Kampasimpukat, rakastettuni

Valitsen nykyisin ravintolan listalta lähes poikkeuksetta kampasimpukoita, jos niitä löytyy.

Aina en ole ollut yhtä innokas simpukoiden ystävä. Muistatteko ne väkisin nielaistut pizzan tai paellan säilykesimpukat, jotka muistuttivat kuminpalasia? Niitä en kaipaa yhtään. Ja muu tuttavuus simpukoiden kanssa juonsi lapsuuden uintireissuihin. Simpukoita sukellettiin tai nostettiin varpailla Vanajan mutaisista rantavesistä.

Simpukat uivat ruokavaliooni Carelian alkupalalistalta monia vuosia sitten. Hurmaannuin kerrasta. Syy uhkarohkeaan kokeiluun löytyi lukuelämyksen myötä: Kyllikki Villa kertoi Vanhan rouvan lokikirjassa illallisistaan rahtilaivojen reittien satamakaupungeissa. Kuvaus lautasellisesta paistettuja kampasimpukoita sai minut siltä lukemalta tekemään päätöksen, että näitä  tulen ainakin maistamaan joskus.

Vastaanotimme uutta vuotta Salutorgetissa ennen ilotulituksen katselemista. Rakastan savukalaa ja kampasimpukoita, joten la la carte listalta poimin - yllätys, yllätys - savustetut kampasimpukat. Savun maku puki kampasimpukoita, annos oli sopivan kokoinen, ja kyytipojaksi suositeltu Meyer-Näkel Illusion nappivalinta.  Lisukkeena oli osterimajoneesia, punajuurta ja porkkanaa. Suosittelen muillekin. Ilahduttava löytö monen paikan väsyneen uuden vuoden menun sijaan.

Toki laitan kampasimpukoita myös kotona jälkikasvun vastalauseista huolimatta. Voissa paistetut ja sitruunamehussa 'liekitetyt' kampasimpukat sitruunarisoton kera ovat kotiruokaherkkuani.

Herkullista vuotta 2017!

Kotikutoiset kampasimpukat
sitruunan kera

Karamellipossua kinkun jämistä

Tänä jouluna kokoonnuimme kotona juhlapöytään isommalla porukalla vasta tapanina. Pöydässä oli 12 henkeä. Mutta tapaninpäivän joulunvietossa on nurja puoli ihanasta yhdessäolosta huolimatta: kaikki ovat jo herkutelleet perinteisillä ruuilla kaksi päivää. Kolmantena peräkkäisenä jouluateriapäivänä ruuan menekki kääntyy väistämättä laskuun. Teinitkin ovat kasvaneet niiden aikojen ohi, jolloin vatsalaukku vaikutti pohjattomalta.

Kinkkua siis jäi. Ja reilusti. Yksi erä pakastettiin kuutioina loppiaisen hernekeittoa varten. Mitä muuta kinkunlopusta voisi tehdä?

Kollega oli postannut instagramiin kuvan herkullisesta karamellipossusta. Nimi soitti hämärästi kelloja: jotain vastaavaa oltiin maisteltu Björckin ravintoloiden maistelumenuissa. Originaali ateria kestäisi valmistaa kaksi päivää, mutta onneksi käytettävissä oli kypsää kinkkua. Ja eihän karamellipossu olisi Nunun karamellipossu, jos googlailtuja reseptejä ei tuunattaisi omaan makuun sopivaksi (ja käytettäisi aineita, joita juuri sillä hetkellä kaapeista sattuu löytymään).

Nunun karamellipossu jämäkinkusta

1 kg joulukinkun jämiä kuutioituna
öljyä paistamiseen
tuoretta korianteria
punaista chiliä
kookosjauhetta

Mausteliemi

1,5 dl kinkun paistolientä
2 tähtianista
2 kanelitankoa
2 tl chilirouhetta
loraus soijakastiketta ja thaimaalaista kalakastiketta
loraus Nordic Dynamite -kastiketta tai makeaa chilikastiketta
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 (puna)sipuli hienonnettuna
mustapippuria myllystä
1 rkl kokonaisia korianterinsiemeniä
pari ruokalusikallista sokeria
pala inkivääriä

Karamellikastike

1/2 dl vettä
1/2 dl fariinisokeria
1-2 dl (palmu)sokeria

Valmista ensin mausteliemi hautumaan. Laita kaikki aineet kattilaan, anna kiehua hiljalleen n. 10 min, kunnes kastike hieman sakenee.

Tee toisessa kattilassa karamellikastike. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen sakeammaksi. Varo, ettei sokeri pala.

Nouki esim. reikäkauhalla mausteliemestä inkivääri, kanelitangot ja tähtianis pois. Yhdistä mausteliemi ja karamellikastike keskenään ja anna muhia n. 15 min miedolla lämmöllä sakeammaksi.

Paista kinkkukuutiot rapeaksi öljyssä esim. wok-pannulla. Kaada kastike kinkkukuutioiden päälle, ripottele pinnalle kookosjauhetta ja sekoita.

Koristele tuoreella korianterilla, seesaminsiemenillä ja punaisella chilillä. Tarjoa wok-vihannesten ja keitetyn riisin kera.

**

Tästä reseptistä tuli perheen suosikki kertakokeilulla. Sen verran nopeasti ruoka katosi parempiin suihin, että edes kuvaa ei muistettu ottaa.  Herkullisia hetkiä jämäruokien parissa!