Nainen ja kärppä eli viikonloppu Krakovassa

Töihin paluusta kaksi viikkoa. Vaikka konttorilla onkin ollut selvästi normaalia hiljaisempaa, pieni loma tekee aina hyvää, jo kahdenkin viikon työrupeaman jälkeen.

Krakovassa olin käynyt aiemmin jo vuonna 2013. Muistelin kaupungin olevan viehättävä ja sopivan pieni; viikonloppu oli ensimmäiselläkin kerralla tuntunut sopivalta aikajaksolta. Pakollisia nähtävyyksiä ei tällä kertaa olisi listalla. Kulttuuria kuitenkin.

Edellisellä kerralla missasin Da Vincin, joten nyt taide oli ykkösenä tekemisten toivelistalla. Nainen ja kärppä on levollinen ja kaunis. Nainen silittää pitkillä sormillaan kärppää, joka lepää valppaana mutta rauhallisena sylissä. Naisen katse on intensiivinen, ilmeessä omanarvontuntoa.

Ehkä juuri päättäväisyyden vuoksi pidin taulusta enemmän kuin Mona Lisasta. Kärppää sai myös ihailla paljon rauhallisemmin kuin täpötäydessä Louvressa. Wawelin linnaan sai jonottaa lippuja helteessä, mutta maalaus oli sen arvoinen.

Kulttuurin jälkeen tulee nälkä. Suolarinkelit kadunvarsikojusta 40 sentin edulliseen hintaan ja Wislan rantapuistikkoon lempeään tuuleen piknikille. Toimii, kun lämmintä on +37. Puistossa sijaitsee myös se toinen kulttuurikohde, jonka erityisesti tällä matkalla halusin nähdä: Dzog the Dog -koirapatsas. Patsaan liikuttava tarina on samantapainen kuin Geren tähdittämässä Hachiko-elokuvassa. Koira palaa aina odottamaan isäntäänsä samaan paikkaan isännän menehtymisen jälkeen. Turhaan. Näitä surullisia silmiä ei hevin unohda.

 

Ja sitten tietysti tori, Rynek. Eloisa ja vilkas toriaukio, jonka toiminta jatkuu maan alla. Torin alle on tehty museo esittelemään Krakovaa ja sen kehittymistä viimeisten 1 000 vuoden aikana. Rynejk Undergroundin kaivaukset ja museon tekeminen kestivät viisi vuotta.

Mitä syödään?

Leppoisan viikonloppuloman yksi kohokohta on tietysti syödä hyvin. Torin laidan ravintola Szara oli niin hyvä, että poikkeuksellisesti palasimme samaan ravintolaan seuraavanakin iltana. Annokset olivat runsaat mutta kohtuulliset, ei tyypillistä puolalaista mättölautasellista lihaa.

Toinen virkistävä uusi tuttavuus oli Kazimierzissä sijaitseva kahvila Eszeweria. Hämärässä ja boheemisti sisustetussa kahvilassa tuoksui suitsuke. Pienissä nurkkauksissa oli sohvia ja eriparisia pöytäryhmiä. Sisäpiha oli vehreä keidas riippukeinuineen ja lepolavitsoineen, pöydillä jos jonkinlaisia leikkokukkia maljakoissa. Tunnelma oli enemmän Christianiaa kuin juutalaiskorttelia. Kolmantena täytyy peukuttaa Hamsa hummus & happiness -ravintolaa. Paikan mottona oli Make hummus not war. Hyvää oli.  

Kotiinpaluusta on nyt vajaa kaksi vuorokautta. Olen edelleen samaa mieltä kuin ensimmäisen vierailun jälkeen: Krakovan viehättävästä tunnelmasta saa hyvin kiinni kahdessa päivässä. Välimatkat kannustavat kävelyyn paikasta toiseen, ja kaupungin ydin on helposti otettavissa haltuun. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään.  Enää ei 37 asteen lämpökään tunnu muistoissa liian kuumalta. Reissusta muistuttaa Nainen ja kärppä -muistivihko. Saattaa olla, että vielä palaan kolmannenkin kerran.

12 päivää

Tänä kesänä meidän perheellä on hajautettu loma. Nuorisosta etujoukko on töissä koko kesän, pahnanpohjimmaiset osittain. Siihen mukaan luettuna vävypoika-/tyttöystäväkandidaattien kesäaikataulut, ja koko porukkaa ei saataisi kasaan satunnaisia kotipihan grillaustuokioita lukuunottamatta. Jälkikasvun aikatauluista ei siis tarvinnut välittää lomasuunnitelmia tehdessä, eivätkä päiväkotien aukioloajat enää tässä elämänvaiheessa määritä loman ajankohtaa. Lomasysteemiksi muodostui ensimmäistä kertaa näin pilkottu 2+1+1.

Onko kahden viikon lomajakso riittävä?

Loman oikeaa pituutta on käsitelty eri näkökannoilta mediassa paljonkin. Mikä on sopiva aika nollata työstressi, riittääkö viikko tai kaksi lomaa, ja mitä lomalla sitten pitäisi tehdä?

Juhannus loman aloitusajankohtana tuo kahden viikon lomajaksoon muutaman lisäpäivän. Ehkä juuri siitä syystä tuntuu siltä, kuin olisin ollut lomalla jo pidempään. Ilmeisesti loma on siis ollut onnistunut ja tavoite saavutettu. Olo tuntuu rentoutuneelta, nahkakin on saanut pronssisen vivahteen.

Ensimmäisen viikon kalsassa sadekelissä saatiin tehtyä omakotitaloon aina liittyviä huoltotöitä ja vierailtua sukulaisissa. Toisen viikon aurinkoiset päivät kerryttivät kilometrejä Kilometrikisaan ja kahvakuulatreeniä nurmikolla. Lomaan on myös kuulunut herkuttelua valmiiden pöytien ääressä, torikahveja, ystävien kyläilyä ja Suomi tutuksi turistin silmin -päiväretkiä. Käynti Suomen etelässä, Hangossa - joka on sielunmaisemani - kruunasi lomaviikon. Villapaidan hiha on myös edennyt iltaisin elokuvien ääressä ja upouutta savustuslaatikkoa on menestyksekkäästi testailtu. Paljon ehtii kahdessa viikossakin, ilman lomastressiä, pienemmässä mittakaavassa.

Huomisen sunnuntaivapaan päätteeksi herätyskellot pitää kaivaa esille ja varautua henkisesti kömpimään toimistolle. Varvastossujen sijaan on hyvä etsiä sukat ja konttorikelpoiset pilpottimet, ilmastoidussa työpaikassa ei myöskään bikineissä taida tarjeta. Mutta sitä ihmetellään vasta huomenna myöhään, tai maanantaiaamuna aikaisin.

Kahden viikon loma tuntuu virkistävältä. Sanoisinpa, että riittävältä, kuten loma yleensäkin, oli se sitten pidennetty viikonloppu, talvilomaviikko tai joku pidempi jakso. Parasta on tieto siitä, että kaksi viikkoa on vielä luvassa sitten joskus. Ja kesästä on aikaa nauttia vaikka kuinka, kaikkina ihanina kesäiltoina ja viikonloppuina.