Retro: Kirjasuosikkini vuodelta 2019

Vuonna 2019 luin 53 kirjaa. Monta jäi myös kesken. Mukaan mahtui tarkoituksellisesti erilaisia kirjoja: työhön liittyyvää kirjallisuutta, kaunokirjallisuutta, elämäkertoja. Runoja, matkakirjoja, lastenkirjakin.

Luin useamman teoksen Hararia, Stroutia,  Venhoa, Kankimäkeä ja Ishikuroa. (Murakamilta oli lukematta vain yksi suomennettu teos, joten kappalemääräisesti hän ei viime vuonna yltänyt lukulistani kärkisijoille.) 

Luin kirjoja, joissa teemana oli yrittää ymmärtää ja kuulla toisen näkökulma, kirjoja tekoälystä ja maailmankaikkeudesta. Kirjoja, joiden nimessä on kissa, mahtui listalle kaksi. Molemmat päätyivät suosikkilistaan.

Listaa läpi kahlatessa suosikkeja oli edelliskertaa vaikeampi poimia. Ensin listalle päätyi liki 15 kirjaa, joista pitkin hampain pudotin pois vielä muutaman. Sen verran myönnyin itselleni, että Top10 onkin nyt Top11.

Tässä minun suosikkini ja suositukseni sinunkin lukulistallesi. Tai itse asiassa suosittelen katsomaan koko kirjalistan läpi tästä. Ole hyvä!

Suosikkini 2019

Hiro Arikawa. The Travelling Cat Chronicles.
Simply heartbreaking and unique, especially for a person loving animals. Tämä kirja pakahduttaa ja täyttää rakkaudella. Kirja, jonka haluaisi kaikkien lukevan.

Emmi Itäranta. Teemestarin kirja.
Pakko ahmia liki yhdeltä istumalta. Tarina, joka tempaa mukaansa. Teksti soljuu kuin kirkas virta,  elokuva, unen maisema. Tyyntä ja toteavaa kuvausta, hienostunutta ja tietyllä tapaa vähäeleistäkin, kuin herkästi tuoksuva tee.

Joel Haahtela. Adèlen kysymys.
Kiehtova pienoisromaani. Haluan viettää aikaa Pyreneillä, mennä luostariin, kuunnella kelloja ja elää toistoa, uppoutua ikiaikaiseen hymniin. Seisoa jyrkänteellä, tuntea pureva viima ja appelsiinin tuoksu, jota ei pitäisi kylmään aikaan voida.

Mia Kankimäki. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
Tunnistin sinne tänne polveilevat ajatukset, listat, sisällöltään hyvin erilaiset ja epätasaiset tekstit. Tuskailuni siitä, että blogillani ei ole yhtä teemaa, loppui siihen. Minähän saan kirjoittaa – omaksi ilokseni – ihan mistä vain! Ihana kirja. Haluan Kiotoon kirsikankukkien aikaan. 

Juha Itkonen. Ihmettä kaikki.
Ihana, katkeransuloinen kirja, jota lukee pala kurkussa. Teksti on niin kaunista, että sitä on pakko lukea hitaasti, vaikka samalla ahdistaa, ettei kirjaa voi ahmia. Laita tämä lukulistalle.

Olli Jalonen. Taivaanpallo.
Suosikkilistalle. Mukaansatempaava historiallinen kertomus, joka vie tarinaa paljon myös rivien välissä. 

Paolo Giordano. Alkulukujen yksinäisyys.
Hyvät arvostelunsa ansainnut. Kertalukemisella ahmittava. 

Carol S. Dweck. Mindset.
Growth mindset or fixed mindset? Read, learn and challenge yourself.

Kim Leine. Ikuisuusvuonon profeetat.

"Ihminen on syntynyt vapaaksi, ja kaikkialla hän on kahleissa." Tanskalainen pappi lähtee lähetystyöhön Grönlantiin 1700-luvun lopussa. Grönlanti on villi. Tarina tutkii mielen ja ruumiin rappeutumista olosuhteiden vaikutuksesta. Kiehtova, kamala, vangitseva kirja, joka jättää pohtimaan ihmisen moraalia.  

Tomi Kontio. Koira nimeltään Kissa tapaa kissan.
Kirja ystävyydestä ja rakkaudesta ja maailmasta, jossa sukupuoli/laji/ammatti eivät määritä mitään. "Rakkaus ei katoa minnekään, vaikka he ojentaisivat kätensä ja ystävyytensä kolmannelle kulkijalle." Kaunis kuvitus. Lastenkirja, jonka aikuisten soisi lukevan.

Johanna Venho. Ensimmäinen nainen.
Teos, joka imaisee mukaansa ja joka sukeltaa syvälle Sylvi Kekkosen sielunmaisemaan, tunteisiin ja ajatuksiin suurmiehen vaimona. 


Päätyikö joku näistä sinun lukulistallesi viime vuonna? Mitä pidit?
Hyviä lukuhetkiä sinulle tänäkin vuonna!

Lukulistani 2020

Olen pitänyt lukulistaa nyt kahden vuoden ajan. Vuonna 2018 sain kahlattua 60 kirjaa, viime vuonna 53.

Tavoitteena 2020 on lukea 52 kirjaa, siis noin kirja viikossa. Edelleenkään en rajoita genreä tai sivumäärää.

Haastan sinutkin lukemaan, kommentoimaan ja vinkkaamaan hyviä kirjoja. Tai kannustamaan minua pysymään tavoitetahdissa. Kenties löydät näiltä listoilta uusia tuttavuuksia myös itsellesi.

Ps. Aiemmat kirjavinkit löytyvät oheisista postauksista. Kannattaa kurkata.
Vuoden 2019 lukulista
Vuoden 2018 lukulista 
2018 suosikit


Minun lukulistani 2020 täydentyy tähän. 

1. Ken Mogi. Löydä oma ikigai: japanilainen tie elämän voimaan.
2. Markku Siltala. Hän oli siinä: kokemukset yhteydestä kuoleman jälkeen.
3. Frank Martela. Valonöörit: sisäisen motivaation käsikirja.
4. Nunna Kristoduli. Maahan kumartuneet sypressit: pyhät ihmiset ja ihmeet.
5. Pyhän vuoren vanhus Paisioksen opetuksia / koonneet ja muistiin merkinneet Surotin Oyhn Johannes Teologin luostarin nunnat.
6. Maria Peura. Vedenaliset.
7. Panu Luukka. Yrityskulttuuri on kuningas: mikä, miksi, miten?
8. Jojo Moyes. Kerro minulle jotain hyvää.
9. Aaron Dignan. Brave new work.
10. Olli Jalonen. Merenpeitto
11. Monika Fagerholm, Martin Johnson. Meri: neljä lyyristä esseetä.
12. Satu Koivisto, Ritva Ranta. Näin motivoin yhteistyöhön. Ryhmän johtamisen käsikirja.
13. Jessica Haapkylä. Meren tarina: meribiologin tutkimusmatka Arktikselle.
14. Sven Nordqvist. Viiru osaa.
15. Pedram Shojai. Urbaanin munkin käsikirja.
16. Hille Korhonen & Tytti Bergman. Johtaja muutoksen ytimessä: käsikirja uudistumismatkalle.
17. Juha Kauppinen. Monimuotoisuus: kertomuksia katoamisista.
18. Timo Airaksinen. Jäähyväiset uskonnolle.
19. Saku Tuominen. Pizze.
20. Jonimatti Joutsijärvi. Esiinkaivatut.
21. Heli Isomäki ja Nina Uusitalo. Aivotaidot. Käytä päätäsi paremmin.
22. Eero Ojanen. Suomen myyttiset linnut.
23. Florence Besson, Eva Amor, Claire Steinlen. Rakkautta ranskalaisnaisten tapaan.
24. Auli Särkiö. Vedenpeitto.
25. Pierdomenico Baccalario. Cane & gatto.
26. Sofi Oksanen. Koirapuisto.
27. Michael Watkins. The first 90 days: critical success strategies for new leaders at all levels.
28. Juhana Torkki. Plutarkhos. Mielen tyyneydestä.
29. Perttu Pölönen. Tulevaisuuden lukujärjestys.

30.  Matti Rautaniemi. Joogan historia: erakkomajoista kuntosalille.

31. Elton John. Minä Elton John.

32. Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri. Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana.

33. Judith Schalansky. Kaukaisten saarten atlas. Viisikymmentä saarta, joilla en ole koskaan käynyt enkä tule käymään. 

34. Pauliina Haasjoki. Himmeä sininen piste.

35. Miia Savaspuro. Itseohjautuvuus tuli työpaikoille, mutta kukaan ei kertonut, miten sellainen ollaan.

36. Saku Tuominen. Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta.

37. Noora Lintukangas. Selviytymisopas elämän kriiseihin.

38. Antti Leinonen. Ahman kintereillä.

39. Jonathan Safran Foer. Me olemme ilmasto. Miten planeetta pelastetaan ruokavalinnoilla?

40. Sara Ehnholm Hielm. Ja sydän oli minun. Lukea, kirjoittaa, kaivata ja elää.

41. Kari Aihinen. Kapen parhaat.

42. Brene Brown. Dare to lead.

43. Celeste Barber. Kuinka Nutella tekee naisen ja muita tärkeitä huomioita elämästä.

44. Andreas Schlieper, Heike Reinecke. Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä.

45. Kukka Ranta, Jaana Kanninen. Vastatuuleen. Saameen kansan pakkosuomalaistamisesta.

46. Leenamaija Otala. Ketterä oppiminen. Keino menestyä muutoksessa. 

47. Miika Nousiainen. Fretti Mercury etsii onnea.

48. Caroline Criado Perez. Näkymättömät naiset. Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille.

49. Sakari Huovinen. Isän kädestä: Lauri Huovisen ensimmäinen elämä.

50. Seppo Saraspää. Leiri maailman laidalla. 

51. Juha Taskinen. Jää hyvin, saimaannorppa.

52. Tony Ross. L'orsetto che faceva bu!

53. Johanna Venho. Anne Brunila. Kuka olisi uskonut: muistikuvia.

54. José Saramago. Elefantin matka.








...
Selailtuja tai kesken jääneitä kirjoja tänä vuonna:

1. Jenny Hendy: Kaunis huoleton puutarha.
2. Ella Räty: Monivuotisten puutarhakasvien istutusopas.
3. Sharon Amos ja Richard Rosenfeld: WSOY:n suuri puutarhakirja: yli 1000 innostavaa ideaa ja käytännön vinkkiä toteuttavat toiveidesi puutarhan.
4. Tessa Evelegh: Kaunis piha helposti.
Inspiraatiota pihan laittoon näistä kirjoista... 

5. Veli-Risto Cajander: Rantojen laulavat linnut.
6. In piazza 2. Luovutin, ja laitoin helpomman italian oppikirjan varaukseen...

7. Harri Ahonen, Aada Ala-Tala: Pyhän Olavin retkeilyreitit.

Viime vuodesta ensimmäisenä nousee mieleen kiitollisuus

Jännää, miten vähän muistaa menneestä vuodesta. Ei oikein hyvin muista, mitä teki viime viikollakaan. Vähän kun pinnistää muistiaan ja selaa kuvia, toteaa, että vuoteen mahtui paljon sellaista, joka olisi voinut päättyä toisin. Huonommin. Siksi ensimmäisenä nousee mieleen nöyrä kiitollisuus siitä, mitä on.

Järjettömästä pahoinpitelystä alkuvuodesta selvinnyt lapsi on kunnossa. Kissa on toipunut reilun vuoden takaisesta kolhusta ja mennä porskuttaa yksisilmäisenä perheen seniorikuninkaana. Joulukuussa 2018 keuhkoistani löytyi pyörövarjoja, joiden syyksi paljastui aw-malformaatio. Se saatiin korjattua huhtikuussa. (Sen jälkeen olen tehnyt omat ennätykseni mavessa ja penkissä.)

Viimeisinkin poikanen lensi pesästä, kun opiskelupaikka aukeni Lappeenrannasta. Vanhin lapsista avioitui elokuussa, ja miten ihanat juhlat ne olivatkaan! Ihanat, onnelliset, morsiusparin näköiset. Yksi päätyi yrittäjän uralle toteuttamaan ammatillista haavettaan. Se, jos mikä, on ollut opettavaista seurata myös askel taaempaa. Kiitollinen myös siitä, että olemme saaneet auttaa.

Näköjään yrittäjyys ja avioliitto saman henkilön kanssa on sekä mahdollista, opettavaista että upeaa. Mosahybrid täytti kaksi vuotta, ja meillä on miehen kanssa ollut myös aiempia vuosia enemmän aikaa yhdessä.

Oman sairastumisen ja parantumisen myötä kävin läpi vaikka minkälaisia tunteita. Jonkin jäljen se myös jätti: olen rohkeammin sanonut ei uusille projekteille, ja luottanut siihen, että yrittäjänä saan kyllä tehdä juuri niitä töitä, joihin haluan tarttua. Rohkeammin teen myös muuten niitä asioita, joita haluan tehdä. Välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat, pitäisikö tehdä jotain muuta, onko se järkevää tai tuleeko siitä vatsamakkara. Elän rohkeammin sen näköistä elämää, kuin itse haluan.

Viime vuonna olen lukenut 53 kirjaa. Se oli vähemmän kuin alkuvuonna ajattelin, mutta kirja viikossa tahti oli juuri niin kuin pitikin. Olen saanut tehdä ystävien pienokaisille käsitöitä – unileluja ja köllöttelyalustoja – ja kutonut villapaidan veljelleni, monia sukkia ja virkannut amigurumeja.  Olen maalannut vesiväreillä lähinnä kortteja enemmän kuin vuosiin. Olen kokeillut uusien ruokalajien valmistusta #anunkeittiö. Simpukoita, mustekalaa, mämmiä ja monenlaisia hapanjuurileipiä, ja pyrkinyt vähentämään liharuokapäivien määrää.

Meillä on käynyt paljon ihania ystäviä kylässä. Välimatkoista huolimatta yhteys säilyy. Nautin emännöinnistä. Paras kiitos on, kun tarjottavat maistuvat, lapset viihtyvät ja vieraat toteavat meillä olevan hyvä feng shui. (Olen samaa mieltä.)

Italian kielen taitoni ovat hiljalleen karttuneet, ja aiempaa paremmin pärjäsin marraskuun reissussa. Sitä haluan oppia lisää. Kokeilukerta jousiammuntatunnilla kutkutteli sisäistä robinhoodiani. Ehkä aloitan siitä uuden harrastuksen saliryynäämisen ja joogan lisäksi.  

Olen löytänyt uuden moton täydentämään aiempia: ”One year from now you wish you had started today.”  Se tukee loistavasti aiempaa mottoani Ole se muutos, jonka haluat nähdä.

Uudelle vuosikymmenelle en lupaa mitään. Pyrin elämään siten, että voin olla rauhassa itseni kanssa. Se tarkoittaa tasapainoilua. Pyrin tekemään niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä: mitä perhe tarvitsee, mitä itse jaksan. Treeniä, käsitöitä, lukemista, kokkailua. Mutta pyrin myös edistämään isommassa mittakaavassa tärkeitä asioita kuten ilmastonmuutoksen torjumista.

Toivon, että iloinen 20-luku on entistä empaattisempi. Toivon, että someviestien ja uutisvirtojen seassa ehtisimme käsitellä ne tunteet, jotka on ladattu uutistekstiin. Jokaisen takana on ihminen ja hänen kohtalonsa. Jään seuraamaan nousevaa trendiä ystävällisyyden ja kiltteyden puolesta.