Maanantaina piipahdin kirjastossa ennen joogatunnin alkua. Piti palauttaa kassillinen kirjoja.
Poikkeuksellisesti kirjastossa oli ruuhkaa. Palautusautomaateillakin oli jono. Minun edessäni jonossa oli nainen pienen koiran kanssa.
Koira katseli minua lämpimästi. Ihan kuin tunnettaisiin. Joten tapani mukaan kysyin omistajalta, saanko tervehtiä koiraa.
Niinpä rapsuttelin pientä kaveria odottaessani. Koira näytti selvästi nauttivan siitä ja istui jalkani päälle. Se myös kieltäytyi lähtemästä, vaikka emäntä oli saanut omat kirjansa palautettua. Koira ei liikahtanutkaan maanitteluista huolimatta, vaan jäi makuulle odottamaan, kunnes minäkin olisin valmis.
Kysyin vitsaillen, lähteekö uusi ystäväni kanssani joogaan. Olisi lähtenyt. Kun sain kirjani palautettua, koira nousi ja ulko-oven sijaan suuntasi kanssani joogavintin portaisiin. Emännän piti ottaa pieni ystävänsä kainaloon, jotta he pääsivät lähtemään, ja minä jatkamaan joogaan.
Pieni kohtaaminen teki minut hyvin onnelliseksi. Eläimen kanssa hetkessä luotu yhteys sai tuntemaan kiitollisuutta. Hyviä hetkiä voi tulla vastaan missä vain. Pyytämättä, tilaamatta - kun vain antaa niille tilaisuuden.
Onnellisia hetkiä tähän viikkoon itse kullekin!