2.6.2019
Lviviin oli helppo solahtaa sisään. Ilmeisesti kävisimme
hyvin paikallisista; kielivalintaan piti puuttua jokusen kerran. Kyrillisten
aakkosten taitamisesta on etua, vaikka ukraina ei taitu.
Kaupungin keskusta on sopivan pieni viikonloppureissulle.
Kaduilla on mukava kävellä, ja kirkkoja, joihin pistäytyä ihailemaan loistoa ja
kauneutta, riittää. Kunnostamista riittäisi yhtä lailla; vaikka remontteja
olikin meneillään monessa paikassa, vielä on tehtävää vanhojen rakennusten
korjauksessa.
TOP10-nähtävyydet tuli käveltyä melkein vahingossa ilman matkaopastakin. Ruoka on hyvää ja edullista. Kahvila- ja kuppilakulttuuri on
eläväistä.
 |
| Kaalikääryleitä ja punajuurta - hyvää paikallista ruokaa! |
Majapaikkamme
Grand Hotel Lviv Luxury & Span
kylpyläpuoli oli todella upea. Tilavan uima-altaan ja porealtaan lisäksi
uimatilassa oli ilmeisesti mineraalipitoista vettä sisältävä pieni allas. Saunoja
ei edes ehditty kaikkia kokeilla: suomalainen, venäläinen, infrapuna, turkkilainen
ja roomalainen, ainakin. Omatoimispan lisäksi tarjolla oli hierontaa, hemmotteluhoitoja
ja kauneushoitoja. Lisäksi hotellissa oli hyvin varusteltu kuntosali moneen
aiempaan hotelligymiin verrattuna. Salilla ja uimassa käytiinkin kahtena
päivänä kolmesta. Ja se patja! Nukuin paremmin kuin kotona!
Lauantaina otin uinnin sijaan tunnin hemmotteluhieronnan. Hoidon
intialainen nimi – jonka jo unohdin - tarkoitti rakastavia käsiä. Kaksi hierojaa venytteli, mankeloi ja hieroi
koko kropan öljyllä. Hoidon jälkeen lymfakierto oli saanut kyytiä, ja kuiva
ihoni oli joustava, pehmeä ja sileä. Luksusta! Tunnin lysti maksoi noin 70 euroa.
Ystävät – jos joskus menette Lviviin, sisällyttäkää matkaohjelmaan Grand
Hotellin kylpyläelämys. Mielellään hoitoineen.
Niin ja se sota. Se ei erityisen paljon näkynyt normaalissa
kaupunkikuvassa. Viittauksia näkyi jonkin verran mm. matkamuistomyymälöissä. Vessapaperirullia
ja kynnysmattoja Putinin kuvilla, käsikranaatin muotoisia koristeita. Kirkkojen
ulkopuolelle oli ripustettu banderolleja, jossa vaadittiin sotavankien
vapauttamista. Kirkkoihin oli koottu kuvaseiniä kaatuneista, ja lasten kommentteja
isistään. Niiden kohdalla nousi pala kurkkuun. Kattoon ripustettu parvi rauhankyyhkyorigameja
alleviivasi sodan järjettömyyttä ja yksittäisten ihmisten menetyksiä esille
laitettujen sotaromujen yläpuolella.
Jos kaupungissa olisi viipynyt pidempään, olisi kaivannut
retkiä keskustasta kauemmas. Mutta juuri tämän mittaiseen lomaan tekemistä oli juuri
sopivasti.
Jäi vielä askarruttamaan, miksi johonkin paikkaan on helppo
solahtaa sisään. Miksi Lviviin oli niin helppo asettua? Olo oli rauhallinen
ja kotoisa heti ensi hetkestä.
Yksi minuun vaikuttanut tekijä oli varmasti puiston penkin koristeellisissa
kädensijoissa. Viemärikansissa kaduilla. Patsaissa. Vaakunassa. Jopa nimessä.
Joka paikassa esillä olevat leijonat tuntuivat
turvallisilta ja tutuilta. Ajattelin niitä nähdessäni useasti isääni, joka oli
horoskooppimerkiltään leijona, ja muutenkin leijonamainen tuuheine valkoisine
harjoineen.
