Toin Islannista marraskuussa kassillisen ihanaa Alafosslopi-villalankaa, paksua ja vanhanaikaisen tuntuista. Ajatuksena oli neuloa itselleni (kyllä, joskus myös itselle) ihastuttava islantilaisvillapaita. Ohjetta en samasta lankakaupasta ostanut - kielitaito ei vielä ihan riittänyt ohjeen tulkkaamiseen.
Suomesta löytyi onneksi hyvä kirja islantilaisvillapaitojen ohjeita omalla äidinkielellä (Islantilaisia neuleita, Vésdís Jónsdóttir). Verkkokauppatilaus Lankavasta kopsahti nopeasti kotiin. Ohjeet ja langat - check. Sitten vain ylittämään itsensä ja kutomaan islantilaisvillapaitaa ensimmäistä kertaa ikinä.
Paksulla langalla työ joutui nopeasti. Ohjeissa mietityttänyt pyöröneuleena tehdyn alaosan yhdistäminen hihoihin ja kaarrokkeen tekeminen yhtenä kappaleena olikin toteutettuna paljon kätevämpää kuin luettuna. Kainaloiden silmikointikin oli simppelimpi juttu kuin ensi kertaa ohjeesta tavattuna olisi voinut päätellä. Jonkin verran joutui hakemaan oikeata langan kireyttä kirjoneuleessa, mutta käyttökelpoista jälkeä tuli. Itse tehty saa näyttää - itsetehdyltä.
Omatekoista villistähän on suorastaan velvollisuus käyttää. Islantilaisneule on lämmin ja mukava ulkoillessa. Ja se palaute! Tuiki tuntemattomat ihmiset pysäyttävät kaupassa, kehaisevat villapaitaa ja kysyvät onko se itse tehty.
Jos siis sinä, hyvä lukija, emmit islantilaisvillapaidan neulomisen aloittamista, suosittelen! Aloita rohkeasti. Työ tekijäänsä neuvoo, ja paksulla langalla neule valmistuu nopeammin kuin uskotkaan.
Jämälangoista toteutin villapaidan kuviota muuntelemalla paidan pariksi tumput. Ehkä vilukissan tassutkin pysyvät lämpimänä ensi talvena.
Näistä käsitöistä olen aidosti ylpeä. Minä osasin.
