Lukulistani 2020

Olen pitänyt lukulistaa nyt kahden vuoden ajan. Vuonna 2018 sain kahlattua 60 kirjaa, viime vuonna 53.

Tavoitteena 2020 on lukea 52 kirjaa, siis noin kirja viikossa. Edelleenkään en rajoita genreä tai sivumäärää.

Haastan sinutkin lukemaan, kommentoimaan ja vinkkaamaan hyviä kirjoja. Tai kannustamaan minua pysymään tavoitetahdissa. Kenties löydät näiltä listoilta uusia tuttavuuksia myös itsellesi.

Ps. Aiemmat kirjavinkit löytyvät oheisista postauksista. Kannattaa kurkata.
Vuoden 2019 lukulista
Vuoden 2018 lukulista 
2018 suosikit


Minun lukulistani 2020 täydentyy tähän. 

1. Ken Mogi. Löydä oma ikigai: japanilainen tie elämän voimaan.
2. Markku Siltala. Hän oli siinä: kokemukset yhteydestä kuoleman jälkeen.
3. Frank Martela. Valonöörit: sisäisen motivaation käsikirja.
4. Nunna Kristoduli. Maahan kumartuneet sypressit: pyhät ihmiset ja ihmeet.
5. Pyhän vuoren vanhus Paisioksen opetuksia / koonneet ja muistiin merkinneet Surotin Oyhn Johannes Teologin luostarin nunnat.
6. Maria Peura. Vedenaliset.
7. Panu Luukka. Yrityskulttuuri on kuningas: mikä, miksi, miten?
8. Jojo Moyes. Kerro minulle jotain hyvää.
9. Aaron Dignan. Brave new work.
10. Olli Jalonen. Merenpeitto
11. Monika Fagerholm, Martin Johnson. Meri: neljä lyyristä esseetä.
12. Satu Koivisto, Ritva Ranta. Näin motivoin yhteistyöhön. Ryhmän johtamisen käsikirja.
13. Jessica Haapkylä. Meren tarina: meribiologin tutkimusmatka Arktikselle.
14. Sven Nordqvist. Viiru osaa.
15. Pedram Shojai. Urbaanin munkin käsikirja.
16. Hille Korhonen & Tytti Bergman. Johtaja muutoksen ytimessä: käsikirja uudistumismatkalle.
17. Juha Kauppinen. Monimuotoisuus: kertomuksia katoamisista.
18. Timo Airaksinen. Jäähyväiset uskonnolle.
19. Saku Tuominen. Pizze.
20. Jonimatti Joutsijärvi. Esiinkaivatut.
21. Heli Isomäki ja Nina Uusitalo. Aivotaidot. Käytä päätäsi paremmin.
22. Eero Ojanen. Suomen myyttiset linnut.
23. Florence Besson, Eva Amor, Claire Steinlen. Rakkautta ranskalaisnaisten tapaan.
24. Auli Särkiö. Vedenpeitto.
25. Pierdomenico Baccalario. Cane & gatto.
26. Sofi Oksanen. Koirapuisto.
27. Michael Watkins. The first 90 days: critical success strategies for new leaders at all levels.
28. Juhana Torkki. Plutarkhos. Mielen tyyneydestä.
29. Perttu Pölönen. Tulevaisuuden lukujärjestys.

30.  Matti Rautaniemi. Joogan historia: erakkomajoista kuntosalille.

31. Elton John. Minä Elton John.

32. Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri. Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana.

33. Judith Schalansky. Kaukaisten saarten atlas. Viisikymmentä saarta, joilla en ole koskaan käynyt enkä tule käymään. 

34. Pauliina Haasjoki. Himmeä sininen piste.

35. Miia Savaspuro. Itseohjautuvuus tuli työpaikoille, mutta kukaan ei kertonut, miten sellainen ollaan.

36. Saku Tuominen. Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta.

37. Noora Lintukangas. Selviytymisopas elämän kriiseihin.

38. Antti Leinonen. Ahman kintereillä.

39. Jonathan Safran Foer. Me olemme ilmasto. Miten planeetta pelastetaan ruokavalinnoilla?

40. Sara Ehnholm Hielm. Ja sydän oli minun. Lukea, kirjoittaa, kaivata ja elää.

41. Kari Aihinen. Kapen parhaat.

42. Brene Brown. Dare to lead.

43. Celeste Barber. Kuinka Nutella tekee naisen ja muita tärkeitä huomioita elämästä.

44. Andreas Schlieper, Heike Reinecke. Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä.

45. Kukka Ranta, Jaana Kanninen. Vastatuuleen. Saameen kansan pakkosuomalaistamisesta.

46. Leenamaija Otala. Ketterä oppiminen. Keino menestyä muutoksessa. 

47. Miika Nousiainen. Fretti Mercury etsii onnea.

48. Caroline Criado Perez. Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.

49. Sakari Huovinen. Isän kädestä: Lauri Huovisen ensimmäinen elämä.

50. Seppo Saraspää. Leiri maailman laidalla. 

51. Juha Taskinen. Jää hyvin, saimaannorppa.

52. Tony Ross. L'orsetto che faceva bu!

53. Johanna Venho. Anne Brunila. Kuka olisi uskonut: muistikuvia.

54. José Saramago. Elefantin matka.








...
Selailtuja tai kesken jääneitä kirjoja tänä vuonna:

1. Jenny Hendy: Kaunis huoleton puutarha.
2. Ella Räty: Monivuotisten puutarhakasvien istutusopas.
3. Sharon Amos ja Richard Rosenfeld: WSOY:n suuri puutarhakirja: yli 1000 innostavaa ideaa ja käytännön vinkkiä toteuttavat toiveidesi puutarhan.
4. Tessa Evelegh: Kaunis piha helposti.
Inspiraatiota pihan laittoon näistä kirjoista... 

5. Veli-Risto Cajander: Rantojen laulavat linnut.
6. In piazza 2. Luovutin, ja laitoin helpomman italian oppikirjan varaukseen...

7. Harri Ahonen, Aada Ala-Tala: Pyhän Olavin retkeilyreitit.

Viime vuodesta ensimmäisenä nousee mieleen kiitollisuus

Jännää, miten vähän muistaa menneestä vuodesta. Ei oikein hyvin muista, mitä teki viime viikollakaan. Vähän kun pinnistää muistiaan ja selaa kuvia, toteaa, että vuoteen mahtui paljon sellaista, joka olisi voinut päättyä toisin. Huonommin. Siksi ensimmäisenä nousee mieleen nöyrä kiitollisuus siitä, mitä on.

Järjettömästä pahoinpitelystä alkuvuodesta selvinnyt lapsi on kunnossa. Kissa on toipunut reilun vuoden takaisesta kolhusta ja mennä porskuttaa yksisilmäisenä perheen seniorikuninkaana. Joulukuussa 2018 keuhkoistani löytyi pyörövarjoja, joiden syyksi paljastui aw-malformaatio. Se saatiin korjattua huhtikuussa. (Sen jälkeen olen tehnyt omat ennätykseni mavessa ja penkissä.)

Viimeisinkin poikanen lensi pesästä, kun opiskelupaikka aukeni Lappeenrannasta. Vanhin lapsista avioitui elokuussa, ja miten ihanat juhlat ne olivatkaan! Ihanat, onnelliset, morsiusparin näköiset. Yksi päätyi yrittäjän uralle toteuttamaan ammatillista haavettaan. Se, jos mikä, on ollut opettavaista seurata myös askel taaempaa. Kiitollinen myös siitä, että olemme saaneet auttaa.

Näköjään yrittäjyys ja avioliitto saman henkilön kanssa on sekä mahdollista, opettavaista että upeaa. Mosahybrid täytti kaksi vuotta, ja meillä on miehen kanssa ollut myös aiempia vuosia enemmän aikaa yhdessä.

Oman sairastumisen ja parantumisen myötä kävin läpi vaikka minkälaisia tunteita. Jonkin jäljen se myös jätti: olen rohkeammin sanonut ei uusille projekteille, ja luottanut siihen, että yrittäjänä saan kyllä tehdä juuri niitä töitä, joihin haluan tarttua. Rohkeammin teen myös muuten niitä asioita, joita haluan tehdä. Välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat, pitäisikö tehdä jotain muuta, onko se järkevää tai tuleeko siitä vatsamakkara. Elän rohkeammin sen näköistä elämää, kuin itse haluan.

Viime vuonna olen lukenut 53 kirjaa. Se oli vähemmän kuin alkuvuonna ajattelin, mutta kirja viikossa tahti oli juuri niin kuin pitikin. Olen saanut tehdä ystävien pienokaisille käsitöitä – unileluja ja köllöttelyalustoja – ja kutonut villapaidan veljelleni, monia sukkia ja virkannut amigurumeja.  Olen maalannut vesiväreillä lähinnä kortteja enemmän kuin vuosiin. Olen kokeillut uusien ruokalajien valmistusta #anunkeittiö. Simpukoita, mustekalaa, mämmiä ja monenlaisia hapanjuurileipiä, ja pyrkinyt vähentämään liharuokapäivien määrää.

Meillä on käynyt paljon ihania ystäviä kylässä. Välimatkoista huolimatta yhteys säilyy. Nautin emännöinnistä. Paras kiitos on, kun tarjottavat maistuvat, lapset viihtyvät ja vieraat toteavat meillä olevan hyvä feng shui. (Olen samaa mieltä.)

Italian kielen taitoni ovat hiljalleen karttuneet, ja aiempaa paremmin pärjäsin marraskuun reissussa. Sitä haluan oppia lisää. Kokeilukerta jousiammuntatunnilla kutkutteli sisäistä robinhoodiani. Ehkä aloitan siitä uuden harrastuksen saliryynäämisen ja joogan lisäksi.  

Olen löytänyt uuden moton täydentämään aiempia: ”One year from now you wish you had started today.”  Se tukee loistavasti aiempaa mottoani Ole se muutos, jonka haluat nähdä.

Uudelle vuosikymmenelle en lupaa mitään. Pyrin elämään siten, että voin olla rauhassa itseni kanssa. Se tarkoittaa tasapainoilua. Pyrin tekemään niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä: mitä perhe tarvitsee, mitä itse jaksan. Treeniä, käsitöitä, lukemista, kokkailua. Mutta pyrin myös edistämään isommassa mittakaavassa tärkeitä asioita kuten ilmastonmuutoksen torjumista.

Toivon, että iloinen 20-luku on entistä empaattisempi. Toivon, että someviestien ja uutisvirtojen seassa ehtisimme käsitellä ne tunteet, jotka on ladattu uutistekstiin. Jokaisen takana on ihminen ja hänen kohtalonsa. Jään seuraamaan nousevaa trendiä ystävällisyyden ja kiltteyden puolesta.

Lviv, leijonakaupunki

2.6.2019

Lviviin oli helppo solahtaa sisään. Ilmeisesti kävisimme hyvin paikallisista; kielivalintaan piti puuttua jokusen kerran. Kyrillisten aakkosten taitamisesta on etua, vaikka ukraina ei taitu.

Kaupungin keskusta on sopivan pieni viikonloppureissulle. Kaduilla on mukava kävellä, ja kirkkoja, joihin pistäytyä ihailemaan loistoa ja kauneutta, riittää. Kunnostamista riittäisi yhtä lailla; vaikka remontteja olikin meneillään monessa paikassa, vielä on tehtävää vanhojen rakennusten korjauksessa.

TOP10-nähtävyydet tuli käveltyä melkein vahingossa ilman matkaopastakin. Ruoka on hyvää ja edullista. Kahvila- ja kuppilakulttuuri on eläväistä.

  

Kaalikääryleitä ja punajuurta - hyvää paikallista ruokaa!

Majapaikkamme Grand Hotel Lviv Luxury & Span kylpyläpuoli oli todella upea. Tilavan uima-altaan ja porealtaan lisäksi uimatilassa oli ilmeisesti mineraalipitoista vettä sisältävä pieni allas. Saunoja ei edes ehditty kaikkia kokeilla: suomalainen, venäläinen, infrapuna, turkkilainen ja roomalainen, ainakin. Omatoimispan lisäksi tarjolla oli hierontaa, hemmotteluhoitoja ja kauneushoitoja. Lisäksi hotellissa oli hyvin varusteltu kuntosali moneen aiempaan hotelligymiin verrattuna. Salilla ja uimassa käytiinkin kahtena päivänä kolmesta. Ja se patja! Nukuin paremmin kuin kotona!

Lauantaina otin uinnin sijaan tunnin hemmotteluhieronnan. Hoidon intialainen nimi – jonka jo unohdin - tarkoitti rakastavia käsiä.  Kaksi hierojaa venytteli, mankeloi ja hieroi koko kropan öljyllä. Hoidon jälkeen lymfakierto oli saanut kyytiä, ja kuiva ihoni oli joustava, pehmeä ja sileä. Luksusta! Tunnin lysti maksoi noin 70 euroa. Ystävät – jos joskus menette Lviviin, sisällyttäkää matkaohjelmaan Grand Hotellin kylpyläelämys. Mielellään hoitoineen.  

Oopperatalo oli ihastuttavan vanhanaikainen.

Niin ja se sota. Se ei erityisen paljon näkynyt normaalissa kaupunkikuvassa. Viittauksia näkyi jonkin verran mm. matkamuistomyymälöissä. Vessapaperirullia ja kynnysmattoja Putinin kuvilla, käsikranaatin muotoisia koristeita. Kirkkojen ulkopuolelle oli ripustettu banderolleja, jossa vaadittiin sotavankien vapauttamista. Kirkkoihin oli koottu kuvaseiniä kaatuneista, ja lasten kommentteja isistään. Niiden kohdalla nousi pala kurkkuun. Kattoon ripustettu parvi rauhankyyhkyorigameja alleviivasi sodan järjettömyyttä ja yksittäisten ihmisten menetyksiä esille laitettujen sotaromujen yläpuolella.

Jos kaupungissa olisi viipynyt pidempään, olisi kaivannut retkiä keskustasta kauemmas. Mutta juuri tämän mittaiseen lomaan tekemistä oli juuri sopivasti.

Jäi vielä askarruttamaan, miksi johonkin paikkaan on helppo solahtaa sisään. Miksi Lviviin oli niin helppo asettua? Olo oli rauhallinen ja kotoisa heti ensi hetkestä.

Yksi minuun vaikuttanut tekijä oli varmasti puiston penkin koristeellisissa kädensijoissa. Viemärikansissa kaduilla. Patsaissa. Vaakunassa. Jopa nimessä.  Joka paikassa esillä olevat leijonat tuntuivat turvallisilta ja tutuilta. Ajattelin niitä nähdessäni useasti isääni, joka oli horoskooppimerkiltään leijona, ja muutenkin leijonamainen tuuheine valkoisine harjoineen.

Lviv, leijona. Kiitos.


Lisää Lvivstä (wikipedia)

Kun on aikaa katsella eloa ympärillään

30.5.2019

Terveiset Varsovan kentältä. Olen matkalla Ukrainaan. Äskeisessä passijonossa juolahti mieleeni, että onneksi EU. Olisi piirun verran hankalampaa tämä matkustaminen ilman. Oletteko muuten huomanneet, että passintarkastajat ovat oma tyyppinsä? Näyttävät kyllästyneiltä, välinpitämättömiltä. Toimivat hitaasti. Äärettömän vakavia ja tietyllä tapaa arvonsa ja valtansa yli matkustajan tuntevia.

Mahdottoman tehokas kannettavan suojaus nostaa lievästi verenpainetta. Kentän wifi-yhteydellä läppäri blokkaa likipitäen kaiken, mitä yritän tehdä verkon yli. Onneksi voi kirjoitella niitä näitä varastoon. Hieman oli kyllä yllätys, että Bloggeriinkaan ei päässyt. Ei sen tähdellisempää, kunhan olisin päivittänyt Lukuhaasteen kirjalistan. Työasiat tuli onneksi päivitettyä jo Helsingissä.

Luin hiljattain Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Listojen tekeminen ei ole helppoa. Miten tavoittaa muutamaan ranskalaiseen viivaan oleellinen? Tunnistin kirjan esikuvasta, Sei Shonagonista, ja kirjailijasta, jotain samaa itsessäni. Tunnistin sinne tänne polveilevat ajatukset, listat, sisällöltään hyvin erilaiset ja epätasaiset tekstit. Tuskailuni siitä, että blogillani ei ole yhtä teemaa, loppui siihen. Minähän saan kirjoittaa – omaksi ilokseni – ihan mistä vain!

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin näyttää päällepäin pokkarilta, jonka lukee nopeasti. Tekstiä pitää kuitenkin nautiskella. Ja präntti on niin pientä, että teos olisi varmasti ollut aika järkäle normaalilla fontilla. Ilman silmälaseja turha yrittää. Ihana kirja. Haluan Kiotoon kirsikankukkien aikaan.

Kun on aikaa katsella ihmisiä ympärillään:
olen kuin Kieslowskin elokuvassa. Tai Toscanan auringon alla remonttiporukassa. Miten niihin onkin löydetty niin puolalaisen näköisiä ihmisiä! Vai olenko nyt näyttelijäseurueen keskellä, täällä Varsovan kentällä?

Ensimmäisellä lennolla Helsingistä Varsovaan ahmin loppuun Pieni elokuvateatteri Pariisissa. Kevyttä luettavaa. Sopii hetkiin, jolloin haluaa päästä tunnelmaan, joka on kuin vanhasta elokuvasta, mutta kirjan muodossa. Tai kun haluaa vuorotella jonkun vaikeamman teoksen kanssa. Kirjan lopussa oli lista rakkauselokuvista, jotka kirjan näyttämönä toimivassa leffateatterissa esitettiin. Pakkohan ne on katsoa läpi. Listalle oli päässyt mm. Casablanca ja Hyvä vuosi, jotka ovat omiakin suosikkejani. Tällä perusteella on lupa odottaa paljon myös niiltä, joita en ollut nähnyt.  

----

Tämän tekstin innoittajana toimi Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Päätin julkaista Tyynynaluskirjan inspiroimana päiväkirjamaisen otoksen ajatuksista tietyllä hetkellä - tällä kertaa tappamassa aikaa Varsovan lentokentällä.

Kotikeittiön kombuchaa kannattaa kokeilla

Juoma on raikasta,  terveellistä ja hyvää. Ei siis ihme, että kombuchan tekeminen kutkutteli mielessä. Hämärästi muistin kuulleeni joidenkin sitä tekevän ihan itse, joten kun Kaapelin Joogafestareilla TheGoodGuysKombucha myi starttipaketteja, pitihän siihen tilaisuuteen tarttua.

Isossa starttipaketissa oli lasiastia, jossa juoma tehtäisiin, scoby, startterineste, irtotee ja sokeri, tykötarpeina vielä keittiöpyyhe käymisastian päälle.

Yksinkertaistettuna homma menee näin: keitä iso kattilallinen vahvaa sokeriteetä. Laita jäähtynyt tee scobyn ja startterinesteen kanssa lasiastiaan, peitä pyyhkeellä ja anna tekeytyä noin viikon verran. Meduusan näköinen scoby-sieni huolehtii siitä, että juoma lähtee käymään, ja kehittää pirskahtelevan koostumuksen. Sitten pullotus ja maustaminen, toinen fermentaatio, jos niin haluaa, ja valmis juoma jääkaappiin.

Millaista oli?
Alkuun kahden sivun ohjeet tuntuivat vaikeilta omaksua. Luin ohjeita moneen kertaan. Pelotti, meneekö kaikki oikein, vai tuleeko satsista etikkaa tai vatsatauti. Tai pahan makuista. Ei tullut mitään näistä. Tuli terveellistä hyvinvointijuomaa kolme litraa, ja scobylle poikanen.

Sormi suussa
Ensimmäinen tenkkapoo tuli, kun kombucha oli valmis. Mitä ihmettä scobylle sitten pitäisi tehdä?
Onneksi The Good Guys neuvoo aloittelijoita sivuillaan. Hetki vain, ja olin perustanut scoby-hotellin.

Scoby jälkeläisineen ei ehtinyt kauaa lomailla. Kaupasta haettiin lisää luomu ruokosokeria, ja sitten vain punnitsemaan erilaisia irtoteesekoituksia seuraaviin satseihin.

Mitä mausteeksi?
Rakastan sitruunaa, ja useimmiten puristan luomusitruunan mehua kombuchan mausteeksi toiseen fermentaatioon. Kotiväen mielestä maku muistuttaa hieman simaa, mutta ei ole niin makeaa.

Kokeilin myös mansikoita. Ei-niin-makea-fresita, oli tuomio. Jos kokeilet pakastemarjojen kanssa, suosittelen siivilöimään ne pois maustumisen jälkeen. Muuten mansikat voivat lähteä käymään melko vikkelästi.

Myös maustamaton kombucha toimii. Yleensä jätän yhden pullon maustamatta, ja kahteen laitan sitruunaa. Ja enempää satsista ei kerralla tulekaan - startterinestettä pitää muistaa jättää seuraavaa satsia varten. Ja scoby-hotellin hengenpitimiksi.

Olen hurahtanut kombuchaan. Valmista juomaa on lähes aina jääkaapissa, ja uusi erä kehkeytymässä. Nautin sitä noin lasillisen päivässä.

Suosittelen kokeilemaan! Lisävinkit ja tarkat ohjeet kannattaa lukea The Good Guys'n sivuilta https://www.thegoodguys.life/

Kombuchan tekeminen kotikonstein on yllättävän helppoa. 

Cin cin!

Pieni kohtaaminen arki-iltana Ilon kanssa

Maanantaina piipahdin kirjastossa ennen joogatunnin alkua. Piti palauttaa kassillinen kirjoja.

Poikkeuksellisesti kirjastossa oli ruuhkaa. Palautusautomaateillakin oli jono. Minun edessäni jonossa oli nainen pienen koiran kanssa.

Koira katseli minua lämpimästi. Ihan kuin tunnettaisiin. Joten tapani mukaan kysyin omistajalta, saanko tervehtiä koiraa.

Niinpä rapsuttelin pientä kaveria odottaessani. Koira näytti selvästi nauttivan siitä ja istui jalkani päälle. Se myös kieltäytyi lähtemästä, vaikka emäntä oli saanut omat kirjansa palautettua. Koira ei liikahtanutkaan maanitteluista huolimatta, vaan jäi makuulle odottamaan, kunnes minäkin olisin valmis.

Kysyin vitsaillen, lähteekö uusi ystäväni kanssani joogaan. Olisi lähtenyt. Kun sain kirjani palautettua, koira nousi ja ulko-oven sijaan suuntasi kanssani joogavintin portaisiin. Emännän piti ottaa pieni ystävänsä kainaloon, jotta he pääsivät lähtemään, ja minä jatkamaan joogaan.

Pieni kohtaaminen teki minut hyvin onnelliseksi. Eläimen kanssa hetkessä luotu yhteys sai tuntemaan kiitollisuutta. Hyviä hetkiä voi tulla vastaan missä vain. Pyytämättä, tilaamatta - kun vain antaa niille tilaisuuden.

Koiran nimi oli muuten Ilo. Osuvampaa nimeä on vaikea kuvitella.
Onnellisia hetkiä tähän viikkoon itse kullekin!

Salil eka, salil vika. Tammikuun liikuntahaaste.

Loppuvuoden 2018 sairastin yli kaksi kuukautta. Flunssa, poskiontelotulehdus, keuhkoputkentulehdus, keuhkokuume. Liikunnan sijaan keskityin hengittämiseen ja lepoon.

Uuden vuoden jälkeen pääsin pikku hiljaa liikkeelle. Ensimmäiset pitkät ja hitaat kävelylenkit olivat uuvuttavia, mutta ihania. Ja sitten entinen PT:ni Jessica julkaisi Instassa 20 päivän liikuntahaasteen.

Miten meni?
Seurasin ihaillen Jessican inspiroivia ohjeita Instasta. 20 päivän haastetta en pystynyt sellaisenaan noudattamaan. Vaikka  ehdotettu treeni olisikin vaihtunut omaan joogaharjoitukseen, tai PT sessioon, tärkeintä oli silti päästä taas oikeasti treenaamaan säännöllisesti.

Tammikuun treenipäiväkirja - ilman työmatkojen hyötyliikuntakävelyjä - näytti tältä:

Nro	Pvm	Laji ja kesto
1	1.1.	Kävelylenkki 1h
2	4.1.	Kävelylenkki 44 min
3	5.1.	Kävelylenkki 44 min
4	6.1.	Jessican liikuntahaaste, 35 min
5	6.1.	Venyttely, 15 min
6	7.1.	Kuntopiiri, 15 min
7	8.1.	Jessican liikuntahaaste, 30 min
8	9.1.	Venyttely & liikkuvuus, 45 min
9	10.1.	Kävelylenkki, 54 min
10	13.1.	Jessican liikuntahaaste. Ohjelmat 1-2 yhdistettynä.
11	14.1.	Jooga, 1h15 min
12	15.1.	Kävelylenkki, 32 min
13	15.1.	Jessican liikuntahaaste. 15 min amrap.
14	17.1.	Liikkuvuusharjoitus, Jessican liikuntahaaste.
15	18.1.	PT / yläkroppatreeni, 1h
16	19.1.	Murtsikkahiihto, 1,5 h
17	21.1.	Jooga, 1h15 min
18	24.1.	Kävelylenkki, 35 min
19	25.1.	PT / mave, 1h
20	26.1.	Murtsikkahiihto, 1,5 h
21	27.1.	Kävelylenkki, 41 min
22	28.1.	Jooga, 1h15 min
23	29.1.	PT / 1h
24	31.1.	Salitriathlon, 30 min

Säännöllistä, ja ihan hyvä määrä, vaikkakaan ei kovaa treeniä. Paljon kävelyä, venyttelyä tai joogaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti mave- ja penkkiennätyksiä.

@jessicareiman