Kirjassa ja itse tehtynä

Nunun keittiössä on kokeiltu viimeisen viikon sisään pari uutta reseptiä Saaristoruokaa-kirjasta.

Tarte tatin

Syrjäsen ohje ei vaikuttanut ylivoimaiselta: omenat asetellaan sulaan sokeriin ja voihin, taikina päälle ja pannu uuniin. Eipä niin.

Tykötarpeet löytyivät läheltä: kotipihan vähän rupuiset, mutta maukkaan hapokkaat omenat olisivat maultaan täydellisiä piirakkaan.

Minun tarte tatin –voitaikinani juuttui aluksi pöydän pintaan. Ehkä se ei ollut riittävän kauan jääkaapissa tekeytymässä. Ropsautus jauhoja ja kaulitseminen kelmun päällä onneksi auttoivat pälkähästä.

Sokerin ja voin sulatus onnistui kerrasta. Muotopuolet omppulohkot asettuivat kitisemättä pannulle. Piirakan paistaminenkin onnistui pintaa käräyttämättä.

Sitten se ulkonäkö. Kirjassa tarte tatin oli kaunis, pieni ja pyöreä torttu. Omenat olivat siirapin sävyllä silattuja, täydellisesti valurautapannulle aseteltuja. Suurin ero itse tehtyyn oli piirakan eheydessä. Kumoamisvaiheessa taikina nimittäin repesi, eikä asettunut sieväksi pieneksi pyöryläksi tarjoiluvadille. Omenalohkotkaan eivät kaikki olleet kauniita puolikuita. Makua se ei haitannut. Torttu suorastaan suli suussa, myös ilman mascarponevaahtolisukkeita. Tällä voi- ja sokerimäärällä tosin niin tekisivät pienet kivetkin.

Tarte tatin oli ensimmäinen kerta, kun keksin lahjapaistinpannulle, josta saa irrotettua kahvan, järkevää uunikäyttöä. Jatkoa uskaltanee luvata, vaikka isoon paistinpannuun taikina taisi olla vähän turhan ohut. Ensi kerralla taikinaa puolitoistakertainen annos tai pienempi pannu.

Siikaceviche

Sarjassamme ruokalaji, jota en olisi ikinä uskonut testaavani kotona. Cevichehän on fine diningia, toisin sanoen varmasti hyperhaastavaa tehdä!

Tai sitten ei. Kaikki ainekset pilkotaan, sekoitetaan ja maustetaan, ja kasataan voissa paistettujen leipäviipaleiden päälle. Ja siinä se.

Itsetehtynä

Kirjan kuvassa

Vinkki muille kanssakokeilijoille: kannattaa ostaa oikeasti jo valmiiksi nahattomia siikafileitä. Nahallisten, mutta suomustettujen fileiden putsaaminen ei ollut helppo nakki. 

Rosalan limppua en lähikaupasta löytänyt, joten tyydyin Maalahden limppuun. Toimi hyvin myös sillä.

Reseptit: Harri Syrjänen: Saaristoruokaa


Keittokirjoja voi lukea ihan muutenkin. Ja kannattaa lukea. Voi vaikka yllättää itsensä ja perheensä kokeilemalla jotain uutta. Aina ei onnistu, mutta ainakin on yhtä kokemusta rikkaampi ja rohkeampi.