoisit Shepherd's piesta?

Ruuan haaskuu harmittaa. Uusioperheen tapaninpäivän joulun viettoon ei osaa vieläkään varautua oikealla ruokamäärällä. Eikä varmaan koskaan opikaan. Ne ruuat, jotka edellisvuonna katosivat viimeistä murua myöten, eivät tänä vuonna olleetkaan suosikkeja. Tai toisin päin. Vieraiden määrääkään ei osaa arvata etukäteen. Kertaalleen pakastettuja kokkailuja ei pakasteta uudestaan - mihin siis käyttää kaikki ylijäämäsapuska siinä vaiheessa, kun kinkku ja laatikot eivät kerta kaikkiaan enää uppoa?

Jos pähkäilit saman ongelman parissa pyhien jälkeen, tässä muutama resepti varastoon ensi joulua varten. Kalapöydän lopuista voi tehdä perinteisen lohi-riisilaatikon. Laatikot taipuvat karjalanpiirakoiksi, jauhelihapaistokseksi tai sämpylöiksi. Kinkku kuutioiksi, pakkaseen ja laskiaispöydän hernekeittoon - tai herkulliseksi karamellipossuksi vaikka uuden vuoden pöytään. Bon Appetit!

Lohi-riisilaatikko

Jos graavikalaa jäi yli, pilko loput ruokaisaan laatikkoon. Ihanan vanhanaikainen ja herkullinen ruoka, joka yhdistyy muistoissa mummolaan. Tarjoa ruisleivän sekä suolakurkkujen, etikkapunajuurten tai hölskytyskurkkujen kanssa.

4 dl riisiä
2 keitettyä kananmunaa
5 dl maitoa
3 kananmunaa
suolaa, mustapippuria
300 g kylmäsavu- tai graavilohta
Voita

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Keitä riisi. Sekoita valutettu riisi, hienonnetut keitetyt kananmunat ja paloiteltu kala. Tee munamaito, mausta suolalla ja pippurilla.
Voitele uunivuoka, kaada riisiseos vuokaan ja munamaito päälle. Vuole päälle reilusti voilastuja. Paista noin 35 minuuttia.

Shepherd's Pie -muunnos

Ehkä olet syönyt perunamuusista tehtyä Shepherd's Pieta Jamie Oliverin vegeversiona tai perinteisenä jauheliharuokana? Tämä muunnos hyödyntää loput kermat sekä lanttu- ja perunalaatikon loput. Itse käytin puolet lanttu- ja puolet perunalaatikkoa.

Arviolta n. 800 g peruna- ja/tai lanttulaatikkoa
2 dl kermaa
1 kananmuna
1 tl yrittisekoitusta tai esim. timjamia, oreganoa tai basilikaa
suolaa ja mustapippuria

400 g jauhelihaa
1-2 sipulia
1 porkkana raasteena
suolaa
2-4 valkosipulin kynttä
1 tl yrttisekoitusta
1 rkl ketsuppia
1 tlk tomaattimurskaa

Juustoraastetta

Valmista ensin kastike. Ruskista jauheliha, ja kuullota hienonnettu sipuli, puserretut valkosipulinkynnet ja raastettu porkkana. Lisää tomaattisose ja ketsuppi. Mausta.
Levitä kastike voidellun vuoan pohjalle.

Notkista laatikon loput isossa kulhossa, sekoita joukkoon kerma, kananmuna ja mausteet. Lusikoi seos kastikkeen päälle vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Karjalanpiirakat voi tehdä myös laatikoista

Karjalanpiirakoiden veivaaminen ei ole niin työlästä kuin etukäteen voisi ajatella. Pulikka toimii paremmin kuin kaulin, mutta silläkin pärjäät, jos pulikka ei kuulu keittiösi vakiovarusteisiin.

2 dl kylmää vettä

1,5 tl suolaa

3,5 dl ruisjauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja

Peruna- tai porkkalaatikkoa

Voiteluun:
1 dl kiehuvaa vettä

50 g voita

Sekoita kylmään veteen suola ja jauhot. Vaivaa taikina tasaiseksi ja leivo siitä tanko. Jaa tanko noin 20 palaan. Pyöritä palaset palloiksi ja litistä. Kauli palaset ohuiksi soikioiksi.  

Laita piirakoiden keskelle koko korkeudelta peruna- tai porkkanalaatikkoa ja rypytä reunat yhteen. 

Paista 275 asteessa paljaalla pellillä (voitelemattomalla pellillä / ilman leivinpaperia) n. 20 minuuttia.

Voitele piirakat kiehuvan kuumalla voi-vesiseoksella molemmin puolin ja anna hautua leivinpaperin ja pyyhkeen alla. 

Vinkki! Taikina kuivuu nopeasti, pidä palaset peitettynä muovilla tai kostealla pyyhkeellä. Kauliminen kannattaa tehdä useassa erässä, esim. 1-3 piirakkaa kerrallaan. 

Sämpylät porkkanalaatikosta

Kauraisten porkkanalaatikkosämpylöiden alkuperäinen resepti löytyy K-Ruoka-sivuilta.

1/2 l maitoa

2 pss kuivahiivaa

4 dl sämpyläjauhoja

400 g porkkanalaatikkoa

2 dl kaurahiutaleita

1 tl suolaa

6-7 dl vehnäjauhoja

1/2 dl öljyä

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, lisää suola, kaurahiutaleet, sämpyläjauhot, joihin kuivahiiva on sekoitettu sekä porkkanalaatikko. Anna kohota puolisen tuntia liinalla peitettynä. 

Alusta taikinapohjaan vehnäjauhot ja viimeisenä öljy. Kumoa löysähkö taikina reilusti jauhotetulle pöydälle ja leivo jauhojen avulla tanko, jonka leikkaat isoiksi paloiksi. 

Nosta palat lastan avulla leivinpaperille uunipellille ja anna kohota liinalla peitettynä vähintään 15 minuuttia. Voitele vedellä ja ripottele pinnalle kaurahiutaleita. 

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia kypsiksi.

Karamellipossu

Edelleen suuri suosikki vaikka uudenvuoden tarjottavaksi. Resepti vuodelta 2017 löytyy tästä blogipostauksesta: https://nununtayttaelamaa.blogspot.com/2017/01/karamellipossua-kinkun-jamista.html. 

Lukuhaasteen lopputulos: tasan 60

Otin tavoitteeksi vuodelle 2018 lukea 52 kirjaa. Genrelle tai sivumäärälle en asettanut ylä- enkä alarajaa. Lukemisistani pidin julkista listaa.

Se oli hyvä tavoite. Kirjoja sain luettua 60. Suurimmasta osasta tykkäsin. Osa oli bisneskirjallisuutta, osa kaunokirjallisuutta. Joistakin kerroin blogissa muutamalla sanalla. Monen kirjan kanssa pääsin unohtumattomalle matkalle.

Aion ottaa saman tavoitteen tänä vuonna, ja haastan sinut mukaan. Aloita oma julkinen lukulista, ja laita hyvät lukuvinkit jakoon. Tai jätä kommentti juuri sinua säväyttäneestä kirjasta.

Vinkkejä tälle vuodelle voi hakea vaikka kirjaston pienestä lukuhaasteesta.

Poimi suosikit

Luin Murakamia, Rämöä, Rantasta, Suomelaa, Georgea ja Pihaa enemmän kuin yhden. Useampi kuin yksi kirja käsitteli vuoden 1918 tapahtumia, viestinnän mokia, Gandhia, Ranskaa, Islantia tai retkikunnan hyisiä seikkailuja. Useamman kuin yhden kirjan nimestä löytyy kissa.

Listaa läpi kahlatessa suosikkeja ei ollut loppujen lopuksi sittenkään vaikea poimia. Tässä minun suosikkini ja suositukseni sinunkin lukulistallesi:

• Morten A. Stroksnes. Merikirja, eli Kuinka pyydystää jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana.

Tietokirja, jollaista en ole koskaan ennen lukenut. Faktaa, runoutta, meditaatiota sanojen muodossa, kertomus. Tämä kannattaa lukea.

• Joonas Konstig. Vuosi herrasmiehenä: kertomus siitä, kuinka entinen punkkari opetteli miehisiä hyveitä.

Hykerryttävä lukukokemus. Perusteellisesti tehty taustatyö, omakohtaisesti eletty vuosi uuden toimintamallin ja lopulta ajattelumallin omaksumisessa tuodaan havainnollisesti lukijan verkkokalvolle. Nostaa lukijan mieleen kysymyksen, mihin oikeastaan ne herrasmiesmäisyyden hyveet ovat kadonneet nykypäivästä - ja mitä asialle voisi tehdä. Ryhdymmekö kaikki kokeilemaan vuotta herrasmiehenä? Rugbyn jättäisin ehkä väliin, mutta monta muuta asiaa tästä kirjasta voi noukkia. Myös ideoita seuraavalle lukulistalle. Vahva suositus.

• Muriel Barbery. Siilin eleganssi.

Kirja, josta tuli yksi uusista suosikeistani. Luin tätä täysin lumoutuneena. Jos et ole vielä tutustunut, poimi tämä lukulistallesi. 
”...ihminen pelkää huomista siksi, ettei osaa rakentaa tätä hetkeä, ja jos ei osaa rakentaa tätä hetkeä, uskottelee itselleen että huomenna se onnistuu, ja silloin on hukassa, koska huominen muuttuu aina täksi päiväksi. (...täytyy) muistuttaa itselleen, että tärkein on tämä hetki; tärkeintä on rakentaa jotain juuri nyt. (...) Kavuta askel askeleelta omalle Everestilleen, ja niin että jokaisesta askeleesta tulee pala ikuisuutta.”

• Pajtim Statovci. Kissani Jugoslavia.

Vielä pitkään tämän kirjan lukemisen jälkeen olen miettinyt, että tämä pitäisi olla pakollinen lukukokemus vaikka lukion äidinkielenkurssilla. Erilainen näkökulma Suomeen.

• Kirsi Piha, Rytmihäiriö. Tartu mahdollisuuksiin tai kuole.

Ota kiinni kommunikaatiovallankumouksesta ja tartu mahdollisuuksiin suunnitelmallisesti. Viestinnän ihmisille vahva suositus.

• Maria Veitola. Veitola.

Ehdottomasti lukulistalle kaikille, joita elämänkerrat kiinnostavat. Herkkää ja vahvaa, avaa kuvan monipuolisesta, taitavasta naisesta, joka ei suostu muottiin. Veitolan kuvaus tunteistaan isänsä kuolemasta avasi kyynelkanavat. Samaistuin todella vahvasti. Myös kirjan rakenne on mielenkiintoinen: tapahtumat avataan aiempien Veitolan kolumnien kautta, joihin on lisätty kommentteja ja täydentäviä lukuja. 

• Nina George. Pieni bistro Bretagnessa.

Sydäntä lämmittävä tarina siitä, miten nainen jättää harmaan, rakkaudettoman elämän ja ainaisen sopeutumisen taakseen, ja tarraa kiinni uusiin mahdollisuuksiin.
"Elämätön elämä katoaa sydämestä kuin rantahiekkaan piirretty viiva."

• Haruki Murakami. Komtuurin surma.

821 sivua taattua Murakamia. Lukiessa iskee paha dilemma. Haluaisi malttamattomana  ahmia kirjan siltä istumalta; samalla toisaalta haluaa pitkittää lukunautintoa mahdollisimman pitkään, kun tietää ettei uutta ole heti käsillä. Murakami on tämänhetkinen suosikkikirjailijani. Mikä sopiva tapa saavuttaa lukuhaasteen tavoite!

Vuoden 2018 lukulistani löydät kokonaisuudessaan täältä. 
Hykerryttäviä lukukokemuksia sinulle vuodelle 2019!


Photo by Aaron Burden on Unsplash
.